..mieheni uskomaan etten tahdo hänen siskoaan "sotkemaan" kotiani sillä välin kun olen laitoksella?
Siis kun mieheni sisko on sanonut että "sitten kun sä oot laitoksella, niin mä voin tulla siivoomaan tänne, kun ei tuo yks kummiskaa saa mitää aikaan sillä välin, jännittää vaan että kuinka alkaa meneen". Oon sanonut että äitini ja siskoni on jo luvannut aikoja sitten tulla auttamaan.Mutta mieheni sisko vain nauraa.Ja kun hänelle se siivoaminen on että "tämän voi nakata pois, tämänkin voi..."jne. Ei edes kysy että miten tavaroiden kuuluu olla (kaikillahan on se oma järjestys) ja ei edes kysy mitä saa nakata pois ja mitä ei.
Ja sitte tämä mieheni sisko on myös puhunut selkäni takana pa**aa (tuossa 4kuukautta sitten) .Mieheni vain nauroi ja sanoi että "ei **** tekisis ikinä mitään tuollaista" .Sitten kun sain asiaan vielä varmuuden että se todella on puhunut, niin sanoin miehelleni että "mikä on sulle tärkeämpää, minä ja vauva vai sun siskos?" , tähän mieheni vain että "*** ei puhuis todellakaa mitään tuollaista, yritäksä rikkoa meidän välit vai?".Ja sitten mieheni lähti, oli yön poissa, ja tuli takas.Kysyin samaa tärkeys juttua uudestaan, ja hän sanoi etttä "sä et välitä musta ollenkaa, sulle on vain tuo koira, kissa ja vauva tärkeitä..mä en oo mikää". Ja sanoin että "sä ja vauva tuutte ensin, sitten muut" .Pikku hiljaa sovittiin asia joten kuten.
Mutta sen jälkeen mieheni ei ole kuin kerran soitellut työpaikkoja,vaikka olen joka päivä muistutellut, ja ylistää siskoaan aivan kuin tämä olisi joku kuninkaallinen.
AUTTAKAA! Rakastan miestäni, mutta en jaksa kauvaa!
Rahakin alkaa olemaan tiukalla, ja laskettu aika on marraskuussa.Millä saan mieheni ymmärtämään että hänen siskonsa yrittää jotain, ja että olisi aika jo etsiä sitä työtä!
Siis kun mieheni sisko on sanonut että "sitten kun sä oot laitoksella, niin mä voin tulla siivoomaan tänne, kun ei tuo yks kummiskaa saa mitää aikaan sillä välin, jännittää vaan että kuinka alkaa meneen". Oon sanonut että äitini ja siskoni on jo luvannut aikoja sitten tulla auttamaan.Mutta mieheni sisko vain nauraa.Ja kun hänelle se siivoaminen on että "tämän voi nakata pois, tämänkin voi..."jne. Ei edes kysy että miten tavaroiden kuuluu olla (kaikillahan on se oma järjestys) ja ei edes kysy mitä saa nakata pois ja mitä ei.
Ja sitte tämä mieheni sisko on myös puhunut selkäni takana pa**aa (tuossa 4kuukautta sitten) .Mieheni vain nauroi ja sanoi että "ei **** tekisis ikinä mitään tuollaista" .Sitten kun sain asiaan vielä varmuuden että se todella on puhunut, niin sanoin miehelleni että "mikä on sulle tärkeämpää, minä ja vauva vai sun siskos?" , tähän mieheni vain että "*** ei puhuis todellakaa mitään tuollaista, yritäksä rikkoa meidän välit vai?".Ja sitten mieheni lähti, oli yön poissa, ja tuli takas.Kysyin samaa tärkeys juttua uudestaan, ja hän sanoi etttä "sä et välitä musta ollenkaa, sulle on vain tuo koira, kissa ja vauva tärkeitä..mä en oo mikää". Ja sanoin että "sä ja vauva tuutte ensin, sitten muut" .Pikku hiljaa sovittiin asia joten kuten.
Mutta sen jälkeen mieheni ei ole kuin kerran soitellut työpaikkoja,vaikka olen joka päivä muistutellut, ja ylistää siskoaan aivan kuin tämä olisi joku kuninkaallinen.
AUTTAKAA! Rakastan miestäni, mutta en jaksa kauvaa!
Rahakin alkaa olemaan tiukalla, ja laskettu aika on marraskuussa.Millä saan mieheni ymmärtämään että hänen siskonsa yrittää jotain, ja että olisi aika jo etsiä sitä työtä!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Joo mulla sama vika anopin kanssa ku edellistä odotin. Anna touhuta piilota vaikka tavarat joita et halua et hävitetään tai anna siskon tulla auttamaan samaan aikaan esim. äitisi kanssa... Ei se auta kun ottaa apu vastaan, usko mua... Eikä se jälkeenpäin nii iso juttu ole kuiteskaa mistä tarttis hirveästi ahdistua... Mullakin anoppi oli koko ajan jotaki auttamassa ja hermot meinas mennä tietynlaisesta aseentesta/käyttäytymisestä... mutta nykysin hän hiukan on perääntynyt ja minä taas hyväksyn auttamiset... Muutenhan sitä joutuu pattitilanteeseen, jossa yleensä vaan tulee sen oman miehesä kanssa riita riidan jälkeen... lopulta jopa ero... joten eiku kompromissejä tekemään...
ja hänen siskonsa välejä. Siitä ei seuraa muuta kuin pahaa.
Useimmilla kälyksillä on kahnauksia keskenään, mutta kovan paikan tullen miehen siskosta on kuitenkin usein se paras apu.
Miestä ei kannata ajaa nurkkaan ja yrittää pakottaa valitsemaan puoltaan. Hän kun haluaa pitää sekä siskonsa että vaimonsa.
Miehesi kannattaisi nyt tosiaankin panostaa työnhakuun. Toisaalta nyt ovat ajat ankarat, eikä työtä ole helppo saada. Yritä ymmärtää, rohkaista ja lohduttaa miestäsi ja rauhoittua itsekin odottamaan iloista perhetapahtumaa.
..minä olen se joka on vain istunut hiljaa nurkassa, ja mieheni sisko yritti pilata meidän välit.Haukkumalla pukeutumistani (kuulemma kuin mikäkin huora), puhe ääntäni, nauruani, siivoustapaani, tiskaustapaani, jopa kävelytyyliäni....
Se painoi minua aikalailla maanrakoon...yritin vain kestää.
En nyt jaksanut ihan alkuseurustelusta asti vain selostaa tapahtumia, tuskin kukaan olisi sitä edes jaksanut lukea.
Ja nyt olen pikku hiljaa alannut puolustaa itseeni.
Mutta tuntuu että ei auta..
Ja jos päästän mieheni siskon tänne siivoamaan (vaikka piilottaisin tavaroitani) niin pois se silti heittää jotain sellaista mitä ei saisi.Hyvä esimerkki on se että se on ollut siivoamassa mieheni serkun luona, ja heittäny puolet vauvan vaatteista menemään koska ne eivät olleet hänen mielestä tarpeeksi hienoja.
Ja vaikka äitini ja siskoni tänne tulisivatkin, niin eivät hekään joka sekunti pysty perään katsomaan.Ja kun mieheni sisko on erittäin kierä..kun se jotain päättää, niin se sitten tapahtuu.Kukaan ei meinaa uskoa sitä kuinka kierä se on, ennenkuin näkee..ja moni on joutunut myöntämään ettei ole ikinä nähnyt mitään sellaista.
Vaikka itse et tykkäisikään hänestä, niin suosittelisin, että puhuisitte keskenänne.
Ihan vain rauhassa. Sinä ja miehesi sisko.
Onko hän mustasukkainen veljestään, etenkin kun teillä on perhe? Onko hänellä perhettä itsellään?
Mitä jos ottaisit hänet auttamaan kanssasi, sillain että siivoaisitte yhdessä ja kertoisit, että sinusta tuntuu pahalle kun hän toimii sillä tavalla. Varo kuitenkin syyllistämistä, koska siitä vain riita pahenee. Ole hänelle rehellinen, niin hänkin on sinulle!
JA PISTE! Herranjestas kenenkään tarvi ottaa ketään edes kylään omaan kotiinsa jos ei halua, saatika sitten siivoomaan ja tuhoamaan tavaroita!!!
Lyhyesti ja ytimekkäästi; EI KIITOS!!!!
Ja voisit käskee sen sun siskos haukkuun sun miestä aina silloin kun sää et oo paikalla, tai ehdotteleen jotain, noh jokatapaukses jotain vittumaista, ja sit kun miehes tulee sulle siitä sanomaan, niin sanot et ei sun sisko sellaista tee!! =)
Eli anna miehes maistaa samaa, mitä sääkin joudut kestään, miks sun vaan pitäs?
huolimatta, niin sen jälkeen, kun oma siskosi on tehnyt törkyyksiä miehellesi, niin ota hänet asumaan teille, tyyliin avuksi... (ja siskosi tietenkin jatkaa silloin samaa touhua miehellesi, ja tekee hänen elämästään yhtä helvettiä, mitä miehen sisko sun elämästä)
..yritetty puhua.Ei auta...tunnun olevani selkäseinää vasten.
Olen yrittänyt kertoa miltä minusta tuntuu..saan vain ivat ja naurut päälle.
Ja sain tietää tänään että mieheni sisko meinaa jopa ilmoittaa sossuun että en ole tarpeeksi hyvä äidiksi =/ ..vaikka ei olekkaan mitään perusteita ilmoittaa sossuun, eivätkä ne mitään sieltä teekkää kun ei perusteita ole...Mutta tuo tuntuu niin pahalta ettei kukaan usko.Mieheni vain nauroi asialle ja sanoi että "no antaa sen soittaa sinne" .Joo, no ehkä se pitäisi ajatella noin..mutta kun on jo valmiiksi paha olo, niin ei tuo ainakaan siihen auta.
Hänellä on kaksi lasta, erosi miehestään tuossa huhtikuussa ja nyt jo uuden kanssa kihloissa..tuon uuden kanssa hän on seurustellut (jos sitä nyt siksi voi sanoa) 2kk ja sitten kihloihin ja yhteen muutto.
Hän ehti olemaan juuri ja juuri kuukauden sinkkuna.
Alkaa tuntua vain niin turhalta kaikki yrittäminen..ja kun olen aina ollut sitä mieltä että : "pitää yrittää vaikka olisi mikä,vaikka maa tuntuisi pettävän jalkojen alla"..nyt se ei vain tunnu pitävän paikkaansa.
..lähde! En todellakaan halua vajota yhtä alas kuin mieheni sisko!
Minä en nimittäin tiedä mitään muuta lapsellisempaa ja typerämpää tapaa
hoitaa tuollaisia asioita! En halua olla samanlainen (noin alhaalle vajonnut) kuin mieheni sisko! Minulla on sentään vielä järki tallella!!
Olet varmasti itse tosi alas vajoavaa tyyppiä kun ehdotteletkin tuollaista?
Niin,ja minun siskonikaan (tai äitini) eivät ikinä voisi vajota samalle tasolle tuollaisten kanssa!
He toimittaisivat minut hoitoon jos ehdottaisinkin tuollaista!
Kun mieheni siskolle se: EI KIITOS ei auta..vaikka sanoisin sen millälailla tahansa!
Kukaan ei sitä usko miten vaikea se on, ennen kuin on itse nähnyt/kokenut.
valitat, ota se paska vastaan vaan, älä turhia valittele!!! Ei se sillä siitä parane, jos et satu sitä tajuamaan, pysyt siä nurkassa vaan, mistä tulitkin!!! Kun ei sulle mikään neuvo kelpaa, vai sääliäkö tulit tänne kerjäämään? No mut kaappiin takas, hopi hopi!
Tuo sun kirjotukses ei nyt auta tilannetta yhtään!
Taidat olla juuri samanlainen kuin mieheni sisko????
Eli : LAPSELLINEN,MUKA AIKUINEN, TOISTEN SIIVELLÄ ELÄVÄ, SÄÄLIÄ KERJÄÄVÄ kakara!
Taidat tehdä omalle veljelles/siskolles/muulle sukulaiselle ja sen naiselle/miehelle juuri tuolla tavalla mitä mieheni sisko tekee meille, ja nyt sua vituttaa kun joku kirjoittaa samantapaisesta jutusta täällä!!!!!Pelästyit että juuri sinua tarkoitetaan!
Ja mä en tullu täältä pyytään mitään kieroja lapsellisia suunnitelmia! Vaan FIKSUJA, AIKUISMAISIA neuvoja!
Mutta onko nykyään olemassa enää ketään kellä olisi järki tallella?
Ihan hyvinhän sulta tota tekstiä tuntuu tulevan, suuntaa se vaan oikeaan osoitteeseen!
Kun puhuminen ei kerta onnistu etkä uskalla antaa samalla mitalla takaisin niin suosittelen että kestät vaan kun olet niin aikuinen ja käyttäydyt hyvin.
Sähän muuten puhut miehen siskosta paskaa täällä joten olet ihan samanlainen hönö ku me muut tavalliset alas vajoavat kanat =)
Voisit ehkä kertoa minkälasien vastauksen haluaisit kuulla? Ei sun kysymykseen voi vastata millään tavalla ja kuin luin sun tekstisi niin sain heti sellaisen kuvan että sinä taidat olla se ärsyttävä akka siellä eikä suinkaan miehesi sisko.
Ryhdistäydy hyvä hormonihirviö. (meinaan raskaudesta toi sun vaahtoaminen johtuu)
..tietää mitä ajattelen hänestä.En ole puhunut selän takana.Hän nimittäin kysyi minulta että mitä mieltä olen hänestä, ja sanoin kun hän pyysi..mutta sanoin sen mahdollisimman ystävällisesti. Ja silloin myös puhuimme monia tunteja, hän lupasi lopettaa paskanpuhumisen..mutta eipäs lopettanutkaan.Ja nyt kun tosiaan sain tietää että hän oli sossuunkin soittanut, vaikka ei aihetta ollut, eivätkä ne tee mitään kun ei ole aihetta...mutta se tuntuu erittäin pahalta =( .
Olen kokeillut kaikkea mitä ITSELLE tulee mieleen (aikuismaisesti,en riitelemällä kuten mieheni sisko), joten siksi tulin tänne kirjoittamaan ja kysymään että olisiko muilla mitään HYVÄÄ keinoa, jotan en ole jo koekeillut.En todellakaan tullut tänne kirjoittamaan sen takia, että saisin lisää haukkuja päälleni..enkä kerjäämään sääliä! Vaan kuten jo tuossa kirjoitin, niin kysymään neuvoa jota en ole jo itse kokeillut..kyllä nyt jollekkin tai jonkun tutulla on edes hiukan samantapainen juttu ollut..en voi olla ainoa??
hänen siskoltaan, siinäpä vasta kysymys, mitä itse veikkaat, saatko kummaltakaan? No mutta onneksi sinulla on kuitenkin hyvä mieli! =)
Joo et varmaan ole ainoa, joka tuollaista on kokenut, mutta oletko ainoa joka nielee sen purkaen itseään tuntemattomiin ihmisiin, siinäpä vasta toinen kysymys!
Onnellista jatkoa!
Ennen kun voit ottaa aikuismaisia neuvoja vastaan?!
..viitsikö enempää musertaa!
Tässä ei nyt kuule varmastikkaan mitään palkintoja kukaan hae!!!!
Ettekö oikeasti ihmiset tajua minkälaisesta jutusta on kysymys????
Pitääkö se takoa jokaiselle erikseen päähän?????????
Itse olen kokenut juuri samantapaisen jutun, ja lopulta siinä kävi niin että
ajauduin syvään masennukseen. En käynyt enää missään, en vastannut ystävilleni...en edes omille sisaruksilleni tai vanhemmilleni vastannut kun soittivat tms. , en syönyt kunnolla, en edes parveekkeella käynyt..lopulta äitini sai avaimen asuntooni (siskoltani jolla oli vara-avain) ja tuli katsomaan minua, hän passitti minut suoraan tohtorille.
En itse tajunnut mihin olin ajautunut...en uskaltanut puhua kenellekkään juuri sen takia kun jotkut musersivat minua entistä enemmän, ja haukkuivat kaikellalailla, esim.: "aikuistu itse ensin..." jne. yms.
Mieheni ei auttanut minua tippaakaan, syytti vain valehtelusta ja siitä että olen tehnyt hänen elämästään yhtä helvettiä.
Ja että hänen siskonsa ei ollut tehnyt mitään pahaa, ei kuulemma voinut edes kärpästä satuttaa...joo ei varmaan, niin niin.
Toisaalta, ehkä teidän kaikkien pitäisi se itse kokea,että voisitte ymmärtää tilanteen vakavuuden!
Ainut mikä tuohon auttaa, vaikka paha mieli tulisikin, on se että jätät miehesi!
Jätä ajoissa,ettet ajaudu samaan tilanteeseen niin kuin minä, ja monet monet muut.Ehkä (siis EHKÄ) miehesi sitten tajuaa mitä on menettänyt..tai sitten ei tajua.
Jaa tuu vasta sitten tälläisille keskutelu palstoille kirjoittelemaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vai kuuluuko masennukseenkin turvan rääpiminen aiheettomasti?
Olen itse kokenut tosiaan myös saman, eikä käyttäytymiseni ole kuitenkaan ollut tota luokkaa, eikä myöskään masentunutta...
Lähinnä tikittävältä aikapommilta aloittaja kuullostaa, mutta kai sitä sitten masennukseksikin voi sanoa, ja masennushan voi tosiaan tappaakin, mutta ei välttämättä juuri se sairaus kuitenkaan.......
..samanlainen tapaus kuin minulla, ja juuri samalla tyylillä kertoo kuin itse YRITIN kertoa (elikkä siis puhua jollekkin), mutta kaikki vain haukkuivat lisää, joten sulkeuduin kuoreeni.
Eihän se nyt AIVAN KAIKILLA ole samanlaista..eli siis sinulla voi olla hiukan parempi
turva taustalla (ystäviä tms.) kuin esim. minulla oli silloin. Tai sitten olet yksinkertiasesti vain vahvempi kuin minä ja aloittaja.
Ja mielestäni (itse saman kokeneena) tuo ei todellakaan ole mitään turvan rääpimistä!!!!!
Ja jos et ole kerta kokenut masennusta, niin millä voit tietää miten sellainen ihminen käyttäytyy???? Et voi tietää sitä millään!!! Olen nyt TYÖNikin (vapaaehtoistyö) puolesta katsonut masentuneita ihmisiä erittäin paljon, ja asia on todellakin niin että he eivät itse aina tajua missä tilanteessa ovat!!..ja voivat kuolla! Eivät välttämättä tahallisesti oman käden kautta, mutta joillain masennus kehittyy esim.: anoreksiaksi, jotkut taas tulevat erittäin hajamielisiksi..yms. tms.!!!
Joten jos ette tiedä tuollaisesta jutusta,(eli ette oli sitä itse kokeneet kuten esim.aloittaja), oikeastaan pa*****kaan, niin älkää silloin tulko tänne aukomaan päätännekään! Antakaa sellaisten ihmisten jutella rauhassa, jotka asian ovat tuolla tavalla (kuten aloittaja) kokeneet!
Koska samalta ne kaikki kuullostaa, ja hehän ei sit kai iten tunnista olevansa masentuneita, et vois kertoo senkin, ettei muut kun masentuneet saa vastata...
sotkemaan teille. Sano että sikso voisi tulla sinne laitokselle siivoo jos haluu. Ei kukaan saa siivoo toisen kotii luvattaa.
Olen tässä miettinyt että olemmeko ajaneet keskustelun aloittajan pois täältä? Vai miksi hän ei ole enää kirjoitellut mitään?
On se kurja kun toinen pyytää apua, ja me muuta vain lannistamme häntä entistä enemmän... =// .
Mutta siis..on munkin miehellä sellanen sisko että huh huh.
Kun mä oon töissä, niin joinakin päivinä kotiin mentäessä yllätys voi olla "mahtava" .
Mieheni sisko on käynyt vähän "järjestelemässä" paikkoja.Mikään ei oo enää paikoillaan..ja jopa pari kertaa se on heittäny mun vaatteitaki menemään.Ja pilannu pesukonees väärin pesemällä parit koneelliset pyykkiä..ja sitten se nakkas kerran meidän muksun UUDEN takin menemään, kun sen mielestä se oli kamala!
Sille ei kans sana "ei" tarkota sitä mitä sen pitäis tarkoittaa. Ja mieheni on sellainenkin samperi, että ei uskalla omalle siskolle sanoa vastaan.
Mä oon sanonu, ja suuttunutki aika monesti ja kunnolla oonki suuttunu, mutta ei auta.Viikon se on just ja just pysyny poissa, ja sitte taas alkaa sama juttu.ja sitte ku joudun järjestämään paikat uudestaan, niin ärtynythän mä oon.Onneksi mieheni sisko ei nyt kuitenkaan yhtä paha oo ku keskustelun aloittajan, ja tuon "saman kokenut".
olen kans itse miettinyt että millä saan tuon mieheni siskon "siivous" innon yms. loppumaan..mutta mitään hyvää keinoa en ole vielä keksinyt.
No mullakin alussa tuommoinen tilanne mut anopin kans... Menin ihan hämilleni ku tuntu et teen kaiken väärin ja aina lannistettiin... Lopulta katkaisin suhteet ystäviini ja en käynyt lähikauppaa pidemmällä... Pelkäsin mennä jopa käytävään kun tuntu et naapuritkin haukkuu vain...
Mutta edelleen olen saman miehen kans (ja anopin) ja saanut kaverini takaisin sekä uskallan jo käydä ulkona missä haluan. Totta kai vähemmän ku perheenlisäystä tullu mut itse pystymäni/haluamani määrän... Syytin aina miestäni miksi se mua lannistaa... Mut loppuenlopuksi kyse oli musta itestäni mitä annan mulle tehä ja mitä teen mitä ei tarvis vain miellyttääkseen...Mieheni kerran sanoikin et miksi teet, enhän minä voi mitää jos teet ja ei ole mielestään käskenyt... No eihä se ollukkaa... Hän itse on kasvatettu suorittamaan (aina jotakin suorittamassa) ja luulin et minunki pitää toimia niin... Nykyisin suoritetaan yhdessä mutta jätetään aikaa myös muulle... Monasti olen miettiny et miksi mieheni ei "pitäny huolta" musta sit alussa et sain tuntea niin et en riitä koskaan ja et kaikki haukkuu... Mut tajusin et rynnättiin kaikkeen niin äkkiä ettei tunnettu toisia... tuskin vielä rakastettiinkaan... Mutta nyt kun vuojet kulunu luottamus ja toisen huomioonottaminen kasvanu... myös itse tajuaa pitää puolensa... Tosin anoppi kaivelee joka päivä eli asioita on joihin vain totuttava jos erota ei halua!!! Ja en halua...
Ja se toimii paremmin kuin hyvin! Koko perhe tyytyväisenä, myös mieheni!
No joo helpoin mun kannalta tehty ratkasu ois toi... Mut meillä ei noin helppoa. Jos vaatimalla vaatisin et eroaa nyt äitistänsä ni en kestäis itteäni ja seuraamuksia...