Moni täällä vauhkoaa teiniäideistä ja sanovat takaisin meuhkaajia kypsymmättömiksi sillä perusteella, etteivät ymmärrä kritiikkiä.
Kritiikki kohdistuu nuoriin äiteihin, mutta minulle on jäänyt pimentoon se että mitä tällä kritiikillä tahdotaan saada aikaan mihin se oikeasti kohdistuu, vai voiko sitä edes kutsua kritiikiksi.
Esim. Täällä mesotaan siitä kun ei ole välttis koulutusta, töitä, elämänkokemusta jne, ja silti halutaan perhe perustaa.
En ymmärrä miksi.
En usko että monetkaan ovat 14-17 vuotiaana toivoneet siinä iässään perhettä perustaa.
Aivan varmasti yli puolet ovat tulleet vahingossa raskaaksi.
Abortti ei tule kaikille kysymykseenkään, eikä aborttiin voi pakottaa.
Jos nuori päättää jatkaa raskauttaan, on se paljon parempi vaihtoehto kuin abortti jota ei halua tehdä.
Enimmäkseen tällä palstalla pörräävät teinivanhemmat ja teiniodottajat, eli ne joille "vahinko" on jo tapahtunut (jos jätetään nämä kriitikot pois laskuista)
Miksi enää paasata koulutuksista sun muista asioista näille ihmisille joille se "vahinko" on jo tapahtunut?
Mitä hyötyä siitä enää on?
Eikö kannattaisi säästää "saarnansa" niille jotka ovat vasta mietintä vaiheessa, siis ilman että on raskaana??
Kritiikki kohdistuu nuoriin äiteihin, mutta minulle on jäänyt pimentoon se että mitä tällä kritiikillä tahdotaan saada aikaan mihin se oikeasti kohdistuu, vai voiko sitä edes kutsua kritiikiksi.
Esim. Täällä mesotaan siitä kun ei ole välttis koulutusta, töitä, elämänkokemusta jne, ja silti halutaan perhe perustaa.
En ymmärrä miksi.
En usko että monetkaan ovat 14-17 vuotiaana toivoneet siinä iässään perhettä perustaa.
Aivan varmasti yli puolet ovat tulleet vahingossa raskaaksi.
Abortti ei tule kaikille kysymykseenkään, eikä aborttiin voi pakottaa.
Jos nuori päättää jatkaa raskauttaan, on se paljon parempi vaihtoehto kuin abortti jota ei halua tehdä.
Enimmäkseen tällä palstalla pörräävät teinivanhemmat ja teiniodottajat, eli ne joille "vahinko" on jo tapahtunut (jos jätetään nämä kriitikot pois laskuista)
Miksi enää paasata koulutuksista sun muista asioista näille ihmisille joille se "vahinko" on jo tapahtunut?
Mitä hyötyä siitä enää on?
Eikö kannattaisi säästää "saarnansa" niille jotka ovat vasta mietintä vaiheessa, siis ilman että on raskaana??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aivan. Miksi pitää mesota asioista jotka ovat jo peruuttamttomia? Mielestäni olisi hyvä, jos nuoria vanhempia tuettaisiin ja annettaisiin apua sitä tarvitseville, mielummin kuin vaan haukuttaisiin. Niin, tuskin kovin moni teinivanhempi halusi ihan väki pakolla perhettä perustaa. Ja nuorelle on aivan sanoinkuvailematon shokki se kun saa tietää olevansa raskaana (ainakin hyvin monelle). Tottakai kaikki vanhemmat haluaa uskoa olevansa hyviä vanhempia, niin miksi ei teinivanhemmat saisi uskoa itsestään samaa? Kun täälä kailotetaan sitä, miten kukaan teini ei voi missään nimessä olla hyvä vanhempi tai kykenevä huolehtimaan lapsesta. Kyllä niintäkin teinenjä löytyy jotka ei siihen lopulta kykenekään, mutta aivan samoin niitä löytyy vanhemmistakin äideistä, joten mielestäni siihen on turha vedota.
En ole teiniäiti, enkä äiti vielä muutenkaan, mutta raskaana olin 16-vuotiaana. Muistan sen järketyksen kuin eilisen päivän kun sain tietää raskaudesta. Siinä vaiheessa kaipaa todella paljon apua,tukea,neuvoa ja ohjausta kokenneemmilta ihmisiltä. Ja se mitä ei todellakaan kaipaa on haukkuja ja morkkaamista siitä miten vastuuntunnoton ja huono ihminen on. Päätin silloin jatkaa raskautta, mutta valitettavasti synnytin lapsen kuolleena viikoilla 41. Kaikki oli kuitenkin mennyt aikasemmin todella hyvin. Kävin synnytystapa-arvoinnissa, ja todettiin, että lantioni on melko ahdas, mutta pystyisin silti synnyttämään alakautta. Lapsen painoarvio oli tutkimusten mukaan 3,2 - 3,3kg viikoilla 39. Aika pahasti heitti kyllä arvoinnit, lapsi painoi 4,6kg. Ponnistusvaiheen annettiin jatkua jo toista tuntia, kunnes sitten todettiin ettei mahdu ja jumiin jäi ja vauvan sydänäänet alkoi romahtamaan. Mulle tehtiin hätäsektio, mutta lapseni ehti menehtyä siinä rytäkässä. Eli siis kohdusta suoraa tietä hautaan. :( Ikävä lasta kohtaan suuri. Tapahtuneesta on aikaa jo 7 vuotta, nyt olen 23-vuotias ja odotan lasta viikoilla 17 5. Eli vielä aika alussa mennään. Pelottaa tietenkin synnytys, mutta olen ajatellut käyväni pelkopolilla ja toivon saavani sektion. Mulla edelleen sama mies joka oli tuolloin teininäkin ja yhessä koimme ja surimme lapsemme kuoleman. Nyt ollaan rohkaistuttu ja odotetaan innolla mutta kovalla jännitykselläkin uutta lasta, meidän pienelle enkelipojallemme siskoa tai veljeä
kiinnitän huomion enemmän niihin jotka unelmoivat vauvasta ja suunnittelevat perhettä "miehensä" kanssa.. Juuri näitä häthätää 15 tai 16 vuotiaita. Tosiasia on se että ne jotka ovat jo raskaaksi tulleet,on turha alkaa haukkumaan,kun/jos he ovat jo päätöksensä tehneet pitää lapsi.
Sama juttu mulla, mitä nyt tätä palstaa olen seurannut, niin kyllä se on jo melko naurettavaa, niin kuin kirjoitit, että 15-16-vuotiaat on aikeissa "perustaa perhettä". Mielestäni kenenkään ei missään nimessä pidä kannustaa teinejä tekemään lapsia, vaikka he itse sitä kuinka paljon haluaisivatkin. Pitäisi kyllä tajuta, ettei se vauva ole vauva aina ja kun lapsen saantiin liittyy paljon paljon paljon muutakin kun vaan se, että tulee ihana ja pikkunen pullaposkinen vauva. Moni haaveilee VAUVASTA ja haluaa VAUVAN ja "kärsii" VAUVAkuumeesta (myös moni aikuinen ihminen ajattelee näin), mutta jokainen kuitenkin saa vauvasta lapsen, ei mitään ikuista vauvanpalleroa. Kyllä se on älytöntä ajatella, että "no kun mä haluun vauvan", tommosesta ajattelusta saa todellakin sellaisen kuvan, ettei kukaan noi ajatteleva oikeasti ole valmis saamaan lasta. Lapsen saantiin täytyy annetoitua niin, että "haluan oman LAPSEN, jonka voin sitten KASVATTAA" EIKÄ "haluan vaan ihanan pienen VAUVAN". Kummallista.