Minkä ikäisenä on sopivaa viedä vauva "kahville" baariin tai kahvilaan. Olen nähnyt siellä niinkin pienen laihan rääpäleen että iho vielä punotti ja jalat ja kädet olivat kuin spagettia. Kuinka vanha semmoinen on? Tuskin montaakaan viikkoa.
Äiti imetti sitä, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta ihmettelen että täytyykö noin pieni viedä kaupungin vilinään flunssapöpöjä saamaan? Vauvalle itselleen reissu ei varmaan anna muuta kuin stressiä ja niitä ihmisiä jotka haluaisivat ostostensa lomassa pitää rauhallisen hetken kahvikupposen kera vauvan itku vain häiritsee. Kukaan ei voi asiasta hyvin, paitsi ehkä vauvan äiti. Eikö olisi parempi että äiti MALTTAISI olla vauvan kanssa kotona jonkun aikaa, ennenkuin vie sitä "ulos".
Äiti imetti sitä, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta ihmettelen että täytyykö noin pieni viedä kaupungin vilinään flunssapöpöjä saamaan? Vauvalle itselleen reissu ei varmaan anna muuta kuin stressiä ja niitä ihmisiä jotka haluaisivat ostostensa lomassa pitää rauhallisen hetken kahvikupposen kera vauvan itku vain häiritsee. Kukaan ei voi asiasta hyvin, paitsi ehkä vauvan äiti. Eikö olisi parempi että äiti MALTTAISI olla vauvan kanssa kotona jonkun aikaa, ennenkuin vie sitä "ulos".
Vastaukset 8
Vanhimmat
alkoi kahvittelemaan. Mutta kahvilaan mukaan vauvan voi viedä milloin haluu, se ei ole kielletty paikka, kunhan ei tarjoilla alkoholia.
jo viikon päästä ja meillä oli mieheni kanssa tapana ennen synnytystäkin käydä joka maanantai kahvilassa(savuton) joten jatkoimme perinnettä vauvan päiväunien aikaan. Juotiin kupposet kahvia ja sämpylät syötiin kun vauva nukkui vaunuissa vieressä. Me käytettiin harsoa siinä vaunujen aukon edessä muutenkin (tuulelta ym suojana) joten eipä sinne tuntemattomat alkanu kurkkimaan tai köhimään.
vein kahvilaan vauvan reilu viikon ikäisenä. Täysimetyksellä on ja hyvin pöpöiltä suojassa, kun ei ole koskaan sairastanut, nyt n. 5kk. Tietysti siellä kahvilassa ollaan pikkuisen ehdoilla, eikä tuntikausia hengailla. Jos on itkuinen, niin sitten pois.
Kaikilla ei välttämättä ole niin ihanaa tilannetta että saavat vain kotona köllötellä vauvan kanssa ja nautiskella äitiydestä, mies tuo kotiin ruuat ja valmistaa sen, kantaa tarjottimen sänkyyn, pyykkää, siivoaa ja huolehtii kaikesta.
Kyllä äidin täytyy päästä pois kotoa näkemään elämää, itse olin ainakin ihan hajalla kotona ollessani, eikä tosiaan ollut tuota täyden palvelun huoltoa..
Joten pyydän anteeksi jos olen vienyt vauvani kahvilaan spagettijalkoinensa ja punottavine ihoinensa. Nyt reilun vuoden ikäisenä kahvilassa olo ei enää onnistu kun ei malta rattaissa istua ja kiipeää syöttötuolista pöydän päälle... Menee siinä oma rentoutumishetki vähän metsään kun lasta yrittää pitää kurissa.
Joten käykää niiden vauvojenne kanssa kahviloissa, kaupungilla ja kirjastossa, vielä kun voitte ;)
Joo eiköhän tuo ole ihan jokaisen äidin oma asia koska haluavat lähteä ihmisten ilmoille pienen ihmisen kanssa. Jokainen äiti varmasti tuntee lapsensa tarpeet (toivottavasti) ja osaa lapsen ehdoilla toimia.
Oma poikani oli 3vko:nen kun kahvituksilla käytiin katselemassa muutakin maailmaa eikä pelkästään niitä oman kodin seiniä..
Eikä meidän poika kyllä mistään ressannut, päinvastoin..Tykkäsi olla mukana matkassa, eikä tosiaan mukaan tarttunut minkäänlaisia flunssapöpöjä!
Ja jos ei voi sietää vauvan itkua mun mielestä sen sopii lähteä pois! Onhan sitä kahviloissa muutakin kovaa meteliä, kyllähän maailmaan ääntä mahtuu!Jos joku rauhaa ja hiljaisuutta kaipaa niin sitä kukaan tuskin kahviloista hakee, kirjastot on sitä varten.. :D
Kaikki äipät vaan joukolla kahvitteleen! Jos vaan vauva siitä tykkää ja äiti saa siitä uutta voimaa ja piristystä päiväänsä nähdä muitakin ihmisiä! :)
Kenenkään mielipiteiden takia ei kannata jäädä kotiin käkkiin kolmeksi kuukaudeksi ennenkuin uskaltaa ihmisten ilmoille!..
Meidän kuopus taisi olla ensimmäista kertaa ulkona syömässä viikon ikäisenä. Nukkui kantoliinassa sen ajan kun sisko ja vanhemmat söivät, ja heräsi sitten hetkeksi syömään rintaa. Ei itkenyt yhtään, ei altistunut millekään vieraille pöpöille liinan uumenissa eikä siinä äidin rintaa vasten nukkuessaan kovin suurta stressiäkään kokenut.
Olin itse toipunut synnytyksestä loistavasti ja mieskin oli isyyslomalla. Kyllä siinä vauvan kanssa pesimisen lomassa saattoi hiukan ihmisten ilmollekin lähteä.
Ei se kotona olo nyt niin malttamisestakaan ole kiinni, parin viikon isyysloman loputtua oli vaan pakko lähteä lasten kanssa liikkeelle. Isompi sisarus ei kovin montaa päivää voi neljän seinän sisällä ilman ulkoilua, aktiviteetteja ja seuraa olla, ja ruokakaupassakin pitää käydä.
Huvitti kun anoppi ITKI puhelimessa kun kuuli, että lähdetään risteilylle kolme viiikkoisen vauvan kanssa. Oli ihan hysteerinen ettei saa kotoa poistua ainakaan kuukauteen vauvan syntymästä ja silloinkin vain ulkoilua kärryjä työnnellen.
Yhtään flunssaa tai muutakaan tautia (ei kuumetta, nuhaa, yskää, siis mitään) ei lapsella ollut, kun vasta ensimmäinen nuha iski yli vuotiaana imetyksen loputtua. Käytiin etelässä ja vaikka missä lapsen kanssa ja kun huolehtii normihygieniasta ei tarvitse sen enempää "varoa" lapsen kanssa.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt ja hygieniastakin on nykyään paljon enemmän tietoa. Kuitenkin kun muut perheenjäsenet poistuvat kotoa voivat tuoda ne pöpöt sinne vauvan luokse kotiin.
"kauhutarinalla" liki 20 vuoden takaa.
Eli vuonna 1989 sain neljännen lapseni poliklinikkasynnytyksellä. Se oli siihenastisista synnytyksistäni helpoin ja noin 3-4 tuntia myöhemmin lastenlääkärin tsekattua pienokaisen ja annettua lähtöluvan, lähdimme sairaalasta ajelemaan kotiin päin. Matkalla muistin, että kotoa oli kahvi ja pari muuta perusjuttua loppu. Niinpä kaarsimme paikallisen marketin pihalle, nostin vaavin takkini sisään kantoliinaan ja kävimme ihan normaalisti kaupassa - siis noin nelituntisen vauvan kanssa.
Vasta paljon myöhemmin hoksasin miettiä, että siinä voisi olla jotain "kummallista".
Enkä toki suosittele kenellekään. Nousi vain mieleen, kun tätä ketjua selasin.