Homoihin ihastuminen

Jostain syystä ihastun helposti homomiehiin. Vasta ihastumisen jälkeen saan tietää miehen olevan homo. Miten te suhtaudutte, jos heteronainen ihastuu teihin?

Olen miettinyt, onko päässäni jotain vikaa, kun aina ihastun tietyntyyppisiin ihmisiin. Miksi minä en ihastu helposti saavutettaviin heteroihin? En oikein tiedä, miksi kirjoitan tätä tänne palstalle. Ehkä siksi, että joku homo vastaisi minulle ja voisin analysoida tätä...

Homoudesta on tullut minulle tämän oman ongelmani kautta joku ihmeellinen ylitsepääsemätön asia. Olen pyörällä päästäni ja etsin vain tietoa homoista yrittäen ymmärtää asiaa. Ennen suhtauduin asiaan luontevan neutraalisti.
354525
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 35

Vanhimmat

oikein ihastut? Mitä heissä on ollut erityistä tai erilaista?

(Sinänsä jos nainen osaisi olla ihastumatta/rakastumatta h-mieheen, seurauksena voisi olla mitä mainioin ystävyys. Ei ihan pelkkiä naisten juttuja ja sen semmoista...)

Äänestä
  • En oikein tiedä. Omaa ihastumistaan on vaikea analysoida objektiivisesti. Ehkä se on tietynlainen helposti lähestyttävyys, jonkinlainen turvallisuuden oloisuus ja olemus ilman karkeutta. Olen kokenut turvattomuutta, joten kartan helposti liian "pelottavia" ihmisiä. Myös rentous ja tietty ärsyttävyyden puuttuminen, omana itsenään oleminen, lämpö, äänen sävyt ja tunteiden kuuleminen, sivistyneisyys. Heissä on ehkä ollut hyvin lievästi mukana feminiinisyyttä maskuliinisuuden lisäksi. Silti olen kokenut heidät myös seksuaalisesti hyvin viehättävinä, mikä tuntuu itsestäni hassulta. Luulen, että tuo viehättävyys syntyy suuressa määrin vasta tunnesiteen muodostumisen jälkeen.

    Myös tuoksut voivat vaikuttaa. He kaikki ovat tuoksuneet tavattoman hyviltä ja voimakkaasti. Tuoksukeskushan on aivoissa kuulemma jollain lailla yhteydessä tunnekeskukseen. On kyllä todennäköistä, että ”tuoksusidekin” syntyy vasta tunnesiteen jälkeen tai samanaikaisesti. Ovathan he olleet myös kivan näköisiä (ainakin omasta mielestäni), mutta en koskaan aikuisiällä ole ihastunut pelkästään ulkonäköön.

    Sinänsä on vaikea miettiä asiaa tästä näkökulmasta. En tiedä, onko minulla ollut vain huonoa tuuria, ja olen sattunut ihastumaan homoihin. Vai olenko ihastunut juuri heihin, koska heissä on jotain valtavirrasta poikkeavaa? Olenko alitajuisesti samaistunut heihin? Vai olenko ihastunut heihin, koska he ovat olleet elinpiirissäni ”lähellä” ja olen ollut niin yksin? Mutta oikeastaan ihastun kyllä melko harvoin ja pitkäaikaisesti, valitettavasti. En siis ihan helpolla. En ole ikinä puhunut asiasta kellekään, koska se tuntuu hieman nololta. Mietin, ovatkohan ihastuksen kohteet myötänoloja ihastujan puolesta, vai ajattelevatkohan he ihastunutta ärsyttävänä. Varmaan riippuu tapauksesta.

    Mutta miten voi ”osata olla ihastumatta/rakastumatta”? Vaikka se olisi kuinka väärin tai kuinka paheksuttavaa tahansa ja tädit pyörittelisivät silmiään kuiskutellen, voiko sitä siltikään hallita? Jos voi, niin miten? Kerro minullekin.

    Äänestä

  • .Heteronainen kirjoitti:

    En oikein tiedä. Omaa ihastumistaan on vaikea analysoida objektiivisesti. Ehkä se on tietynlainen helposti lähestyttävyys, jonkinlainen turvallisuuden oloisuus ja olemus ilman karkeutta. Olen kokenut turvattomuutta, joten kartan helposti liian "pelottavia" ihmisiä. Myös rentous ja tietty ärsyttävyyden puuttuminen, omana itsenään oleminen, lämpö, äänen sävyt ja tunteiden kuuleminen, sivistyneisyys. Heissä on ehkä ollut hyvin lievästi mukana feminiinisyyttä maskuliinisuuden lisäksi. Silti olen kokenut heidät myös seksuaalisesti hyvin viehättävinä, mikä tuntuu itsestäni hassulta. Luulen, että tuo viehättävyys syntyy suuressa määrin vasta tunnesiteen muodostumisen jälkeen.

    Myös tuoksut voivat vaikuttaa. He kaikki ovat tuoksuneet tavattoman hyviltä ja voimakkaasti. Tuoksukeskushan on aivoissa kuulemma jollain lailla yhteydessä tunnekeskukseen. On kyllä todennäköistä, että ”tuoksusidekin” syntyy vasta tunnesiteen jälkeen tai samanaikaisesti. Ovathan he olleet myös kivan näköisiä (ainakin omasta mielestäni), mutta en koskaan aikuisiällä ole ihastunut pelkästään ulkonäköön.

    Sinänsä on vaikea miettiä asiaa tästä näkökulmasta. En tiedä, onko minulla ollut vain huonoa tuuria, ja olen sattunut ihastumaan homoihin. Vai olenko ihastunut juuri heihin, koska heissä on jotain valtavirrasta poikkeavaa? Olenko alitajuisesti samaistunut heihin? Vai olenko ihastunut heihin, koska he ovat olleet elinpiirissäni ”lähellä” ja olen ollut niin yksin? Mutta oikeastaan ihastun kyllä melko harvoin ja pitkäaikaisesti, valitettavasti. En siis ihan helpolla. En ole ikinä puhunut asiasta kellekään, koska se tuntuu hieman nololta. Mietin, ovatkohan ihastuksen kohteet myötänoloja ihastujan puolesta, vai ajattelevatkohan he ihastunutta ärsyttävänä. Varmaan riippuu tapauksesta.

    Mutta miten voi ”osata olla ihastumatta/rakastumatta”? Vaikka se olisi kuinka väärin tai kuinka paheksuttavaa tahansa ja tädit pyörittelisivät silmiään kuiskutellen, voiko sitä siltikään hallita? Jos voi, niin miten? Kerro minullekin.

    Olisko niin, että koska homomies ei suuntaudu naiseen "saalistajana", tehdäkseen tähän miehekkäästi "vaikutuksen", juuri tuo hienoinen etäisyys ja ei-päällekäyvyys sen vaikutuksen tekeekin? Siinä on jotain hyvin hienostunutta verrattuna heteroiden joskus epätoivoisiinkin yrityksiin valloittaa nainen.

    Äänestä

  • .Heteronainen kirjoitti:

    En oikein tiedä. Omaa ihastumistaan on vaikea analysoida objektiivisesti. Ehkä se on tietynlainen helposti lähestyttävyys, jonkinlainen turvallisuuden oloisuus ja olemus ilman karkeutta. Olen kokenut turvattomuutta, joten kartan helposti liian "pelottavia" ihmisiä. Myös rentous ja tietty ärsyttävyyden puuttuminen, omana itsenään oleminen, lämpö, äänen sävyt ja tunteiden kuuleminen, sivistyneisyys. Heissä on ehkä ollut hyvin lievästi mukana feminiinisyyttä maskuliinisuuden lisäksi. Silti olen kokenut heidät myös seksuaalisesti hyvin viehättävinä, mikä tuntuu itsestäni hassulta. Luulen, että tuo viehättävyys syntyy suuressa määrin vasta tunnesiteen muodostumisen jälkeen.

    Myös tuoksut voivat vaikuttaa. He kaikki ovat tuoksuneet tavattoman hyviltä ja voimakkaasti. Tuoksukeskushan on aivoissa kuulemma jollain lailla yhteydessä tunnekeskukseen. On kyllä todennäköistä, että ”tuoksusidekin” syntyy vasta tunnesiteen jälkeen tai samanaikaisesti. Ovathan he olleet myös kivan näköisiä (ainakin omasta mielestäni), mutta en koskaan aikuisiällä ole ihastunut pelkästään ulkonäköön.

    Sinänsä on vaikea miettiä asiaa tästä näkökulmasta. En tiedä, onko minulla ollut vain huonoa tuuria, ja olen sattunut ihastumaan homoihin. Vai olenko ihastunut juuri heihin, koska heissä on jotain valtavirrasta poikkeavaa? Olenko alitajuisesti samaistunut heihin? Vai olenko ihastunut heihin, koska he ovat olleet elinpiirissäni ”lähellä” ja olen ollut niin yksin? Mutta oikeastaan ihastun kyllä melko harvoin ja pitkäaikaisesti, valitettavasti. En siis ihan helpolla. En ole ikinä puhunut asiasta kellekään, koska se tuntuu hieman nololta. Mietin, ovatkohan ihastuksen kohteet myötänoloja ihastujan puolesta, vai ajattelevatkohan he ihastunutta ärsyttävänä. Varmaan riippuu tapauksesta.

    Mutta miten voi ”osata olla ihastumatta/rakastumatta”? Vaikka se olisi kuinka väärin tai kuinka paheksuttavaa tahansa ja tädit pyörittelisivät silmiään kuiskutellen, voiko sitä siltikään hallita? Jos voi, niin miten? Kerro minullekin.

    tosta tuli yrjö!

    Äänestä

  • juuri sitä ystävyyttä haluaisin. mainiota juttuseuraa ym.

    Äänestä

Näitä veikkaisisin. Pidän mahdollisena, että koet naisellisuuden tai perinteisen naisen roolin jotenkin ala-arvoisena. Mielestäsi heteromiehet ovat kauheita "sovinisteja" ja "naisten alistajia". Et hyväksy sukupuolistereotypioita, koska ne mielestäsi tekevät naisista "epäitsenäisiä", "heikkoja", "tyhmiä" ja siten myös omasta mielestäsi ala-arvoisia. Ihastut siten homoihin ja ihailet homoja, koska he ovat vähemmän maskuliinisempia ja siten sinä naisena vaikutat heidän rinnalla myös "tasa-arvoisemmalta". Sukupuoli-identiteettisi ei ole päässyt kehittymään normaalisti. Isäsi on ehkä pahoinpidellyt sinua. Tyttölapsen kaltoinkohtelu isän taholta johtaa usein naisellisuuden halveksuntaan, siten myös heteromiesten kammoamiseen ja äärifeministisiin asenteisiin. Tyypillistä tällaisille tapauksille on nimenomaan ihastua feminiinisempiin ja vähemmän maskuliinisempiin miehiin.

Sinun kannattaisi varata aika psykologilta, jotta rikkinäinen sukupuoli-identiteettisi saataisiin korjattua.

Äänestä
  • Kiitos mielenkiintoisesta tulkinnasta. En yleistettynä kammoa heteromiehiä, enkä pidä heitä kamalina. Ärsyttävinä voin pitää tietynlaisia yksilöitä, mutta aina siis yksilöitä. Isäni ei ole pahoinpidellyt minua. Jonkunlainen henkinen trauma voi olla ehkä toisen henkilön puolelta, mutta en toisaalta näe sitä niin todennäköisenä. Olen pääsääntöisesti tyytyväinen olooni naisena. Ainoastaan urakehitys ja vaikea arvostuksen saavuttaminen harmittavat. Tuossa kirjoituksessasi VOI olla ehkä siltä osin perää, että haluan tasa-arvoisuutta. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin perustelusi pohjautuu, kun kirjoitat sanoin ”tyypillistä tällaisille tapauksille” ja ”johtaa usein”. Onko tuo jokin yleinen tunnustettu psykologinen tapahtumamalli?

    Äänestä

Ihastut luultavasti homomiehiin siksi kun koet voivasi olla heidän seurassaan vapaa ilman että he koko ajan haluavat vain sinua seksuaalisesti, ja heidän kanssaan tunnet että voit keskustella.

Itse suhtaudun melko lailla "voi hitto tähänkö tämä taas menee" jos huomaan että nainen ihastuu minuun, sitte alan heti miettimään kuinka kerron hänelle asian nätisti ettei hän tuhlaa minuun ruutia eikä loukkaannu.

Äänestä
  • Voisitko kuitenkin kuvitella ystävyyttä naisen kanssa, vaikka tietäisit hänen olevan ihastunut ja sanottaisiin ääneen pelisäännöt, että muuta ei seuraisi.

    Äänestä

Kylähän se tietenkin nostaa itsetuntoa, kun aivan vieras nainen tulee tekemään tuttavuutta, mutta, mutta, jos nainen osoittaa selvää "ihastumista" niin silloin on paikallaan laittaa jarrut päälle, kaikki naiset eivät tosiankaan ymmärrä sitä kun kertoo olevansa homo ja siitä saattaa pahimmassa tapauksessa syntyä kovakin kohtaus. Muuten, ne kaikki naiset jotka tietävät olevani homo, ovatkin niitä parhaimpia ystäviäni, heidän seurassaan viihtyy paremmin kuin kenenkään miehen seurassa, naiset kun tietävät, että he saavat seurassani olla vapautuneta ja etten ole pyrkimässä niitten helmoihin. Heteromiehet, vaikka tuntisivat homouteni, ovat kuitenkin aina hieman varautuneita yleisillä paikoilla, kai he pelkäävät leimautumista homon seurassa ollessaan.
Aloittajalle, heteronainen, sanoisin, että sinulla on varmaankin sisäinen homotutka, joka poimii sinulle ne "kun aina ihastun tietyntyyppisiin ihmisiin" et etsi silloin varsinaisesti seksikumppania, vaan sellaista seuraa missä tunnet viiihtyväsi kaikkein parhaiten ja olo tuntuu turvalliselta sellaisten miesten seurassa

Äänestä
  • Kiitos vastauksistanne. En suoranaisesti kaipaa etäisyyttäkään, vaan läheisyyttä. Kykeneväisyys keskusteluun ja turvallisuuden tunne ovat kyllä tärkeitä. Eihän siinä mitään ongelmaa olisikaan, jos pitäisin sisäisesti heitä ”vain” kavereina tai ystävinä. Mutta kun minä alan jossain vaiheessa pitää heitä myös seksuaalisesti viehättävinä, ja minun on todella vaikea päästä noista ajatuksista eroon tai saada ne siirrettyä toiseen kohteeseen. Ei auta, vaikka miten perustelen asioita itselleni järjellä ja kertaan heidän olevan ho-mo-ja. Aika hassua. Ehkä se on vain sattumaa. Haluan uskoa niin.

    Äänestä

  • ihan sama kenneen on ihastunu tai rakastunu.
    jokaisen ihan omat tunteet.
    syytön ehkä on se vastapuoli.
    sööttihän tuo markokin on ja positiivinen ihminen .

    Äänestä

  • 000000000 kirjoitti:

    ihan sama kenneen on ihastunu tai rakastunu.
    jokaisen ihan omat tunteet.
    syytön ehkä on se vastapuoli.
    sööttihän tuo markokin on ja positiivinen ihminen .

    No joo, jos ei koe sitä ongelmaksi. Itse olen alkanut miettiä asiaa jossain mielessä elämää häiritsevänä seikkana. Syytön on se vastapuoli? Mitä? Mielestäni minäkin olens yytön.

    Äänestä

  • .Heteronainen kirjoitti:

    No joo, jos ei koe sitä ongelmaksi. Itse olen alkanut miettiä asiaa jossain mielessä elämää häiritsevänä seikkana. Syytön on se vastapuoli? Mitä? Mielestäni minäkin olens yytön.

    taidat vain kaikki ottaa henkilökohtaisesti ihan kuin tämän kirjoituksenki.
    ihmiset kirjoittaa siitä mitä on päällimmäisenä.
    olisit imarreltu.
    siihen asti kun niitä naisia on jonoksi asti ovellasi.
    muuten montako oli tänään.

    Äänestä

  • 00000000 kirjoitti:

    taidat vain kaikki ottaa henkilökohtaisesti ihan kuin tämän kirjoituksenki.
    ihmiset kirjoittaa siitä mitä on päällimmäisenä.
    olisit imarreltu.
    siihen asti kun niitä naisia on jonoksi asti ovellasi.
    muuten montako oli tänään.

    ?. Oho. Taisin vastata väärään viestiin, pahoittelut. Tarkoitit kai kommenttisi tuolle edelliselle. Nämä pitkät ketjut menevät niin hankaliksi hahmottaa.

    Äänestä

  • .Heteronainen kirjoitti:

    ?. Oho. Taisin vastata väärään viestiin, pahoittelut. Tarkoitit kai kommenttisi tuolle edelliselle. Nämä pitkät ketjut menevät niin hankaliksi hahmottaa.

    Aloittaja, tiedoksi sinulle ettet ole yksin asian kanssa. Minulle kävi vain niin että tapasin kerran homon ja vaikka tiesin asian heti niin ihastuin heti. Lapsenomainen ihastus taisi olla molemminpuolista koska aina kun tapasimme niin olimme kauhean jännittyneitä, molemmat sanoi sen toisilleen. Se oli jotain enemmän kuin pelkkä ystävyys, pääni oli ihan sekaisin. En odottanut/kaivannut mitään seksuaalista mutta hän itse teki asioita jotka viittasivat siihen.
    Kun vahingossa reagoin noihin asioihin kuin heteromiehen kanssa, hän vetäytyi äkkiä pois.
    Yritin hillitä aina itseni mutta noita juttuja tuli aina vaan uudestaan. Koin että minua kiusattiin seksuaalisesti. Puristeltiin takapuolesta ja annettiin kiihkeitä suudelmia. Minä en saanut innostua niistä. Meillä oli voimakas yhteys toisiimme. Kinasimme usein siitä että jos hän olisikin bi koska käyttäytyi minulle noin. Hän kielsi ehdottomasti olevansa ja vannoi olevansa 100% homo. Itselläni oli ja on huono avioliitto ja sain tältä mieheltä aina niin paljon voimaa jaksaa. Hänelläkin oli pitkä parisuhde miehen kanssa joka toimi vaihtelevasti. me vain tarvitsimme hellyyttä molemmat, hänkin kaipasi sitä tai ainakin sanoi niin minulle. Tätä kesti n. 2-3 vuotta kunnes hän lopetti yhteydenpidon. En tiedä mitä tapahtui, ehkä hänen miesystävänsä kärsi asiasta. Minulla oli pää ihan sekaisin koko tuon ajan kun tapailimme ja aluksi olin helpottunut kun kaikki loppui. Nyt on ihan kamala ikävä tuota ihmistä. Haluaisin vaan pitää häntä taas kädestä ja silittää hänen hiuksiaan.

    Äänestä

  • aikuinen nainen kirjoitti:

    Aloittaja, tiedoksi sinulle ettet ole yksin asian kanssa. Minulle kävi vain niin että tapasin kerran homon ja vaikka tiesin asian heti niin ihastuin heti. Lapsenomainen ihastus taisi olla molemminpuolista koska aina kun tapasimme niin olimme kauhean jännittyneitä, molemmat sanoi sen toisilleen. Se oli jotain enemmän kuin pelkkä ystävyys, pääni oli ihan sekaisin. En odottanut/kaivannut mitään seksuaalista mutta hän itse teki asioita jotka viittasivat siihen.
    Kun vahingossa reagoin noihin asioihin kuin heteromiehen kanssa, hän vetäytyi äkkiä pois.
    Yritin hillitä aina itseni mutta noita juttuja tuli aina vaan uudestaan. Koin että minua kiusattiin seksuaalisesti. Puristeltiin takapuolesta ja annettiin kiihkeitä suudelmia. Minä en saanut innostua niistä. Meillä oli voimakas yhteys toisiimme. Kinasimme usein siitä että jos hän olisikin bi koska käyttäytyi minulle noin. Hän kielsi ehdottomasti olevansa ja vannoi olevansa 100% homo. Itselläni oli ja on huono avioliitto ja sain tältä mieheltä aina niin paljon voimaa jaksaa. Hänelläkin oli pitkä parisuhde miehen kanssa joka toimi vaihtelevasti. me vain tarvitsimme hellyyttä molemmat, hänkin kaipasi sitä tai ainakin sanoi niin minulle. Tätä kesti n. 2-3 vuotta kunnes hän lopetti yhteydenpidon. En tiedä mitä tapahtui, ehkä hänen miesystävänsä kärsi asiasta. Minulla oli pää ihan sekaisin koko tuon ajan kun tapailimme ja aluksi olin helpottunut kun kaikki loppui. Nyt on ihan kamala ikävä tuota ihmistä. Haluaisin vaan pitää häntä taas kädestä ja silittää hänen hiuksiaan.

    sä voit silitella mun hiuksia

    Äänestä

  • määvaan kirjoitti:

    sä voit silitella mun hiuksia

    kohta parkuun.
    mistä pirusta sitä tietää kuka on homo.
    minä en voi ainakaan alkaa ajatteleen että onkohan tuokin homo ja pitää hauskaa
    mun kustannuksella.

    Äänestä

  • 00 kirjoitti:

    kohta parkuun.
    mistä pirusta sitä tietää kuka on homo.
    minä en voi ainakaan alkaa ajatteleen että onkohan tuokin homo ja pitää hauskaa
    mun kustannuksella.

    Miksi te pidätte jotain peliä heteronaisten kanssa? Miksi te koskettelette, halaatte, suutelette, puristatte takapuolesta naisia ja annatte kuvan että ette olekaan täysin homoja? Vai oletteko eksyksissä seksuaalisuutenne kanssa? Onko se jotain kokeilua että sytyttääkö nainen sittenkin? Miksi homomies on jännittynyt kun tapaa jotain naista ja kertoo vielä sen? Miksi tämä kaikki????

    Äänestä

  • aikuinen nainen kirjoitti:

    Miksi te pidätte jotain peliä heteronaisten kanssa? Miksi te koskettelette, halaatte, suutelette, puristatte takapuolesta naisia ja annatte kuvan että ette olekaan täysin homoja? Vai oletteko eksyksissä seksuaalisuutenne kanssa? Onko se jotain kokeilua että sytyttääkö nainen sittenkin? Miksi homomies on jännittynyt kun tapaa jotain naista ja kertoo vielä sen? Miksi tämä kaikki????

    Ensimmäistä kertaa kuulen moisesta. Täysin ufo juttu ja kummallista käytöstä "100%" homolta (ainakin jos homo on aina tiedostanut ja hyväksynyt homoutensa).

    Olitko sinä jotenkin aktiivisesti lähentelevä? Niin että homo parka ei voinut kuin vastata sun innokkuuteesi "kohteliaasti"? (Kyllähän tollanen voi homolta onnistua, varsinkin jos on ollut suhteita/seurustelua naisten kanssa ennen kuin on tullut sinuiksi homoutensa kanssa. Meitä on moneksi.)

    Äänestä

  • ***** kirjoitti:

    Ensimmäistä kertaa kuulen moisesta. Täysin ufo juttu ja kummallista käytöstä "100%" homolta (ainakin jos homo on aina tiedostanut ja hyväksynyt homoutensa).

    Olitko sinä jotenkin aktiivisesti lähentelevä? Niin että homo parka ei voinut kuin vastata sun innokkuuteesi "kohteliaasti"? (Kyllähän tollanen voi homolta onnistua, varsinkin jos on ollut suhteita/seurustelua naisten kanssa ennen kuin on tullut sinuiksi homoutensa kanssa. Meitä on moneksi.)

    joskus nuorempana ja hommasta ei kuulemma tullut mitään. Ei siitä edes ole kovin montaa vuotta, aika nuoresta kaverista on kyse. Ihan yhtä aktiivisia me olimme, aina pussailimme ja halailimme. Sitten kun mies alkoi koskettemaan takapuolta niin menin ihan että täh! Hän myös usein kehui takapuoltani. Myös rintojen jonkinmoista tutkimista oli kun hän usein "vahingossa" hipaisi niitä. Sekä puhui niistä joskus myös. Sattui myös sellaisia vahinkoja että pitkä suudelma muuttui minun puoleltani kielisuudelmaksi ja mies kauhistui. Pyysin hirveästi anteeksi kun se vaan oli sellainen luonnollinen reaktio kun suutelee miestä. Myöhemmin erään toisen kerran hän itse teki minulle samoin ja taas jähmetyin paikalleni että mitä ihmettä nyt! Meillä oli jotain ihme kissahiirileikkiä aina. Näiden juttujen jälkeen tuli sitten usein kinaa ja riitaa siitä että kun epäilin hänen olevan bi. Se oli kuulemma loukkaus koska hän oli sanojensa mukaan umpihomo. Tuo puhe oli kuitenkin aina ristiriidassa käytöksen kanssa. Minulle olisi riittänyt ihan pelkkä kaveruus koska olen ujo ja huonossa liitossa elävä nainen. Olen vähän hukassa seksuaalisuuteni kanssa tämän huonon liiton vuoksi ja sitten kun sain tällaista vihjailevaa koskettelua niin sytyin äkkiä. Varsinkin kun muutenkin synkkasi niin hyvin. Kuten huomaatte niin tämä oli erittäin raskasta tuon ristiriitaisuuden vuoksi ja siksi olin helpottunut kun hän lopetti yhteydenpidon. Mutta nyt on niin kamala ikävä...ihan kamala...tuota ihmistä..taas!!!!!

    Äänestä

  • aikuinen nainen kirjoitti:

    joskus nuorempana ja hommasta ei kuulemma tullut mitään. Ei siitä edes ole kovin montaa vuotta, aika nuoresta kaverista on kyse. Ihan yhtä aktiivisia me olimme, aina pussailimme ja halailimme. Sitten kun mies alkoi koskettemaan takapuolta niin menin ihan että täh! Hän myös usein kehui takapuoltani. Myös rintojen jonkinmoista tutkimista oli kun hän usein "vahingossa" hipaisi niitä. Sekä puhui niistä joskus myös. Sattui myös sellaisia vahinkoja että pitkä suudelma muuttui minun puoleltani kielisuudelmaksi ja mies kauhistui. Pyysin hirveästi anteeksi kun se vaan oli sellainen luonnollinen reaktio kun suutelee miestä. Myöhemmin erään toisen kerran hän itse teki minulle samoin ja taas jähmetyin paikalleni että mitä ihmettä nyt! Meillä oli jotain ihme kissahiirileikkiä aina. Näiden juttujen jälkeen tuli sitten usein kinaa ja riitaa siitä että kun epäilin hänen olevan bi. Se oli kuulemma loukkaus koska hän oli sanojensa mukaan umpihomo. Tuo puhe oli kuitenkin aina ristiriidassa käytöksen kanssa. Minulle olisi riittänyt ihan pelkkä kaveruus koska olen ujo ja huonossa liitossa elävä nainen. Olen vähän hukassa seksuaalisuuteni kanssa tämän huonon liiton vuoksi ja sitten kun sain tällaista vihjailevaa koskettelua niin sytyin äkkiä. Varsinkin kun muutenkin synkkasi niin hyvin. Kuten huomaatte niin tämä oli erittäin raskasta tuon ristiriitaisuuden vuoksi ja siksi olin helpottunut kun hän lopetti yhteydenpidon. Mutta nyt on niin kamala ikävä...ihan kamala...tuota ihmistä..taas!!!!!

    ruiskiin se pihlajanmarjoilla pahkuroille.
    keksitkö muuta.
    tai sitten vain kaivat asialle kuopan.

    Äänestä

Eiköhän tuollasta sillointällöin voi tapahtua. Sä etsit luonteenpiirteeltäs vastaavia henkilöitä kuin itsekin olet ja törmäät välillä homoihin.

Elämä ei kaiteti ole liian yksinkertaista. Jotkut hakevat henkilöitä joita ei voi saavuttaa, joskus siitä saattaa tulla pakkomielle. Mitä enemmän tilannetta analysoit sitä enemmän kysymyksiä syntyy.


Calle C

Äänestä
  • mitään. Rakastuin ihmiseen, jota sanovat homoksi. Homman ainoa hyöty on, että tiedän olevani kykenevä rakastamaan. Onhan sekin kai jotain.

    Äänestä

  • ei mahda... kirjoitti:

    mitään. Rakastuin ihmiseen, jota sanovat homoksi. Homman ainoa hyöty on, että tiedän olevani kykenevä rakastamaan. Onhan sekin kai jotain.

    et ole vielä pystyyn kuollu kelopuu.
    kaikki on mahdollista .

    Äänestä

  • ole onnellien kirjoitti:

    et ole vielä pystyyn kuollu kelopuu.
    kaikki on mahdollista .

    jos ihastut mieheen tietämättäsi että hän on homo se on okei, mutta jos ihastust mieheen sen perusteella että hän on homo olet kusipää!

    Äänestä

Mäki ihastun AINA homoihin. . . Yleensä kyllä tiedän jo sen henkilön olevan homo kehen ihastun, eli se ei tuu silleen yllätyksenä että " ai sä ootki homo!" "antees, luulin et oot hetero." Ite oon kyl bi, joten varmaan niissä homoissa viehättää se että ne on vähän naismaisii, ja heidän kaa voi olla ihan rennosti ja puhuu `tyttöjenjuttuja` ... Mä tuun myös tosi hyvin toimeen homojen kaa ja niille on tosi helppo puhuu, ja ne ymmärtää... Ehkä tosta syyst :D

Äänestä

Ottakaa nyt järki käteen ja pysykää omalla reviirillänne muutenkin te akat pilaatte aina hyviä miehiä ja sotkette miesten välisiä ystävyyssuhteita niin jättäkää edes homot rauhaan!

Äänestä

oho siinä on yksi katkera homo :D pysy sinä vaan itte siellä jossakin kolossas...

Äänestä
  • Miksi noin katkera sävy.Kysyy Munkan kreivi
    Jokke

    Äänestä

Ihan vain tiedoksi että tämä on homojen sivusto. Ja en voi vaan hyväksyä sellaisia tyyppejä jotka eivät kunnioita toisten itenditeettiä vaan ovat joka paikkaan tyrkyttämässä persettään!

Äänestä
  • Olet ihan oikeassa, ei kuulu olla tyrkyllä, sivut on muualla siihen tarkoitukseen.

    Äänestä

Moi! Uskoisin, että ihastumisesi homo-miehiin johtuu heidän sympatiastaan ja huolitellusta ulkonäöstään!? Homo-miehet myös puhuvat muustakin kuin autoista ja naisen alapäästä! Itse kuljin aikoinani homopiireissä, koska en tiennyt kuka tai mitä olen...nykyään elän selibaatissa, paitsi itseni tyydytys on asia erikseen! Mielestäni etsit turhaan tietoa homoista, jos itse olet heteronainen...miksi kaipaat tietoa?

Äänestä

Ei sinussa eikä meissä vikaa.Olet tavannutns. tosi kivoja ja komeita gay kaverewita ilmeisimmin ja hyvätapaisia.Itse olen niihin kuuluva ja kysyntää ulkonaon, mutta pitempiaikaiseen moni taasen empii ja vaihtaa, se on nuoruuden hurmaa, nyt itsejo 44v ja silti timmi ja komea ja kysytty, vaikka etsinkin oikeaa.
Sinussa ja homoissa kenties keskeisin tekijä on samaistuminen, koska homonies on yleensä komea, hyvinpukeutunut ja kohtelias.Hetero heittää läppää ja yrittää iskeä, mutta yritäpä poimia välistä vielä bi-kaverit.??
Olen ns,. ihmistuntija jo työni puolesta ja ina osuu nappiin.Tunnen nuo kovat vaikuttajat ja olen heidän ystäviäänn aina sääkartoilta sisustukseen saakka.Minut tunnetaan aina vain kreivinä ja se riittää, olen sen ansinnut.Huomaatko, iskee se tunnonarvo...heko heko.näin vain on.
Mutta juttele ja mieti ensi kerran, kyllä sinulla silmä kehittyy ja kokeile vaikka bi:n kansssa miten sujuu taikka haluat vain tustua on parempi aluksi ainakin-hörhelöitä on liikkeessä paljonkin todella, joten itselläni aina poket suojana, joten turvallista 2. päästä mennä ulos jälleeen.Homo sanoo, että pitää ulostautua 2 viikon pääwstä ja poimi silmilläsi homot ja osut oikeaan ja kysy, homo ei lyö taikka pipi ja tosi pipi oinkin, kirjoittaisin MT 1:n heti paIKALLA HÄNELLE.

Äänestä
  • "nyt itsejo 44v ja silti timmi ja komea ja kysytty"

    "koska homonies on yleensä komea, hyvinpukeutunut ja kohtelias.Hetero heittää läppää ja yrittää iskeä"

    "Olen ns,. ihmistuntija jo työni puolesta ja ina osuu nappiin.Tunnen nuo kovat vaikuttajat ja olen heidän ystäviäänn aina sääkartoilta sisustukseen saakka.Minut tunnetaan aina vain kreivinä ja se riittää, olen sen ansinnut."

    "näin vain on."

    "Mutta juttele ja mieti ensi kerran, kyllä sinulla silmä kehittyy"

    Mikähän se sinä oikein kuvittelet olevasi ?! Itserakkaus paistaa tekstistä kilometrien päähän..

    Ja ei ihmisiä noin voi yleistää, että homo on tälläinen ja heterot ovat tälläisiä... Ihmisiä on kuule kaikenlaisia ja erilaisia koko maapallo pullollaan. Yksi tuntemani homomies heittää myös läppää (usein liiallisuuksiin asti) ja minä homomies taas tykkään puhua autoista, moottoreista, tekniikasta tms.. Enkä näe siinä mitään pahaa. Saan tietää uusia asioita ja mielipiteitä jne...

    Ja lopuksi, vältä kirjoitusvirheitä. Tekstistä ei välillä meinannut saada mitään selvää.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


.Heteronainen kirjoitti:

Jostain syystä ihastun helposti homomiehiin. Vasta ihastumisen jälkeen saan tietää miehen olevan homo. Miten te suhtaudutte, jos heteronainen ihastuu teihin?

Olen miettinyt, onko päässäni jotain vikaa, kun aina ihastun tietyntyyppisiin ihmisiin. Miksi minä en ihastu helposti saavutettaviin heteroihin? En oikein tiedä, miksi kirjoitan tätä tänne palstalle. Ehkä siksi, että joku homo vastaisi minulle ja voisin analysoida tätä...

Homoudesta on tullut minulle tämän oman ongelmani kautta joku ihmeellinen ylitsepääsemätön asia. Olen pyörällä päästäni ja etsin vain tietoa homoista yrittäen ymmärtää asiaa. Ennen suhtauduin asiaan luontevan neutraalisti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu