Jos vastasynnyttänyttäneellä äidillä ei ole muita tuloja kuin kelasta/sossusta saatavat avustukset, millaista lapsen elättäminen oikeasti on? Onko se tosiaan niin kurjaa (siis tarkoitan taloudellisesti) miltä se vaikuttaa? Ottaen huomioon muutkin menot; vuokra, oma toimeentulo.. Ja kun tilanne olisi sellainen, että pitäisi omilleen siinä samassa syssyssä vielä muuttaa. Jos jollain olisi kokemuksia, omia tai ystävien, olisi kiva kuulla :)
Tosiaan. Näitä palstoja hieman lueskeltuani, en ole kiinnostunut vastauksista, jotka käsittelevät aihetta "onko abortti oikein vai väärin". Itselläni on jo näkemys asiasta, kiitoksia
Tosiaan. Näitä palstoja hieman lueskeltuani, en ole kiinnostunut vastauksista, jotka käsittelevät aihetta "onko abortti oikein vai väärin". Itselläni on jo näkemys asiasta, kiitoksia
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kokeile vaikka
"Lapsi kasvaa"
"Lasten vaatteet ja tarvikkeet"
"Perhe-etuudet"
"Yhteis- ja yksinhuoltajuus"
rahallisesti tiukan paikan tullen niin heikkoa voi tehdä,riippuu äitiysrahan ym suuruudesta mikä lasketaan edellisvuoden tulojen mukaan. Toki saat toimeentulotukea. Kyllä sitä jotenkuten pärjää kun on pakko mutta mitenkään mielekästä se ei ole. Vähemmän se vauva kuluttaa kuten esim. 10 vuotias poikani =)
Ihan omasta kokemuksesta puhun. Ei mulla ainakaan ollut varaa autoon tai vakuutuksiin silloin. Vaiat on ehkä se suurin menoerä,kirppikseltä löytää hyviäkin vaatteita ja vauvansängyt ym kannattaa ostaa käytettynä ja kerätä niitä pikkuhiljaa raskauden alusta asti niin on kaikki valmiina sitten. Niin ja vauvakaukalo ja vaunuthan nyt maksaaa(hyvät) käytettynäkin..että ei se ihan ilmaistakaan ole.
Ei ole koskaan tehnyt edes tiukkaa. Olen opiskellutkin jopa välillä ja sillonhan ne tuet vasta heikot on, tai OLIS, ilman lasta! Lisäksi lapsella oli 2-vuotiaaksi pahat ruoka-aineallergiat ja joutui juomaan kallista apteekin korvikemaitoa. Siihen sai onneksi sairaan lapsen hoitotukea. Lapsilisä on riittänyt lapsen menoihin aina enemmän kun hyvin, ja kaikenlaista tavaraa saa kirpputoreilta, lahjaksi jne. Ja jollei isä maksa elatusta, sitä saa sossusta.
perusavustusten lisäksi voit hakea rahaa soskusta vauvan hankintoihin, esim. lastenvaunuihin. Ja jos isä ei maksa elatuksesta, saat elatustuen kunnalta. Jos pystyt tekemään soseet, kestovaipat ja vauvanvaatteet itse, tai edes osan niistä, ja täysimetät, säästät paljon kuluissa, mutta aikaa menee ja vaivaa on ihan riittämiin. Apua voi saada soskun ja kelan lisäksi seurakunnalta, sekä henkistä että materiaalista. Kyllä sitä aika tiukilla elelee yksin vauvan kanssa, jos pelkille perusavustuksille jää, erityisesti jos vauvalla on erityistarpeita. Se pitää sitten itsekseen miettiä, mihin kaikkeen pystyy venymään ja mitä kaikkea kestää, meinaan vauvaa ei sitten saa tekemättömäksi kun sen on kerran synnyttänyt.
Kun tulin raskaaksi 20 vuotiaana, asuin kotona, en opiskellut enkä ollut töissä. Vanhempieni tuki loppui kuin seinään raskausuutisen jälkeen ja tuleva isä häipyi kuvioista. Kuin pahin painajainen. Elämäni pysähtyi. en kuitenkaan pystynyt aborttiin. Muutin 2kk ajaksi kaverilleni ja kun sain raskaustodistuksen neuvolasta, hain vuokra-asuntoa. Sain kaksion, jonne muutin. Kerroin tarinani sossussa. Sain sossusta takuuvuokran, astioita, verhot, lakanat yms, ruokapöydän, ja muut tarpeelliset huonekalut vaunut. Kelalta sain normi avustukset. Lapsi syntyi , meillä oli kaikki tarpeellinen. Nyt lapsi vuoden ja menee jo paremmin. Ja olen ikionnellinen etten tehnyt aborttia. Päivääkään en vaihtaisi pois, en edes niitä vaikeita.
Kaikilla kun ei ole sitä henkistäkään tukea saati sitten että saisi sossusta noin paljon avustusta. Kämppääkin jouduin odottamaan 2kk vaikka jouduin asumaan sen ajan väkivaltaisen ihmisen kanssa.
Lapsen elättäminen ja lapsen kanssa eläminen on ihanaa ja täyttymys. Oikea äiti antaa vaikka oikean kätensä lapsensa puolesta, taloudelliset huolet tai rikkaus ovat vain tuhkaa lapsen rinnalla
kun on puutetta yhdestä sun toisesta,mutta voihan sille lapselle aina seurakunnan eu paketista tökätä näkkärin suuhun :)
Siinä on keksejäkin! Rakkaus ei maksa mitään!!!
Siinäpä ne tais olla.
"Lapsen elättäminen ja lapsen kanssa eläminen on ihanaa ja täyttymys. Oikea äiti antaa vaikka oikean kätensä lapsensa puolesta, taloudelliset huolet tai rikkaus ovat vain tuhkaa lapsen rinnalla"
...sanoo ihminen, joka ei ole yhtään lasta elättänyt eikä yhtään käsivartta kenenkään puolesta antanut. Typerää hurskastelua.
sanoi?
oikea äiti, kun kärsin taloudellisesta ahdingosta vaikka lapsiani rakastankin?
...millaiset ovat omat tavoitteesi toimeentulon suhteen.
Jos ei ole muita tuloja kuin avustukset, niin ei elämä ole kurjaa, jos siihen ei suhtaudu kurjana. Jos taas toivoo, että olisi joitakin tuhansia euroja suuremmat tulot kuukaudessa, niin tottakai sitä sitten säälittelee kohtaloaan.
Lapsuuden ystäväni mm. on ollut hyvin tyytyväinen elämäänsä, 32-vuotiaana ei ole vielä päivääkään tehnyt oikeaa palkkatyötä, lapsia on siunautunut useita. Myöskään hänen miehensä ei ole työkykyinen. Mutta he ovat saaneet sen mitä he ovat elämältä odottaneet, lapsia ja tukia sen verran, että lapset ja itse pysyvät hengissä, se on ollut heille elämän tavoite.
Itse taas tein 27-vuotiana abortin, vaikka olimme molemmat palkkatyössä ja toimeentulo oli vakaa, sillä halusin lapselle vielä vakaamman pohjan elämälle.
Ihan yksittäisenä esimerkkinä minä ja ystäväni tietenkin olemme. Minä olen elänyt oman lapsuuteni erittäin turvatusti ja vähintään samaa pyrin tarjoamaan omille lapsilleni. Ystäväni on elänyt työkyvyttömän (päihdeongelmaisen) yksinhuoltaja äidin kasvatettavana ja hän on pyrkinyt ja kyennytkin tarjoamaan omille lapsilleen parempaa. Ainahan jokainen vetää rajansa itse ja yleensä se aina on vähintään se mitä itsekin on saanut. Lähtökohdat siitä mitä itsekin on saanut on aina erilaiset ja siksi on erilaiset myös tavoitteet. Ja aina niiden rajojen pohjalla ei ole raha tai muu taloudellinen tilanne, vaan se mitä tavoitellaan tarjota enemmän omille lapsille voi olla esimerkiksi aika, päihteettömyys, rakkaus...