ei opiskelupaikkaa, ei yhtäkään ystävää. ketään muuta samanlaista?
ei
töitä
10296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
syrjäytyneiden maailmaan.
Moi vaan, täällä toinen. Ihan pihalla kaikesta eikä tulevaisuuteen saa selkoa.
T: Epäonnistunut ihminen
"T: Epäonnistunut ihminen"
Epäonnistunut ainoastaan valtavirrassa vallitsevien normien puitteissa. Mitä väliä mitä valtavirrassa meiltä tahdotaan? Uidaan sivupuroissa ja päätetään itse missä pitää onnistua ja missä ei.
Tiedän tosiaan mitä tarkoitat. Olen tosi kyllästynyt näihin yhteiskunnan normeihin joihin muka tulisi sopeutua. Pitäisi pyrkiä omistamaan mahdollisimman paljon js olla tehokas ja menevä. Minä tosiaan haistatan paskat valtiovallalle.
Sama tilanne... Armeijaan tammikuussa, siihen asti ????.
Samiksia ollaan, ei oo töitä eikä opiskelupaikkaa ja asun vielä vanhemmilla. Yks kaveri on, sekin on jossain lomilla ollut koko kesän. Kun saan oman asunnon niin ekana pidän kunnon bileet, eli ryypään yksinäni ja katon TV:tä. Siitä se laiffi sit alkaa! Ehkä löydän itselleni jonkun pummiporukan, jotka hyväksyy tämmöinen friikin.
samanlaista täällä, sillä erotuksella että olen avoliitossa (tähän jotkut varmasti kommentoivat että ethän ole yksin... no saa kommentoida)
mutta, ei siis töitä, eikä opiskelupaikkaakaan. Yksi ystävä, joka alkoi juuri seurustella ja aika ei enää riitä minulle.
Äiti kuollut, isään ei ole ollut koskaan oikein välejä.
Sisarukset asuu kaukana.
Avomies tekee työssä pitkää päivää, ja muun ajan omissa harrastuksissa, tai ystäviensä kanssa.
Elämä tuntuu aivan liian yksinäiseltä.
Allergian vuoksi en voi ottaa edes lemmikkieläintä.
Opiskelupaikka on, mutta en jaksa käydä siellä, kun olen epäsosiaalinen hylkiö. En oikeasti tiedä mitä tehdä seuraavaksi, kun ei mitään jaksa...
Ei töitä, ei opiskelupaikkaa, ei kaverin kaveria. Yli vuoteen en ole puhunut kuin äidille ja siskolle. Tunnen itseni epäonnistuneeksi, kun en edes siivoamaan kelpaa. Täällä sitä mätänen vanhempieni nurkissa, oudot tuumat jatkuvasti mielessä. Tekis mieli vetäytyä jonnekin pummiporukkaan tai luostariin, josko sinne joukkoon mahtuis.
Onneksi sentään niillä jotka huinivat vanhempien nurkissa ei ole pelkoa asunnon menettämisestä. Olen todella pilannut raha-asiani tämän saatanan ihmispelon ja häpeän takia ja nyt työkkärissäkin kyseltiin ihmeissään mitä olen tehnyt kun en ole ollut opiskelemassa enkä töissä. En kehdannut sanoa, että "enpä ole tässä mitään tehnyt kun olen tällainen pelkuri jännittäjä." Sinnekin pitää kaiken maailman lappua ja selitystä syytää ja täyttää turhia kyselyitä. Jos en syksyllä löydä opiskelupaikkaa niin jumalauta!