olisiko kellään kokemuksia kaupungi järjestämistä perhetyöntekijöistä? Tereydenhoitaja suositteli minulle sellaista ja mietin kannattaako pyytää. Jotenkin outoa että vieras ihminen olisi lapsen kanssa kun itse muualla, mutta liekkönä hommansa hoitavavat. Tuntuu jotenkin vaan siltä että terveydenhoitaja haluaa jonkun vahtimaan kotiin että siellä osataan elää
kokemuksia perhetyöntekijästä
huhhellettä-
71754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
meille tulee torstaina eka kertaa perhetyöntekijä käymään.
Soitin tänään neuvolaan itkuisena kun on masennusoireita. Meillä kolme lasta joista kaks vielä vaipoissa, rakennetaan taloa ja mies on aina töissä ja raksalla. Aika raskaalta ja yksinäiseltä on alkanut arki tuntumaan. Katsotaan oisko siitä mitään apua jos tuo perhetyöntekijä täällä välillä piipahtais. Eihän sitä oo pakko ite mihinkään lähteä, ite ainakin kaipaisin hieman aikuista juttuseuraa. Ja voihan se tietenkin lähteä lasten kanssa vaikka puistoon että saa ite siivottua tmv... tai sitten voit vaan levähdellä.
Minäkin mielelläni kuulisin kokemuksia muilta.
Perhetyöntekijästä on kokemuksia.Ei noi ole,kun juttuseuraa ja utelevat asioita ja sen jälkeen vääristelevät rekisteritietoja.
Perhetyöntekijät eivät todella ole muuta,kun juttuseuraa ja noita kirjauksia voidaan myöhemmin käyttää hyväksi mahdollisessa huostassa.
usein nähtäväkseen perhetyöntekijän muistiinpanot. On ollut kokemuksia, joissa perhetyöntekijä ollut päällepäin ystävällinen, mutta kirjoittanutkin papereihinsa jotakin aivan muuta. Perhetyöntekijän homma on kahtalainen: tukija kontrolli. Riippuu täysin perhetyöntekijän eettisestä ammattitaidosta, miten työnsä tekee. Jotkut etsivät negatiivisia asioita ja kirjoittelevat niitä papereihinsa. Joku joukossa voi olla ihan hyväkin. Ei ehkä kannata kaikkia murheitaan kaataa perhetyöntekijälle, koskapa tekevät omia tulkintojaan. Onko kyseessä siis lastensuojelun perhetyöntekijä vaiko perhetyöntekijä ilman ls - asiakkuutta?
vuorovaikutusta. Joten muista silmiinkatsomiset, nimellä kutsumiset, koskettamiset ja leikkimiset.
jutun mukaan he etsivät mm. perheen sängyistä matoja. :)
siksi, että siivoisivat ne pois, sellainen oli ennen kodinhoitajan apua, vaan nykyisin siksi, että heillä on riittävästi eteenpäin raportoitavaa.
pitäisi "muistaa"?
Eikö ne kuulu lapsi-vanhempi suhteeseen luonnostaan?
vieraanvaraisesti ja kohteliaasti vieraaseen, niin lapset jää pakosti vähemmälle huomiolle, sitähän tämä vieras ei ymmärrä, vaan ajattelee että aina on samoin kuin hänen läsnäollessa. Äidin on pystyttävä keskittymään yhtäaikaa kaikkiin, pitää olla tarkkana ja luonnottomasti käyttäytyvä tällaisessa näytelmässä.
keskittymään moneen asiaan,se on sitä arkea lapsiperheessä. Ei meillä jää lapset huomiotta vaikka vieraita onkin.
toisessa kyllä ja niin edelleen.......
mutta tämä perhetyöntekijä ei ole mikään vieras
vaan hän on kunnan viranomainen ja lastensuojelusta.
hän tekee ikuisiksi ajoiksi kunnan lastensuojelun arkistoihin jääviä kirjauksiaan joiden totuuden perää tai valheelllisuutta
ei tiedä kukaan..... yleenä etsitään mieluummin se negatiivisuus kuin se positiivisuus perheen tilanteesta ja asioista.....
sellainen "vieras" teillekin kylään istuksimaan ja seuraamaan
mitä teet väärin, huonosti, virheellisesti
mitä jätät tekemättä, unohdat, siirrrät myöhemmäksi,
mitä puhut, toimit, ajattelet,
mitä näytät, käyttäydyt teet lapsellesi
mitä sinusta on nähtävissä ja mitä piilottelet, jätät kertomatta "vierailta"
miten elät, miten perheesi elää, miten toimitte, ette toimi
miten lapsesi käyttäytyvät, eivät käyttäydy, ovat, tekevät
syövät nukkuvat ulkoilevat leikkivät
miten pukeudutte ette pukeudu
miten lapset on puettu ei ole puettu
miten sinä puhut kuuntelet osallistut et osallistu
..............................................
..................................
.....................
..........
...............................................
ole ainakaan tässä kaupungissa pääasiallisesti mitään hoitotätejä vaan auttavat ja kannustavat ja aikaa vietetään lapsen äidin kanssa. Meillä kävi ensin 3 kertaa viikossa,käytiin uimassa ja mäkeä laskemassa,käytiin yhdessä kaupassa,juteltiin kaikesta..Minulla todettiin keskivaikea masennus enkä jaksanut enää ruokaa laittaa. Sain lääkkeet onneksi aika pian ja vierailut väheni kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa ja kävimme keskustelua siitä että miltä minusta tuntuu,haluanko vielä heidän käyvän.
Pääasiallisesti siis todella positiivinen kokemus kun joku oli siinä ns. puskemassa eteenpäin arjessa ja pääsin sitten töihinkin :)
Kaikilla ei varmasti ole samanlaisia kokemuksia muttei kaikki huonojakaan ole..
on, että perhetyöntekijä alkoi seurustelemaan perheen isän kanssa.
Siis jos tarvitsee konkreettista työnteko apua jne lapsiperheen arkeen ja elämiseen
eikä mihinkään kahviseurusteluun
niin kodinhoitaja ehdottomasti ja nimenomaan sosiaalihuollon puolelta
eikä missään nimessä lastensuojelusta!
Eikös kaverit, ystävät ole yhteydenpitoa ja muuta seurustelua varten ja jos haluaa niin monilla paikkakunnilla on äiti/lapsikerhoja, -kahviloita ja parkkejakin tähän seurusteluasiaan liittyen.
Myös äitikerhoja jne on olemassa, jossa samassa elämäntilanteessa olevat äidit voivat tavata toisiaan jne.
On todellakin aivan turhaa sotkea perheensä elämiseen lastensuojelun viranomaisväkeä, jos siihen ei ole mitään todellista tarvetta.
http://www.laaninhallitus.fi/lh/etela/bulletin.nsf/MainArticlesPublicFin/1C8FF701D7B478D0C22574C8003B2F85
http://www.laaninhallitus.fi/etela/tiedote/20090323011
Eli kunnan sosiaalihuollosta olisi tarjottava Sosiaalihuoltolain alaista kotipalvelua kodinhoitajineen
jos laissa mainitut syyt ovat lapsiperheen kohdalla olemassa.
Mm. sairaus, rasittuneisuus, perhetilanne jne ovat niitä syitä jonka vuoksi sosiaalihuollon alaista kotipalvelua olisi annettava.
Kunnan sosiaalihuollosta olisi tehtävä valituskelpoinen päätös kotiapua pyytäneelle perheelle, jos tätä kotipalvelu ei lapsiperheelle anneta.!
Huom.
Jossain päin Suomea on vielä viime vuosinakin ollut jopa niin,
että kodinhoitaja on tullut kotiin niin että naisväki on päässyt henkäisemään esimerkiksi risteilyn muodossa.
Ja kauan kauan sitten (60-70 luvulla ja 80 luvullakin vielä)
oli niin että perheeseen tuli kodinhoitaja viikoksikin
kun perheen äiti lähti viikon tuetulle lomalle ja tätä oli vähintäänkin kerran vuodessa, parhaimmillaan jopa kaksikin kertaa.
Eikä kukaan siihen maailman aikaan mistään lasten suojeluviranomaisesta höpöttänyt tai muustakaan että uupunut ja väsynyt vanhempi/vanhemmat olisivat mikään lastensuojelun asia. Tälläisille perheille tarjottiin säännöllistä kotipalvelua ja -apua ja niin kauan kuin perheen tilanne sitä vaati!
Lastensuojeluviranomainen puuttui asiaan vain kun siihen oli oikeasti ja todellista tarvetta lapsiperheen kohdalla
eikä mitenkään muuten tai muilla tavoin perhettä saatu tuettua eikä autettua.
ei ole ollut vuosiin mahdollsita saada kodinhoitajaa lapsiperheillä. Toiminta lopetettu,liekö sitten rahan vuoksi(niin kuin monessa muussakin pienemmässä kunnassa). Ainoastaan kai vammaisille tai ainakin vanhuksille on täällä tuo palvelu enää olemassa.
kotipalvelua!
Etelä-Suomen läänin alueella on menossa tällä hetkellä seurantavaihe
miten kukin kaupunki ja kunta sosiaalihuollon alaisen kotipalvelunsa
järjestää niin että lain pykälät täyttyvät sosiaalihuollon alaisen kotipalvelun osalta.
Jos siis on kotipalvelun tarve lapsiperheessä
(laissa mainituttujen syiden vuoksi
synnytys, perhetilanne, rasittuneisuun, vamma, sairaus jne)
ja sitä pyytää oman kuntansa/kaupunkinsa sosiaalihuollosta
niin jos sosiaalihuollolla ei ole sitä antaa
on sosiaalihuollon tehtävä valituskelpoinen päätös kotipalvelun antamattomuudesta.
Kotipalvelua pyytäneitä ei voi eikä saa ohjata lastensuojeluun asiakasperheiksi
se on vastoin lakia
eli rikos viranomaisten taholta ja toimesta.
http://www.verkkoapila.fi/opencms/opencms/apila/news/articles/0494.html
”Lapsiperheiden kotipalvelun tila katastrofaalinen”
3.9.2008 klo 4.30
Asiantuntijan mielestä suomalaiset lapsiperheet tarvitsisivat enemmän kotiapua.
Stakesin tutkijaprofessori Marjatta Bardy vaatii kotipalvelua lapsiperheille.
Hän toivoo myös kotipalveluun vanhanajan kodinhoitajia.
Suomalaiset lapsiperheet eivät saa riittävästi kotiapua.
Lääninhallitusten viime vuonna tekemän selvityksen mukaan lapsiperheiden kotipalvelu oli puutteellista lähes jokaisessa kunnassa, eikä se monilta osin vastannut perheiden tarpeita, säädöksiä eikä suosituksia.
Joissakin kunnissa lapsiperheiden kotipalvelua ei ole lainkaan.
– Mielestäni se on todella idioottimaista ja katastrofaalista.
Kotipalvelua tarvitaan, Marjatta Bardy Stakesista sanoo.
Tuki perheille on kunnissa paljolti järjestöjen ja yksityisten palveluntuottajien varassa, eikä palvelujen saatavuus ole kattavaa.
Monissa kunnissa kotipalvelu on organisoitu joko lastensuojelun tai vanhustyön yhteyteen, jolloin useita asiakasryhmiä jää helposti palvelun ulkopuolelle. Lama-aika vaikutti siten, että 1990-luvulla kunnat karsivat nimenomaan lapsiperheiden palveluista.
– Tuolloin ajateltiin, että ei ole rahaa. Silloin leikattiin kaikkea mitä voitiin vain leikata. Kaikki tarvittavat varat menivät vanhuksille.
Ajateltiin, että isät tulevat mukaan lastenhoitoon, ja riuskat nuoret kyllä pärjää itsekseen.
Perheiden kriisien ja pahoinvoinnin lisääntyminen on saanut useat kunnat lisäämään lastensuojelun perhetyötä.
Se apu ei kuitenkaan tavoita kaikkia perheitä.
Jotkut kunnat tarjoavat kotiavun sijaan keskusteluapua.
Bardyn mielestä tämä ei yksistään riitä,
vaan työntekijöiden täytyy juttelun lisäksi tarttua myös tiskirättiin.
– Ei ole mitään järkeä lähettää perheisiin jotain pikkupsykologeja.
Se on mielestäni statuskysymys.
Koetaan, että konkreettinen työ on jotenkin ala-arvoisempaa, vaikka ei se niin ole.
Bardy olisi valmis uudistamaan tältä osin perhetyön koulutusta.
– Toivoisin sellaisia vanhanajan kodinhoitajia, jotka olivat riuskoja, arkijärkisiä, talousihmisiä -se on apua parhaimmillaan.
Perheet ajankäyttöruletissa
Vuonna 2006 kotiapua sai vain 1,6 prosenttia lapsiperheistä. Apua saavien määrä on lisäksi vähentynyt neljän viimeisen vuoden aikana. Kaikissa lääneissä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat arvioivat lapsiperheiden kotipalvelujen saatavuuden nykytilan heikoksi.
Perheet taistelevat työpaineiden ja lastenhoidon välissä. Kaikilla ei ole sukulaisia, jotka pystyvät auttamaan ja niinpä monet perheet kitkuttelevat huonoissakin tilanteissa ilman apua.
– Perheessä on paljon kriittisiä hetkiä, jolloin tukea tarvitaan. Esimerkiksi kun lapsi on kipeä, tai täytyy käyttää toista lasta sairaalassa. Ajankäyttörulettiin täytyisi saada apua, ei niin, että kotiin tulisi joku tekemään työt, vaan että yhdessä tehtäisiin. Mitä tapahtuu niissä perheissä, joissa ei ole isovanhempia?
arvonimeä.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Sosiaaliasiamies on tosissaan/1135245177579
....................
Suuri osa sosiaaliasiamiesten työajasta meneekin sellaiseen neuvontaan, joka asiakkaan pitäisi saada sosiaalipalveluiden järjestäjiltä suoraan.
Jos päivähoidon, vanhustenhoidon tai kotipalvelun työntekijät eivät ehdi neuvomaan asiakasta, hän etsii apua sosiaaliasiamieheltä.
Valitettavan tavallista on, että esimerkiksi kotipalvelua pyytävälle lapsiperheelle vastataan puhelimessa,
ettei kunnalla ole mahdollisuutta järjestää tilapäistä kodinhoitoapua esimerkiksi hoitovapaalla olevan vanhemman sairastuessa.
Kun avun tarvitsija ei saa eikä osaa pyytää kirjallista päätöstä asiasta, ei hänellä ole valitusmahdollisuuttakaan.
Kaikkein huonoimpaan asemaan jäävät ne kuntalaiset, jotka eivät onnistu pääsemään puhelimella läpi esimerkiksi toimeentulotuen hakuun,
sillä etuusyksiköllä on vain yhden tunnin päivittäinen puhelinaika.
Lapsiperheiden avunsaanti ongelmatilanteissa herätti viime vuonna Etelä-Suomen lääninhallituksen selvittämään, noudattavatko kunnat sosiaalihuoltolakia lapsiperheiden palveluiden järjestämisessä.
Tilapäistä apua tarvitseva lapsiperhe ohjataan nyt usein lastensuojelun asiakkaaksi, vaikka perheellä ei olisi mitään lastensuojelun tarvetta.
Vielä 1990-luvulla noin 52 000 lapsiperhettä sai kotipalvelua ja lastensuojelun asiakkaina oli noin 20 000 alle 18-vuotiasta.
Pari vuotta sitten kotipalvelua sai vain 11 000 lapsiperhettä ja lastensuojelutoimien kohteena oli lähes 55 000 alaikäistä.
Koska kotipalvelua saa vain ilmoittautumalla lastensuojelun asiakkaaksi,
sopiikin kysyä, kuinka todellisia tiedot lastensuojelun asiakasmäärien huimasta kasvusta ovat.
Kotipalvelun hakemista lastensuojelun asiakkuuden kautta tosin rajoittaa tehokkaasti se, että harva lastensuojelutyötä tarvitsematon lapsiperhe ehdoin tahdoin haluaa leimautua lastensuojelun asiakkaaksi.
Kotiavun saaminen tilapäisessä tarpeessa saattaisi sen sijaan estää ongelmien kehittymisen niin pitkälle, että lapsiperhe todella tarvitsee apua lastensuojelullisin perustein.
Sosiaalihuoltolain mukaan kotipalvelua pitää antaa hakijalle tämän alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella.
Sosiaalihuoltolaki ei mitenkään rajaa kotipalvelua annettavaksi lapsiperheille vain lastensuojelun, vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmien, saati syrjäytymisen aiheuttaman tarpeen mukaan. ............
ei juuri missään anneta. Sehän on jo tiedossa.
kaikki kotona nähty ja kuultu raportoidaan negatiiviseen sävyyn ja käytetään tulevaisuudessa perhettä vastaan jos tulee mahdollinen huostaanottotilanne. Kokemusta on.
kirjoitin =)
että pitää muutakin kirjata, kuin negatiivisia asioita. Eräs perhetyöntekijä sanoi sen olevan vaikeaa, jos jääkaapissa ei ole muuta kuin majoneesia.
Olin kerran erään oikeustieteen professorin koulutuksessa. Hän kehotti sossuja kirjaamaan perheistä vahvuuksiakin, muuten saattavat hallinto-oikeudessa puuttua siihen, ettei ole muuta kuin negatiivista kirjattuna. Joten suurta peliä ja teatteria, pinnallista "muka-tukemista". Paperiin saatetaan laittaa: pitää lasta väärässä asennossa syöttäessään, vaikka on neuvottu katsomaan silmiin. jne. Joten repikää siitä. Kaikesta huolimatta kehotan kaikkia varovaisuuteen. Ne hyvät on kuitenkin harvassa.
oletko pyytänyt raportit kirjallisesti että teillä on ok kokemus asiasta, vai onko kyseessä vain oma mielikuvituksesi?
siellä jääkaapissa on vain tosiaan se majoneesi(vertauskuvallisestikin). Tällöinhän lapsen ravinnon saanti voi olla heikonlaista ja se kertoo myös monesta muusta ongelmasta..
Varovainen toki kannattaa olla jos epäilee ettei viranomaisilla ole puhtaat jauhot pussissa,mutta apua hakeva tuskin sitä turhaan hakeeja sitä on haettava lapsenkin parhaaksi;vaikkei sitä aina saa välttämättä.
jos jääkaapissa on vain majoneesia, niin kodinhoitaja katsoo lapset ja äiti pääsee kauppaan tai kodinhoitaja käy kaupassa ja äiti katsoo lapset ja sitten on jääkaapissa ruokaa.
Ruoka ei siitä jääkaappiin tule, että joku kirjaa kirjauksen majoneeseistä ikuisiksi ajoiksi raporttiin seisomaan.
Joku käytännön kodinhoitotaitoja ilman oleva hallintotuomari sitten uskoo sitä majoneesikirjausta vuodesta toiseen, vaikka majoneesipurkit on aikoja sitten vaihtuneet uusiin majoneesipurkkeihin ja muut ruuat on tulleet ja menneet lasten suihin.
Lapsiperheessä on joka ainut päivä täytettävä jääkaappi. Haloo hölmöt.
jos aletaan saivartelemaan.. Mutta edelleenkään,kaikissa kunnissa ei ole kodinhoitoapua lapsiperheisiin saatavilla.
ja sitä ei ole myönnetty ja on tehty kielteinen valituskelpoinen päätöskin kunnassa sosiaalihuollon kotipalveluasiasta
niin aina on valitettava eteenpäin!
Kotipalvelu asia on myös erikseen kirjattuna hallitusohjelmaankin
joten jos kotipalvelua ei kunnan palvelurepertuaareista löydy
niin heti yhteys lääninhallituksen virkamiehiin.
Jos on vaarana, että joutuu lastensuojeluun asiakasperheeksi
ja jos kunta ei ole antanut perheelle pyynnöistä huolimatta sosiaalihuollon alaista kotipalvelua
niin ei lastensuojelun asiakkuuttakaan voi lakien mukaan aloittaa!
Lapsiperhettä ei voi ohjata lastensuojeluun asiakasperheeksi sen vuoksi
että sosiaaliviranomainen ei anna kodinhoitajaa
esimerkiksi vanhemman uupumisen/sairauden tms.vuoksi.
Tälläinen toiminta viranomaisilta on lainvastaista.
Se että on joutunut antamattoman kotipalvelun vuoksi
antamaan lapsensa huostaan
on jo niin törkeä viranomaisrikos
ettei tarvitse olla kummoinenkaan lakimies,
että huosta purkautuu.
Kaikkein pahimissa tapauksissa voi hakea korvausta viranomaisen aiheuttamasta
vahingosta jne.
lasta, eikä ole painonnostajaksi ja kestävyyskantajaksi syntynyt, joutuu käymään joka päivä kaupassa ja se tarkoittaa myös, että kauppaanmenohetkellä kerran päivässä jääkaapissa yleensä on vain se majoneesi- tai ketsuppipurkki. Jos lapsille ei ole hoitajaa kotona, on lapset otettava mukaan kauppaan, eikä sieltä voi silloin kerralla paljon nostettavaa ja kannettavaa ostaa mukaan, hyvä jos edes yhden päivän tarvikkeet saa tuotua. Ihmisten ajattelu ei riitä arkitodellisuuden tajuamiseen, jos itse ei sitä koe.
Meillä ei ollut ruokaa perhetyöntekijän mielestä. Minä ihmettelin hänen näkemystään monta vuotta, mitkä menivät prosessissa hukkaan. Perhetyöntekijän mielestä ruokaa oli jääkaapista pursuavat einekset. Hän ei ymmärtänyt, että jauhosta sai sämpylöitä ja leipää ja hiutaleista puuroa. Ruokaa tuli kun edellisenä iltana otti pakasteesta lihakimpun ja seuraavana päivänä valmisti siitä soosin. Vielä kun viitsi käydä siellä pakastimella niin jälkiruoaksi sai marjakiisseliä ja saattoi ottaa jauhoja ja voita ja tekaista marjapiirakan välipalaksi. Sitten minulle selvisi, että ilmankos minulla ei olisi ollut aikaa istuksia jouten perhetyöntekijän kanssa kahveilla ja piti sitten lisäksi yöllä tehdä kotiaskareita.
Jo on kaiken huippu, että kodinhoitajaa tarvitaan siihen, että äiti (tai isä) saa mentyä kauppaan!! Niin, ja vielä parempi tietysti, että kodinhoitaja käy kaupassa..
Voi huhhuh, ei voi muuta sanoa. Kyllä sitä jokaisen lapsia hankkivan pitää osata sinne kauppaan mennä ihan kuten lapsettomienkin. Se vasta rahan haaskausta on (ja vielä hyödytöntä), että kodinhoitaja käy uusavuttomien perheissä opettamassa elämisen perusasioita.
kodinhoitajaa tarvitaan silloin kun kaupassakävijä ei ole kaupassakäyntikunnossa, on kuumeessa, vastasynnyttänyt tai lapsi korkeassa kuumeessa, ei voi ottaa mukaan, eikä jättää yksin tms. Käytä hyvä ihminen mielikuvitusta, vaikka itselläsi olisi aina elämässä ollut kaikki hyvin.
perhetyöntekijälle myös sen, että mitä terveemmät, liikkuvammat, reippaammat ja itsenäisemmät kasvavat lapset perheessä on, sitä varmemmin jääkaapissa ei ole ruokaa. Jos lapset ei ole uusavuttomaksi kasvatettuja, ne osaavat avata jääkaapin ja syödä.
kaupassa,on käyty vatsataudissa ym kaupassa kun on PAKKO. Mutta tämä yhteiskuntahan on mennyt juuri siihen että kun vähän päätä kivistää niin pitää saada viikko sairaslomaa jne. Kaupassakaan ei ole joka päivä pakko käydä jos käyttää sitä mielikuvitusta ja ostaa kerralla sen mitä tarvitsee. Kuumeistakin vauvaa saa ja voi nukuttaa ulkona vaunuissa ja suositellaankin että mieluummin raikkaassa ilmassa;ei siis tarkoita 30 asteen pakkasessa tai jos on keuhkokuume tai muu tulehdus.
Ei niitä kaikkia lapsia tarvitse mukaan ottaa vai oletko vuoden välein niitä pyöräytellyt? Minä tuon pyörälläkin 4 kassia ruokaa,eikä tosiaan tarvitse käydä joka päivä kaupassa,aika suursyömäreitä ovat lapsesi muutoin.
T. 3 lapsen yh
esimerkiksi
sairautta, vammaa, rasittuneisuutta, synnytys,
perhetilannetta (mm.yksinhuolto, ero, kriisi jne)
jolloin lapsiperheessä on tarve ulkopuoliselle
ja laissakin määrätylle sosiaalihuollosta annettavalle
lapsiperheen kotiavulle!
Mitä sinä tästä nälvimisestäsi hyödyt?
Tuleeko parempi mieli ja ylevämpi olo muihin kanssaihmisiin nähden?
Pitäisikö sinun mielestäsi mieluummin huostaanottaa lapset perheestä
kuin auttaa ja tukea
sekä tehdä sitä
ENNALTAEHKÄISEVÄÄ
LASTEN SUOJELUN TYÖTÄ
MISTÄ UUDESSA LASTENSUOJELULAISSAKIN
MYÖS KUNNAN VIRANOMAISTEN TEHTÄVÄKSI MÄÄRÄTÄÄN?
Mieluummin huostaan kuin että autetaan ja tuetaan
ja todella minimaalisilla kustannuksilla
?
ilmeisestikään riitä käsittämään sitä tosiasiaa,
että maailmassa ja suomessa
on erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa, terveydentiloissa, kohtaloissa.....
Jos sinä oletkin noiiiiin vahva,
ei se tarkoita todellakaan sitä
että kaikki muutkin tässä maassa
ovat yhtä vahvoja ja pontevia
kuin sinä kaikessa kaikkivoipaisuudessasi.
Elämä koettelee ja tekee nöyräksikin.
Mutta jos voimassa oleva ja viranomaisten toimintaa koskeva laki
tarjoaa apua ja tukea ihmisten selviämiseen lapsineen perheineen
niin älä sinä ainakaan sitä ole keneltäkään eväämässä
sen vuoksi että
sinä jaksat ja kestät ja osaat ja kykenet ja voit ja uskallat ja pystyt, ........
eikä vammaisista lapsista tms.
voi olla vaikka perheen ainoalla huoltajalla
niin että tarvitsee oikeastikin edes joskus sitä apua ja auttamista ihan tavallisissa arkiaskareissa
että voi vaikka itse huilia sen aikaa
kun kodinhoitaja tekee arjen työt.
Ennen kodinhoitaja saattoi tulla lapsiperheeseen jopa kysymättä
tekemään sitä
ennaltaehkäisevää työtä
ettei tulisi perheeseen
jossa vanhemmat huoltavat ja hoitavat lapsia, kasvattavat heitä
sitä uupumusta, väsymystä, sairautta.
Ihan vain sen vuoksi että tiedettiin
että apu on aina tervetullut hetki lapsiperheen arkeen.
Ja siihen aikaan oli rahaa kunnissa ja kaupungeissa vieläkin vähemmän kuin nykyään.........
_________________
"Miksi pitää masentua, ennen kuin saa apua?
Hyvä Hanna Pitkälä (Kaleva 8.12. Lukijan sivu)
Muistelen aikaa kolmekymmnentä vuotta sitten.
Kun täällä Pattijoella tarvitsi kotiapua, sitä varmasti sai.
Ei tarvinnut odottaa, että joku ensin masentuu. Oli Annikki ja Eila ja muitakin kodinhoitajia, joita lapset suorastaan odottivat.
He tulivat kotiin myös pyytämättä, haistoivat missä on tarvetta apuun.
Minunkin vaimoni on kotiäiti. Maalta kotoisin ja tehnyt töitä talon vanhimpana lapsena.
Ajanut lantaa hevosella pelloille, laittanut heinää seipäille ja tehnyt navettatöitä. Vaikka oli riskissä kunnossa, oli silti mukava joskus saada apua.
Hän oli siitä kiitollinen.
Kolmekymmentä vuotta sitten oli paljon huonompi aika kuin nyt.
Nyt pitää odottaa, että joku masentuu niin, että lapset voidaan ottaa huostaan. Olipa ihmeellistä kuulla.
Lauri Kinnunen
Pattijoki"
Lainaus Kaleva Lukijan sivu 12.12.2006
Kai se on sitten hyvä asia että voi joutua käymään kaupassa 40 asteen kuumeessa kadulle pyörtymisen uhallakin, sen sijaan että saisi apua...
vain kuuluu asiaan pienen vauvan kanssa. Vammaisuus tms on eri asia. Sopii kysyä MIKSI ihmiset masentuvat niin paljon etteivät jaksa lastaan hoitaa kun tuntuu jokatoisella olevan "masis kun vauva itkee". Noh,mitäs muutakaan ne tekee?
varaa ja hyvä että onkin mutta ei joka nuhan takia tarvitse lstenhoitajaa olla soittamassa.
ei kertonut tarvitsevan kipeälle lapselleen hoitajaa vaan PERHETYÖNTEKIJÄÄ LAPSENPIIAKSI että hän voi käydä kaupassa.
kun on 30 astetta pakkasta ja lapsella/äidillä korkea kuume.
Pitkäkö on kauppamatkasi? Oletko varma että kaikilla suomalaisilla se on saman pituinen?
Mistä olet katkeroitunut, ettei kukaan saa saada apua, kun et itsekään ole saanut/tarvinnut?
Panet vahingon kiertämään vai?
Toivotko äideille sydänlihastulehdusta ja sydänhermojen vioittumista, sittenhän ne lapset ainakin joutuu vieraitten hoidettavaksi, ja paljon kalliimmalla, kuin mitä kodinhoitajan muutamat käynnit olisi maksaneet.
jollon äidilläkin oli lupa totutella rauhassa vauvaan ja arkeen synnytyksen jälkeen
oli lupa nauttia vauvasta
levätä, toipua synnytyksestä ja kerätä voimia
tuotiin ruokaa ja tehtiin kotitöitä ja autettiin perhettä
oli myös kodinhoitaja tavallinen vieras
jos ei sukua ollut lähellä
annettiin arvo perheelle vauvalle ja äidillekin isääkään unohtamatta
autettiin ja oltiin turvana arjessa
jotta päästiin rankimman synnytyksen jälkeisen ajan yli
mitä se onkaan nyt....
koska et ota kirjoituksessasi esiin perheen alati muuttuvia tilanteita ja lasten iän ja kasvun mukanaan tuomia vaatimuksia, et edes vuodenaikojen tuomia muutoksia elämisessä, et edes taida tajuta minkä vetoisia on kaupunkiasunnon jääkaapit, niihin ei neljää kassillista ruokaa kerralla mahdu. Pelkkä hysteerinen suunsoittaja olet.
nainen pisti vauvansa kapaloon tai jätti isommille sisaruksille hoidettavaksi ja painui lypsylle tai heinäpellolle ja pesi pyykit käsin jne kävi välissä imettämässä..
Ei ollut pesukoneita eikä maitoa ja munia haettu kaupasta ja niin edelleen.
tuon lypsyajan äideistäkin oli sukua,
useimmiten vieläpä samassa taloudessakin asumassa ja auttamassa.
Sukulaislapsiakin laitettiin useimmiten tuoreiden äitien avuksi
ennenkuin tulivat erilaiset järjestöt ja muut vapaaehtoiset
kuvaan mukaan auttamaan lapsiperheitä.
Kunnalliset kodinhoitajat astuivat virallisesti lapsiperheen arjen apuun mukaan
1940 -50 luvulla.
Sosiaalihuoltolaki lapsiperheen kotipalvelusta, kodinhoitajista ja -avustajista
on siis edelleen voimassa.
Onko sinulla jotain sitä vastaan
että esimerkiksi uupumisen vuoksi
tai sen ennakoimisenkin takia etteivät vanhemmat uupuisi (sairaus, vamma, rasittuneisuus, perhetilanne jne) niin että lapset pitäisi sen vuoksi ottaa huostaan
jokainen konkreettista apua tarvitseva lapsiperhe
tätä lain mukaisesti annettavaa kotipalvelua sosiaalihuollosta
saisi?
Haluatko siis, että kunnan viranomaiset toimivat lain vastaisesti?
Jättävät lapsiperheen selviämään yksikseen
ja jopa siirtävät laittomasti lastensuojeluun asiaskasperheeksi,
mutta pääasia etteivät vaan noudata voimassa olevaa lainsäädäntöä?
negatiiviset puolet. Eihän tämä vielä mitään, kaikilla perheillä on negatiivisia puolia.
Tämän lisäksi perhetyöntekijät kirjoittavat fiktiivisen kertomuksen, mitä haittoja lapselle on näistä perheen negatiivisista puolista. Eivätkä he fiktiivisissä kertomuksissaan unohda myöskään perheen vanhempien totaalista mollaamista.
saa,pitäisi saada. Muttei aloittaja kertonut että hän esim. masennuksen tai lapsen sairauden tms vuoksi sitä perhetyöntekijää olisi tarvinnut.
pakastimen tms ja kyllä oikeasti olne 3 lapsen äiti. mitä tulee vuodenaikoihin,pyöräni toimii myös talvella ja kun lapset olivat pienempiä,käytiin kauppareissut potkukelkalla ja pulkalla. Hätä keinot keksii.
Omilla vanhemmillani ei ole esim. koskaan ollut autoa ja meitä on 4 lasta,isä teki meidän ollessa pieniä,pitkiä päiviä töitä jolloin äiti joutui kauppaan ottamaan kaikki meidät 3(yksi lapsi syntyi myöhemmin) ja kaksi meni potkukelkkaan ja yksi pulkkaan ja ostoskasseja mahtui siihenkin monta ja itse käytän myös reppua.
Totta kai lapsen kasvaminen muuttaa olosuhteita ja tilanteita,mutta omasta näkökulmasta parempaan päin kun isomman voi jo kotiin jättää(esim. kaupassa käynnin suhteen).
mielessäsi syyksi. Hänelle oli neuvolasta ehdotettu perhetyöntekijää hankkimaan.
Mitäs arvelet neuvolantädin kyvyistä ajatella, tarvitseeko joku jotain apua.
Tässä keskustellaan, onko perhetyöntekijä se oikea apu.
Tiedätkö mielestäsi neuvolantätiä ja äitiä itseään näkemättä, mitä perhe tarvitsee, oletko itse jumala.
Olit siis koko ajan ihan ulalla koko asiasta.
Lapsen isä kuoli puolivuotta sitten ja jäin pikkuisen kanssa kahden. Nyt yritän tässä päästä jatkamaam elämää. Opinnäytetyötä olisi pikkuhiljaa aloitettava, jotta saisin tulevaisuudessa kunnon työnkin. Isovanhemmat ja muut sukulaiset asuvat yli 500km eri suunnassa. Joten hankalaa saada lasta mihinkään. En edes muista milloin olisin tehnyt jotain itsenäisesti.
Sinä et selvästikkään ole lasten yksihuoltaja eikä sinulla ole muitakaan ongelmia niin helppo käydä haukkumaan muut avun tarvitsijat. Miellelläni itsekkin antaisin lapseni välillä hoitoon miehelle tai mummolle, jotta saisin tehdä jotain rauhassa. Niin enkä puhunut kaupassa käynnistä
keksivät tämän ja päättivät ryhtyä perhetyöntekijöiksi. Palkat nousi ja työt tippui minimiin. Vai voiko perhetyöntekijän kahvikutsuilla istumista kutsua työksi? Jos vertaa siihen työhön, mitä kodinhoitajat tekevät: auttavat perhettä arkiaskareissa, jotka saattavat olla hyvinkin raskaita sekä fyysisesti että psyykkisesti.
tätä perhetyöntekijää jos hän on lastensuojelun alainen työntekijä.
Teet kirjallisen anomuksen sosiaalihuoltoon ja laitat siihen sosiaalihuoltolain pykälät mukaan ja kerrot että kodinhoitajaa tarvitset perhetilanteen vuoksi (sosiaalihuoltolaissa on mainittuna tämä syy).
Jos asut Etelä-Suomen läänin alueella voit kysyä neuvoa myös lääniin sosiaalitarkastaja Toivo Haatajalta
miten sinun tulisi menetellä
että asiasi menisi Sosiaalihuoltolain mukaisesti eikä niin
että joudutte tarpeettomasti lastensuojeluun asiakasperheeksi.
Tilanteesi on todella raskas ja hankalakin (suku kaukana). Mutta kannattaa käyttää kaikki muut keinot kuin tieten tahtoen lähteä "urheilemaan" lastensuojelussa esiintyvien ja mahdollisesti ties mitä kouluja käyneiden henkilöiden kanssa. Ojasta ei kannate tieten tahtoen allikkoon mennä.
Vapaaehtoispuolellakin voi olla jotain apua tarjolla sekä seurakunnastakin kannattaa kysäistä olisiko heillä jotain tarjota.
olin keuhko kuumeessa ja en saanut kuin yhdeksi päiväksi vain kodin hoitajan mutta kauppaan en todellakaan kyennyt lähtemään...Kiitän vain luojaa että silloin oli luotettava ystävä joka auttoi minua ja lapsiani.... kun lapseni olivat alle kouluikäisiä...
Pitääkö perhetyöntekijälle tarjota kahvia?
Itse en ole ainakaan mitään tyrkyttänyt. Olen kuvitellut, että hän on tullut meille ihan muun takia...
Itse en juo kahvia/teetä ollenkaan, enkä taatusti ala tällaiselle henkilölle yhtä kuppia keittelemään.
heille?
En mitään.
No, vettä saa toki ottaa hanasta, jos on jano.
Ei kai mun nyt hyvät hyssykät kuulu kunnan työntekijöitä ilmaiseksi ruokkia...!!! :O
Muutenkin rahat vähissä.
kuukaudessa taksin ja tuo kaikkea mahdollista kotiin, niin ettei joka päivä tarvitse kaupassa trampata.
Taksiin saa vaikka 30 kassia. Kokemusta on.
turvallisuuden, jos tuollaisessa kunnossa lähtee hoipperoimaan. Tosin olen itsekin joutunut, jalat kuin vastasyntyneellä vasikalla.
kantaa ne kantamukset kaupasta autoon ja autosta kotiin. Taidat asua maaseudulla, missä ihmistä arvostetaan mutta mutta tässä tapauksessa, arvostetaanko siellä sitten taksikuskiparkaa.
porukka, kaikki sukupolvet hiihti kouluun.
mitä voimassa olevassa laissa sanotaan ja määrätäänkin.
Mitkä ovat eri viranomaisten ja
tässä tapauksessa nimenomaan
sosiaalihuollon alaisen viranomaisen laissa säädetyt velvollisuudet.
Kodinhoitajasta ja hänen antamista palveluista
ei ole edes tarkoitus maksaa mikäli lapsiperhe on pienituloinen eli alittaa laissa määritetyt asiakasmaksujen perusteet ...
taivastele vielä sitä
että herrajestas ilimaseksiko se vielä
se kotipalvelu pitäisi lapsiperheille kustantaa jne jne jne jne
Mutta kustannetaan sitä tässä maassa paljon muutakin
eikäpä niidenkään miljoonien rahojen perään kysele yhtikäs kukaan eikä mikään eikä niitä ties minne syydettyjä
miljardeja ja taas miljardeja kauhistele kukaan .....
kaikki on niiiiiiiiiiiiin suhteellista
ja kustannukset lapsia ja perheitä koskevissa peruspalveluissa ovat vielä minimaalisia verrattuna esimerkiksi kodin ulkopuolisiin sijoituksiin ja huostaanottoihin.
Minut ehkä joku tunnistaa tekstistä, ja mulle se on aivan sama sillä en paljoa ole salaillut sitä tosiasiaa et elämäni ei ole aina ollut ruusuilla tanssimista. Kerron omista kokemuksistani vain siksi, kun toivon et niistä voisi olla joskus aua muille vaikessa tilanteessa oleville.
Aikoinaan olin aika huonossa kunnossa henkisesti ja tarvitsin kotipalvelun apua ihan vaan arjen pyritämiseen. Kotona oli kolme perättäisinä vuosina syntynyttä lasta ja olin täysin yksin. Sit kerran lähdin lasten kansssa asioille niin että yhdelle muksulle olin ajatuksissani laittanut liian ohuen ulkoilupuvun päälle. Tietenkin asiasta tehtiin lastensuojeluilmoitus ja se jäi vainoamaan mua moneksi vuodeksi. Vaateongelma siirrettiin syrjään kun vaadin sosiaalityöntekijää työparinsa kanssa meille käymään. Esittelin lasten vaatekaapit ja varaston. Vaatteita oli nimittäin niin paljon että osa piti varastoon laittaa kun eivät vaatekaappeihin mahtuneet. Lopulta sossut kysyi missä mun vaatteet on. Näytin eteisen kaappia ja sanoin et tuossa, kahdella hyllyllä. Asiasta jauhaminen päättyi siihen.
Seuraavan kerran kun sain ihan perhetyöntekijän, meillä katsottiin joka kerta jääkaapin sisältö. Ei auttanut selittää et siellä lapset eteisessä seisoo vaatteet päällä kun ollaan kauppaan menossa, papereihin tuli merkintä "ei ruokaa kotona". Ja tuon työntekijän piti auttaa kauppareissussa. Lopulta sain viranomaiset uskomaan, et mä kyllä käyn kaupasa, olisi vain kiva et se työntekijä muistaisi kertoa siitäkin asiasta.
Lopulta minä menetin viimeisetkin hermot viranomaisiin. Palaverissa avauduin, haukuin kaikki lyttyyn ja kerroin etten tarvitse heitä jos eivät kerran näe meidän perheessä mitään positiivista. Viranomaisten oli pakko kohdata totuus, minun vanhemmuuteni ei ole se ongelma, vaan heidän nuiva asenteensa.
* * *
Kerro asiasi heille suoraan. Älä kaunistele totuutta, älä suurentele asioita. Ole äärirealistinen kun heille puhut, ja tee selväksi ne asiat mihin tarvitset apua. Oliko sulla sukulaiset kaukana? Sossu kuulemma tukee kerran vuodessa matkalippujen hinnat yhteydenpitokustannuksina sukulaistesi luokse. Ystäväni matkustaa kerran vuodessa lastensa kanssa pohjoiseen lomailemaan, ja aina on saanut jälkikäteen lippujen hinnat takaisin.
Pyydä heitä auttamaan päivähoitopaikan kanssa, vaikka olisitkin kotona. Jopa osa- aiokainen hoito auttaa kun saat pari tuntia hengähdysaikaa itsellesi.
Meillä kävi perhetyöntekijä Maarit myrtenbladet aikoinaan.Ensimmäisenä istui sohvatuoliin ja siinä istui tunnin.Kyseli kuulumisia ja kaikkia perheen asioita.
Toinen lapsistamme on aina ollut laihan näköinen ja kyseli hänen syömisiä johon vastasin jotta lapsi syö vähän kerralla ja usein.Tähän perhetyöntekijä on tietoihin kirjoittanut jotta on huolissaan lapsen syömisestä.(itse perhetyöntekijä on tukeva niin kuin hänen lapsikin)
Myös perhetyöntekijä joka on yksinhuoltaja kirjoittaa rekisteritietoihin jotta perheen ongelmiin katsoo olevan syyn seksi sekä haukkuu isää huonomuistiseksi ja jotta isä leikkii mykkäkoulua joka on täyttä valetta jonka kumoaa koko perhe.
Myös Maari Myrtenladet on ollut äidin sairaudesta tietoinen kauemmin,kun minä itse.
huollon kautta! Mikään kirjoittamistasi asioista, tilanteista ei kuulu lastensuojelulle. Esimerkiksi sosiaalihuollolla on Sosiaalihuoltolaissa velvollisuus esimerkiksi neuvoa ja opastaa sosiaalihuollon asiakasta mm. juuri mainitsemissasi päivähoitoasiassa.
Päivähoitopaikkakin kun on jokaiselle alle 7-vuotiaalle lapselle järjestettävä ja ilman sitä lastensuojelun asiakkuutta. Suomessa kun on jokaisella alle 7-vuotiaalla subjektiivinen oikeus päivähoitopaikkaan. Ei siihen asiaan ole mitään syytä lastensuojelua sotkea, lapsikin leimautuu aivan turhaan ja tarpeettomasti.
Samoin nämä ns. perhetilanteiden neuvomiset voidaan hoitaa sosiaalihuollon asiakkuudessa. Jääkaappikin, jos on tyhjä, kuuluu sosiaaliviranomaisen vaikka harkinnan varaisen toimeentulotuen avulla täyttää!
Hesarissa oli keväällä pääkirjoitus, jossa todettiin, ettei ole mikään ihme, kun lastensuojeluasiakkuudet ovat Suomessa räjähtäneet käsiin.
Kun lastensuojelussa hoidetaan esimerkiksi (huom. laittomasti) sosiaalihuollon alaiset kotipalveluasiatkin....
Lastensuojelu viranomaisineen on siis ihan itse järjestänyt itselleen "asiakkaita", joiden asiakkuus kuuluisi esimerkiksi sosiaalihuoltoon!
Lastensuojelu on osa sosiaalihuoltoa. Tarkoittanet perhetyötä tai aikuissosaalityötä.
Tuntuu et tällä palstalla ei taideta oikeasti tietää uudesta lastensuojelulaista mitään, eikä edes sosiaalihuollon toiminnasta tai sen termeistä.
Olen itse ollut asiakas sekä vanhan et uuden lain aikaan ja voin sanoa että joskus nuo palvelut todella järjestetään lastensuojelun kautta. Kun viranomaisilla on mahdollisuus toteuttaa ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä. Silloin ei ole asiakas mutta palvelut tulee kuitenkin sieltä.
Lastensuojeluviranomaisilla ei tässä maassa ole enää monellakaan
tämän maan paikkakunnista ollut
eikä aikapäviin
millään tavalla "puhtaat jauhot pussissa" sosiaalihuoltotyön osalta!
Yleistä ja kaikkia lapsia ja nuoria koskevaa lasten suojelua
on tehtävä kaikkialla ja kaikilla kunnan hallintoaloilla!
Mutta se yelisen tason työ (viranomaistenkaan)
ei ole samaa kuin lastensuojeluviranomaisen tekemä
yksilökohtainen ja TODELLISIIN
lastensuojelullisiin näkökohtiin perustuva
lastensuojelulaissa määritelty lastensuojelutyö.
Lastensuojeluhan lastensuojeluviranomaisena esiintyvinen henkilöineen
järjestää nykyään laittomasti ihan mitä vaan palvelua
ja ihan kenelle tahansa perheelle
mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että
kyseisen kunnan lastensuojeluviranomainen toimisi laillisesti.
Päinvastoin, monienkaan kuntien lastensuojeluviranomaisten toiminta
ei ole enää kovinkaan kaukana rikollisesta toiminnasta!
http://yle.fi/alueet/helsinki/uusimaa/2008/11/lapsiperheiden_kotipalvelua_parannetaan_loviisassa_394738.html
Lapsiperheiden kotipalvelua parannetaan Loviisassa
julkaistu 26.11.2008 klo 09:17
Lapsiperheiden kotipalvelut eivät nykyisellään toteudu kunnassa lain vaatimalla tavalla.
Loviisa ryhtyy kohentamaan lapsiperheiden mahdollisuuksia saada kotipalvelua.
Lapsiperheiden kotipalvelut eivät nykyisellään toteudu kunnassa lain vaatimalla tavalla.
Kodinhoidon resurssit ovat vanhus- ja vammaistalouksien käytössä,
kun taas ahtaalle joutuneet perheet
on joko
ohjattu lainvastaisesti
lastensuojelun asiakkaiksi
tai heiltä on evätty palvelu.
Loviisa selvittää Etelä-Suomen lääninhallitukselle toimenpiteet, joilla se aikoo kohentaa kotihoidon tilannetta. Henkilökunnan työaikaa aiotaan muun muassa vapauttaa entistä enemmän hoivatyöhön.
YLE Uusimaa
Meillä kävi perhetyöntekijä, hän autteli ihan arjen sujumisessa, hoiti lapsia kun jouduin kujettamaan yhtä tutkimuksissa ja terapioissa, ja toinenkin syntyi huonokuntoisena siihen vielä. Tilanne oli vaikea, itse pyysin apua, ja sain sitä, mutta siltikään, vaikka apu siinä tilanteessa oli lähes korvaamatonta, niin en voi käsittää, minkälaisella kulutuksella tuo ihminen oikein noihin hommiin päästetään.
Hän tiesi meille tullessaa, että lapsella on mm adhd-diagnoosi, ja muita siihen samaan asiaan liittyviä haasteita, kuten hahmotusvaikeudet sekä aistisäätelyn häiriöt. Siis etukäteen. Sitten hän kuitenkin ihmetteli, että miten se lapsi nyt noin kosketukseen reagoi ym. Itse jouduin antamaan materiaalit luettaviksi, ja kertomaan asiat. Ja että juuri näiden ongelmien vuoksi tällä hetkellä elämä onkin haasteellista. Kerroin myös, että lasta ei voi jättää hetkeksikään silmistään, koska karkaa nopeasti. No, eipä uskonut, ja niinhän lapsi karkasikin kerran. Löytyi nopeasti ihan naapuriavun voimin, naapurit olivat tukeneet minua jo aiemminkin.
Sitten toinen lapsi, joka oli erittäin itkuinen, ja vaati omansalaista käsittelyä. Myöskin aistitoimintojen pulmat, sekä motoriset ongelmat, koska kärsi vaikeasta hapenpuutteesta. Perhetyöntekijä meni ihan hämilleen, kun ei saanutkaan lasta rauhoitettua millään keinoin. Kun hän jotenkin ei uskonut, että asia on niin, että tilanne on vaikea. Minun keinoni olivat hänestä ihmeellisiä, mm. heijasin hiljaa viltin sisällä, jolloin lapsi rauhoittui. Pesin häntä vannassa, missä oli vettä, mutta pyyhkeitä pohjalla, koska lapsi itki muuten hysteerisenä. Hoitopöytä oli kylppärissä, enkä käyttänyt sitä, koska lasta ei voinut viedä koko huoneeseen, saati sitten hoitaa siellä, kaiku tai jokin muu asia oli ongelmana. Lapsi ei myöskään nukkunut ulkona vaunuissa. Senkin hän halusi ihan itse kokeilla moneen kertaan, että onpa kumma, kun ei olekaan niin kuin yleensä tämä vauva. Siis kaikessa hän epäili, että minä vaan olen kertakaikkiaan niin avuton, että en osaa käyttää omia aivojani lasten hoidossa.
No, siltikin, pääsin joskus kauppaan hakemaan ruoat. Lasten kanssa ei onnistunut, ja isä oli silloin paljon matkoilla olosuhteiden pakosta. Perhetyöntekijä kävi kaksi kertaa viikossa pahimman ajan, ja oli kolme tuntia kerrallaan, jotta sain tehtyä käytännön asioita, kuten ruokaa valmiiksi, kauppareissut, nuo lääkärijutut ja muut, joita oli silloin paljon. Ja sain siivota ihan itse ja rauhassa välillä, kun perhetyöntekijä ulkoili pihalla lasten kanssa.
Mutta jokaikinen merkintä oli tehty juuri niin kuin asiat olivat. Ei mitään negatiivisia asioita ollut, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Ei minkäänlaista syyllistämistäkään ketään kohtaan.
Vääristelee, valehtelee Äidistä lausunnoissaan. Jos edes kertoisi miksi on tullut, voisi toimia kuten he edellyttää. Jos luonani istuu kolme naista, jotka eivät kerro mitä varten ovat tulleet, ja etteivät olekaan tulleet keskustelemaan esim. vanhemmuudesta, vaan olemaan kärpäsenä katossa katsomassa miten jaksan leikkiä, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja sen semmoista. Sitten yhtenä päivänä pistivät leikkaamaan kuvia lehdestä, josta käskivät tehdä kollaasin, ja sitten sanoivat, että sen pitäisikin kuvata meidän perhettä. Olimme leikelleet kaikenlaisia kivoja kuvia, jotka liimasimme paperiin. Vaan eipä meidän perhettä kuvannut Kukkanen, auto, muumi-peikko, brats, laukku jne. Eli jos olisivat sanoneet, että sen pitää kuvata meidän perhettä, niin varmasti tulos olisi ollut toisenlainen. Eli olimme siis rakkaudeton, tunne köyhä perhe, jossa Äiti ei osoita rakkautta lapsiiin.
noin tyhmiä ja noin naiiveja. Naurattaa. En sitten kyllä ihmettele jos sellaista naiskatrasta ei kukaan luokseen halua.