Kesäkuun alussa ilouutinen, meille tulee vihdoin odotettu vauva. Onnellista raskautta kesti vähän yli 8 viikkoa. Sitten alkoi kova vuoto. Verta tuli järkyttävän paljon. Kovia supistuksia. Jouduin sairaalaan. Tuntuu ettei tästä selviä millään. Nyt Lauantaina alkoivat ensimmäiset kuukautiset km jälkeen. Toisaalta pettymys, miksei vaikka heti raskaaksi. Toisaalta järki sanoi, että hyvä kun ne tulivat, että ehtii kohtu rauhoittua. Tuulimunan jälkeen on suuri pelko, mitä jos taas...
En varmasti ole ainoa, joka näitä asioita hautoo...
En varmasti ole ainoa, joka näitä asioita hautoo...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Neuvona annan, että jos olet henkisesti valmis uuteen raskauteen ja saamaan sen vauvan, niin miksi ei yrittäisi heti?
Itselläni oli viime vuoden toukokuussa keskenmeno, sikiö jaksoi kasvaa vain 9 viikkoa.
Seuraavat kuukautiset tuli kesäkuun alussa ja samaisesta kierrosta raskauduin uudelleen. Nyt sängyssä tuhisee terve, 4,5kk ikäinen poikavauva.
Myönnän, että välillä mietin että minulla olisi jo 9kk ikäinen (mahdollisesti vammainen) vauva mikäli ensimmäinen ei olisi mennyt kesken. Ja jos tämä ensimmäinen olisi selvinnyt loppuun asti, minulla ei olisi tuota ihanaa lastani joka minulla nyt on. Siis juuri tuota poikaa.
Tsemppiä ja paljon voimia!!
Kyllä toive tosiaan on suuri, että tässä kuussa meille suotaisiin onnea. N. 22pv on ovulaatio. En tietääkseni stressaa asiasta. Sukupuolielämä jatkuu samalla lailla kuin ennenkin. En ole ajatellut ruveta tikuttamaan. Mutta varmasti se vaikuttaa, kun miettii pakostakin asioita.
Ensiimäisen Ultran jälkeen tapasimme neuvolan käytävässä sukulais- naisen joka myös kertoi olevansa raskaana, viikon pidemmällä kuin me, ja odottavansa kaksosia. Sekin murehduttaa, kun näkee hänen kasvavan masunsa, ja tietää sisimmissään, että meidän vauva olisi syntynyt suurin piirtein samaan aikaa. Nyt hänen raskautensa jatkuu, meidän ei. Toivon kaikkea hyvää hänelle tietysti!
Olen yrittänyt sitä ajatella niin, että ehkä siellä minun kohdussani ei kaikki sitten ollut kunnossa... alun pitäenkään... aivan kuten sanoitkin...