Menneet elämät

Mielenkiinto johonkin heimoon, paikkaan, vuosisataan, rotuun. Ne ei tule järjestyksessä. Ne tulee pinnalle elämäsi eri vaiheiden kohdalla.
-ohjatut Mielikuvamatkat, Regressio terapiat,
Reijo Knaapila ilmoittaa Ultra lehdesä, on hyvä.
Olen itsekin johdattanut ja huomannut että miehet eivät omaa yhtä herkästi mielikuvitusta, kun naiset. Johdetussa täytyy kokoajan kuvitella, se mitä ohjaaja sanoo, ei pelkästään kuunnella. Myös Aghasiakirjastosta saa tietoa entisistä eloistaan.
Ehkä www.astro.fi

lapsuuden unet kirjoitti:

Mielenkiinto johonkin heimoon, paikkaan, vuosisataan, rotuun. Ne ei tule järjestyksessä. Ne tulee pinnalle elämäsi eri vaiheiden kohdalla.
-ohjatut Mielikuvamatkat, Regressio terapiat,
Reijo Knaapila ilmoittaa Ultra lehdesä, on hyvä.
Olen itsekin johdattanut ja huomannut että miehet eivät omaa yhtä herkästi mielikuvitusta, kun naiset. Johdetussa täytyy kokoajan kuvitella, se mitä ohjaaja sanoo, ei pelkästään kuunnella. Myös Aghasiakirjastosta saa tietoa entisistä eloistaan.
Ehkä www.astro.fi

tuollaiset terapiat ja muut jotka johdattelevat ihmistä menneeseen elämään on ehkä tehty vilpittömässä uskossa siihen että ihminen löytäisi sen menneen elämän. Mutta siinä on kuitenkin se ongelma että lapsuudessa me saamme niin valtavasti tietoa ympäröivästä maailmasta ja historiasta että on täysin mahdotonta sanoa onko jokin muistikuva sellainen joka tulee elämän takaa, vai sitten jostakin radiosta, televisiosta, vanhempien tarinoista tai muiden lasten tarinoista, joita ei vaan enää muista.

Me kaikki saamme mielikuvia tarinoista. Niitä henkilöitä jotka eivät saa minkäänlaisia mielikuvia asioista joita heille kerrotaan, kutsutaan psykopaateiksi tai sosiopaateiksi ja hekin sentään saavat jonkinlaisia mielikuvia.

Jos lapsuudessa on saatu mielikuva jostakin tarinasta, niin on hyvin helppoa muistaa se tarina, mutta on todella vaikea muistaa sitä mielikuvaa minkä se aiheutti. Kuitenkin ihmiset saavat niin paljon muistikuvia elämänsä aikana että tuollaiset tarinatkin unohtuvat mutta ne muistikuvat saattavat olla hyvinkin voimakkaita alitajunnassa. Tuo taas ei kerro mitään siitä että ihminen olisi ollut menneessä elämässä.

että kaikki kirjoitti:

tuollaiset terapiat ja muut jotka johdattelevat ihmistä menneeseen elämään on ehkä tehty vilpittömässä uskossa siihen että ihminen löytäisi sen menneen elämän. Mutta siinä on kuitenkin se ongelma että lapsuudessa me saamme niin valtavasti tietoa ympäröivästä maailmasta ja historiasta että on täysin mahdotonta sanoa onko jokin muistikuva sellainen joka tulee elämän takaa, vai sitten jostakin radiosta, televisiosta, vanhempien tarinoista tai muiden lasten tarinoista, joita ei vaan enää muista.

Me kaikki saamme mielikuvia tarinoista. Niitä henkilöitä jotka eivät saa minkäänlaisia mielikuvia asioista joita heille kerrotaan, kutsutaan psykopaateiksi tai sosiopaateiksi ja hekin sentään saavat jonkinlaisia mielikuvia.

Jos lapsuudessa on saatu mielikuva jostakin tarinasta, niin on hyvin helppoa muistaa se tarina, mutta on todella vaikea muistaa sitä mielikuvaa minkä se aiheutti. Kuitenkin ihmiset saavat niin paljon muistikuvia elämänsä aikana että tuollaiset tarinatkin unohtuvat mutta ne muistikuvat saattavat olla hyvinkin voimakkaita alitajunnassa. Tuo taas ei kerro mitään siitä että ihminen olisi ollut menneessä elämässä.

Näin usein lapsena ahdistavaa unta. Toisinaan rukoilin Jumalaa etten sitä unta näkisi. Joskus myös yritin väkisellä pysyä hereille, estääkseni painajaisen tulon.
- Unohdin unen yli 30 vuodeksi. Kunnes menin jiftikseen ja kävin Aila Norlamolla( jo henkimailmassa) En edes muistanut untani, kun hän alkoi kertomaan...Kertoi uneni, kertoi miehestäni, kertoi kuinka tämä nyk. mies oli ollut se lapsi jonka haudalla joka unessa kävin. Kuinka olin tästä ainokaisestani tehnyt itselleni jumalan ? palvomalla hänen muistoaan mauseleumissa jonka hänelle olin rakennuttanut. Elin ja asuin silloin Valparaisossa.
Sen ajan mitä avioliittoni kesti sain todella olla äitinä, sos.huoltona, katkasuasemana etc.
Joten minä tiedän omalta kohdaltani unien kertovan menneestä- kin.
Olen kokenut mielikuvamatkojen kokemukset luottaen niihin. Myös olen käynyt Knaapilalla, elin siellä 3½elämää: Tuo puolikas siksi kun tuli pissahätä ja täytyi keskeyttää.
Olen sanut kokea kaikenlaista joista sanon ¤ enään en hämmästy mistään#

UPDATE_8394870 kirjoitti:

Näin usein lapsena ahdistavaa unta. Toisinaan rukoilin Jumalaa etten sitä unta näkisi. Joskus myös yritin väkisellä pysyä hereille, estääkseni painajaisen tulon.
- Unohdin unen yli 30 vuodeksi. Kunnes menin jiftikseen ja kävin Aila Norlamolla( jo henkimailmassa) En edes muistanut untani, kun hän alkoi kertomaan...Kertoi uneni, kertoi miehestäni, kertoi kuinka tämä nyk. mies oli ollut se lapsi jonka haudalla joka unessa kävin. Kuinka olin tästä ainokaisestani tehnyt itselleni jumalan ? palvomalla hänen muistoaan mauseleumissa jonka hänelle olin rakennuttanut. Elin ja asuin silloin Valparaisossa.
Sen ajan mitä avioliittoni kesti sain todella olla äitinä, sos.huoltona, katkasuasemana etc.
Joten minä tiedän omalta kohdaltani unien kertovan menneestä- kin.
Olen kokenut mielikuvamatkojen kokemukset luottaen niihin. Myös olen käynyt Knaapilalla, elin siellä 3½elämää: Tuo puolikas siksi kun tuli pissahätä ja täytyi keskeyttää.
Olen sanut kokea kaikenlaista joista sanon ¤ enään en hämmästy mistään#

ja mitä ja puolet tarinoistasi on varmasti silkkaa mielikuvitusta. Koittaisit tulla sieltä haavemaailmasta takaisin reaalielämään.