Autokoulu ja paniikkihäiriö

cipralexin pikkuserkkua, jos olet vielä nuori.

Poikani pelkäsi autokoulua ja puhuin lääkärille siitä.

Paniikki häipyi eka tabun jälkeen ja autokoulu meni läpi eka kerralla.

Itsellä oli kamala pelko saada kohtaus ratissa. Sitten kun sen päivä koitti, oireet alkoi HETI kun istuin rattiin. Koska silloin oin vaaraksi liikenteelle, sanoin reippaasti etten voi lähteä nyt ajamaan - en varsinkaan tonne keskustaan. Kerroin opelle homman nimen ja kun se otti sen niin hyvin, niin ei mulla myöhemmin tullutkaan enää mitää. Ope ajeli silloin sivukujille, ja lupas, ettei mun tarvi ajaa ruuhkassa tänään. Mulla tällöin toki ssri-lääkitys päällä ja periaatteessa kaikki kohtaukset loppuneet jo. Se autokoulu oli vn ilm niin jännää, että pukkas hden kohtauksen läpi, joka sitten olikin elämäni vika.

muuten onnistuis käymää autokoulun mutta vaikka kuin xanoreissa olis niin oppitunneille en voi mennä mitenkään. 26v jo mutta onneksi en ees autoa tarvi ku kaikki misä pittää käydä on todella lähellä. ja jos kunnolla ottais xanoria ni sitte ei muistas mitää niistä oppitunneista :D

Kuten tiedät, lääkkeiden vaikutuksen alaisena ei saisi ajaa. Vain lääkäri tietää, mitä voit ottaa, mikäli et omin neuvoin saa itseäsi rauhoitettua. Käyttäytymisterapia saattaisi auttaa sinua ja sitä voi myös nähdäkseni harjoittaa itsekin. Käypä kirjastosta lainaamassa paniikkihäiriötä käsitteleviä kirjoja, niistä voi löytyä taltuttamisohjeet.

Ensimmäinen ajokokemus voi jo hälventää pelon, joten jos päätät ottaa härkää sarvista, niin rohkeesti vaan, niinkuin toisetkin ovat menneet. Tsemppaat itseäsi, että hyvin tämä menee ja KAIKKI MUUTKIN ovat saaneet ajokortin, kyllä onnistuu!

Paniikkihäiriö on siitä kiva "tauti", että se voi hävitä, kun aikuistuu ja itseluottamus kasvaa. Hanki elämässäsi onnistumisen kokemuksia, tee niitä asioita, mistä saat positiivista palautetta ja hyvää mieltä. Ja lue! Meillä jokaisella on vain omat selviytymiskeinomme, siksi toisten omakohtaiset kokemukset ja selviytymistarinat antavat meille uusia toimintamalleja elämän eri ongelmiin.

Mulla kanssa oli ongelmia autokoulun kanssa. Aloitin teoriatunnit kaverin kanssa lokakuussa, teorioissa ei ollut mitään ongelmaa.
Helpotti oloa kun oli tuttu samoilla tunneilla. Ajotunnit alkoi ihan mukavasti, mutta sitten en talvella jaksanut sitä yhtään ja mulla oli parin kuukauden taukoja.
Alkukeväästä olin ajotunneilla ihan paniikissa, ja pelon tila riippui aina opettajasta. Näin jälkeenpäin ajateltuna kannattaisi mainita opettajalle, jos menee helposti paniikkiin.
Viimeisimmillä ajotunneilla rauhottavat helpottivat oloa. 15 mg oxaminia, ja vaikka kyse onkin kolmiolääkkestä, se ei henk. koht vaikuttanut ajokykyyni.
Kykenin vain ajattelemaan liikennetilanteissa enemmän ja pakokauhu ei iskenyt ajotunnin loppuessa.

Inssi meni sitten ekalla läpi. Olin vaan niin paniikissa inssissäkin, että törttöilin reilusti, koska en pystynyt ajattelemaan täydellä teholla. Jos olisin tehnyt yhdenkin virheen lisää, olisi tullut hylsy. Kortin sain huhtikuun lopussa.
Mutta sikana se aina ahdisti mennä ajotunnille, ja varsinkin liukas rata oli helvettiä.

En autoa omista, olen ollut joitakin kertoja juoppokuskina, ajellut porukoitten autolla yms., mutta nykyään osaan liikenteessä menon ihan hyvin ja olen valmis lähtemään ajelemaan sinne kello neljän ruuhkaankin ilman rauhoittavia.

Kannattaa vain hankkia itseluottamuksen omaan ajamiseensa, ja hokea itselleen että et ole ensimmäinen ihminen joka tekee virheitä liikenteessä. Olkapään kautta.