Oireita on paljon ja lääkäriin on pakko mennä, en saa rauhaa muuten. Tää asioiden pyörittely ja pelkääminen on niin raskasta.
Mutta kun se pelottaa niin valtavasti mennä sinne lääkäriin, sanoa suurin pelko ääneen, mennä testeihin ja kuulla tulokset.
Kerran olen jo lääkärillä käynyt ja sillonkin ääni värisi enkä meinannu saada sanaa suusta, ja koko ajan meinasin purskahtaa itkuun.
Pakko se on, mutta pelottaa.
Kokemuksia vastaavasta kenelläkään?
Tänään kerroin läheiselleni asiasta, peloistani ja kaikesta ensimmäisen kerran. Kuukausia olen yksin tämän kanssa elänyt.
Auttaakaa joku mua..
En tiedä miten päin olisin, mitä tekisin..
Niin avuton olo. Niin suuri pelko.
Mutta kun se pelottaa niin valtavasti mennä sinne lääkäriin, sanoa suurin pelko ääneen, mennä testeihin ja kuulla tulokset.
Kerran olen jo lääkärillä käynyt ja sillonkin ääni värisi enkä meinannu saada sanaa suusta, ja koko ajan meinasin purskahtaa itkuun.
Pakko se on, mutta pelottaa.
Kokemuksia vastaavasta kenelläkään?
Tänään kerroin läheiselleni asiasta, peloistani ja kaikesta ensimmäisen kerran. Kuukausia olen yksin tämän kanssa elänyt.
Auttaakaa joku mua..
En tiedä miten päin olisin, mitä tekisin..
Niin avuton olo. Niin suuri pelko.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!
Suuren askeleen olet jo ottanut kun läheisellesi asiasta kerroit ja tännekkin kirjoitit!
Et kertonut onko sinulla syöpä vai epäiletkö sitä. Varmaan jokainen ihminen jossain vaiheessa epäilee sairastuneensa siihen.jos sinulla ei ole sitä todettu, niin eihän sinua ole vielä sairaaksi "tuomittu" ja monet sairastuneetkin
ihmisethän toipuvat nykyään täysin syövästä.
Joka tapauksessa rohkeasti lääkäriin vaan! Minulla ei ole kokemuksia vakavasta sairaudesta, mutta poden sairaalloista tutkimus/lääkärikammoa. Joka kerta sydämeni hakkaa ja kädet hikoavat ja joka kerta luulen, että jotain vakavaa löytyy. Ihmiset aina hymähtävät, kun kerron, että mielestäni "vähiten pelottavin lääkäri" on hammaslääkäri.Silloin en odota saavani "tappavaa" tuomiota. Tosin suusyöpääkin olen jo pelännyt sairastavani, mutta se on jo ihan hyvänlaatuiseksi muutokseksi todettu.
Aina kuitenkin pakotan itseni ajattelemaan, että se on omaksi hyväkseni, eikä suinkaan kiusakseni. Oli sairaus/tauti mikä hyvänsä, niin paranemisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää saada tieto siitä mahdollisimman nopeasti.
Ja mitä kauemmin yksinään tuollaisia asioita hautoo, niin sitä sairaammaksi olonsa tuntee.
Huomenna puhelin käteen, jooko? Koskaan en ole enään sen jälkeen livennyt kun ajan olen varannut. Mutta tiedän tunteen...huomenna sitten tai ylihuomenna jne. ja ahdistus kasvaa...
Lähetettyäni viestin huomasin, että otsikosta ja nimimerkistäni saa väärän käsityksen. En siis tarkoita, että sinä olisit luulosairas.Luettuanne vastaukseni lienee sinä ja muut lukijat ymmärtävät minun tarkoittaneen itseäni.
muutoksia suussasi on? Minulla myös ja pelkään suusyöpää:(
Kysymykseesi millaisia....? Niin, minulla on ollut jo useamman vuoden kielessä kipeitä punaisia kohtia. niiden kohdalta aivan kuin kielen pinnassa olevat nystyt olisivat "kuluneet" pois. Kohtia on ollut useampia ja ovat tosiaankin välillä kipeitä ja tosi punaisia.Useampikin hammaslääkäri on niitä katsonut ja todennut nämä hyvänlaatuiset muutokset "karttakieleksi". Juu kuulostaa huvittavalta, mutta nimitys johtunee siitä, että kielen pintaan ilmestyy epämääräisen muotoisia länttejä. Usein ovat samassa paikassa tai paikka voi muuttua. Saattaa olla pitkiä aikoja ettei niitä ole ollenkaan.
Lääkärit eivät tiedä selitystä ko. vaivalle. Itse olen huomannut, että ne ärtyvät tai niitä jopa ilmaantuu ainakin omenasta, siideristä ja väkevästä salmiakista.
Eräs uusi lääkäri sai heitettyä vettä myllyyn kun sanoi, että jos nuo eivät parane parissa viikossa, minun olisi syytä näyttää niitä suukirurgille joka ottaisi niistä jonkin näytteen. No eiväthän ne mitään parantuneet välillä tulevat ja välillä menevät. Kysäisin asiata joiltain lääkäreiltä sen jälkeen niin kukaan ei ole ollut niistä huolestunut.Tuntevat taudinkuvan ja sanovat sitä vaarattomaksi, joskin ikäväksi silloin kun ovat kipeitä. Itsekkin nyt vuosia tätä poteneena olen pähkäillyt, että jos olisi syöpä, niin kyllä kai se olisi kokoajan samassa paikassa,eikä katoaisi ja ilmestyisi toiseen kohtaan.
Et kertonut pelkosi syytä????
Pelko on turhaa, vaikkakin luonnollista. Hetkeä myöhemmin se kaikki on kuitenkin ohi. On vain kaksi mahdollisuutta, selvitä tai kuolla. Pelko ei auta. Ajattelu ei auta. Se vain menee omalla painollaan. Ihmisen elämä on Jumalan kädessä, jos uskoo niin. Minua ainakin lohdutti tieto, että mitään ei minulle tapahdu, ellei se ole sallimusta. Minä selvisin.
"Mitään ei minulle tapahdu,ellei se ole sallimusta"...Koin tämän erittäin lohduttavana ja Jumalan armoon luottavaisena lauseena.Siitä tuli uskoa lisää ja voimaa.Kiitos sinulle!
Voisitko ottaa ketään tukihenkilöä mukaasi sinne lääkäriin? Joku hyvä ystäväsi tms? Hän voisi vaikka pitää sinua kädestä jos sinua oikein pelottaa ja jutella pelostasi vaikka hoitajalle ennen kuin menet vastaanotolle.
Itse olen kärsinyt lääkäripelosta vuosia ja minua on auttanut kun olen jutellut (ja itkenyt) asiasta hoitsulle ja/tai lääkärille. Kun minulta otettiin koepaloja niin pyysin hoitajaa pitämään minua kädestä ja niin hän myös teki. Se auttoi minua. Tsemppiä Fiona sinulle ja olen hengessä mukana! Ilmoittele kun pääset tästä piinasta ja saat asiaan selvyyttä...