Elikkäs siis: En oikein tiedä miten edes ilmaisisin asiani. Noh kuitenkin oon sellane "oikeasta elämästä" aika tietämätön eli vanhemmat o hoitanu lähes kaikki asiat mitä oon tarvinnut kute ruoka, vaatteet, lääkäri yms. Nyt kuitenki tuntuu, että alan varmaan olla aikamoine taakka vanhemmilleni..... Väittävät, että en oo ja saan asua niin kaua ku on tarvis... Pääsin just opiskelemaan eli oon aika onnekas siinä mieles. Ikää on jo lähemmäs 20 vuotta( oon yhä 19 v.), eikä käytännön asioiden hoitamisesta ole hajua pätkääkään... Vasta viime aikoina oon alkanu hoitaa vähä omia asioitani. Töissä en oo viel ollu mut tarkotus olis mennä ens kesänä....
Omille muuttaminen on ihan jees ajatus, vaikka tiedän että helppoa se ei tule olemaan.... Ongelmana on vaan se, että oon todella seurankipeä tyyppi. Huokaus..... En tahtoisi elää jossain kämpässä yksin. En tahtois myöskää mihinkään solu yms. vastaavaan kämppään. En ole ikinä seurustellut. Jos olis joku jonka kans jakaa ahdistusta, ehkä kestäisin. Niin ja tietty rahahuolet. Mitä näitä viestejä tässä oon lueskellut asumine on helpompaa kahdestaa ku voi maksaa sähkö ja yms. laskut puoliks. Seurustelust ei kyl ikinä tuliskaan mitään, sillä olen todella hmmm miten sen nyt sanoisi... Noh tunteettoman(tai no ei ehkä ihan) ja pessimistisen oloinen tyyppi. Olen luonteeltani kauhean ujo enkä pysty luomaan kaverisuhteita helposti... Toisaalta ajatus toisesta ihmisestä rinnallani ahdistaa, mutta yksinkään en tahtoisi jäädä..... Tuntuu, että olen umpikujassa. Ehkä olen vain liian helposti masentuvaa tyyppiä? Kyllä mä vielä jotain keksin ja selviän...
Ah, tää oli vaan tällane vuodatus kun ahdisti niin paljon.... Nyt on parempi......toivottavasti
Omille muuttaminen on ihan jees ajatus, vaikka tiedän että helppoa se ei tule olemaan.... Ongelmana on vaan se, että oon todella seurankipeä tyyppi. Huokaus..... En tahtoisi elää jossain kämpässä yksin. En tahtois myöskää mihinkään solu yms. vastaavaan kämppään. En ole ikinä seurustellut. Jos olis joku jonka kans jakaa ahdistusta, ehkä kestäisin. Niin ja tietty rahahuolet. Mitä näitä viestejä tässä oon lueskellut asumine on helpompaa kahdestaa ku voi maksaa sähkö ja yms. laskut puoliks. Seurustelust ei kyl ikinä tuliskaan mitään, sillä olen todella hmmm miten sen nyt sanoisi... Noh tunteettoman(tai no ei ehkä ihan) ja pessimistisen oloinen tyyppi. Olen luonteeltani kauhean ujo enkä pysty luomaan kaverisuhteita helposti... Toisaalta ajatus toisesta ihmisestä rinnallani ahdistaa, mutta yksinkään en tahtoisi jäädä..... Tuntuu, että olen umpikujassa. Ehkä olen vain liian helposti masentuvaa tyyppiä? Kyllä mä vielä jotain keksin ja selviän...
Ah, tää oli vaan tällane vuodatus kun ahdisti niin paljon.... Nyt on parempi......toivottavasti
Vastaukset 1
Vanhimmat
älä ahdistu. Tilanteesi on ihan normimeininkiä. Hanki joku osa-aikaduuni opiskelun lomassa, vaikka vaatimatonkin, ja säästä vähän pesämunaa kun kerran vanhemmat maksaa viulut vielä toistaiseksi. Sitten on työkokemusta mitä esitellä kesäduunien haussa ja pohjat vaikka muuttaa vuokralle. Opiskelijariennoissa saa seuraa. Ja reippaalla itse pärjäävällä asenteelle ristiriitaista kyllä löytyy paremmin se kumppanikin. Osa ei ymmärrä käytännön asioista koskaan mitään, ja silti ne mennä porskuttaa - niillä on muita vahvuuksia. Sullon vaan yksi elämä, älä käytä sitä murehtimiseen.