Ja muutaman viikon päästä tuntuu taas siltä että mitään lomaa ei olisi ollutkaan, vaan että olisin tavallaan nukkunut koko loman ohi tai jotain. Mua ahdistaa jo nyt ihan kamalasti, ja kaikki ne tunnit ja läksyt ja kasista kolmeen päivät ja nakkikastikkeet ja perunat ja opettajat ja kaikki vaan tursuu nauhana ulos korvista. Ja kaiken lisäksi oon menossa ysille ja se on tietty se rankin vuosi peruskoulussa, kun pitää miettiä ihan kuset housuissa että mitä mä teen ja minne mä meen tän jälkeen, ja meidän opo vaan sössöttää ja tunkee sitä kaikkea vaan lisää mun päähän että kyllä sun nyt pitää alkaa miettiä vähän tätä sun tulevaisuutta ja ottaa vastuu teoista, minkä mä siis ymmärrän totta kai, ja mä tiedän jo aika tarkalleen minne mä pyrin tän kaiken jälkeen mut sit tavallaan mietin että mitä jos se ei ookkaan se oikee vaihtoehto vaan alan sitten siellä uudessa koulussa miettimään et voi ei miks mä nyt tänne tulin kun ei tää olekkaan ollenkaan mun juttu eikä tästä tuu yhtään mitään. Ja sit vielä kaikki matikat fysiikat bilsat jne on vaan vaikeempia ja vaikeentuu vaan koko ajan niin mua pelottaa tosi paljon että vaikka mä teen parhaani niin kuitenki pilaan kaiken enkä pääse loppujenlopuksi minnekkään vaan joudun oleen ihan ilman mitään opiskelupaikkaa. Muutenkin oon ihan älyttömän ujo ja epävarma itestäni enkä sillon seiskalla uskaltanut mennä muiden mukaan koska pelkäsin et kaikki vaan luulee et oon joku luuseri, eikä sen takia mulla ole ketään jonka kaa voisin olla koulussa esim. välkillä tai jonka viereen voisi mennä ruokalassa istumaan ilman et joutuu ajatteleen sillai et voi ei toi nyt varmaan vihaa mua kun tuun tähän häiritsemään tota ja sen kavereita. Mut sit koulun ulkopuolella mulla on kuitenkin kavereita (ne käy eri koulua), et en oo silleen mikään yksinäinen tai mitään. Ja sit vaikka mä kuinka sanon luokanvalvojalle ja terveydenhoitajalle ja kuraattorille että en mä ole yksinäinen enkä mä tarvitse mitään kavereita täältä niin ne ei lopeta sitä kavereiden tuputtamista. Sitäpaitsi mietin sitä aina sillä tavalla että mitä jos joku tunkisi mun ja mun parhaan kaverin mukaan vaikka me haluttaisiin olla vaan kahestaan, ei muuten varmana olis kummallakaan mitään maailman parasta fiilistä vaan tollanen vaan häiritsisi ja tuntuis ihan sairaan ärsyttävältä. Et en mä vaan halua että jotkut aattelee tolla tavalla vaan sen takia että meidän luokanvalvoja PAKOTTAA mut olemaan siinä niiden kanssa vaikka mä en halua. Mä en vaan jaksaisi enää mennä takasin kun mä tiedän jo nyt millasta tuskaa se tulee taas olemaan, mutta on vaan pakko ja sillä siisti.
Ajatteleeko kukaan muu samalla tavalla/onko teillä samantyylisiä ongelmia? Vai ootteko kaikki vaan sellasia "ai että kun on kiva mennä takasin kun pääsee näkemään kavereita" jne?
Sori jos tästä ei saanut mitään selvää mutta olin aika ahdistunut kun tätä kirjoitin :( kiitos kuitenkin jos jaksoit lukea.
Ajatteleeko kukaan muu samalla tavalla/onko teillä samantyylisiä ongelmia? Vai ootteko kaikki vaan sellasia "ai että kun on kiva mennä takasin kun pääsee näkemään kavereita" jne?
Sori jos tästä ei saanut mitään selvää mutta olin aika ahdistunut kun tätä kirjoitin :( kiitos kuitenkin jos jaksoit lukea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ysin jälkeen monet ovat kusessa.Minunkin tuttavista muutama.Ei pääse opiskelemaan minnekkään.Alkoholisoituminenkin alkoi heillä.Päivät pitkät rahanpuutteessa ja kun rahaa tulee niin viinaan ne menee.Toivottavasti ees sinä selviäsit ysin jälkeen.
mutta kyllä minä ja moni muu ysiläinen selvisi peruskoulun ihan ok, mitä nyt välillä vähän vodkan voimalla jos ei muuten. ja keskiarvo 8.16 ja lukioon pääsin, alkaa tiistaina
mul alkaa koulu vasta 18. päivä