Hommat kiireiset on
alla kuuman auringon.
Ei aina ehdi kuin vilkaista
pitää ulos pian pinkaista.
Pitkin metsän laitaa
runoilijat mennä taitaa.
Mustikat siel kutsuilee
ja pöllö oksallaan huhuilee.
Iltahetki runoilijan lohdutus
lukijalle ikävänkin unohdus.
Siispä kiire vaikka lykkää
kaikki runoista tykkää
nurkkaan pian luettavaa
ilon hetki ja antoisaa.
Kymmenes alkuun laukaistiin
runoloora oottavasi aukaistiin.
Runoissanne elon hehku toimii
kesästä saatu siihen loimii.
Unelmiakin ne tarjoaa
päivään hyvään meitä kannustaa.
Yhdessä näin kun teemme retkiä
saamme parhaita hetkiä.
Uskommehan runon mahtiin
ja jatkamme samaan tahtiin...
alla kuuman auringon.
Ei aina ehdi kuin vilkaista
pitää ulos pian pinkaista.
Pitkin metsän laitaa
runoilijat mennä taitaa.
Mustikat siel kutsuilee
ja pöllö oksallaan huhuilee.
Iltahetki runoilijan lohdutus
lukijalle ikävänkin unohdus.
Siispä kiire vaikka lykkää
kaikki runoista tykkää
nurkkaan pian luettavaa
ilon hetki ja antoisaa.
Kymmenes alkuun laukaistiin
runoloora oottavasi aukaistiin.
Runoissanne elon hehku toimii
kesästä saatu siihen loimii.
Unelmiakin ne tarjoaa
päivään hyvään meitä kannustaa.
Yhdessä näin kun teemme retkiä
saamme parhaita hetkiä.
Uskommehan runon mahtiin
ja jatkamme samaan tahtiin...
Vastaukset 51
Vanhimmat
tervehdys vain pienenpieni
muualle jo käy mun tieni
tervehtiä ennätän
ja muualle jo lennähdän.
Pilven reuna kurkkii toisen takaa
toisen reuna toisen eessä makaa.
Kultareuna kuultaa takaa siihen,
taivas heijastuu jo väliin niiden.
Kummut muovaa pilvimaisemaa
kaunis katsella on kumpu-unelmaa.
värisävyn kauniin iltaa kohti saa,
tyynen veden pintaan puna heijastaa.
Viivyn kauan ajatuksissani nyt,
kunnes valo auringon on päättynyt,
iltaruskon väreille, ne tummuu vaan,
pois häipyy väreineen ne rannan taa.
Siinä mietin vielä tuokion niin hiljaa,
ajatusta kuunnellen, ja kypsää viljaa,
jonka tuoksu tuntuu kulkeutuvan niin,
ihan kaikkialle, sydämeen ja ajatuksiin.
Tavattiin
ja halattiin
päivä kului mukavasti
liian joutuisasti
juttua paljon riitti
vieraat ja emäntä kiitti
yhteyttä pitää luvattiin
kun viimeinkin tavattiin.
Sateen ropina miehen herätti
voi, että se mielenkin virkisti
helle kun aivan voimille käynyt on
aurinko vallannut on koko asunnon
kuumuutta jatkunut ja jatkunut
toivon , että nyt ois jo loppunut
ei kaikille kuumuus oikein sovi
kun raskaasti hengittää povi
muualla suomessa on kyllä satanut
mutta tämän seudun aina ohittanut
Laiska-Lassikin nyt on vironnut
ja runosuonikin hieman kirvonnut.
Pimeää, hämärää, viileää
rankkasadetta syksyistä.
Kesämuistot lämmittää
pisaroiden välissä.
Koulut alkaa taas
ja lapset ryntäilee
kuin syksyn lehdet
jotka maahan leijailee.
Varovasti liiku aikuinen
siellä kulkee lapsonen.
Ekaluokkalainen silmät
liikenteessä vielä
tottumattomat .
Ropisi yölläkin katolle
peiton vain vedin korville
nauttien vuoteeni lämmöstä
ihanan kuivasta sängystä.
Pisarat polkaksi tynnyrissä pisti
minä vain rennosti otin iisimmisti
nukahdinkin sitten ja untakin näin
nuttunikin mennyt oli väärinpäin.
Sitä kun nyt irrottelin nappeja hain
aina jonkun röyhelön mä käteeni sain
kiskoin koko hoidon sitten yli pään
konellani sanoin,että mitä minä nään.
Saanut olin kirjeen hauskanlaisen
mikä oli ollut sai jo mennä vainen
mieli on niin pirtsikka ja keveä
maailma taas avara ja leveä.
Vastahan olit vauva
opit sanomaan hauva
palleroisen pehmeä
nyt urheilija jäntevä
etuhampaiden raosta
seitsenvuotias suhistaa
osaatkin jo lukea
kengännauhat solmia
haka jalkapallossa
ja mummujen hurmaamisessa
koulutietä riittää sulla
vaikka professoriks tulla.
lähtisinkö vaiko enkö
ellen lähde lenkille
vaan jään penkille
näitten miettein
kuin kiusaksi
aurinko jo pilkottaa
laiskuutta karkottaa
ylös, jo saithan maata
enempää en maata saata.
Olen kirjoitellut koko pitkän illan
runojani
sepustuksiani
ajatuksiani
olen poiminut laatikon pohjilta
paperilappusia
yön hetkinä muistiinmerkittyjä
suuria ajatuksiani
kirjoittelin koneelle niitä
ja yritin muistella
missä mielentilassa
olin mitäkin kirjoittanut
osan olin jo unohtanut,
mutta kaikki korjasin talteen
koneeni salaiseen kansioon.
...vallannut on runonurkan? Eipä haittaa. Nykyruno - muotoja ei vaadikaan. Yhteen pötköön vaan. Kyllä siitäi selvän saa. Usein itse kirjoitankin ilman koukeroita , ylimääräisiä noita.
Sade maata eilen pyyhkäisi
kesä siinä nyyhkäisi.
Vaan aurinko taas paistelee
säteitään meille jakelee.
Eihän kukaan ole huonolla päällä
ei edes sade säällä.
Alkusyksyn ihania kuutamoita
mielessä nuoruuden muisteloita.
Joku yllä valvoo
unen tuloa palvoo.
Vain hetki kuutamoissa
ja pian taas poissa.
Päivää oikein onnellista
vaikkei oisi niin ponnellista,
nurkkaan näin toivottelen
ja runojanne lueskellen.
Vaan eipä tullut pulma
aitta käyttöön otettiin.
Hyvin kuulemma nukuttiin
aamiaisella taas tavattiin.
Makuupussissa lanko nukkui
sisko aikaseen kanssani kukkui.
Kahvit veimme isännälle
unisena kaipasi verannalle.
Lehtiä nyt siellä lukee
siskosta sain kauppaan tukee.
Voi kun elämässä tässä
ois aina kesä lämpimässä.
Ei vielä syksy saisi tulla
palattava mökiltä loppukuulla.
Ei mennyt niinkuin kirjoitin, jaa kaikki on nyt samalla tavoin, hm mistä sitten johtuukin.
Ilosta loppukesän päivää kuitenkin !
niinpä ikävän nyt kerron teille ohrasesti kävi nurkkaselle. Väärään kohtaan käppäsin novelliksi runot näppäsin. Mistä apu tähän piinaan millä takaisin sen hiilaan. Kuka kertoa vois ja tähän avun tois. Hyvältä ei näytä lain ja jo päänsärynkin sain. Rivit allekkain olla pitää lukemisesta muuten ei tuu mitään. Apuahhh
Ei se ole sinun syy
kirjoitteli pikku-Myy
Älä suotta päätäs vaivaa
joku vielä nurkan raivaa
nautitaan vain kesästä
ja tästä omasta pesästä.
Muotoseikkoja/ monenlaisia peikkoja / niskamme saamme / kaikki jaamme /
pakkanen lähenee / lämpö vähenee / syksyä kohti kuljemme.
Mies hyvin kekseliäs /
Petteri tää on. /
Näin rivit erotti /
lukeminenkin sujuu /
Runokin löytyy /
sekamelskasta. /
Mun vielä hakusessa /
Nukuttuani, ehkä /
voin sen löytää./
Ihanaan aamuun heräsin, -
sitä ilomielin tervehdin.-
Taivas purppurana hohtaa,-
kenet tapaan,,,kenet kohtaan.-
Kenties tutun tiellä nään,-
kuulumiset kysellään.-
Onko marjassa nyt käyty,-
sieniäkin koriin saatu.-
Tätähän on elo tää,-
väliin ilo, väliin murhre saa.-
Ystävien kanssa jakaen,-
elo helpomalta tuntuu jokaisen.-
Syksyn ruskaa oottaen, -
kuluu kesä lyhyinen.-
Kunnes väriloisto saa,-
mielen monen loistamaan.-
Kesästä nyt vielä saamme,-
nauttia ja niin myös teemme.-
Sitten pesään lokoiseen,-
kuten karhu - kotoiseen.
Mukava on meidän olla,-
lämpimässä pötkötellä.-
Ulkona voi kolkko olla,-
mieli meillä muistelulla.-
Kesä ehtoo viäki
lämmittää
ja lavatanssit
pualeensa vettää.
Kerkiää parit
humpat pyärähtää.
Ei enempää ehri
menoks paan
mennen.,
kun korreesti
haitar soi.
Vilille tuli kiri,
Kun jo saaton parit,-- halit!
penkiltä lenkillä kuultuna, seikkailijalta.
Onhan se kliffaa
kun taskussa on fyrkkaa
kunhan aukee kauppa
niin ostan pullon viinaa
ei elämä enää piinaa.
Jos viina ratkaisu ois
ja veis tämän tautini pois.
Minä pullon jos toisenkin
tyhjäksi joisin.
Päälle sitt`koisisin
taudin pois.
Ei taida auttaa,
tulis vain krapulaa.
Entistä pahemmin
voida voisin.
Siispä potemaan
sängynpohjalle vaan.
Ehkä huomenna
paremmin voin ma.
Toivon näin ainakin,
kurlaan kurkunkin.
Jospa se hieman auttaa.
Sitäkin täytyy koettaa.
Pienen tilkan voinet ottaa
kyllä se pöpöjä tappaa,
konjakki parasta napsuna ois
tauti jo karkaisi pois.
Sitten vain sänkyyn päälle peitto
aamuun asti unella heitto,
Huomenna olosi parempi jo
mutta paistaako aamulla aurinko?
Sade ikkunaan ropsii
joku nuudeleita popsii
laittoi sekaan juustoa
eikä aatellut luustoa
katseli pihan puustoa
kaikki märkää oli
ottaiskohan pienen tovin
Nukku Matin kainalossa
Tieteen Kuvalehti tossa
senpä otan mukaan
nyt tulossa ei oo kukaan
nukuttaa niin ihanasti
ehdinköhän sänkyyn asti
avain vielä ovesta pois
niin ei kotona kukaan ois.
Lämmin sade puita pesee
Minä kirjoittelen mesee.
Lastenlasten kanssa juttuillaan
päivän menosta kertoillaan.
Huomenna kouluun vie
jälleen nuorten tie.
Virkistää lapset mummua näin
kun istuu kotona yksinäin.
Kyselevät kuulumisia nyt
miten tää päivä on mennyt.
Kertovat myös omistaan
juttutuokiosta iloitaan.
Tietsikka uutta toi
mesettelynkin soi.
Kännykässä viesti tuttu
mut tää on eri juttu.
Nuoret mukaan sai
mummun, tottakai.
Jotää ja hyväksyyssakin on sentään jokin
joka pienimmänkin tovin
ymmärtää ja suvaitsee
minunkin sieluni avoimin ovi
eikä heti tuomitse
vaan ymmärtää ja hyväksyy
ja nyt en enään jaksa
on maksettu täysi taksa
ihmisyyteen liitän
ja siitä aina kiitän
en pidä runon säkeistä
kun ain täytyy mietttiä
nyt mikä yhteen rimmaa
se vaatii turhaa pinnaa
rannalla ypöyksin.
Se rakas rengastettu selkälokki,
kymmenenvuotta ystävyyttä eikä suotta.
Jätti taas kerran kotirannan,
lokki ehkä tulee esiin karaoken.
Laulun siivin luoksesi saan sinut
uljaan linnun...laivankannella kaipaamaan jään..
Taivas harmaa
ajatus takkuilee.
Pilviä kasaa
pisaroita kerää
sade tanssiin lätäköissä
kesän lopuilla.
Aamulla, silmät sirrillään
ja tukka hajallaan
jälleen hän
uutta päivää
tervehtien.
Elossa ihanaa.
täällä joka säällä:
Jos on mato karaannut purkista,
ei estä elämää ja kurkista,
vaikka tuvanvinttiin.
Voi että kangaspuut ja loimi luotu,
siinä huomista varten suotu.
En enää jaksa kangasta kutoa,
vaikka uusia juonia olis mahdollisuus punoa
Aika rientää
päivät kiitää
mielikin sais lentää
kauas taakse metsäin entää
vaan ei lennä
täytyy mennä
lukemaan
sitten pukemaan
ja kaupasta leipää hakemaan.
Tuolla mies kulkee
aurinkolasit, sateensuoja
päässään pehmeä hattu
päällään tumma nuttu
kaikki on varmistettu
on lämpöä, aurinkoa
onhan kesä.
Kesä syksylle kumartaa
vähän vielä tuulettaa.
Odotella saapi vielä nyt
syksy hiljaa on jo hiipinyt
taakse polun kaidan
tuon pienen pellon aidan.
Kesä hetken kumartaa
ei syksy viel valtaa saa,
kukat nostaa lierihattuaan
saaden värit hehkumaan.
Sade ropistaa kattoa talon
piesten puhtaaksi lippusalon.
Kastemato ylös pyrkii maasta
"kukka kulta mulle haasta"
Syksykö jo maata halaa
kesän nyt jo viekö salaa.
Hetken kesä viel hehkuttelee
syksyä näin petkuttelee.
Syksy väriloiston näytiksi kantaa
kesälle suukon hyvästiksi antaa.
Pirkko 3 antoi vinkin,
jospas myötä konjakin
tauti kauas lentäisi,
minut sitten jättäisi.
Tuota voisin yrittää,
ehkä rauhoittaisi yskää.
Rauhallisen unen toisi,
jos pienen mukillisen joisi.
Tänään vielä sairastan,
huomista nyt odotan.
Aurinkokin ehkä paistaa,
voinhan ulos kurkistaa.
Lenkki pitää unohtaa,
varovasti täytyy ottaa.
Ehkä loppuviikolla
saan vähän jopa ulkoilla.
On fiilis aika ankea
ja mieli niinkuin kankea
Ei kulje proosa
ei taitu oodi
sen sijaan
soitti mulle Romano Prodi
..se kaunehin kukka
varressa nukka
ei kukka rukka
se jäätyä voi
se joskus heleästi helisee
tai kylmästi kilisee
tai iloitsee....
nauraa kikattaa
niin , että yskän saa...
eräkirja
eräs eräkirja
erä eräkirjoja
eräitä eräkirjoja
eräässä eräkirjassa
Äzh
Eilen emmin
eilistä empiessä
eilinen empii
eiliseen
shhh
Eihän eilistä enää emmitä?
Ehkäpä eineeksi eilisiä ensiksi?
Elellään edelleen ehjästi elämäämme
edetään erikoisen ennakkoluulottomasti.
Ei eksytä elokuussa.
Kevyt nyt on Oprin olo
vatsaan ihan tullut kolo
sauvoja kun heiluttaa
siitä hyvän kunnon saa
hiki pintaan
siihen hintaan
läskit pian putoaa
ja mieli virkeyden saa.
Kevyesti astelee
vaikka sadekin kastelee.
Iloinen näin mieli mulla
antaa sateen tulla.
Aurinko, vesilätäkössä välkehtii,
ja timanttina vesipisarat puissa.
Aikainen aamu kauniina sua tervehtii,
tunne lämmön luikertelee luissa.
Katkaisee syysaamun hiljaisuuden
naapurin pystykorvan haukku.
Kahvi terassilla avaa päivän uuden,
jossakin ovi kovaäänisesti paukku.
Uusipäivä, uudet kujeet ja lenkit
ulos ihmistä vetää, uteliasta.
Tarkistellen kulkiessaan kukkapenkit
vilkaisten syksyn maisemaa uneliasta.
Jumbossa hänet näin
olin kävellä seinää päin
niin vetoava ja söpö
hattu kallellaankin nöpö.
Puhvi hihat somat vallan
samettimekko karvajalat alla
ruskeat silmät tapittaa
suloisesti katsahtaa.
Karvanaama verraton
nalle matamilla on
istua saa nyt veranalla
sohvan päällä vaalealla.
Tullut on hän Tukholmasta
löytänyt on kodin vasta
uuden ystävän hänestä sain
kun tuolta Jumbosta kotiin hain.
Telkkarissa urheilu pauhaa
siltä ei nyt saa rauhaa
voihan sitäkin kuunnella
ja samalla kirjoitella.
Ystäville kirjoittelin
kovasti heitä ajattelin
monella on vaikeaa
sairautta, muuta riesaa
täytyy yrittää piristää
edes viesteillä virkistää.
Kyllä minäkin urheilen
sohvallani makailen
telkkaria katsellen
vaan joka päivä kävelen
ikkunoita katselen
ja kirjastossa käyskentelen.
Lukusalissa lueskellen
kirjoja myös lainailen
ei ole sellaista aikaa mulla
että vois lukemisenpuute tulla.
Hiljalleen, hiljalleen
runoja nyt putoilee.
Hiljalleen, hiljalleen
aatokset harhailee.
Syksyyn elokuu vie,
maisemia värittäen.
Runoratsu karussa lie
ideoita etsien.
Hiljalleen, hiljalleen
sanat tavut tavottaa.
Hiljalleen, hiljalleen
nurkan ovea raottaa.
Runoratsu kuopii siellä
miettii sananauhaa.
Kotityöt kun on tiellä,
ideat päässä pauhaa.
Runoratsu laitumella
taitaa lomailla
ruohoa vain haukkaa
välillä sentään laukkaa
kesällä on ihanaa
vapaana näin vaeltaa
iha-haa , ihahaa
runoratsu hirnahtaa
harja hulmuaa
ihanaa, iha-haa
Kostee ruoho
kostee turpa
kostee polstari
kostee maata
kostee aatos
kohta koottu
kostee alkusyksy
sittenkö se alkaa...
Ojensi pulleat varpaat keikahti hui!
Peppu nousi ensiksi äänteli naurun,
sai kiinni ruohon nousi ruoho jo suussa.
Pthui sylki välkähti jalat tassutteli
keinutteli nosti kädet siiviksi kaarteli
ja hums istui, peppu edellä kädet maassa
kurkkas jalkojen välistä ja nauroi.
Nousi varpailleen keikahteli puolelta toiselle
jo tanssi ja iloitsi hypähtäen ja nauroi.
Aurinko kuvioi nurmikon välkehtiväksi.
Aurinko kesäilee nurmikolla pitkin sätein
pilvet vain tanssahtelee.
Syksy se pilveitä porruuttaa
aurinko vain ei sataa anna.
Tuuletkin lämpöseksi lämmittää
säteillänsä kesäilyä pirentää.
Ulkona on porukat hortoilee
keskellä alkusyksyn kesäilyssä.
Nurmikolta kynän löysin sen terotin
kokelein ja pelaa hyvin.
jokainen MMät kulki joka säällä,
olen kuitenkin iloisella päällä.
Mitallikaffeet jäivät juomatta kenties,
seuraavat mittelöt tekee jo moni eri mies.
Juna kulkee ja asemalle,turha jäädä murehtimaan moisia
elonmenoa niin monimutkasia.
Verkot vedessä ja uutta satoa korjaan,
ei elämä pääty tähän vaikka horjuu ,
elonkerjuu niittää valmista viljaa,
sentähden olenkin hiljaa.
Jottei viikatemies osuis kohdalle.
Huominen olis ihanaa kokea,
kera armaan,verkkoja ...
Ei kannata surra,
täytyy vain purra
hammasta ja jatkaa
urheilijan matkaa.
Mestarin tekee,
kun paljon harjoittelee.
Ei aina voi voittaa,
mutta täytyy koittaa
aina uudelleen.
Rennosti vaan,
ottelemaan.
Turha pingotus pois,
kun mieli rentona ois,
tulostakin tulla vois.
Se on kiinni pienestä,
hetken virheestä
voi juttu lopahtaa
eikä mitalia saa.
Joskus vie unelmat tähtitarhaan
silloinkin jos vain on harhaa
ne tehtävänsä täyttää
ei saisi väärinkäyttää
lempeä herkkää tuota
sydämehen jaloon luota
ja unelmoi unelmoi vaan
se sinut yli murheen kantaa
rakkaudesta toivon antaa
mitä onkaan siinä pahaa
ei vaadi edes,,,,,rahaa.
Se, jonka sydän puhdas on
ei koskaan ole onneton.
Sä vaikka kaikkes antaisit
ja käsin tyhjin palaisit
niin sydämesi kulta
ei lopu koskan sulta.