Kysyisin yleistä mielipidettä sellaiseen asiaan,että jos isovanhemmat auttavat(omasta halustaan) lapsensa perhettä esim. hoitamalla heidän lapsiaan,taloudellisesti jne. niin miten se antaa oikeuden puuttua kokonaan perheen asioihin?
Enpahastu neuvoista,ohjeista tms ja otan niitä mielelläänkin vastaan mutta sitten homma meneekin yli kun aletaan määräilemään mitä pitäisi minkäkin asian suhteen tehdä,soitellaan selän takana neuvolaan jne.
Lapsemme on kuitenkin meidän lapsi,ja olemme kiitollisia kaikesta avusta muttei se tarkoita että meidän pitäisi isovanhempien pillin mukaan elää sitten kokonaan.
Enpahastu neuvoista,ohjeista tms ja otan niitä mielelläänkin vastaan mutta sitten homma meneekin yli kun aletaan määräilemään mitä pitäisi minkäkin asian suhteen tehdä,soitellaan selän takana neuvolaan jne.
Lapsemme on kuitenkin meidän lapsi,ja olemme kiitollisia kaikesta avusta muttei se tarkoita että meidän pitäisi isovanhempien pillin mukaan elää sitten kokonaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ei saa puhua mitään lapsea koskevaa muille kuin vanhemmille.
olisikohan niin että sinulla on aika vilkas mielikuvitus?
mitäänhän sieltä ei kerrottu mutta ihmetyttää moinen käytös yleensäkin.
mitäänhän sieltä ei kerrottu mutta ihmetyttää moinen käytös yleensäkin.
mistä moista kuulee.
Tuskin neuvolan väki on asiasta valistanut.
"Näkemääsi usko vähän, kuulemaasi vielä vähemmän."
"Ne jotka puhuvat eivät tiedä.
Ne jotka tietävät eivät puhu."
"Näkemääsi usko vain vähän,
kuulemastasi älä mitään."
Idän viisauksia.
Ala vaikka opiskelemaan, on muuta mietittävää, kun turhat ja tehdyt torat.
Lapsen kanssa, aikuisella jää aivoissa tontti tyhjäksi, tulee turhautuma joka on muiden syy.
Tuo on sanonta "kuulemma" einkä tarkoittanut että muualta sen olisin kuullut huhuna.
Vanha sanonta: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Kovinpa vaikutat olevan isovanhemmista riippuvainen monin tavoin.
Jospa ne isovanhemmat katsovat asiat niin että kun kerran ette pärjää lastenne kanssa ilman hoitoapua, ettekä ole taloudellisestikaan omavaraisia, niin tarvitsette neuvoja ja puuttumista kaikkiin muihinkin asioihin elämässänne.
ollaan apua pyytämässä,ja rahaa on laianttu hätätapauksissa ja maksettu kaikki takaisin. Se ei silti oikeuta puuttumaan muihin perheemme asioihin.
En minäkään puutu siskoni asioihin vaikka häntä joskus autankin =)
heidän pikku vauveli :) ja he haluavat pitää sinusta huolta (ja Kaikista asioistasi) kun olet vielä niin pieni ettet itse pärjää tai osaa. Ei siihen auta muu kuin nyt peliin hieman murrosikäistä käytöstä - tarkoitan hyvässä mielessä - eli vedät heille rajat ja teet selväksi että olet jo iso ja osaat ja että nämä on omia asioitasi ja nokka pois niistä!
Kun lapsesi kasvaa huomaat itse pistäväsi nokkasi oman "vauvelisi" asioihin, niinkuin minä esim. yksi päivä yritin neuvoa kuusi vuotiastani kirjoituksessa ja hän loukkaantui verisesti koska olisi itsekin osannut miettimisen jälkeen. Toivottavasti opin pitämään nokkani riittävän etäällä hänen asioistaan siihen mennessä kun hänellä on ehkä joskus omat lapset:)
Omat vanhempani nauvovat ja auttavat sitä kysyttäessä,mutta eivät silti mene liiallisuuksiin. Kyllähän heilläkin on varmasti mielipiteitä asioistani mutta eivät katso asiakseen enää käskeä tekemään niin tai näin.
Anoppi ja appi käskee ja määrää?
Mitäs jos kuulet ohjeen / neuvon >> käskynä/ määräyksenä.
Mitäs jos kauniisti sanoisit appi vanhemmillesi sanokaa aina lopuksi:
"Tietysti teet niin kuin parhaaksi näet, emme neuvo tai ohjaa ainoaa oikeaa tapaa tai ajatusta. Kerromme vain oman näkemyksemme meidän tietojen taustalta, jotka todella eivät ole muiden oikeita tai ainoita."
Olisi todella mielenkiintoista, voida seurata, miten kommunikoit muissa ihmissuhteissasi. ;D
ongelmi,kiitos kysymästä.
Miksi minu pitää sanoa:"Tietysti teet niin kuin parhaaksi näet, emme neuvo tai ohjaa ainoaa oikeaa tapaa tai ajatusta. Kerromme vain oman näkemyksemme meidän tietojen taustalta, jotka todella eivät ole muiden oikeita tai ainoita." Eikös tuo ole se mitä heidän pitäisi sanoa.
Kuulossani ei ole vikaa ja erotan kyllä mikä on neuvo ja mikä käsky,ja kun en menetellyt heidän mukaan,niin alettiin soittamaan selän takana vaikkei syytä loppujen lopuksi ollut.
on vanhempiensa pikkuvauva joka on löytänyt nyt rinnalleen sinut, tyttövauvan. Olettehan kumpikin niin nuoria ja elämää kokemattomia, pikku lapsiparat, täytyyhän teitä neuvoa, ohjata... Yhdessä nyt miehesi kanssa sovitte rajat joista pidätte kiinni kun on kyse hänen vanhemmistaan.
Jotkut kokevat antavansa neuvoja ja kuulijasta se kuulostaa määräykseltä. Esim. oma anoppini :"tulette sitten lauantaina meille syömään!"
Omassa lapsuudenkodissani sama sanotaan "tulisitteko lauantaina meille syömään?" Nykyään vastaan anopille jotain sellaista, että en osaa siiitä lauantaista vielä sanoa mitään, keskustelemme ensin miehen kanssa ja harkitsemme asiaa. Ja olen myös sanonut miehelle että mitään et äitisi kanssa sovi ennen kuin on keskusteltu kanssani. Eikä teidän tarvitse kertoa isovanhemmille kaikkia lapsen asioita joihin arvelette että heillä voisi olla kiinnostusta sekaantua.
poikaansa lapsena..
Olenkin lopettanut kaiken ns. ylimääräisen kertomisen mutta tuntuu että tikusta kuin tikusta tehdään asiaa. Esimerkiksi tällainen että ollaan käyty joskus siellä syömässä kun ovat monesti sunnuntaisin pyytäneet. No,jos poika sattuukin olemaan sillä päällä ettei maistu niin aletaan heti että "onko se noin huono syömään ja saakohan se tarpeeksi kalkkia ja vitamiinia jne) ja tätä lorua saa jatkuvasti kuulla. Sanoin kerran että kyllä,lapseni syö monipuolisesti ja hyvin ja kasvaa normaalisti,on ikäisiään pidempikin ja lisäkalkkiakin saa kun on laktoosi-intolerantikko(niin kuin itsekin)" jne. Mutta sama nalkutus joka kerta. Enpä ole sitten käynyt tässä lähiaikoina siellä syömässä.
Toinen esimerkki:"pitääkö se lapsi ottaa aina mukaan kauppaan että mitä sitä sinne turhaan". Ei,ei pidä mutta jos hän haluaa seurakseni lähteä ja itselleni on sama jääkö isän kanssa vai tuleeko mukaan niin mikäs siinä. Saa samalla ulkoilua pidemmän kaavan mukaan ja joskus käydään pillimehulla =)
Meilläkin kyllä oamt vanhemmat kysyvät sopisko tämä ja tuo tms ja kun vastaan joskus kielteisesti,ei siitä ole sen enempää syntynyt polemiikkia.
Täytyy kai sitten vähentää yhteydenpidot ja muut minimiin niin ei tule sanomista..
viestiesi sisällöt, toisin kuin eräät.
Kyllä perheellä täytyy olla oma rauhansa, on röyhkeää tunkea nenäänsä toisten yksityisasioihin. Aivan eri asia on sitten, jos tai kun pyydetään apua/neuvoja.
Kannattaa pitää tietty turvaväli-koska nälkä kasvaa usein syödessä.
Olet järkevä ihminen, älä anna toisten pompotella itseäsi ja perhettäsi.
Eiköhän tuo nyt ole aivan selvä asia, että hyvän käytöksen ja sopivaisuuden rajat on ylitetty. Tiedät sen kysymättäkin.
Mutta jos isovanhemmilla ei ole sisäistä säätelyä, niin teidän perheenä on laitettava stoppi. Ehkä kysymyksesi pitäisi olla, että miten sen rajan laitat?
Lienet kiltti, ehkä arka, mellyttämishaluinen? Nyt on kasvettava aikuiseksi ja saatava jämäkkyyttä otteisiin.
ainakaan vihamielisesti mitään sanoa,hyvällä olen sanonut ja niin kuin tuossa aiemmin kirjoittanut,niin vähentänyt kanssakäymistä. Saa nähdä kääntyykö tämä sitten niin että minä vien heiltä lapsenlapsen.. Miehellä itselläänkin mennyt hermot jossain määrin ja sanonutkin siitä on vanhemmilleen,mutta hänen tapansa on taas ärähtää vähän joka asiasta.
Jämäkkyys kun ei näytä näiden pohjanmaalaisten kanssa auttavan (kohta joku älähtää) =) Kaippa ne jossain vaiheessa hellittää tai sit me muutetaan Rovaniemelle ;)
teidän lapsi on heidän ainoa lapsen lapsi (tai se joka asuu lähinnä tms.), niin tottakai sitä hösätään. Entä jos alkaisitte sikiämisen ihan urakalla :) vaikka tuollaset kymmenen lasta? Olisi siinä anopilla tekemistä: onko se viljami nyt syönyt vitamiinit? Onko elmalla villasukat jalassa? mites raijan koulunkäynnit? ja reetan päiväunet?....Tämä ehdotus on tietysti ihan huumorimielellä... mutta kyllä meillä on helpottanu ku lapsia on tullu enemmän ja itekään en ole enää niin herkkänahkainen, ei ne mummit sitte enää ole jaksanu niin paljoo enää edes hösätä
mutta emme saa enempää lapsia. Alkoi kyllä naurattaa kun luin viestisi;kiitos piristyksestä =)
Juu ei ole ainoa lapsenlapsi joka asuu lähellä,heillä on toinenkin tuossa naapurikylässä.
Joo eikä siinä mitään jos olisi aihetta puuttua lapsen asioihin;jos emme tosiaan lapsesta niin hyvää huolta pitäisi tms. Mutta no.. Kai se aikansa kutakin.
"Sikiämisen ihan urakalla"?!?!?!?! :D Hyvä neuvo.
En ole osallistunut keskusteluun vielä mutta aiemmin saman tyyppisestä aiheesta on tullut juteltua lukemattomat kerrat sekä ystävien kesken että palstoilla.
On hyvin tyypillistä että jomman kumman osapuolen vanhemmat ovat kovia puuttumaan jälkikasvunsa elämään. Joissain perheissä vaan on sellainen tyyli vanhemmilla, vaikka lapset olisivat jo kolmekymppisiä! Oikeastaan, on aikuisten lasten vastuulla alkaa vetää sitä rajaa vanhemmilleen jossain vaiheessa. Vanhemmilla kun on vähän niin kuin jäänyt liian iso vahde päälle eikä tajuta vaihtaa pienemmälle.
Hienoa jos jaksatte olla ystävällisiä ja kärsivällisiä isovanhempien suhteen. Saattaapi olla että olette heidän ainoa valopilkkunsa kun ikääkin alkaa tulla koko ajan lisää.
Mitäs jos viestin aloittaja ottaisi vaan eron ja lähtisi lapsen kanssa elemään vanhempiensa kotiin. Loppuisi tämäkin narina.
Kaikki naiset, älkää ikinä menkö naimisiin, hommatkaa vaan lapsia ja hoitakaa ne itse, mutta varokaa saamasta poikalapsia. Voi olla että kärsitte niiden puolesta tulevaisuudessa kun aina kaikki paha tulee kuulemma miehen perheen puolelta.
Tai, ehkä ette kärsi koska sehän on vaan luonnollista.
Hauskaa loppuelämää vaan pienine murheinenne.
lapsensa kanssa pilaamasta poikasi ja sinun elämääai!