eli kannattaako koittaa saada apua vai onko jossain määrin normaalia? : olen 17 v poika ja välillä ahdistaa niin paljon etten voi oikein kuvailla edes kunnolla. en edes tiedä syytä tarkalleen mutta ahdistusta kestää usein kuukausia tai enemmän. öisin en saa nukutuksi, päivisin tuntuu etten edes olisi hereillä, välillä hermostun pienistä asioista aivan suunnattomasti ja välillä (usein iltaisin, ennen nukkumaan menoa) tulee jotain kohtauksen tapaisia tai jotain.
Nämä "kohtaukset" on siis sellaisia, että tekisi mieli itkeä mutta en koskaan pysty itkemään vaan sen sijaan tuntuu että taju lähtee ja samalla jännitän kaikkia lihaksia (tahallaan tai tahtomatta. en tiedä) ja puristan käsiä nyrkkiin. sitten vain kouristelen sängyssäni, hengittäen niin raskaasti että tuntuu kuin olisin juossut maratonin ja monesti revin lakanat tämän aikana.
Tämän paremmin en voi näitä "kohtauksia" kuvailla. Yöt siis todellakin vietän pää osin valvomalla ja se vituttaa, koska nyttenkään en saa unta ja aamulla aikainen herätys työkkäriin. Päivisin en ole kunnolla hereillä ja kaikki tuntuu kuin katsoisi minusta kertovaa elokuvaa eikä mikään tunnu todelliselta.
Kaikki tämä on onneksi ajoittaista, sillä tämä ahdistus kestää yleensä muutamasta kuukaudesta puoleenvuoteen (kuten jo alussa sanoin) jonka jälkeen tulee taas muutaman kuukauden jakso jolloin mikään ei ahdista. Kaikki tämä rumba on kuitenkin toistunut jo kohta kolmen vuoden ajan ja minua pelottaa koska olen melko altis erinäisille päihteille (esim. doupit lääkkeet) silloin kun ahdistus on huipussaan ja koulut olen jättänyt kesken eikä mikään oikein tunnu kiinnostavan.
Kaikki on ollut hyvin viimeisen kahden kuukauden aikana, mutta nyt se alko taas vaikka tämän hetkinen elämän tilanne on kuitenkin suhteellisen mallillaan.
En uskalla puhua kenellekkään läheiselle, koska tiedän ettei heistä ole apua, mutta kannattaako siltikään millekkään ammatti auttajalle mennä tämän takia, etenkään kun ei sinne varsinkaan ole pokkaa mennä?
Nämä "kohtaukset" on siis sellaisia, että tekisi mieli itkeä mutta en koskaan pysty itkemään vaan sen sijaan tuntuu että taju lähtee ja samalla jännitän kaikkia lihaksia (tahallaan tai tahtomatta. en tiedä) ja puristan käsiä nyrkkiin. sitten vain kouristelen sängyssäni, hengittäen niin raskaasti että tuntuu kuin olisin juossut maratonin ja monesti revin lakanat tämän aikana.
Tämän paremmin en voi näitä "kohtauksia" kuvailla. Yöt siis todellakin vietän pää osin valvomalla ja se vituttaa, koska nyttenkään en saa unta ja aamulla aikainen herätys työkkäriin. Päivisin en ole kunnolla hereillä ja kaikki tuntuu kuin katsoisi minusta kertovaa elokuvaa eikä mikään tunnu todelliselta.
Kaikki tämä on onneksi ajoittaista, sillä tämä ahdistus kestää yleensä muutamasta kuukaudesta puoleenvuoteen (kuten jo alussa sanoin) jonka jälkeen tulee taas muutaman kuukauden jakso jolloin mikään ei ahdista. Kaikki tämä rumba on kuitenkin toistunut jo kohta kolmen vuoden ajan ja minua pelottaa koska olen melko altis erinäisille päihteille (esim. doupit lääkkeet) silloin kun ahdistus on huipussaan ja koulut olen jättänyt kesken eikä mikään oikein tunnu kiinnostavan.
Kaikki on ollut hyvin viimeisen kahden kuukauden aikana, mutta nyt se alko taas vaikka tämän hetkinen elämän tilanne on kuitenkin suhteellisen mallillaan.
En uskalla puhua kenellekkään läheiselle, koska tiedän ettei heistä ole apua, mutta kannattaako siltikään millekkään ammatti auttajalle mennä tämän takia, etenkään kun ei sinne varsinkaan ole pokkaa mennä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Piipahda lääkärillä ny kuiteski. Lääkehoitona mm. Seroquel voisi olla ok. Tasaisi oloa. Sinänsä ei vakavia oireita sulla.
turhan tarkkaan. Joten sinun kannattaa antaa ajan kulua, tilapaäiseen ahdistukseen ja unettomuuteen auttaa Diapam, Opamox tai vastaava jota saat terveyskeskuslääkäriltä.
Mitään kovan linjan lääkettä kuten Seroguel (on skitsofrenialääke) ei kannata aloittaa (mielestäni tosi huono ohje täällä).
Yleensä se että saisit jostakin toisesta nuoresta vertaistukea olisi hyvä, ja puhuminen yleensä jonkun ymmärtävän ihmisen kanssa olisi paras apu.
voi olla että tää on jotain nuorelle tyypillistä vaikka tosin aina en voi sitä uskoa. ja noita seroquelejä en usko että minun kannattaa ruveta popsimaan sillä en varmastikkaan skitsofreniasta kärsi, mutta opamoxit voisi olla ihan jees koska ne ei mitään överi pahoja lääkkeitä tuntunut olevan. sen sijaan pamit voisi ehkä korvata tenoxeilla silloin, jos oikein tarvetta on. tosin en halua arvuutella näitä sillä valkotakit ne mulle määrää jos määrää, oli mitä lääkkeitä tahansa. parhain olisi kuitenkin saada tämä loppumaan jollakin muulla konstilla. liikun aktiivisesti ja vedän tosi koviakin treenejä, jonka olen kuullut auttavan. tähän asti ei vain ole hirveemmin helpottanut. en vain uskalla mennä minnekkään ammatti auttajalle, enkä edes tiedä mistä apua voi edes hankkia. olisiko siis parempi vaan odottaa, että tämä loppuu?
Se on tosiaan alunperin tarkoitettu skitsofrenian hoitoon mutta sillä on nykyään muitakin käyttöaiheita, esim juuri ahdistuneisuus.
Seroquel on niin kallis lääke, että voi olla hankalaa saada siihen toimeentulotukea sosiaalitoimistosta. Tosin, jos kela-kortissa on erityiskorvausnumero 112 (esim. skitsofrenia) saa sen melkein ilmaiseksi.
Jos lääkäri Seroquel lääkkeen määrää ja sos.toimiston asiakas on oikeutettu tt-tukeen eli lääkkeidenkin huomioimiseen, ei sossulla ole nokan koputtamista siihen että asiakas käyttää Seroquelia.
Oli lääkkeen hinta mikä oli (jota sossu harvoin edes katsoo), tulee reseptilääkkeet huomioida, jos on oikeutettu tt-tukeen. Näin myös Seroquel huomioidaan siinä missä muutkin lääkkeet.
Mikäli sos.toimisto puuttuu lääkärin määräämään valmisteeseen, uhkaillen tt-tuen menetyksellä, tulee asiasta tehdä viivyttelemättä huomautus/valitus.
Olen pahoillani, ei olisi varmaankaan kannattanut kirjoittaa mitään. Oma tietoni ei ollut oikein ajantasalla. Minulla on ollut skitsofrenialääkkeisiin erityiskorvaus jo 15 vuotta, ja olen joutunut maksamaan vaan muutaman euron omavastuuta lääkkeistä. Kun toissapäivänä hain lääkkeitä apteekista, (Zyprexa Seroquel) niiden yhteishinta olisi ollut ilman erityiskorvausta n. 1300€.
miettinyt, että miltä niistä ihmisistä tuntuu joilta tuo raha on viety pois?
Enemmän maksaa se, että olen sairaalassa halvempien ja minulle huonompien lääkkeiden takia.
tuntuu jotka joutuvat maksamaan sinun sairaalassaolosi?
Anteeksi että olen olemassa.
Olet törkeä puheissasi, Suomessa on KELA korvaus lääkärin määräämistä lääkkeistä joistakin enemmän kuin toisista, vakavien kroonisten sairauksien vaatimasta lääkeestä saa enemmän korvausta kuin vaikka yskänlääkkeestä. Skitsofernia on vakava krooninen sairaus siinä kuin joku muukin, kuten vaikka synnynnäinen vastaainepuutostauti, jota minä sairastan ja siihen saatava hoito maksaa minun tapauksessa n.1000 euroa/kerta ja hoitoa saan 3-2 viikon välein ja KELA korvaa hoidon kokonaan.
pystynyt osoittamaan, että skitsofrenia olisi sairaus.
kustantaa elämäntapaasi omasta pussistasi?
"pystynyt osoittamaan, että skitsofrenia olisi sairaus."
Niikö, sinullapa mielenkiintoinen lääketieteen tuntemus. Mutta arvaappa mitä, luulen että se kun menisit älykkyystestiin, niin sinun ÄO määrisi kyllä pystyttäisiin osittamaa. Vai mitä?
että skitsofrenia olisi sairaus?
http://www.poliklinikka.fi/?page=4691144&id=6953677
Käy lukeen vaikka tolta sivulta, jos et oikeesti tiedä mitä skitsofrenia on.
voi olla sairaus!
Eipä kuulosta sun elämäs helpolta. Jos sulla on joitakin päihdyttäviä aineita joita käytät suht säännöllisesti, niin ne voi aiheuttaa tuollaisia oirita, joten niistä kannattais luopua. Mainitsin tämän siksi että lähipiirissäni on ollut sellainen tapaus, jonka oireet johtuivat päihdyttävistä aineista.
Sitten olisi ehdotuksia joilla saattaisit päästä eroon noista ahistuksista. Yksi olisi jooga-meditointi, kuulostaa huu-haalta, mutta ei maksa mitään, et siis tarvitse mitään kurssia eikä tarvi mennä mihinkään. Hae kirjastosta vaikka sellainen kirja kuin Irene Hopkins, Kundaliinijooga, sisäisen voiman lähde, siinä on selkeät ja kansantajuiset ohjeet joogan harjoittamiseen. Kirjastossa saattaa olla myös joitakin dvd tallenteita joogasta, mutta niistä en tiedä en ole kokeillut. Joogaakin on niin montaa sorttia, mutta tietääkseni kaikissa on tavoitteena sisäisen sopusoinnun löytyminen ja oman mielen hallinta, mielenrauha. Toi mitä suosittelin on mun mielestä hyvä ei oo mikään sekojuttu eikä silleen uskollinen höpötys. Olen itse sitä kokeillut ja edelleen, olen saanut siitä avun aivan vakaviin fyysisiin sairauksiin, myöskin henkiseen pahaanoloon. Toisiksi ehdottaisin päivittäisiä rutiineita, eli aamulla ylös ajoissa ja illalla nukkumaan suht ajoissa. Säännölliset ruokailu ajat, säännöllinen ulkoilu ja liikunta. Jokin mukava harrastus, sosiaalinen kanssakäyminen.
Seuraavaksi jättäisin pois väkivalta ohjelmien seuraamisen, ne tekee ihmisen levottomaksi. Sitten olis vielä sellanen juttu että anna sen itkun tulla patoutunut itku ei tee ihmiselle hyvää, itkussa ei ole mitään hävettävää itku on oikeestaan puhdistava kokemus.
Sitten vielä tähän lopuksi se tärkein. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, sinulla on oikeus olla täällä, olet maailmankaikkeuden universumin lapsi, kuten tähdet ja puut ja me kaikki. Me kaikki olemme loppujen lopuksi aivan samalla viivalla ei kukaan ole toistaan huonompi tai parempi olemme vain sateenkaaren eri sävyjä. Elämän tarkoitus on rakkaus ja rakkaus on elämä.
Hyvää jatkoa sinulle.
PS. lääkkeet eivät ole vastaus sisäiseen rauhaan.
sun sinne lääkäriin kuites mennä! Kovin hankalilta nuo oireesi kuulostavat. Tsemppiä!!