Lapseni on vaimonsa vaatimuksesta estänyt minua tapaamasta tai muutenkaan pitämästä kontakteja lastenlapsiini. Heille lähetetyt lahjat ja kortit eivät myöskään ole menneet perille.
Olen elänyt tässä surussa jo vuosikausia, enkä tiedä mitä tekisin. Hyvät neuvot ovat tarpeen.
Olen elänyt tässä surussa jo vuosikausia, enkä tiedä mitä tekisin. Hyvät neuvot ovat tarpeen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kuitenkin olen seurannut:
Äitini > miniä suhteen
kolmen vanhemman sisareni > miniä suhteen
Ja voin vain todeta, eniten oli niitä vyö alle lyöntejä juuri äiti ja siskot.
Mummuni oli hyvä ihminen.
Siskojeni anopit olivat ihan tavallisia aikansa ihmisiä.
Yleisemmin vyö alle pyrittiin iskemään anopin pojan vajeiden ärsyttämänä.
Tietysti olen jäävi arvostelemaan en ehtinyt lainkaan tapaamaan anoppiani. Olisinko ollut äitini kaltainen miniä? kuka tietää?
No oma avominiä http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Tarinoita sarvijäärästä/HS20040824SI1AT036j7 on kun tuo jäärä eniten tuntosarvia nähdä ja kuulla mitä anoppi sanoo mitä anoppi tekee ja täys valmius hyökkäykseen ja täysilaitaista tylytystä.
No ymmärrän hyvin suhde äitiinsä on tiivis joka päivä soitetaan ihan joka asiasta 3-4 kertaa ja kyse on 35 vuotiaasta ihmisestä kahden lapsen äidistä.
Miniänäiti soitteli minulle ohjeita poikani "valistamiseen" ihan parisuhde asioissa. :D
Minä pidän ajatukseni ja mielipiteeni ihan ominani tapaan lapsenlapsia kyllä melko säännöllisesti, mutta ilman vanhempiaan. Joten yhteinen aikamme on vain isoäidin ja lapsenlapsen, muu perhe on ihan muuta.
Et ole ainoa.
Minulla on sama juttu. En saa tavata poikani poikaa.
Olen hyväksynyt asian ja se ei tee enää niin kipeää. Tulee mieleen se Hellstenin kirja: "Saat sen mistä luovut". - Jos se nyt auttaisi sinua.
Voisithan ruveta varamummoksi jollekin muulle lapselle?
Olen itsekin ajatellut, on vain just nyt niin paljon tekemistä.
Odottelen kunhan kaksi tytärtäni saavat lapsia, ei tule olemaan sellaista ongelmaa.
Yritä jaksaa ja ajattele myönteisesti! Ehkäpä asiat vielä järjestyvät!
Nämä on näitä juttuja mihin ei voi ottaa kantaa, kun ei tiedä taustoja ja varsinkaan toisen osapuolen näkemyksiä tapahtumien kulusta.
Yleisesti ottaen on tosi-itsekästä lapsilta/heidän puolisoiltaan kieltää isovanhempia tapaamasta lapsen lapsiaan.
Tietysti voisi olla, että jos isovanhemmat tosiaan olisivat esim täysin juoppoja/psyykkisesti täysin sairaita/ vaarallisia lapsenlapsilleen jne. MUTTA - näinhän ei yleisesti ottaen ole. Yleensä ne isovanhemmat ovat ihan yhtä tavallisia kuin muutkin isovanhemmat.
Luulisin, että suurin syy tähän ongelmaan on juuri lasten itsekkyys ja se että he kostavat jotenkin jotain. Eivät ymmärrä, että vanhemmillaan on saattanut itsellään olla mitä kurjin lapsuus. Puuttuu ymmärtämys.
Parasta on, että isovanhemmat antavat asian olla ja odottavat, että "rupeaa tuulemaan" omaan takkiin. Nämä isät ja äidit jäävät itse vaille isovanhempien huolenpitoa. Isovanhempien ei totisesti kannata syytellä itseään näiden itsekkäiden lasten takia!
No - nyt tulee tietysti puolustuspuheita lasten puolesta... ja että miten kauheita isovanhemmat saattavat olla... - Asian ei todella tarvitse olla niin!
Jotkut ihmiset ovat vaan niin itsekeskeisiä, että elävät vain sitä omaa elämäänsä. Heeivät ajattele kuin oman pienen lähipiirinsä asiat. Siihen ei kuulu ketään muita kuin he itse tai korkeintaan oma perhe. Muiden hyväksi he eivät ole valmiita satsaamaan. Sukukin on pahasta ympärillä. Se vain on niin. Ehkä näin tuleekin sitten monista rikkinäisiä ja onnettomia ihmisiä aikuisina, kun ei ole koskaan ollutkaan mitään vuorovaikutussuhteita kehenkään sukulaiseen tai ulkopuoliseen. Koko sukulaisverkosto on jäänyt tuntemattomaksi ja muiden kuin vanhempien aikuistuki on olematonta. Jotkut selviää hyvinkin, toiset taas voi syyttää omista virheistään sitten aina ulkopuolisia. Miksi suomalaiset ovat niin yksinäisiä, kysymme? Miksi emme ota mallia etelän sukurakkaista perheistä, jossa kaikki otetaan huomioon. Lapsia rakastetaan ja paapotaan, äidit ja isät ovat rakkaita ja vanhuksiakin arvostetaan. Etelässä eletään vielä suurperhevaihetta, meillä eletään yksilötaholla kaikki erillään. Asioilla on puolensa, mutta varmasti moni asia olisi yhdessä paljon mukavampaa - eikä erikseen.
Isovanhemmat voi kyllä taatusti etsiä syyllistä peilistä jos tapaamisia aletaan rajoittamaan. Joku on silloin jo pielessä.
ihan vaan huvin vuoksi, siinähän menee hoitoapukin, vanhemmiltakin tuki, ja lapselta ystävä, ja rahallinen avustuskin lapsen suhteen, niiiiin, kuka on niin tyhmä, että katkaisee ne välit jos asiat ovat noin??? Ei kukaan!!!
Ja se kertoo siitä, jos ne välit on katkaistu, että asiat eivät todellakaan ole noin, päinvastoin hallaa tulee välien pitämisestä samassa suhteessa, mitä hyvää tulisi normaalissa suhteessa!
anoppini on tosi ilkeä ihminen, aina piikittelee ihan kaikesta meitä miniöitä ja oman tyttärensä ja poikansakin kanssa on huonot välit. Kun olen ottanut häneen etäisyyttä, on tuntunut että voin taas hengittää, olla oma itseni.Ei tarvitse itkeä iltaisin!Mutta lapsenlapset saavat häntä nähdä vapaasti, rakentakoot oman suhteensa häneen.Toistaiseksi kovasti tykkäävätkin mummosta ja heillä on siihen täysi oikeus.
Ottakaa näissä tapauksissa huomioon että usein psykopaatit vaikuttavat ns. tosi mukavilta ihmisiltä ulkopuolisille. Sitä miten läheisiä isketään salaa, ei voisi aavistaa...
Sinulla on terve asenne. Et anna anoppisi piikitellä sinua, mutta annat hänen tavata lapsenlapsiaan.
Ehkä anoppisi ei silti ole "ilkeä", voi olla että hänellä on omia komplekseja, turhaumia joita ei ymmärrä muuten purkaa. Entisaikaan oli tosiaan usealla karmea lapsuus ja normit, anoppisi on vain kasvanut niissä oloissa, eikä ymmärrä että ajat ovat muuttuneet. Kun otat etäisyyttä, niin asia selviää sillä. "That's it" ja eipä piikitellä.
Lapsillasi on mummo ja se on tärkeää. Mutta seuraa sivusta, että kaikki on jees.
"Et anna anoppisi piikitellä sinua, mutta annat hänen tavata lapsenlapsiaan."
Et anna anoppisi piikitellä sinua, mutta annat hänen piikitellä lapsenlapsiaan.
Usein se menee ikävä kyllä noin...
Miltä planeetalta olet?
Ihan hyvin voi olla niin, että anoppi piikittelee miniäänsä, mutta on hellä lapsenlapsilleen.
Onko liian vaikea yhtälö?
Entä itse? Voit olla ystävällinen rouva x:lle, mutta tosi häijy herra Z:lle, viileä sille ja sille ja ylitsevuotavan rakastettava tälle.
Katkaisin välit äitiini kun selvisi että hän haukkui lapsille miniäänsä, eli vaimoani eli lasten äitiä.
Itse pidän välit omaan anoppiini asiallisen viileinä ja näin tullaankin ihan loistavasti toimeen.
sen perheen vanhempien kanssa, se on ainut mitä voit tehdä!
Keskusteleisin mielelläni, mutta kun eivät halua keskustella. Mitenkäs silloin menetellään?
miksi se kielto tuli voimaan?
Osaatko itse aavistaa mitään? Loukkauksia, tai jotain?
Meidän perheellä on myös välit poikki samaan tyyliin, ja olisin kyllä iloinen jos anoppi ym. antaisivat edes tuuman periksi, ja keskutelisivat asiat meidän kanssa läpi, ilman että heissähän ei voi olla mitään vikaa. Vain siten voisi saada toimivat välit, ja lapset eivät kärsisi, kun ei tarvitsisi kinata, että kuka on oikeassa....
Jos sinulla on jonkinlainen kuva siitä, mistä asia kiikastaa, niin lähetä kirje, ja voisin sanoa että haukkumakirjeellä ei saa mitään aikaiseksi...
Tälläisessä tilanteessa kannattaa parhaiten ottaa yhteys johonkin ulkopuoliseen.
Perheneuvola on hyvä alku. Vaikka lapset ovat jo aikuisia.
Itse aion ottaa yhteyttä sen kunnan sosiaaliviranomaisiin ja kertoa tilanteesta ja pyytää heitä välittämään.
Kirje ei auta niin paljoa. Kai sitä on yritetty. Heittävät vain roskiin.
Tässä vaiheessa kaikkien kannattaisi etsiä ratkaisuja! (ei siis syyllisyysjahkailua)
Sitähän ketjun aloittaja kysyi.
on kyse, että sitä vaadittaisi!
ainoa poika, eikä saanut tavata lapsenlapsiaan.
Ensi appivanhemmat maksoivat nuoren parin käsirahan kerrostalo kolmioon. Ostivat edellisten asukkaiden verhot samoin muutaman huonekalun miniän pyynnöstä.
Sitten ystävätär erosi ja pojan perheen avustaminen loppui, koska oli hankittava oma asunto, jonka hankki.
Pojan perhe alkio odottaa toista lasta, jotka olivat kaksoset.
Miniä päätti että on saatava omakotitalo myivät asunto-osakkeen ja ostivat...
Mutta ystävätär ei enää rahoittanut lyhennys eriä, niin meni oikeus tavata lapsenlapsia.
Nyt ystävätär kuoli 30.5 oli 56v.
Miniä on riemuissaan, koska miehensä peri anopin.
Tuossa 2 km Tampereen keskustasta 180 000€ asunto-osake, uusi auto ja täysin uudet irtaimen..
Tuli kerralla yli 200 000€ mitä nyt perintöveroa joutui maksamaan?
testamentti kannattaisi aina tehdä..
Vaan kukapa sitä ajattelee sitä jo huomenna tarvitaan..
Kirjoita juttu lehteen! Vaikka Hymyyn!
Minusta se on oikein ystävättäresi puolesta! Hän ei voi saada enää oikeutta, fiksaa sinä!
Saapa miniä ainakin palkkansa!
Tästä aiheesta pitäisi kirjoittaa enemmän lehdissä!
Ja ehdottomasti lasten ja miniöitten nimet julkisiksi!
Kyllä nämä lapset varmaan itse saivat tavata isovanhempiaan, mutta ovat tulleet niin röyhkeiksi, että eivät anna vanhempiensa tavata lapsiaan.
Minä ainakin rupean kirjoittamaan lehtiin. Sen paikkakunnan lehteen missä lapsenlapseni ovat, lähtee kirjoitus!
Katsotaan eikö asiaan tule parannusta!
Mitä sinä niillä lehtikirjoituksilla voitat? Eiväthän toimitukset edes julkaise kirjoituksia joissa on yksityishenkilöiden nimiä, kunnianloukkaussyytteenhän siitä vain saisi.
Tuo miniä on todellakin röyhkeä hyväksikäyttäjä...mutta Elämä on :(.
Tottakai voittaa, jos tulee yleiseen keskusteluun. Silloin huomaavat muutkin asian.
Ei ole mikään "kunnianloukkaus" jos kertoo totuuden ja faktat!
Hymy julkaisee kaikki nimet.
Juuri tälläisten mielipiteitten (että ei tehdä mitään ja pelätään) ei tapahdu mitään käännöstä asiassa.
Kun otetaan avoimesti ongelma esille, kerrotaan miten on tapahtunut ja sanotaan nimetkin (sanotaan muittenkin nimet julkisesti), niin jo rupeaa tapahtumaan!
Sinä ystävätär! Puolusta ystävättärettäsi, saa hän oikeutta ja on apua muillekin samassa tilanteessa nyt oleville!
Ehdotin hänelle, että tekee testamentin, jo kahdeksan vuotta sitten.
Tämä keskustelu käytiin, kun suurin tuska hiljeni (oma ero & kielto tavata lapsenlapsia)
Hän oli tietoinen, että asioita voi järjestää.
Ehdotin, että tekee testamentin suoraan lapsensa lapsille ja määrää oma lapsensa perityn omaisuuden edunvalvojaksi. Ihan laki termejä ei tiedä, mutta tiedän henkilön, joka alaikäisenä peri näin isoäitinsä. Vanhemmat hoitivat omaisuutta kunnes hän oli täysi-ikäinen. Siinä asunto-osake oli vuokralla ja vuokra tuloilla se pidettiin myös kunnossa. Kun kyseinen perijä muutti itse asuntoon, siihen tehtiin täysremontti vuokratililtä.
Testamentilla voi pitää omaisuuden hukkaamis- ja käyttöoikeus kiellossa. Omaisuus siirtyy perijälle, hänen tultuaan täysi-ikäiseksi. Tällä hän olisi taannut, ettei Ihanaminiä juhli hänen rahoillaan. Jos poika nyt eroaa, vie miniä ainakin puolet kaikesta.
Mutta kuka hyvin terve ihminen uskoo tarvitsevansa testamenttia, alaikäisten lastenlasten omaisuuden suojaksi?
Keskustelimme myös siitä, jospa nämä lapsenlapset eivät jää ainoiksi. Kehotin kysymään tuomarilta, joka laatisi testamentin, mielestäni testamentilla olisi voinut määrätä kaikki lapseni (ainoa)lapset, eli puolison vaihtuminen ei olisi asiaa vaikuttanut kaikki lapsenlapset olisivat perillisiä.
Tämä taas oli liikaa, juuri omaa eroaan läpi käyvälle, joka uskoi elinikäiseen avioliittoon.
Nyt on voimassa tasapaino, erotessa kaikesta menee puolet ihanalle miniälle, uudet lapset uuden puolison kanssa, eivät saa mitään mummonsa omaisuudesta.
Ystäväni ero oli raskas ja vaikea, vaikka eroavat puolisot olivat "ystäviä" ja muutamassa vuodessa kumpikin löysi uuden parin.
Ystävälleni perhe oli hyvin keskeinen. Koko suku molemmin puolin, oli kestittävänä ihan ruokailua teemalla. Muutaman kerran vuodessa, eron jälkeenkin. Näistä kesteistä loisti poissa olollaan vain Ihanaminiä, sekä miniän omaisuus lapsenlapset.
Ihanaminiä on kotiäitinä, eikä suostu lähtemään töihin, on lastenhoitaja ammatiltaan, eikä ota lapsia perhepäivä hoitoon. Perheen isä tekee kahta työtä 60-70 tuntia viikossa.
Ihanaminiä on lisääntynyt jo ensimmäisestä raskaudesta 35-40 kg.
Toinen Ihanaa miniää kyrsinyt asia oli juuri tuo töihin meno, siitä oli pyydetty myös anopin näkemystä, uskossa ja toivossa anoppi pitää kotiäidin “puolta”.
Vanhempainloma loppu, samoin kunnan kotihoidontuki, kun lapset yli kolme vuotta. Puoliso ja anoppi ehdotti perhepäivähoitotyötä, kun ei muuten halunnut töihin.
Pakko todeta tuo Ryhävalas on kuin mehiläiskuningatar, puoliso käy kaupassa siivoaa pesee ikkunat ja hoitaa pyykin. Ystäväni elämän työ oli opettaa poikalapsensa tekemään kodintaloustyöt. Se mitä ystäväni sai kasattua elämänsä aikana ruokkii yhä Ihanaa miniää.
Huom! tunsin ystäväni 19 vuotta, vaihdoimme kuulumisia usein, joten tietoni ovat matkan varrelta. Uskon suodattaneeni tapahtumista, anoppi > miniä < anoppi, kähinät.
Ei tässä ole aihetta Hymyy eikä Seiskaan, mutta katsokaa eteenne isovanhemmat. Tulevaisuus voi olla yllätys - myös "yllätyslottovoitto" asunnon arvo on nousut tuo oli hankinta hintana aikanaan.
Mielestäni sitä suuremmalla syyllä!
Eihän tälläiset asiat tule muuten tietoon.
No, me näillä palstoilla liikkujat saadaan tietää, mutta ajattelepa niitä kaikkia isomummoja jotka eivät tiedä internetin ja Suomi24 palstoista yhtään mitään (hyvin suuri osa nykyisistä mummoista ei todellakaan osaa käyttää saati sitten omistaa internettiä/tietokonetta).
Silloin on tosiaan Hymy ja Seiska paikallaan tiedottamaan!
Miksi pelätä? On tärkeää että tälläiset asiat tulee yleiseen tietoisuuteen, että asioihin saataisiin muutos ja parannus!
en taida todella ymmärtää.
Tunsin/tiesin ystäväni kaikkiaan 25 vuotta.
Tiedän, mitä hän asioista ajatteli, miten asioiden johdosta toimi.
Me molemmat ajattelimme Hymy Seiska julkisuudesta samoin.
Suurin osa ikäihmisistä, jotka osaavat nettiä käyttää, käyttävät sitä vain asioiden hoitoon.
vielä harvempi isovanhempi lukee Hymyä tai Seiskaa kuin käy käyttää nettiä.
Elämä on ihan muuta kuin media ja likaviemäri julkisuus.
Yksityinen elämä pohjautuu tunteisiin niiden tulkitsemiseen. Yksityisluonteiset asiat mediassa, herättävät vain "mielipiteitä", eivät ole esimerkki tai muutosprosessin pohja,
Kansa tarvitsee sylkykuppinsa, joka asiassa.
.
Kuten kukakin nimittää.
Voihan se olla Helsingin sanomien lukijapalstakin.
Ihan asiallista asiaa.
Jos asiallisesti kirjoitat, niin syntyy muutosprosessi.
Jos et kirjoita mitään mihinkään ja kaikki ovat tyytväisiä tilanteeseen, niin ei synny muutosprosessia!
Näin on kaikkien asioiden suhteen.
Näinhän on ollut myös kaikkien vieläkin vakavampien asioiden kohdalla. Joku on ottanut rohkeasti kipeän asian esille lehdistössä ja asiaan on ruvennut tulemaan muutosta!
esimerkkiä.
Tekee kunniaa :D
Olen itse kirjoittanut monta lukijakirjettä ja onpa jotkut asiat herättäneet paljonkin keskustelua ja jopa muutostakin on tullut.
En voi kuitenkaan lähteä jonkun tuntemattoman ystävättären asioita kirjoittelemaan. Olen kuitenkin kannustanut häntä, tuloksetta.
Eli omapa on asiansa. Miksikähän tulee tänne yleensä kertomaan...
edes lupaa :D
kuinka testamentti tehtynä aikoinaan.
Minä en kehtaisi Ystäväni poismenon jälkeen rääpiä hänen asioitaan jollain suoli24-palstalla!
Jostain syystä naisilla on aina sukupolvien välinen taistelu käynnissä.
Sietäkää miniöitänne, jos haluatte pysyä perheen kanssa väleissä.
Meillä tilanne meni siihen että anoppi kerran räjähti, kun ei saanu tahtoaan läpi, tilanne oli kaiken kaikkiaan todella lapsellinen. No sen koomin ei ole tavattu, enkä näe mitään syytä myöskään tavata.
Ei ole kielletty lapsia soittamasta mummille, eikä päin vastoin, mutta mummi ei ole myöskään pitäny yhteyttä.
ja todella isäni kävi tapaamassa mummoa, me lapset, emme saaneet sitä tehdä. Tämän valvonnan rajoittamisesta avitti välimatka..
Isä ei saanut;"kyllä nainen tavan ja syyt keksii", jos asettui poikkiteloin äidin mielipiteille.
En tavannut äitiäni lähes kahteen kymmeneen vuoteen enne kuolemaansa, enkä huomannut tai tuntenut menettäväni mitään, koska olin täysin itsellinen.
Äidit varmasti eniten osaavat käyttää taloudellista valtaa lapsiinsa, isät eivät edes huomaa/ymmärrä taloudellisenvallan monia ilmenemisiä.
Aina se paha on kuitenkin nainen, joko anoppi tai miniä...
Mikä naisia vaivaa?!!?
on kuitenkin jonkinlainen riita tai käyttäytyminen
takana. Mikä se sinun mielestäsi on ja mikä
sen on pojan perheesi mielestä? Muistathan
että poikasi on aikuinen ihminen ja on kaikissa
perheen päätöksissä mukana, joten et voi
vyöryttää syytä pelkästtän miniän syyksi.