tää palsta on uskomaton!!! kun joku kertoo olevansa narsistin uhri tai edes epäilee elävänsä narsistin kanssa,hänet teilataan heti. Kun joku kirjoittaa epäilevänsä onkohan itse narsisti hänetkin teilataan heti!
Siis toisin sanoen tämän palstan "vakkari"kirjoittajathan antavat ymmärtää että persoonallisuus häiriöistä narsistia tai hänen uhrejaan ei ole olemassakaan.
Kaikki narsismista ja uhreista,asiantuntijoiden kirjoittamat kirjat ovat siis satua???
Kyllä,narsisti voi JOSKUS itse tajuta että jokin mättää,kunhan on ensin menettänyt kaiken,niinkuin"itse narsisti" kirjoitti,ja hakeutua hoitoon,hän kirjoitti vielä että on saanut sairaudestaan diagnoosin,ni johan sekin täällä teilattiin....
Siis toisin sanoen tämän palstan "vakkari"kirjoittajathan antavat ymmärtää että persoonallisuus häiriöistä narsistia tai hänen uhrejaan ei ole olemassakaan.
Kaikki narsismista ja uhreista,asiantuntijoiden kirjoittamat kirjat ovat siis satua???
Kyllä,narsisti voi JOSKUS itse tajuta että jokin mättää,kunhan on ensin menettänyt kaiken,niinkuin"itse narsisti" kirjoitti,ja hakeutua hoitoon,hän kirjoitti vielä että on saanut sairaudestaan diagnoosin,ni johan sekin täällä teilattiin....
Vastaukset 13
Vanhimmat
noin, siis narsisti näkee itsensä vasta romahduksen jälkeen. Psykopaatitkin ymmärätvät mitä ovat kunhan ovat saaneet diagnoosin. Sen jälkeen pänttäävät ulkoa erilaisia psykologian oppaita, jotta saisivat lisää työkaluja manipuloida ja vaikuttaa ihmisiin .. omaatuntoaan eivät saa, koska empatiaa ei ole koskaan kehittynyt..
Mutta tällä palstalla on vapaa sana ja extrovertit ihmiset ovat tietenkin heti äänessä. Introvertit vaan lukee.. eikä uskalla kommentoida. Jos vaikka tulee eriävä mielipide?
Mutta selvästi täällä on jonkinlainen jakauma havaittavissa näkökulmien osalta.
Karkeasti palstan kirjoittajat voisi jakaa:
- uhreihin
- ihmettelijöihin (jotka eivät ole varmoja ovatko kumpaakaan vai kupmaa ovat)
- eriasteisiin narsisteihin
- niihin, jokta hluaisivat olla narsisteja, mutteivät ole
- niihin, jotka haluaisivat olla narsistien uhreja, mutta eivät ole
Ja kaikki nämä näen kirjoitetuissa kommenteissa ... tosin en voi olla aivan varma ;-) Kuinka fanaattisesti sitten oman ryhmän näkemystä pitäisi puolustaa?
Minusta jonkun uhrin pitäisi ottaa asiakseen vain säännönmukaisesti kertoa oma näkemyksensä kaikkeen mikä näyttää kiinnostavalta .. vaikka hänet omasta mielestään 'teilattaisiin'.
hyvä kirjoitus :)
MUTTA se joka on oikeasti ollut narsistin uhri ei jaksa täällä vääntää niitä samoja asioita joita on vääntänyt tai vääntää tällä hetkelläkin narsistinsa kanssa,kun ei auta vaikka rautalangasta vääntäis tai vaikka kuin olisi mustaa valkoisella niin aina vaan teilataan,tämän saman asian olen huomannut myös muilla palstoilla,joten ei ehkä turhaan ole suomi24 palstat huonossa maineessa,on todella vaikeaa/haastavaa saada asiallista keskustelua aikaan,ymmärrän kyllä mielipiteiden vaihdon ja asialliset kysymykset mutta tuota täys teilaamista on pysty käsittämään..
Internet-keskusteluthan ovat oikea taivaan lahja kaikille kuumakalleille joiden itsetunto on pohjalukemissa. Täällä voi rähistä mitä vain eikä kukaan näe vaikka lirauttaisi housuun kun painaa enteriä.
minua loukkaavat viestit ... ei niihin tarvitse jäädä kiinni.
Ja mistä sen tietää minkälaisessa elämäntilanteessa ihmiset tänne kirjoittelee, joten jos olen jotain loukannut niin, että minun kommenttiani vastaan pitää hyökätä ... minkäs minä sille voin?
eiköhän nämä narsistin uhrit nimenomaan kirjoita omasta elämäntilanteestaan/kokemuksestaan?! ja se sitten teilataan... ja jos vastaaja, tahallisesti kirjoittaa toista loukkaavasti/arvostelevasti niin kyllähän kirjoittaja sille todellakin itse jotain voi,ellei sitten ole narsisti,joka ei sitä tajua :))
kokeilen sitä.. katsotaan minkälaisia kommentteja se vetää ...
Minä olen ihan oikeasti narsistin uhri - tosin nykyisin jo hoitoa saanut ja hyvää vauhtia toipumassa oleva ex-uhri. Toivon kovasti, ettei 'uhriutta' arvioitaisi ainakaan niin, että 'oikea narsistin uhri ei jaksa vääntää'... Kyllä ainakin minä jaksan, ja moni muukin. Se johtuu karvaista kokemuksista sekä siitä, että on saanut oman elämänsä traumaattisiin asioihin etäisyyttä.
'Vääntäminen' on asioista kertomista, ja sellaisena tosi tärkeää. On meitäkin, jotka pidetään asiaa niin tärkeänä, että viis veisataan 'teilaamisista'. Mielestäni on itse asian kannalta parempikin, etteivät uhrit ala 'vääntää' esim. nettikeskusteluissa silloin, kun itsellä kokemukset ovat vielä kovin tuoreina ja haavat auki. Oma hoito ja toipuminen olisi kaikkein tärkeintä, asioiden pitäminen esillä julkisuudessa, ja niihin liittyvät nettikeskustelut tulisivat vasta sitten, kun on itse jo sen verran vahvoilla, että kestää.
Mutta tosiaan asia on niin tärkeä, että tarvitaan niitä ex-uhreja, jotka jaksaisivat 'vääntää', jotta vältyttäisiin uusilta 'uhreilta'. Etenkin uusilta lapsiuhreilta, heistä kun vakavimmillaan tulee elinikäisiä narsistin uhreja, toisin kuin esim. puolisoista...
..omaa hoitoa. Kolikolla on aina kaksi puolta ja tuon kertominen akuutissa uhrivaihdeessa olevalle ihmiselle voi olla liikaa. Siitä seuraa usein agressio.. kuin punainen viitta härälle.
Oman osuuden ymmärtäminen johraa ymmärrykseen, kuinka jatkossa välttää samaan kuoppaan astuminen.. se on se kaikkein pelottavin juttu -- kun ihmiset tuppaavat toistamaan samankaltaisia ihmissuhteita alitajuisesti. Meillä on jonkinlainen tilaus vastakappaleelle -- muut eivät vain jostain syystä kiinnosta..
ja jos vastakappale on hyävksikäyttäjä toisen jälkeen .. vika ei voi olla niissä toisissa.
Onhan tämä tietysti merkillistä, kun tuo julki sen, että on luonnehäiriöisten vanhempien lapsi. Eli ilman omaa valintaa on sattunut syntymään tälläiseen perheeseen, niin leimataan kirjoittaja NARSISTIKSI.
Kyllä tämä on ihan läpielämän pituinen projekti. Kasvattaa ihmisen vahvaksi, jotta tuosta taipaleesta selviäisi hengissä.
olen minäkin,tai niin sanotusti ex uhri,koska suhde on jo loppunut.... minusta ainekin tuntuu äärettömän pahalta lukea näiden "teilaajien" juttuja,koska toipumisvaiheessa tai tietoa etsittäessä nämä "itse olet tyhmä ja narsisti" ym ym ei todellakaan tee hyvää,en itsekkään henk.koht.loukkaannu moisista puheista,itse tiedän oman elämäni,mutta aika ajoin tämä netti teilaaminen on mielestäni todella julmaa..ja niinkuin joku jossain kirjoittikin koko yhteiskunta tuntuisi elävän "narsistin aikaa"....
tosiaan on hyvin tärkeää. Ja vielä tärkeämmäksi se muuttuu, jos on lapsia 'pelastettavana'. Niin tärkeää uhrin hoitaminen on, että aikanaan perustettiin jopa Narsistien uhrien tuki ry tekemään tiettäväksi ja tunnetuksi sitä, että on olemassa ihan oikeasti ihmisiä, jotka ovat vaikean persoonallisuushäiriöisyyden 'uhreja' - vakavasti haavoittuneita ihmisiä, jotka tarvitsevat ihan erityistä hoitoa ja monipuolista tukea tukea päästäkseen irti, tai edes ymmärtääkseen mistä on kysymys.
Tyypillinen narsistin uhri ei ensitöikseen syyttele läheistään narsistiksi, eikä mitenkään muutenkaan, hän etsiskelee viimeiseen asti itsestään syitä, yrittää muuttua, muuttua ja muuttua... Vaatii jopa lapsiaankin 'muuttumaan' siinä uskossa, että nämä ihan oikeasti ovat niin rasittavia ja vaikeita, että narsistilla on paha olla. Hän menee vaikka solmuun, jotta sillä vaikeasti persoonallisuushäiriöisellä läheisellä olisi parempi olo... Ja pahimmillaan ammattilaisetkin ovat hänen kanssaan samaa mieltä: elämä helpottaa, kunhan hän vain tarpeeksi tukee ja ymmärtää sitä 'sairasta' ihmistä...
Tuollaisista lähtökohdista jotkut ammattiauttajat alkoivat joskus kymmenisen vuotta sitten puhua (ja kirjoittaa) julkisuudessa 'luonnehäiriöisen' ihmisen 'uhreista', ja vaatia näille enemmän tukea ja hoitoa, jotta he 'pelastaisivat' itsensä 'luonnehäiriöisen' ihmisen murskaavasta otteesta. Sana 'luonnehäiriöisyys' vaihdettiin narsismiksi, ja syntyi Narsistien uhrien tuki ry. Me vaikeasti 'luonnehäiriöisten' ihmisten 'uhrit' aloimme vihdoin tulla näkyviksi - muuallakin kuin netin mielenterveysaiheisella keskustelufoorumilla, jossa siihen aikaan keskustelimme keskenämme... Ei tarvinnutkaan enää hävetä omaa 'perhehelvettiä' uskoen itse aiheuttaneensa kaiken - aina lapsuudesta lähtien...
Nykyisin ollaan edetty niin pitkälle, että narsismista (vaikeasta 'luonnehäiriöisyydestä') tiedetään ja puhutaan, ja netissä kirjoittajia näköjään jopa leimaillaan 'narsuiksi'. (Mikä on aidon uhrin näkökulmasta tarkasteltuna aivan järkyttävän törkeää ja tyhmää.) Puhutaanko liikaa, sitä en oikein tiedä. Varmaan 'liikaa' siinä mielessä, että vakavaa 'luonnehäiriöisyyttä' ollaan nykyisin näkemässä joka puolella riippumatta siitä onko sitä siellä vai eikö ole. Vähentäisikö vanhanmallisesti vaikeasta luonnehäiriöisyydestä puhuminen 'narsuksi' leimailua, sitäkään en tiedä. Ehkä sanan vaihtaminen auttaisi paremmin ymmärtämään mistä on kysymys: vaikea luonnehäiriöisyys ei ole mitä tahansa söpöltä kuulostavaa 'narsuutta'. Ainakin Narsistien uhrien tuki ry toivottavasti on jo aikapäiviä sitten hylännyt kaikenmaailman 'lempinimet', niin vakavasta ja vaikeasta asiasta on kysymys.
Luulen kuitenkin, että yksi aikamoisen varma 'aidon' narsistin uhriuden tunnusmerkki on säilynyt näiden vuosien läpi: vaikeasti (narsistisesti) persoonallisuushäiriöisen ihmisen uhri etsii viimeiseen asti syitä itsestään, ja on valmis vaikka menemään solmuun, jotta 'luonnehäiriöisellä' ihmisellä olisi hyvä olla ja hän olisi tyytyväinen. Niinpä uhrin syyllistäminen siitä, että hän vihdoin ja viimein (vaikka nettifoorumissa) uskaltaa sanoa olevansa narsistin uhri, on mielestäni vähintäänkin kohtuutonta. Kukaan ei tiedä millainen prosessi on vaadittu siihen, että uhri lopulta tajuaakin, ettei hän ole syy eikä syyllinen, ja ettei syyllisiä olekaan, on vain syy: läheisen vaikea persoonallisuushäiriö, jonka uhriksi hän (persoonallisuushäiriöisen ihmisen itsensä lisäksi) on joutunut.
Tulipas tästä nyt vuodatus... Mutta kuten näkyy, asia on minulle tärkeä ja henkilökohtainen - varmaan koko lopun ikäni.
Niinpä.. Itse olen jo *aikuinen* ja tavallaan sopeutunut omaan osaani. Ja siihen, että en ole voinut lapsuuteni tapahtumiin mitenkään vaikuttaa. Ne eivät ole olleet minusta kiinni, eikä minun valintoja. Aikuisuus on kuitenkin suonut minulle sen, että olen saanut noihin tapahtumiin välimatkaa, muuttamalla kauas.
Mutta, se välimatka ei kuitenkaan poista sitä olemassa olevaa ongelmaa. Mikä antaa oikeuden luonnevikaiselle ihmiselle, käyttäytyä aikuista lasta kohtaan tosi rumasti. Jopa niin, että se loukkaa ihmisarvoa. Tätä mietin, enkä ymmärrä.
Teilaaminen ja arvosteleminen on ihmiselle helpompaa kun toisen asemaan asettuminen, suvaitsevaisuus, empaattisuus, kuunteleminen ja tukeminen.
Kaikilla vaan ei ole resursseja siihen.
Vaan ei kannata lannistua. On niitä helmiä täällä kirjoittajien joukossakin.