Olen 40< ikäinen <45 yksinäinen nainen.
Yksinäisyyden innoittamana olen tutkinut
sinkku/deittipalstojen ilmoituksia alueena
Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Oulun lääni.
Vastaan on tullut ihmeellisiä seksi-ilmoituksia,
varattujen miesten ehdotuksia ja ilmoituksia,
joissa "tavalliset" miehet hakevat "missi -
naista". Yllättyneenä noiden ilmoitusten
sisällöstä tutkailin hieman muitakin alueita
Suomessa ja vaikka niissäkin oli mukana noita
vastaavia, niin joukkoon kuitenkin mahtui ihan
kohtuu määrä minusta nk. "normaaleja" seuralaisen
hakuun tähtääviä ilmoituksia.
Onko tosiaankin niin, että nainen tältä alueelta
joutuu parisuhteen lämpöä, kumppanuutta ja
erotiikkaan halutessaan muuttamaan
ruuhkasuomeen ? Ovatko miehet täältä vähemmän
netissä vaiko enemmän varattuja vaiko kenties
pervompia kuin etelässä ?
En pidä itseäni naisena nk. epätoivoisena
tapauksena: normaalin suomalaisen naisen tapaan
ikäiseni näköinen ja kuten suurin osa, niin
minäkin olen ilman missivartaloa tai -kasvoja,
keskustelija, ajattelija, hellä, lämmin, uusista
asioista innostuva, omillani toimeentuleva,
eroottinen.. Mutta näin vain yksinäisyys vaivaa.
En ole yksikseni baareissa viihtyvä
miehenpyytäjä, joten ajattelin, että
nettitutustuminen olisi siinä mielessä oiva, vaan
ei kyllä onnistu olemassa olevilla eväillä..
Sinne baariin en tosin tyrkylle aio vieläkään, se
ei sovi tyyliinii, vaikka ystäväporukalla
tykkäänkin bailata - en myöskään välitä niistä
mukaan pyrkivistä yhden yön "tuttavista", vaan
alan miettiä sitä lähdenkö "maailmalle" vai
alanko kasvattaa itseäni yksinäiseen vanhuuteen.
Ovatko Pohjoisen miehet outoja vai ovatko kaikki
netti-ilmoitusten miehet outoja ? .. vai olenko
se sittenkin minä..
Yksinäisyyden innoittamana olen tutkinut
sinkku/deittipalstojen ilmoituksia alueena
Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Oulun lääni.
Vastaan on tullut ihmeellisiä seksi-ilmoituksia,
varattujen miesten ehdotuksia ja ilmoituksia,
joissa "tavalliset" miehet hakevat "missi -
naista". Yllättyneenä noiden ilmoitusten
sisällöstä tutkailin hieman muitakin alueita
Suomessa ja vaikka niissäkin oli mukana noita
vastaavia, niin joukkoon kuitenkin mahtui ihan
kohtuu määrä minusta nk. "normaaleja" seuralaisen
hakuun tähtääviä ilmoituksia.
Onko tosiaankin niin, että nainen tältä alueelta
joutuu parisuhteen lämpöä, kumppanuutta ja
erotiikkaan halutessaan muuttamaan
ruuhkasuomeen ? Ovatko miehet täältä vähemmän
netissä vaiko enemmän varattuja vaiko kenties
pervompia kuin etelässä ?
En pidä itseäni naisena nk. epätoivoisena
tapauksena: normaalin suomalaisen naisen tapaan
ikäiseni näköinen ja kuten suurin osa, niin
minäkin olen ilman missivartaloa tai -kasvoja,
keskustelija, ajattelija, hellä, lämmin, uusista
asioista innostuva, omillani toimeentuleva,
eroottinen.. Mutta näin vain yksinäisyys vaivaa.
En ole yksikseni baareissa viihtyvä
miehenpyytäjä, joten ajattelin, että
nettitutustuminen olisi siinä mielessä oiva, vaan
ei kyllä onnistu olemassa olevilla eväillä..
Sinne baariin en tosin tyrkylle aio vieläkään, se
ei sovi tyyliinii, vaikka ystäväporukalla
tykkäänkin bailata - en myöskään välitä niistä
mukaan pyrkivistä yhden yön "tuttavista", vaan
alan miettiä sitä lähdenkö "maailmalle" vai
alanko kasvattaa itseäni yksinäiseen vanhuuteen.
Ovatko Pohjoisen miehet outoja vai ovatko kaikki
netti-ilmoitusten miehet outoja ? .. vai olenko
se sittenkin minä..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen myös joskus lukenut noita miesten deitti-
ilmoituksia ja havainnut tuon saman asian, että
yhdeksän kymmenestä on sen yhden asian puutteessa
ja ainoastaan tuo noin ehkä kymmenen prosenttia
on jotakuinkin asiallisia.Naisten ilmoituksen
sitä vastoin ovat ihan asiallisia, tiedä sitten
mitkä ovat taka-ajatukset.Noista deitti-
ilmoituksista ehdottomasti asiallisimmat ovat
kyllä sinkut.net:ssä, mistä sitten johtuneekin.
Saman asian olen huomannut minäkin.
Mutta joskus sattuu yllätyksiä! Voi löytyä ihminen
jonka kanssa on hauska vaihtaa kuulumisia, hän on
vieras mutta tuntuu kuitenkin ystävältä. Ja
iälläkään ei ole silloin väliä. Luulempa, että
se "oikea" tulee vastaan muualla kuin täällä.
Eikä sen perässä tartte juosta.
Ninpä! Ihmissuhteet ovat tässä iässä samanlaista
etsiskelyä kuin käytetyn auton osto. Saa kiertää
ja katsoa kauan ja paljon, ennenkuin mieleinen
löytyy ja jos mahdollsita sekin kannattaa testata
ennen lopullista valintaa.
Internetissä voi kuka tahansa esiintyä minä
tahansa, joten edes "asiallisiin" ei kannata
luottaa. Ihmisen raadollisuuden koko kirjo on
täällä hyvin esillä.
Ei muuta kuin pitkä pinna päälle ja
kärsivällisyyttä. Vaikka 99 olisi sopimattomia,
niin se yksi voikin olla sitten se aarre!
Nauratti kun luin vertauksesi. Muistan kun miehe-
ni oli aivan innoissaan kun löysi vanhan mutta
aika vähän ajetun ja vain yhdellä omistajalla
olleen auton.Hän huolti sitä myös hyvin, mutta
ikävien tapahtumien vuoksi sen peri poika.Hänen
aikanaan auto on kärsinyt,on tullut lommoja yms.
Samaa en toivo ihmissuhteisiin. Täällä varmaankin
tosi harva on ihan omana itsenään ja tositarkoi-
tuksella. Mutta kuten sanoin,hauskan ystävän,nä-
pyttelykaverin täältä voi löytää.
No. Kyllähän elämän kuuluukin kolhia! Kukaan ei
kai odota käytetyn olevan uuden veroisessa
kunnossa.
Mutta ei kannata väheksyä internetin kattavuuden
merkitystä. Tämähän ON kuitenkin laajempi
etsimispaikka kuin että jos painut kapakkaan ja
olet seniltaisen suppean valikoiman varassa. Ja
vielä humalassa! 99,9%:n todennäköisydellä
pieleen menee...
Niin että kyllä täällä on varmaan paljonkin
puolitosissaan olevaa porukkaa, jotka ovat
terveen epäluuloisia mutta kuitenkin tilaisuuden
tullen avoimia. Tässä iässä harva enää on kovin
sinisilmäinen... :)
Hiljalleen aletaan päästä Asiaan. Kun itse olen
netistä seuraa hakenut ja saanut äijänkuvatus,
luulen aiheesta hiukkasen tietäväni...
Ensinnäkin: netti (deitti.net, sinkut.net ja
vastaavat) on varmasti nopein tapa löytää
sopivanoloinen vastapuoli vaikkapa ns. pysyvään
suhteeseen. Jos ehdokas puhuu totta (ainakin naiset
lähes aina puhuvat), tietää jo ennen tapaamista
hänen vapautensa asteen ja muunkin elämäntilanteen.
Turhat sekoilut voi näin minimoida. Teepä sama
viinanhuuruisessa kapakkaympäristössä!
Miellyttävimmän tuntuisten kandidaattien kanssa
runsaahkosti meilailemalla ja hieman soittelemalla
karsitaan esille ne tapaukset, joiden kanssa uskoo
jotakin voivan syntyä. Vain heidän kanssaan tehdään
treffit. Suuren treffimäärän keruu on pahasta,
sillä mitä enemmän tiedät vastustajasta ennen
tapaamista, sen suurempi on "onnistumisen" (=
vakisuhteen) todennäköisyys. Kuvan vaihto ennen
meetingiä on suositeltavaa, mutta voi myös pilata
homman, sillä useimmista ihmisistä saa otetuksi
myös huonoja kuvia.
Jos tapaamisessa yhtään kolahtaa, taivas on
kattona. Joskus mennään sänkyyn ekana iltana,
joskus parin kolmen illan lemmennostattelun
jälkeen. On myös mahdollista, että vastapuolen
huomattavampi kiinnostus herää vasta tapaamisen
jälkeen, kun meilailuin ja soitteluin lyödään
löylyä esilämmitetylle kiukaalle. Ihmisillä on
monia tapoja prosessoida kumppanitarjokkaan
laadukkuutta.
Toisinaan nautitaan vuoteen iloista myös hopealle
tai pronssille sijoittuvan kandidaatin kanssa, jos
tämä on alkanut "käydä kuumana". Lähes varmasti
moinen menettely johtaa jossain määrin ihastuneen
ehdokkaan mielen pahoittumiseen, eikä se siksi ole
suositeltavaa. Poikkeuksia tietysti löytyy.
Nyt olen seurustellut melkein puoli vuotta
deitti.netin kautta tapaamani naisen kanssa. Loppua
ei ole näkyvissä. Edellinen nettialkuinen suhteeni
(avoliitto) kesti viisi kuukautta ja oli sekin
enimmäkseen oikein hyvää aikaa. Käymisvaiheissa on
ollut joitakin muita lyhytjuttuja, mikä lienee aika
normaalia jos miehessä on edes jotain naisen silmin
ja korvin havaittavaa kipunointia.
Puhun siis eteläsuomalaisen yli nelikymppisen
miehen näkökulmasta. Ja jos nykyinen suhteeni/
liittoni joskus lässähtäisi (mitä en todellakaan
toivo), en edes harkitsisi muuta seurakanavaa kuin
nettiä.
Nyt sitten asiallista keskustelunjatkoa!
Vertauksesi nauratti positiivisessa mielessä.
Ainahan sitä etsitään "hyväkuntoista" ja kokenut
osaa huoltaa oikein,mutta vasta-alkajan täytyy
oppia lommojen kautta.
Kapakassa yleensä kuulee humalaisten jorinoita,
niitä en jaksa kuunnella koska ne yleensä tähtää
vain siihen yhteen ja samaan. Tämän ikäisellä on
muutakin puhuttavaa kuin seksi, tietenkin sekin
on osa parisuhdetta mutta enpä perustaisi
pelkästään sen varaan. Jos pitäisi valita kapakka
tai netti, niin se ois netti.
Mutta olen sen verran hullu, että uskon sen
oikean tulevan vaikka kadulla vastaan jos on
tullakseen.
Naiset yleensä puhuvat enemmän totta, niin
netissä kuin muutenkin. Onneksi on sellaisia
miehiäkin, mutta valitettavasti vähemmän. En
tiedä olenko oikeassa mutta luulen, että miehillä
on useita hakuja päällekkäin mutta naiset ottavat
yhden kerrallaan.
Olen vain vähän aikaa seuraillut mielenkiinnosta
näitä kirjoituksia ja harvoin täällä on mitään
kivaa. Jutut tahtoo olla kiroilua ja
haistattelua, ikävä niitä on lukea. Olisi ihan
mielenkiintoista jos voisi keskustella aivan
normaalilla tavalla.
Olen aivan samaa mieltä siitä että netti on
ehdottomasti parempi paikka tutustua kuin
baaritiski silloin kun on hakemassa muutakin kuin
seksiseuraa ja tahtoo suhteelta ennenkaikkea
sellaista "sielujen sympatiaa", joka johtaa myös
parisuhteen muille osa-alueille. Ja ainakin itse
tällä elämänkokemuksella ja näkemyksellä arvostan
enemmän korvien väliä ja sydäntä kuin kuorta.
Myös se miten kerrot nettisuhteen etenevän,
vastaa omaa mielikuvaani.
Mutta alkuvuodatuksen ydin on siinä, että kun
tältä "periferian" seutuvilta hakee
nettisuhdetta, niin se on tarjonnan takia
vaikeaa; saatavilla on näitä salaisia
seksikumppanin hakijoita tai sitten 40 miehiä,
jotka hakevat n. 20 -vuotiasta missityyppiä. Nuo
samat miehet parkkeerannevat myös siellä
baaritiskillä.. Eli "normaalit" haut puuttuvat.
Kun laitat oman realistisen hakusi, niin siihen
vastaavat samat pervot tai sitten miehet, jotka
hädin tuskin saavat kaksi riviä ilmoista
kirjoitettua.
Siis juuri tästä onkin sitten alkanut kehkeytyä
ajatus, että joko täällä ei osata käyttää netin
tuomia mahdollisuuksia tai sitten täällä on vain
varattuja tai pervoja miehiä.. ja jos yksinäinen
nainen tahtoo parisuhteen niin sitä on muutolla
ruuhkautettava sitä eteläsuomea entisestään.
Ja kun täällä periferiassa aina asuneena
tuntuisi, että juuri netissä on sen maailman
avartamisen ja ihmisten kohtaamisen oivin paikka -
pitkät välimatkat kadottavat merkityksensä
kohtaamisen esteenä ja jos homma kolahtaa, niin
välimatkat ovat enää vain hidaste ja
järjestelykysymys.
En ottanut kantaa maantieteeseen, kun ei ole
kokemusta. Mieleen jäi kyllä yksi vastaaja
pohjoisesta, joka harmitteli että kaikki kiva
näkyy olevan kovin kaukana! Valitettavasti
välimatkan syvin merkitys ei ole viime
vuosikymmeninä juuri vähentynyt - ihmiset eivät
pääse ruumiskontaktiin 700 kilsan päästä sen
helpommin kuin ennenkään. Mukavammin kyllä, kun
kulkuvälineet ovat parantuneet vaikka eivät
nopeutuneet.
Etelän ukolle täytyy sitten koettaa viestittää
sitä muuttohalukkuutta niin isoilla puustaimilla
etä varmasti ymmärtää. Uskottavinta kyllä olisi
muuttaa valmiiksi. Syy tässäkin syrjämaakuntien
autioitumiseen!
Muuten, joillekin netti on (tai olisi mikäli...)
baaritiskiä parempi jopa seksiseuran hakuun... jos
siis edellyttää siltä s-seuraltakin jotain
aavistuksenomaista sielujen soittoa; pitäähän
koneet sentään käymään saada eikä siihen ihan
bimbo riitä!
Joopajoo täältä Oulun-Lapin rajamailta, outona
minuakin pidettiin kun edellisen kerran kävin
baaritiskillä 1997 ja tilasin kokisen niin muuan
rouva mainitsi että aikamies ja tulee tänne
juomaan lasten juomia, että taidat esittää
jotain. Kyllä minustakin naiset tuntuvat tässä
rehellisiltä ja huomattavasti monisanaisemmilta
mutta niinhän täällä pohjoisessä miehet
paljoudessa vaan olla jurottavat ja puhelaan
ilmoista.
80-luvulla muuan tuttavani oli rankassa
hasispöllyssä ja tilasi Cabaré Oscarissa "jotain
alkoholitonta" onnellisesti hymyillen. Mua hasa
lähinnä yskitti. Tupakkimiehillehän se käy.