Onko teillä muillakin ujoilla koko ajan semmoinen pelokas tuijottava katse? Vaikka kuinka yritän olla kaupungilla mahdollisimman rentona niin aina kun vilkaisen näyteikkunaan tai johonkin peiliin vastaani tuijottaa pelokas peura ajovaloissa. Ei ihme, että ihmiset karttavat minua kun kuljeskelen tuolla ympäriinsä sellainen zombi-ilme naamataulussa.
Toinen ongelmani on hiljainen ääni. Ärsyttävää kun minun pitää jatkuvasti toistaa kaikki asiat mitkä sanon kun kukaan ei kuule niitä! Kerran koulussa luulin selittäneeni oikein hienon ja pitkän vastauksen, mutta sitten opettaja vaan sanoi, että "Sanoppas uudelleen, kun ei ihan kuulunut tänne asti". Näin on käynyt niin useasti, sen takia en viitti enää edes viitata, kun ei kukaan kumminkaan kuule mitään. Minun nimikin on sellainen pitkä ja sekin kuullaan aina väärin.
Sitten kun yirtän puhua kovaa se kuulostaa semmoiselta vaivalloiselta huutamiselta. En vaan osaa puhua "normaalisti".
Kotona, perheen luona kyllä pystyn huutamaan kuin hullu, mutta koulussa olen niin hiljaa kuin vaan voi. huh.
Toinen ongelmani on hiljainen ääni. Ärsyttävää kun minun pitää jatkuvasti toistaa kaikki asiat mitkä sanon kun kukaan ei kuule niitä! Kerran koulussa luulin selittäneeni oikein hienon ja pitkän vastauksen, mutta sitten opettaja vaan sanoi, että "Sanoppas uudelleen, kun ei ihan kuulunut tänne asti". Näin on käynyt niin useasti, sen takia en viitti enää edes viitata, kun ei kukaan kumminkaan kuule mitään. Minun nimikin on sellainen pitkä ja sekin kuullaan aina väärin.
Sitten kun yirtän puhua kovaa se kuulostaa semmoiselta vaivalloiselta huutamiselta. En vaan osaa puhua "normaalisti".
Kotona, perheen luona kyllä pystyn huutamaan kuin hullu, mutta koulussa olen niin hiljaa kuin vaan voi. huh.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihan samaa vikaa on minulla! en kyllä osaa oikein auttaa, kun en itsekään ole keksinyt ratkaisua.
Naamani tuntuu myös usein jäykältä (tosin minulla on eräs sairaus, mikä voi myös tehdä tuota jäykkyyttä).
Mutta siis ihan samaa, että näytän jotenkin hätääntyneeltä ja tuijottavalta, silloin kun olen hiljaa. mutta kun puhun, niin puheeni on hiljaista, tai sitten juuri tuota vaivalloista kovempaa puhetta!
Kaikkein lähimmille ihmisille sitten huudan myöskin, ja ihan siitä syystä kun kyllästyttää kun aina kysytään että mitä? kun eivät kuule.
turhaudun, ja alan huutaa.
No kuitenkin, olen itse tullut siihen tulokseen, että häpeän jotenkin naamaani. En sen takia oikein uskalla puhua normaalisti ja samalla katsoa ihmisiä silmiin.
Mutisen siis joko hiljaa (ja samalla yritän peitellä naamaani), ja sitten kun turhaudun siihen, että en saa puhutuksi normaalilla äänellä niin hermostun ja alan huutaa (kotona siis)! Jonkinlaista itseinhoa tämä on... voi kun tästä pääsisikin eroon, koska olen niin turhautunut tähän tilanteeseen, että olen alkanut itkeskellä yksinäni tämän takia.
te molemmat kuulostatte ihan multa. mut en osaa kirjottaa noin hienosti.
kerran helsingin rautatieasemalla joku tuli kysymään et "ootsä eksyny"..
et jep.
puhun yleensä vaan ku multa kysytään jotain ja näin on muutkin ääneen todennu. lisäks musta n sanottu et oon pelottava (ilmesesti ko olen niin hiljanen) - sitä ihmistä (aikuinen ihminen) aloin vihaamaan.
perheen kans sit juu osaan olla suht normaali, riehua ja melutaki.
mua usein ärsyttää jos joku tulee jotain kyselemää. ja mua ärsyttää tosi paljon et oon tällänen..
oikeestaan mulla ei oo mitään sanottavaa kellekkään... tai ehkä olisi mutten sano. helpompi olla hiljaa, mutta silti ei.
hm. ite myös jotenki etin katseellani jtn samankaltaista, mut en kyl kovinkaa muista et ois tullu vastaan.. kaikki tuntuu olevan niin normaaleja.
Olen huomannut, että kun jännitän niin olen tosi ärtyneen ja vihaisen näköinen! Viimeksi sukujuhlissa huomasin, että pari tyyppiä katsoi minua pitkään kun menin ohi ja pian tajusin, että olin tosi kiukkuisen näköinen. Jännityyneenä sitä väkisinkin menee jotenkin otsa kurttuun tai jotain, ei sitä edes huomaa.
Ihme että kukaan ei ole vielä sanonut mulle, että "oletko eksyksissä", sillä näytän todellakin ihan puusta pudonneelta kun liikuskelen tuolla kaupungilla.
Pikaruokaloissa syön sitä hampparia niin kuin joku tulisi ja ottaisi sen pois, silmät pyörii päässä ja tuijottaa ympärilleen ja hampaat jauhaa pihviä niin nopeasti, että meinaa tukehtua. Tuommoiset paikat jossa on paljon ihmisiä eivät todellakaan ole mua varten. Muutun siellä niin säikyksi, että ei mitään rajaa!
Jotenkin niin surkuhupaisasti :D
niin se männöö, ujon tunnistaa heti siitä tujottavasta katseesta. Harmikseni en koskaan tapaa samanlaisia tuijottajia, olen varmaan tämän kaupungin ainut ujo.