Black Rose osa.2

Rupesin etsimään lentoja ja hotellia. Lennot löytyivät nopeasti, mutta mieleistä ja halpaa hotellia ei löytynyt. "Löysin kivan huoneiston, joka on ihan hel***in halpa!" huusin äitilleni, joka vieläkin istui olohuoneessa. Äiti rymisti paikalle ja katsoi huoneiston kuvia. Mielestäni se oli aivan ihana ja tilaakin riittäisi koska huoneisto oli tarkoitettu neljälle hengelle. Lopulta päätimme että saa kelvata ja vuokrasin sen kuukaudeksi. Lähtö olisi kuukauden päästä.

"Moi!" isä oli juuri astunut eteiseen. Kävin nopeasti vielä äitin luona ja kuiskasin korvaan " Kerro lomasta ja koulun lopettamisesta. Menen käymään ulkona." Laitoin kengät jalkaan otin takin ja laukun "voi mennä myöhään" huikkasin vielä ja laitoin oven kiinni. Istuin kerrostalon portailla ja puin takin päälleni, sytytin tupakan ja lähdin kävelemään kioskille. Kioskila ostin kynttilän ja kimpun mustia ruusuja (myyjä kasvattaa ruusut itse ja rakastaa itse mustia). Ostin haudalle vain mustia ruusuja, koska Anna rakasti niitä. (Hänellä oli aina huoneessaan kimppu niitä).

Menin seuraavalla bussilla lähemmäksi hautausmaata. Ajatella olin toteuttamassa Annan ja minun unelmaa. Tiesin että Anna oli iloinen siitä, että teen sen ja hän olisi mukana ainakin henkisesti. Tuo ajatus sai jonkinlaisen hymyn kasvoilleni. Kun olin tarpeeksi lähellä hautaa näin, että siellä ei ollut muita joten saisin olla rauhassa. Rojahdin taas polvilleni haudan eteen ja kerroin Annalle mitä olin tehnyt päivällä ja että toteuttaisin unelmamme. Laskin kimpun haudalle ja keräsin huonot kukat pois, että hauta näyttäisi kauniilta.

Olin sytyttämässä kynttilää, kun kuulin askeleet kauenpana takanani. Ajattelin se olevan joku Annan tuttu. Laskin kynttilän haudalle ja nousin ylös katsomaan kuka se olin. Se ei ollut kukaa Anna tuttu vaan MIRO! Minun pitkä aikainen ihastukseni. Miro oli samanikäinen kun minä, mutta kävi eri koulua. Mitä hän täällä teki? Hän käveli minuun päin pysähtyi n.1 metrin päähän. "Moi. Ajattelinkin että olet täällä." Miro sanoin hymy kasvoillaan. "Moi. Ai etsitkö minua?" sain sanottua pienen hämmästyksen tunteen jälkeen. Miro nyökkäsi ja pyysi, että voisimme kävellä. Vastasin myöntävästi.

Päätimme mennä meren rannalla oleville kallioille. Matkalla vaihdoimme kuulumiset ja kerroin hänelle Espanjan matkasta. Kun olimme perillä istuimme vastakkain sileille kallioille. En vain saanut silmiäni irti hänestä. Istuimme vaan hiljaa ja katsoimme toisiamme. Lunta satoi, mutta en välittänyt, näin sillä hetkellä vain Miron. Loputtoman hiljaisuuden jälkeen Miro otti käsistäni kiinni ja suuteli minua, vastasin suudelmaan. Se oli täydellistä. Elämäni paras suudelma. Sitten miro istui taakseni, kietoi kätensä ympärilleni ja kuiskasi korvaani "Tämän takia halusin löytää sinut". Suutelin häntä ja ajattelin, että Miro tajusi siitä, että olin ikionnellinen. Istuimme siinä hiljaa, katsoimme merelle ja tunsin hänen lämpimän hengityksen kaulallani.

"Täytyy mennä" sanoin ihanan pitkän hiljaisuuden jälkeen. Nousimme molemmat seisomaan. "Nähdään huomenna" Miro sanoi ja suuteli vielä kerran. Kävelin jo pois päin kun Miro huusi perääni "Julia!" Käännyin katsomaan ja Miro muodosti sydämmen käsillään. Hymyilin ja sanoin vielä "Minä rakastan sinua." Ja lähdin kävelemään. En käyttänyt bussia vaan halusin kävellä koko matkan, koska olin niin onnellinen ja rakastunut. Laitoin napit korviini, mp3 soittimen soimaan ja sytytin tupakan.

Kotiin päästyäni menin suoraan omaan huoneeseni. Olin niin onnellinen. Kävin nopeasti koneella,sitten vaihdoin vaatteet ja sain vielä viestin puhelimeen "Hyvä yötä. Pidetään yhteyttä ^^