Uskaltakaa hakea apua reippaasti tilanteissa, jossa väsytte. En tiedä onko tämä palsta oikein hyvä paikka keskustella uskonkysymyksiin liittyvistä asioista. parempi olisi kertoa huolistaan kasvokkain läheisen tai jonkun luotettavan ihmisen kanssa. näyttää kuitenkn siltä että ihmiset ovat toisaalta aika yksin omien murheidensa kanssa, kun asioista on tarve "puhua" kasvottomana nettipalstalla.
Täällä on paljon kirjoitettu äitien väsymisestä suuren perheen keskellä. Useimmiten näyttää olevan kysymyksessä kotuullisen nuoret äidit. On luonnollista, että ihminen voi väsyä monen pienen lapsen kanssa.....toisaalta väsyä voi myös yhden lapsen kanssa. On kaikkien etu, että jos väsyminen käy ylitsepääsemättömäksi, eivätkä tilapäiset järjestelyt äidin jaksamisen tukemiseksi auta- lähdetään hakemaan apua. Ihan konkreettista apua voi saada kunnan sosiaalitoimesta- perhetyöntekijä/kodinhoitaja voi auttaa arjen sujumisessa ja muissakin asioissa. On myös lakisääteinen oikeus hakea päivähoitopaikkaa lapselle, vaikkakin vain osapäiväistä tai palkata kotiin kotiapulainen/lastenhoitaja yksityisen hoidon tuella. Joskus lapselle voi olla parempikin, että saa säännöllisen rytmin elämään ja virikkeitä, äiti saa vähän levätä. Tarttukaa toimeen ja järjestäkää itselle myös vapaa-aikaa. On tärkeä että on myös jokin oma juttu- harrastus tai jotain. On myös oikein, että vastuuta jaetaan tasapuolisesti- isäkin luonnollisesti osallistuu kodin töihin työpäivän jälkeen.
Se, että lähtee hakemaan apua ei tarkoita että on jotenkin epäonnistunut. On sen sijaan viisasta satsata perheen jaksamiseen----lapset sitten aikanaan kasvavat ja rakentavat tätä yhteiskuntaa omalta paikaltaan, maksavat ne veromarkat moninkertaisesti takaisin, mitä perheen tukemiseen ja hyvinvointiin voidaan yhteiskunnan osalta jollakin hetkellä antaa.
Korostan edelleen, että myös pienessä perheessä voidaan väsyä. Ulkopuoliset eivät voi asettaa syyttävää sormea nimenomaan lestadiolaisiin suurperheiseen. Osa perheistä pärjää mahtavasti. On tilanteista ja voimavaroista kiinni miten yksittäisissä perheissä jaksetaan. Myös äkillinen kriisitilanne voi muuttaa jaksamista kovasti.
Haluaisin myös nostaa esille lähimmäisen rakkauden ja huolenpidon toinen toisistamme. Jos huomaamme jonkun väsyvän, rauhanyhdistyksen piirissä ja myös tuttavapiireissä voidaan järjestää ihan konkreettista apua perheille....joku leipoo jotakin, toinen voi käydä siivoamassa yms...
Ihan lopuksi haluan rohkaista luottamaan Jumalan antamaan voimaan ja johdatukseen,. Ehkäisy ei ole ratkaisu asioihin, vaan haluammehan säilyttää puhtaan omantunnon. Uskon kadottaminen vie usein ilon ja turvan elämästä ja voi johtaa entistä suurempiin kriiseihin. Tahdommehan kilvoitella synnin poispanijana ja nähdä uskon lahjana joka kantaa vaikeissakin tilanteissa. Sillä kenenpä elämä se täällä olisi pelkkää ainaista alamäkeä. Koettelemuksessa voi nähdä myös siunauksen!
Täällä on paljon kirjoitettu äitien väsymisestä suuren perheen keskellä. Useimmiten näyttää olevan kysymyksessä kotuullisen nuoret äidit. On luonnollista, että ihminen voi väsyä monen pienen lapsen kanssa.....toisaalta väsyä voi myös yhden lapsen kanssa. On kaikkien etu, että jos väsyminen käy ylitsepääsemättömäksi, eivätkä tilapäiset järjestelyt äidin jaksamisen tukemiseksi auta- lähdetään hakemaan apua. Ihan konkreettista apua voi saada kunnan sosiaalitoimesta- perhetyöntekijä/kodinhoitaja voi auttaa arjen sujumisessa ja muissakin asioissa. On myös lakisääteinen oikeus hakea päivähoitopaikkaa lapselle, vaikkakin vain osapäiväistä tai palkata kotiin kotiapulainen/lastenhoitaja yksityisen hoidon tuella. Joskus lapselle voi olla parempikin, että saa säännöllisen rytmin elämään ja virikkeitä, äiti saa vähän levätä. Tarttukaa toimeen ja järjestäkää itselle myös vapaa-aikaa. On tärkeä että on myös jokin oma juttu- harrastus tai jotain. On myös oikein, että vastuuta jaetaan tasapuolisesti- isäkin luonnollisesti osallistuu kodin töihin työpäivän jälkeen.
Se, että lähtee hakemaan apua ei tarkoita että on jotenkin epäonnistunut. On sen sijaan viisasta satsata perheen jaksamiseen----lapset sitten aikanaan kasvavat ja rakentavat tätä yhteiskuntaa omalta paikaltaan, maksavat ne veromarkat moninkertaisesti takaisin, mitä perheen tukemiseen ja hyvinvointiin voidaan yhteiskunnan osalta jollakin hetkellä antaa.
Korostan edelleen, että myös pienessä perheessä voidaan väsyä. Ulkopuoliset eivät voi asettaa syyttävää sormea nimenomaan lestadiolaisiin suurperheiseen. Osa perheistä pärjää mahtavasti. On tilanteista ja voimavaroista kiinni miten yksittäisissä perheissä jaksetaan. Myös äkillinen kriisitilanne voi muuttaa jaksamista kovasti.
Haluaisin myös nostaa esille lähimmäisen rakkauden ja huolenpidon toinen toisistamme. Jos huomaamme jonkun väsyvän, rauhanyhdistyksen piirissä ja myös tuttavapiireissä voidaan järjestää ihan konkreettista apua perheille....joku leipoo jotakin, toinen voi käydä siivoamassa yms...
Ihan lopuksi haluan rohkaista luottamaan Jumalan antamaan voimaan ja johdatukseen,. Ehkäisy ei ole ratkaisu asioihin, vaan haluammehan säilyttää puhtaan omantunnon. Uskon kadottaminen vie usein ilon ja turvan elämästä ja voi johtaa entistä suurempiin kriiseihin. Tahdommehan kilvoitella synnin poispanijana ja nähdä uskon lahjana joka kantaa vaikeissakin tilanteissa. Sillä kenenpä elämä se täällä olisi pelkkää ainaista alamäkeä. Koettelemuksessa voi nähdä myös siunauksen!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.