Eero Rantanen syntyi 15.1.1923 Lokalahdella Uudenkaupungin lähellä. Rantasen taidekokoelman alkuna voidaan leikillisesti pitää Albert Edelfeltin (1854 - 1905) Ulkosaaristossa-painokuvaa (alkuperäinen teos vuodelta 1889, Ateneum, Antellin kokoelma), jonka Rantanen osti kahdeksanvuotiaana ensimmäiseltä Turun-matkaltaan isoisältään saamilla makeisrahoilla. Rantanen on itse kertonut hankinnastaan seuraavasti: ”Olen aina arvostanut ahkeraa työntekoa. Lokalahdella oli paljon kalastajia. Kunnioitin jo poikasena heidän kovaa työtään. Minä olen aina ollut elämässäni realisti, tehnyt työtä, enkä ole turhia haaveillut.”
Sairaus määrää elämän suuntaviivat
Nuorempana Rantanen haaveili esiintyvän taiteilijan urasta ja erityisesti teatteri sekä kirjallisuus olivat hänen sydäntään lähellä. Rantanen lähtikin vuonna 1947 Tampereelle opiskelemaan esiintymis- ja puhetaitoa Eero Salolan johdolla. Opiskelun aikana Rantasen kurkussa havaittiin vikaa ja tutkimuksissa ilmeni, että hänellä oli kurkkusyöpä. Sairauden ja sen hoitojen aikana Rantasen mielessä kypsyi päätös elämästä ilman perhettä. Niinpä hänen kaikki tarmonsa suuntautuikin siitä eteenpäin työ- ja kulttuuriasioihin. Vuonna 1948 Rantanen suoritti Tampereen Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa hallinnollislainopillisessa opetusjaostossa tutkinnon ja teki lopputyönsä otsikolla "Valtion tulojen verottamisesta sekä talousarvion sisällöstä".
Kultturelli virkamies
”On ihmisiä, joilla on pelottava toimintatarmo. He saavat ideoita, panevat toimeksi ja pyyhkäisevät mukaansa muutkin aivan kuin tulviva joki vie mennessään rannoilla mukavasti lekottelevat irtotukit.”
(Kari Suomalainen Eero Rantasesta kirjassaan Kolmivarpainen sammakko eli humoristin päiväkirja, ilm. 1975)
Rantasen lähes neljäkymmentä vuotta kestänyt virkamiesura alkoi Äänekoskelta, jossa hän työskenteli kauppalankamreerina, kauppalansihteerinä, vt. kauppalanjohtajana sekä Suomen Kaupunkiliiton reviisori-kamreerina vuosina 1948 – 1955. Siellä, missä Rantanen kulloinkin vaikutti, sai kulttuuri uusia muotoja. Äänekoskella hän toimi mm. Työväen Näyttämön johtajana, työväenopistossa kirjanpidon ja kirjallisuuden tuntiopettajana sekä oli mukana perustamassa Työväen Sivistysliiton Äänekosken osastoa. Äänekoskelta Rantanen muutti Joensuuhun vuonna 1955, jossa hän työskenteli Joensuun kaupunginkamreerina. Joensuussa hän toimi myös mm. Kaupunginteatterin toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä, teatteriravintolan toimitusjohtajana, Joensuun taideyhdistyksen puheenjohtajana sekä Joensuun Vapaaopistossa tuntiopettajana opettaen kirjanpitoa ja kirjallisuutta. Lisäksi hän perusti Joensuun Kellariteatterin, jossa ohjasi Eeva-Liisa Mannerin näytelmän ”Eros ja Psykhe” sekä oli mukana perustamassa Pohjois-Karjalan kulttuuriseminaaria ja kesäyliopistoa.
Vuonna 1967 Rantanen muutti Helsinkiin toimiakseen Kunnallisen eläkelaitoksen palveluksessa ensin konttoripäällikkönä, sitten hallintopäällikkönä ja vuodesta 1981 alkaen rahoitusjohtajana. Vuonna 1986 Rantanen jäi eläkkeelle ja hänelle myönnettiin kamarineuvoksen arvonimi. Helsingissä asuessaan Rantanen toimi mm. Suomen kuvanveistäjäliiton taidevalimon ja Lapinlahden taidevalimo Oy:n toimitusjohtajana, Suomen taiteilijaseuran rahastonhoitajana ja Grassinan taiteilijatalon (Italiassa) taloudenhoitajana. Rantanen teki myös pitkän uran Gerda ja Salomo Wuorion säätiön asiamiehenä ja Taiteen tuki Oy / Hvitträskin toimitusjohtajana. Vuonna 1968 Gerda ja Salomo Wuorion säätiö oli ostanut arkkitehtien Gesellius, Lindgren ja Saarinen ateljeekodin Hvitträskin Kansallis-Osake-Pankilta. Säätiön asiamiehenä Rantanen oli voimakkaasti mukana Hvitträskin saattamisessa suuren yleisön tietoisuuteen.
Rantanen aloitti taideteosten ostamisen heti aloitettuaan työelämässä. Rantasen periaatteena oli kerätä vain sellaista taidetta, mistä hän itse piti. Rantanen hankki omistukseensa pääasiassa oman aikansa taidetta ja hän piti nykytaiteilijoiden arvostamista aikalaisten velvollisuutena. Ostettujen teosten lisäksi kokoelmaan on kertynyt on paljon eri taiteilijoilta muistoksi ja lahjaksi saatuja teoksia. Rantanen myös tunsi henkilökohtaisesti useita taiteilijoita, ja näin rakentui vankka suhde taiteilijan ja keräilijän välille. Kokoelmassa onkin monilta taiteilijoilta teoksia eri vuosikymmeniltä.
Rantanen asui Helsingin kodissaan Unioninkadulla lähes kuolemaansa saakka. Viimeiset elinvuotensa hän vietti hoivakodissa Turussa. Eero Rantanen kuoli 20.3.2002 ja hänet on haudattu Lokalahdelle.
Eero Rantasen säätiön taidekokoelma Raisioon
Eero Rantasen säätiö perustettiin Eero Rantasen aloitteesta vuonna 1983. Sen tarkoituksena on edistää kuvaamataiteita ja niihin kohdistuvaa yleistä arvonantoa sekä harrastusta.
Sairaus määrää elämän suuntaviivat
Nuorempana Rantanen haaveili esiintyvän taiteilijan urasta ja erityisesti teatteri sekä kirjallisuus olivat hänen sydäntään lähellä. Rantanen lähtikin vuonna 1947 Tampereelle opiskelemaan esiintymis- ja puhetaitoa Eero Salolan johdolla. Opiskelun aikana Rantasen kurkussa havaittiin vikaa ja tutkimuksissa ilmeni, että hänellä oli kurkkusyöpä. Sairauden ja sen hoitojen aikana Rantasen mielessä kypsyi päätös elämästä ilman perhettä. Niinpä hänen kaikki tarmonsa suuntautuikin siitä eteenpäin työ- ja kulttuuriasioihin. Vuonna 1948 Rantanen suoritti Tampereen Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa hallinnollislainopillisessa opetusjaostossa tutkinnon ja teki lopputyönsä otsikolla "Valtion tulojen verottamisesta sekä talousarvion sisällöstä".
Kultturelli virkamies
”On ihmisiä, joilla on pelottava toimintatarmo. He saavat ideoita, panevat toimeksi ja pyyhkäisevät mukaansa muutkin aivan kuin tulviva joki vie mennessään rannoilla mukavasti lekottelevat irtotukit.”
(Kari Suomalainen Eero Rantasesta kirjassaan Kolmivarpainen sammakko eli humoristin päiväkirja, ilm. 1975)
Rantasen lähes neljäkymmentä vuotta kestänyt virkamiesura alkoi Äänekoskelta, jossa hän työskenteli kauppalankamreerina, kauppalansihteerinä, vt. kauppalanjohtajana sekä Suomen Kaupunkiliiton reviisori-kamreerina vuosina 1948 – 1955. Siellä, missä Rantanen kulloinkin vaikutti, sai kulttuuri uusia muotoja. Äänekoskella hän toimi mm. Työväen Näyttämön johtajana, työväenopistossa kirjanpidon ja kirjallisuuden tuntiopettajana sekä oli mukana perustamassa Työväen Sivistysliiton Äänekosken osastoa. Äänekoskelta Rantanen muutti Joensuuhun vuonna 1955, jossa hän työskenteli Joensuun kaupunginkamreerina. Joensuussa hän toimi myös mm. Kaupunginteatterin toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä, teatteriravintolan toimitusjohtajana, Joensuun taideyhdistyksen puheenjohtajana sekä Joensuun Vapaaopistossa tuntiopettajana opettaen kirjanpitoa ja kirjallisuutta. Lisäksi hän perusti Joensuun Kellariteatterin, jossa ohjasi Eeva-Liisa Mannerin näytelmän ”Eros ja Psykhe” sekä oli mukana perustamassa Pohjois-Karjalan kulttuuriseminaaria ja kesäyliopistoa.
Vuonna 1967 Rantanen muutti Helsinkiin toimiakseen Kunnallisen eläkelaitoksen palveluksessa ensin konttoripäällikkönä, sitten hallintopäällikkönä ja vuodesta 1981 alkaen rahoitusjohtajana. Vuonna 1986 Rantanen jäi eläkkeelle ja hänelle myönnettiin kamarineuvoksen arvonimi. Helsingissä asuessaan Rantanen toimi mm. Suomen kuvanveistäjäliiton taidevalimon ja Lapinlahden taidevalimo Oy:n toimitusjohtajana, Suomen taiteilijaseuran rahastonhoitajana ja Grassinan taiteilijatalon (Italiassa) taloudenhoitajana. Rantanen teki myös pitkän uran Gerda ja Salomo Wuorion säätiön asiamiehenä ja Taiteen tuki Oy / Hvitträskin toimitusjohtajana. Vuonna 1968 Gerda ja Salomo Wuorion säätiö oli ostanut arkkitehtien Gesellius, Lindgren ja Saarinen ateljeekodin Hvitträskin Kansallis-Osake-Pankilta. Säätiön asiamiehenä Rantanen oli voimakkaasti mukana Hvitträskin saattamisessa suuren yleisön tietoisuuteen.
Rantanen aloitti taideteosten ostamisen heti aloitettuaan työelämässä. Rantasen periaatteena oli kerätä vain sellaista taidetta, mistä hän itse piti. Rantanen hankki omistukseensa pääasiassa oman aikansa taidetta ja hän piti nykytaiteilijoiden arvostamista aikalaisten velvollisuutena. Ostettujen teosten lisäksi kokoelmaan on kertynyt on paljon eri taiteilijoilta muistoksi ja lahjaksi saatuja teoksia. Rantanen myös tunsi henkilökohtaisesti useita taiteilijoita, ja näin rakentui vankka suhde taiteilijan ja keräilijän välille. Kokoelmassa onkin monilta taiteilijoilta teoksia eri vuosikymmeniltä.
Rantanen asui Helsingin kodissaan Unioninkadulla lähes kuolemaansa saakka. Viimeiset elinvuotensa hän vietti hoivakodissa Turussa. Eero Rantanen kuoli 20.3.2002 ja hänet on haudattu Lokalahdelle.
Eero Rantasen säätiön taidekokoelma Raisioon
Eero Rantasen säätiö perustettiin Eero Rantasen aloitteesta vuonna 1983. Sen tarkoituksena on edistää kuvaamataiteita ja niihin kohdistuvaa yleistä arvonantoa sekä harrastusta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.