Hillitön kutina

eli lääkäriin

ns.neurologinen kutina. Siinä ihon tuntoaisti välittää hermoja pitkin väärä tietoa aivoille eli ihoa kutittaa, vaikka ei aiheuttajaa olisikaan ulkopuolelta käsin. Hyvin epämiellyttävää se on; itellä nimittäin on kyseinen vaiva. Olen oppinut elämään sen kanssa. Välillä laitan viileitä kääreitä; se auttaa pahimpaan kutinaan. Niin ja yritän olla välittämättä kutinasta.

Minulla oli joskus kutinaa ja myöhemmin pienenpieniä vesirakkuloita varpaanvälestä päänahkaan saakka. Kuukausien tutkimusten ja eri lääkäreillä ramppaamisten jälkeen kutinan aiheuttajaksi varmistui altistuminen formaldehydille. Minulla se oli uusi päiväpeitto, jota en siis ollut pessyt ennen käyttöönottoa. Tosin pesukaan ei enää altistuksen jälkeen helpottanut tilannetta. Roskiin meni. Mieti onko sinulla jotain uutta? Viime aikoina myrkyllisiä kemikaaleja on löydetty jopa nojatuolien päällisistä. En usko, että kutina on kuviteltua, vaikka lääkärit eivät osaisi aiheuttajaa löytääkään. Voi tietysti olla, että kutina tulee jopa noista mainitsemistasi vitamiini- ja hivenainelisistä... Voimia kutinan kestämiseen, minulta se vei yöunet..

Meikäläisellä kutisivat korvakäytävät aivan hirveästi muutama kuukausi sitten.Labrakokeissa löytyi hiivasientä ja stafylokokkia.Sain lääkäriltä Kefexin kuurin,josta sain jonkinlaisen avun.Tosin viimeisen tabletin oton jälkeen sain kämmeniin aivan hirveän poltteen keskellä yötä.Helpotuksen toi 2 tunnin jälkeen kortisonivoide.
Kyseisen tapauksen jälkeen unohdin koko asian kun ei kutinaa enää esiintynyt.
Pari viikkoa sitten olin leikkauksessa,joka muuten meni hyvin,mutta jouduin muutaman päivän päästä käymään lääkärissä lämmönnousun ja tulehdusarvojen nousun takia.
Lääkäri määräsi antibiootiksi Kefexiniä.
Tässä tilanteessa on hyvä mainita,etten koskaan ole ollut allerginen millekään aineelle.
Kun olin ottanut ensimmäisen Kefexinin niin n.20 min siitä alkoi ensin näköhäiriöt, sitten polte kämmenissä joka levisi käsivarsiin ,jalkoihin,koko ruumiiseen.Sormet turposivat,iho muuttui aivan punaiseksi ja turvonneeksi.Viimeiseksi nuo oireet tuntuivat päässä,huulet turposivat nakeiksi ja pää oli kuin potkupallo.Tässä vaiheessa pelästyin toden teolla kun tunsin kitalaen,kielen ja kurkunpään turpoavan enkä saanut kunnolla henkeä.Tämä kaikki tapahtui 5-10 minuutissa.
Mieheni sai minut 5 minuutissa terkkarin päivystykseen,jossa jouduin saman tien tiputukseen.Verenpaine oli 80/40 ja sain takykardian.Adrenaliiniä ja kortisonia suoneen ja tunsin kuolevani.Ambulanssin kyydissä vielä läheiseen sairaalaan,jossa tarkkailua 1 vuorokausi.
Että vielä kirjoitan tässä,siitä on kiittäminen terveydenhoitohenkilökuntaa,joka heti tiesi miten toimia.
Tuosta tapauksesta on siis viikko aikaa,enkä vieläkään ole palautunut fyysisesti enkä henkisesti tapahtuneesta.
Minulla on tunne kuin olisin käynyt rajan toisella puolella ja myös pelko siitä josko joudun kokemaan tuon kaiken kauheuden uudestaan.
Epipen laukussa vähän lohduttaa,mutta tieto siitä,että jos kyseinen tapahtuma olisi tapahtunut vaikka mökillä tai kaukana sairaanhoidosta,olisin kuollut.
Kiinnostaisi tietää miten yleisiä tälläiset pahat reaktiot/shokit oikein ovat.