Metsämme täynnä on miehistä uhoa.
Sankoilla joukoilla kylvämme tuhoa.
Miehiä joka suunnasta lappaa.
Kaikilla yhteinen tarkoitus tappaa.
Pyssyn ja pullon avioliitosta
versoo näin ihanaa siitosta.
Mukana hurjassa joukossa horjun.
Järjen äänen jyrkästi torjun.
Kossua kurkusta alas valutan,
kun kännistä isääni metsälle talutan.
Aikani kaikkea liikkuvaa ammun.
Kunnes kaislikon keskelle sammun.
© Urho Jägermeister
Sankoilla joukoilla kylvämme tuhoa.
Miehiä joka suunnasta lappaa.
Kaikilla yhteinen tarkoitus tappaa.
Pyssyn ja pullon avioliitosta
versoo näin ihanaa siitosta.
Mukana hurjassa joukossa horjun.
Järjen äänen jyrkästi torjun.
Kossua kurkusta alas valutan,
kun kännistä isääni metsälle talutan.
Aikani kaikkea liikkuvaa ammun.
Kunnes kaislikon keskelle sammun.
© Urho Jägermeister
Vastaukset 3
Vanhimmat
enää kauniimmin sanoa.
Erittäin hieno runo!
Toivottavasti ei tule jäämään viimeiseksesi!
Lisää odotellen
Pekka Vähäpuksunki
mutta nyt on homma PALJON siistimpää.
Tuollaiset karsiutuvat pois joukosta jo varhain.
Mutta runo runona on hieno. Loppusoinnut ja kaikki.
Niitä ei nykyrunoilijat enää osaa eivätkä viitsi juuri käyttää.