Taannoin yksissä juhlissa tuli puheeksi perheet ja harrastukset.
Kun alettiin asiaa pohtimaan, niin yllättävän monessa perheessä on ”yhteisiä” harrastuksia. Tavallaan tämä on luonnollistakin.
Jos vanhemmat ovat molemmat kiinnostuneita urheilusta, musiikista, taiteista tms. niin varmasti helppo ottaa lapsi/ lapset pienestä pitäen mukaan ja vastaavasti kulkea rinnalla näiden kasvaessakin.
Jotkin asiat, kuten esim musikaalisuus saattavat olla perinnöllisiäkin.
Läheskään kaikilla perheillä näin ei kuitenkaan ole.
Esim. omissa lapsissani on urheilullisia (jalkkista, mäkihyppyä, golfia, ratsastusta), musikaalisia (kuoroja, pianon ja puhallinsoittimien soittajia) taiteellisia (kuvataiteita, muotia, elokuvia, designia) ja niin edelleen.
Siis samantyyppisistäkin asioista kiinnostuneille lapsilleni on aikaa myöten muotoutuneet ihan omat juttunsa siltä ”harrastetaivaan osa-alueelta”.
Käymme kyllä porukalla kannustamassa, katselemassa jne. toistemme juttuja, mutta harva orientoituu selvästi samaan mitä joku muu perheessä jo harrastaa.
Vain ihan pienimmillä on vanhempien ohjaamat harrastukset, joissa käydään aina porukalla (muskari, ratsastustunnit, uimahalli).
Ja sitten on sellaisia yhteisiä ”harrastuksia” joissa meillä pointti on enemmän yhdessäolossa kuin varsinaisessa harrasteessa, kuten esim. keilailu ja elokuvat.
Miten teidän perheissänne? Yhteisiä vai selkeästi omia juttuja?
Kummassakin systeemissä on varmasti niin omat hyvät kuin huonotkin puolensa.
Kun alettiin asiaa pohtimaan, niin yllättävän monessa perheessä on ”yhteisiä” harrastuksia. Tavallaan tämä on luonnollistakin.
Jos vanhemmat ovat molemmat kiinnostuneita urheilusta, musiikista, taiteista tms. niin varmasti helppo ottaa lapsi/ lapset pienestä pitäen mukaan ja vastaavasti kulkea rinnalla näiden kasvaessakin.
Jotkin asiat, kuten esim musikaalisuus saattavat olla perinnöllisiäkin.
Läheskään kaikilla perheillä näin ei kuitenkaan ole.
Esim. omissa lapsissani on urheilullisia (jalkkista, mäkihyppyä, golfia, ratsastusta), musikaalisia (kuoroja, pianon ja puhallinsoittimien soittajia) taiteellisia (kuvataiteita, muotia, elokuvia, designia) ja niin edelleen.
Siis samantyyppisistäkin asioista kiinnostuneille lapsilleni on aikaa myöten muotoutuneet ihan omat juttunsa siltä ”harrastetaivaan osa-alueelta”.
Käymme kyllä porukalla kannustamassa, katselemassa jne. toistemme juttuja, mutta harva orientoituu selvästi samaan mitä joku muu perheessä jo harrastaa.
Vain ihan pienimmillä on vanhempien ohjaamat harrastukset, joissa käydään aina porukalla (muskari, ratsastustunnit, uimahalli).
Ja sitten on sellaisia yhteisiä ”harrastuksia” joissa meillä pointti on enemmän yhdessäolossa kuin varsinaisessa harrasteessa, kuten esim. keilailu ja elokuvat.
Miten teidän perheissänne? Yhteisiä vai selkeästi omia juttuja?
Kummassakin systeemissä on varmasti niin omat hyvät kuin huonotkin puolensa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.