onko kukaan huomannut, että vanhempien ja hoitajien väliset huonot kemiat vaikuttaisi hoitajien tapaan kohdella lasta?
minusta tuntuu että hoitajat ovat lastani(kin) kohtaan vähän alentavia.
minusta tuntuu että hoitajat ovat lastani(kin) kohtaan vähän alentavia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen hoitajana huomannut vuosien varrella muutamia vanhempia joiden kanssa ei oikein kemia kohtaa.. Mutta olen parhaani mukaa koittanu peittää sen ja olla ystävällinen ja asiallinen.
Meillä ainakin ko. tilanteessa pystyy aika hyvin välttämään "ylimääräisiä" jutusteluja sellaisten vanhempien kanssa joiden kanssa "ei tule juttuun" jos asiasta on puhuttu työkavereiden kesken. Esim. joku muu voi mennä vastaan kun Liisa tuodaan ja hoitaa vanhempainkeskustelun. Ei siitä tehdä mitään suurempaa numeroa, joku muu myös huomaa Liisan tulevan ja menee vastaan :) Lapsen kohteluun se ei mielestäni ole vaikuttanut mitenkään.
ei todellakaan anna vaikuttaa työssään ja lasta hoitaessaan sitä ettei kemiat vanhempien kanssa kohtaa.
Lapsi on se pääasiakas jonka kanssa koko päivä vietetään. On selvää että vanhempien toiveita pyritään mahdollisuuksien mukaan noudattaa. valitettavasti joukkoon mahtuu niitä vanhempia jotka luulevat että voivat sanella koko toiminnan lapselleen päivän ajaksi.
Monen vuoden kokemuksella voin todeta että hankalimmat vanhemmat ovat niitä joiden kotona on paljon ongelmia parisuhteessa kuin lapsen kasvatuksessa. Suurin taipumus näillä vanhemmilla on mitätöidä hoitajaa ja purkaa pahaa oloaan heihin.
ja nähnyt omin silminkin ja kuullut omin korvin. Itsekin lastenhoitoalan immeisiä.
Entisissä harjoittelupaikoissa oli parissa näköpiirissä vähän sen mukaista toimintaa et ku vanhemman kans ei pelittänyt ni lapsi oli joko "kasvatettu kieroon" tms. Siis kuuli puheita että ku äiti on semmonen ni takuulla lapsikin jne. Kyse on lähellä eläkeikää olevista hoitajista jotka näin puhuivat ujostelematta..:P
En tiiä sitten vaikuttiko se paljon kohteluun, äkäösemmin asioista sanottiin näille lapsille ainakin.
Ja sehän nyt varmaan on monellekin tuttu juttu että vanhemmat lastenhoitajat SAATTAVAT mainita venäläisten lapsista...sitäkin olen nähnyt ja kuullut kun venäläisten lapset ovat siksi (vaikka) villejä ku ne on venäläisiä..tai "perkeleen venakot" yms. Karjala takaisin meninkiä vanhemmilla hoitajilla...ninkuin ne lapset olis sen Karjalan vienyt.
Kyllä on kaikenlaista päiväkodeissa. Itse käyn niissä töissä mut omia lapsiani en niihin vie :P
Itse kyllä luen itseni niihin mukaviin hoitajiin ja vanhempien kanssa pyrin aina tulemaan toimeen vaihtamalla päivittäin edes muutaman sanan jne.
Tämä oli sekava viesti, olisi niin paljon asioita kirjoitettavana lopen kyllästyneistä lastenhoitajista joita päiväkodit ovat täynnä.
joissa kaikki on niin kuin pitää. Puhun siis VAIN omasta kokemuksesta,että lähes jokaisesta päiväkodista(missä olen pätkiä tehnyt)on löytynyt ainakin se yksi, JUURI SE YKSI joka pilaa koko päiväkodin mainetta. Tai ainankin jää mieleen tällaisellekin työntekijälle joka kiertää. Suurin osa lastenhoitajista on onneksi kuitenkin upeita hoitajia, joilla on tässä työssä sydän mukana vielä jopa yli 20 vuoden työuran jälkeen! He ovat niitä hoitajia joita on ilo seurata ja minkälaisena itsekin haluaisi pysyä.
olen huomannut tuon. Sikäli kummallista, koska työ on tärkeää ja miksei sitä voi iloita kun tekee tärkeää työtä, en tajua. Itse arvostan päiväkodin hoitajia, mutta en välttämättä pidä heistä. Vähimmäisvaatimus on kuitenkin että oltais asiallisia. Esim. meidän perhe ei ole mikään varakas ja huomasin vanhemman lapsen kohdalla ekan kerran jonkunlaisen ylenkatseen meitä kohtaan. Samoin lasta ei oikeen noteerattu päiväkodissa. Koulussa se sitten puhkesi oikeen kukkaan ja on luokkansa parhaita ties monettako vuotta. Opettajat osaa arvostaa fiksua ja hyvin käyttäytyvää lasta, eikä piittaa siitä että vanhemmat ei ole niin kovin edustavia.
Nuoremman lapsen kanssa päiväkodissa on taas selkeesti sama juttu kuin vanhemman. Ei kovin kummosesti noteerata hänen yksilöllisyyttään, kuin olisi eri juttu jos olis vanhemmat juristeja tai toimittajia, tästä olen ihan varma. Päiväkodin hoitajat vois arvostaa itseään sen verran että olisi lapsia kohtaan tasapuolisia. Mielestäni heidän työnsä on tärkeimpiä töitä meidän yhteiskunnassa.
Päiväkodeissa (tähän mennessä kokomusta on kuudesta eri pk:sta, kiitos kuntamme "toimivan" päivähoidon) on uskomattoman alentavaa käytöstä vanhempia kohtaan. Ja valitettavasti se on näkynyt myös omasta mielestäni kohtelusta lapsiin. Minä tuon heidät hoitoon ja saamaan turvallisen päivähoidon, en kaltoinkohdelluksi. Tähän mennessä on kuudesta paikasta kaksi ollut loistavia, ei ongelmia. Kahdessa sen sijaan on ollut ongelmia, ja kaksi oli ihan hyviä, niissäkin yksittäisiä puutteita. Nuo kaksi erittäin huonoa paikkaa ovat olleet saman perhepäivähoidonohjaajan alaisia, joten se selittää paljon. Mutta se keittiöpsykologia ja osaamattomuus on suorastaan surkuhupaisaa, niihin ei välttämättä törmää, jos ei ole lapsella ole mitään tuen tarvetta. Noissa kahdessa paikassa toimittiin suorastaan lasta vahingoittaen, vaikka kuntoutusta piti olla. Kaikkein pahimpia hoitajia ovat vanhemmat, kohta eläkkeellä olevat, sekä ihan nuorimmat, joilla ei ole elämänkokemusta, eikä omia lapsia.
Olen omaksunut tavan, jossa jo alussa kerron, mistä tulemme olemaan erittäin tarkkoja, ja mistä tulemme huomauttamaan aina. Ne ovat terveydenhuoltoon liittyviä asioita, siis ihan perushoidollisiin juttuihin, kuten oikeat ruoat allergikoille, välttämätön perushoito, sekä muut sellaiset. En myöskään koskaan tule hyväksymään lasten turvallisuuden uhkia, niin paljon lapsia karkaa päiväkodeista, onneksi suurin osa on vain lyhyitä katoamisia. Mutta olen kertonut myös s
Mutta mikä kaikkein eniten ärsyttää, on se, että tulevat neuvomaan ihan typerissäkin asioissa. Kuten sellaisissa, miten lapsi tulee vaatettaa. Esimerkkitapaus tältä alku syksyltä. Hain lapseni hoidosta, ja hän oli vielä sisällä. Jätimme alta vaatteet pois, koska oli lämmin, ja laitoimme suojapuvun päälle. Olin lapsen kanssa ehtinyt asian puhumaan, ja hän halusi lähteä lenkille mukaan, siksi laitoimme puvun suoraan. Siihen tulee täti siunailemaan, miten kauheasti lapsella on päällä. Yritin kyllä kertoa, että ei tuo ole liikaa, mutta jotenkin tätsy ei oikein uskonut. Lapsi oli hämillään, koska hän ei tiennyt, mitä tilanteessa tapahtui, ja ketä uskoa.
Päiväkodin väki ei tiedä oloistamme ja elostamme. Lapsi on vasta aloittanut siellä paikassa. Puku laitettiin päälle punkkien vuoksi, olimmehan menossa metsään, jolloin pitää olla pitkat lahkeet ja hihat, sekä kumisaappaat, koska alueella on myös runsaasti käärmeitä. Eikä metsässä olisi edes shortseilla tarjennut hyvin.
Tasapuolisuus on tosiaan eri asia kuin tasapäistäminen. Lapset ovat yksilöitä, ja heitä tulee sellaisina kohdella. Lasta tulee kuunnella aidosti, koska väärinkäsitykset ovat yleisiä. Ja kun lapsen turvallisuudentunne päivähoidossa järkkyy (niin, lapsi ei kykene ymmärtämään ihan hatuista vedettyjä käytäntöjä, jos ei saa selkeitä perusteluja) vanhemmat voivat joutua tekemään paljon, jotta se korjaantuisi. Ja itse en haluaisi selittää aamulla kuuden aikaan lapselle, että kyllä sinne pitää mennä, eikä siellä kukaan kiusaa. Varsinkin, kun tiedän, miten huonoa valvonta on. Kaikkein surkuhupaisinta on tapaus tuolta elokuun toiselta viikolta; Täti piti palopuhetta (esittelyä) tarhan käytännöistä, miten heillä ollaan tarkkoja säännöistä ja turvallisuudesta, kuinka ketään ei saa kiusata, ja kuinka herkästi aikuiset puuttuvat asiaan. Toinen tätiporukka oli kolmen ringissä pari metriä meistä keskustellen keskenään. Näin hoitajan selän yli, että yhä edelleen kolme lasta heitteli hiekkaa toistensa päälle, kaksi kiusasi pienempäänsä, ja kukaan ei puuttunut, kun ei sattuneet varmaan huomaamaan. Lopulta puutuin itse asiaan, kun sain syyn, koska oma poikani harkitsi selvästi liittyvänsä heittäjiin. Samassa keskustelussa ilmeni, että omani oli jo ehtinyt eka päivänä kadota hoitajilta, onneksi oli vain kiivennyt aidan yli viereiselle pihalle. Vaikka tiesivätkin hyvin, miksi halusin lapsen pois perhepäivähoidosta päiväkotiin, juuri sen vuoksi, että lapsi nauttii toiminnasta, on energinen ja yksinkertaisesti perhepäivähoitaja ei pystynyt tarjoamaan puitteita, joissa olisi ollut turvallista.
Itse olen myös huomannut, että vaikka kouluja ja opettajia paljon parjataankin, niin samanlaista asenteellisuutta niissä ei ole. Yhteistyö, ja vanhempien kunnioittaminen on vankemmalla pohjalla, ainakin erityisopetuksen puolella, josta meillä vain on kokemusta. Toki jonkin verran on tullut turhaantumista puolin ja toisin, mutta asioista on aina pystytty sopimaan, ja sopimuksia myös noudattamaan. Ja turhaantumiset ja erimielisyydetkin voi vielä hyväksyä, kun toiminnasta paistaa läpi selkeästi lapsen edun eteen tehtävä yhteistyö. Eli lapsi on keskiössä, eikä totutut toimintatavat, joista ei löydy joustoa mihinään suuntaan. Tämä on syy, miksi minun on vaikea arvostaa päivähoitoa. Olen molempien alojen ammattilainen, joten olen nähnyt kaikki kolme puolta. Mutta päiväkodeissa en pystyisi toimimaan moraalisista syistä. Se, mitä olen nähnyt asioita sisältäkäsin, niin ei anna hyvää kuvaa. Eikä myöskään nimenomaan asiakkaan näkökulmasta katsottuna.