Millainen prosessi on nykyään päästä työkyvyttömyyseläkkeelle? Mulla on pari vuotta sitten diagnosoitu työkunnon selvityksessä paniikkihäiriö,sosiaalisten tilanteiden pelko ja määrittelemätön masennustila. 5 kk sairasloman sain sillon ja ehkä ois jatkettu jos oisin vielä menny psykiatrin puheille. Se jäi silloin tekemättä. Yli 5 vuotta oon kärsiny näistä oireista. En mielellään oo käyny mielenterveystoimistosa, ku tuntuu että puhumisesta(terapiasta) hoitajalle ei mun tapauksesa oo muuta ku haittaa. Niistä harvoista kerroista, ku siellä oon käyny niin on jääny vaan ahdistununeempi olo ja aina aatellu etten enää ikinä mee. Oma tk-lääkäri on ollu mielestäni tarpeeksi hyvä ja nykyään lääkkeenä xanor depot 2mg aamulla ja sama illalla. Monia masennuslääkkeitä ennen tätä xanor depotia on tuloksetta kokeiltu. Työvoimatoimistosta oon saanu tarpeekseni ja nyt ne pakottaa mielenterveytoimistoon hakeen sairaslomaa ja luulisin että sen saanki, ku musta töihin ei oo ollu vuosiin. Eli tavoite ois työkyvyttömyyseläke lähitulevaisuudessa. Mun mielestä se on ainoo vaihtoehto, ku parantumisodotuksia mulla ei oo. Mutta kuinka vaikeaa sille on päästä? Mitä mulla tulee olemaan edessä, ennen ku sen ehkä joskus saan? Oon kuullu jostain kuntoutuksista. Mitä jos ei vaan pysty. Oisko jotain vihjettä miten pääsis nopeammin tai helpommin. Pelottaa..
Työkyvyttömyys
sane30v
43268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sairauspäivärahallla ja jos sairaus jatkuu, anotaan kuntoutustukea joka on entinen määräaikainen eläke. Se sitten myönnetään JOS myönnetään.
Noilla diagnooseilla et tule pääsemään suoraan toistaiseksi eläkkeelle. Ja jos ikäsi on 30v niin sitä suuremmalla syyllä sinua yritetään uudellenkouluttaa ja kuntoutaa.
Siis eikö sinulla ole muuta kuin 4 mg vuorokaudessa Xanoria lääkityksenä? Ensinnäkin, annos on korkea ja sitä paitsi, ei se ole mikään masennuslääke, kerrot että sinulla on diagnosoitu masennusKIN.
Rauhoittavalla lääkkeellä ei depressiota hoidella.
Ja hakeudu erikoislääkärille. Eli psykiatrin vastaanotolle. Terapiasi on varmasti ollut keskusteluapua, ei varsinaista terapiaa...
Työkyvyttömyyseläkkeelle sinulla ei ole mahdollisuutta varmastikaan pitkiin aikoihin.
Tiedän kuinka vaikeaa on palata työelämään mutta aina pikemmin paranet ja saat itseluottamuksen takaisin kun palaat töihin ja ihmisten kanssa tekemisiin..mieli menee ihan lopullisesti jos jäät kotiin neljän seinän sisälle. helppoa se ei tosiaan ole mutta kun olet työssä huomaat joka päivän menevän paremmin ja paremmin ja että pärjäät siinä missä muutkin. Minulla oli sama tilanne ja lähiomaisetkaan eivät enää uskoneet minun pystyvän työelämään minua pidettiin ihan "vähän ihmeellisenä" niin päätin näyttää että pystyn kyllä vielä minäkin. Rauhoittavat mukana mutta kuitenkin muiden ihmisten ilmoilla. ja paras palkinto sain taas vihdoin ns.omaa rahaa, omalla työlläni.
Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi olet vielä niin nuorikin kaikki elämä edessäpäin.
Ensinnäkin sua hoidetaan päin peetä. Xanor on bantso eli rauhoittava, ei mielialalääke. Eli se puoli kuntoon jonkun kanssa joku OIKEASTI tietää näistä asioista esim psykiatri. Itse olin ensin sen vuoden saikulla, nyt sitten viime maaliskuusta työkyvyttömyyseläkkeellä joka jatkuu tammikuun loppuun saakka. Sit aletaan psykiatrin kanssa miettiään kuntoutusta. Omasta mielestäni en ole enää kykenevä tekemään töitä enää.. On noita vaivoja liikaa..
kuiteskin mahdollista ko diagnoosilla. Mutta jos olet 30 v niin olet nuori ja sulla on mahdollisuuksia. Itse on ko ongelmat myös, olen 41 v ja olen ollut aikanaan sun ikäisenä kuntoutustuella. Paniikkihäiriö ei ole hävinnyt mihinkään mutta palasin työelämään käytyäni ammattikurssin. Lääkitys on propral. Töissä pystyy olemaan kun on varalta lääkitys. Eniten auttaa kuitenkin se, että tajuaa että muut ei ole mua parempia, meillä on oikeus elää ja yrittää, vaikka on tämä sairaus. Ei kaada maailmaa jos saa paniikkikohtauksen pomon edessä. Rankkaa tosin on, mutta olen paljon vanhempi sua ja en ole luovuttanut että olisi työ jossa en saa paniikkikohtauksia. 30 v on nuori ja voit yrittää etsiä alan jossa teet töitä tilanteissa joissa vähän riskiä saada paniikki. Koska eläke noin nuorena takaa sulle vaan köyhyyden, tosin voihan olla että olet syntymärikas, sitten en sano mitään.