Juurettomat lapset heittopusseina =
mitä luulette, että näistä lapsista oikein tulee joita heitellään kuin säkkejä paikasta toiseen on isän koti äidin koti mummola I mummola II ja mummola IV ja mummola V on mummoja, vaareja, tätejä seitä pilvin pimein on sisar velipuolia ja kaikkea muuta maan ja taivaan välillä aihe on arka, siitä ei saa puhua.
Ei kaikki ennenkään aina ollut hyvin, mutta lapset sentään tiesivät mihin kuuluvat oli oma koti, omat vanhemmat omat isovanhemmat, oma suku, onko kukaan miettinyt, miltä näistä lapsista todella tuntuu?
Älkää tulko sanomaan, että lapset ovat onnellisia kun heitä heitellään paikasta toiseen - mitä vaihtoehtoja lapsilla on? Muuta kuin yrittää sopeutua kaikkiin uusiin sukulaisiin sisar ja velipuoliin ja sitä rataa.
Puhutaan, että tämän päivän ihmiset ovat juurettomia - aivan - mitä nämä heittopussit sitten aikanaan tuntevat? Heillä ei ole koskaan ollut yksi turvallinen paikka kasvaa ja aikuistua, on heitetty vanhempien mielihalujan mukaan sinne tänne uusperheisiin uusäideille uusisille..
Väkisin ei tarvitse olla naimisissa, ymmärrän, jos liitossa on väkivaltaa tai viinaa - silloin on parempi erota ja sitten tämä vanhempien toinen toistaan kohtaan harrastama vihamielisyys; yht´äkkiä toinen vanhempi onkin itse piru - vaikka naimisiin on menty 200 vieraan läsnäollessa - miten se puoliso yht´äkkiä piruksi muuttuu.
Ihmisillä on nykyään liian helppoa, kaikki tulee kuin apteekin hyllyltä - minulle minulle minulle ja minulle liian vanhat ( ei kelpaa enää lastenhoitajaksi ) vaarit mummon lykätään vanhainkotiin pois jaloista haisemasta ja vingutaan toisista isovanhemmista jotka vielä ovat virketä etteivät viitsi / halua ( ??? Jaksa ) hoitaa lapsenlapsia jotta vanhemmat pääsevät ryyppäämään.
Isovanhemmilla on oma elämä, suru tulee puseroon kun näkee miten juurettomia lapsenlapset nykyään ovat, ei heistä oikein kukaan välitä paitsi silloin kun tapellaan kenen viikonloppu on ja kenen ei - vanhemmat riitelevät lasten tapaamisista, on oikeudet kuulemma - ehkäpä niin -mutta eikö pääasian pitäisi olla aina lasten oikeudet kunnon elämään - tasapainoseen elämään, jatkuvuuteen turvallisuuteen siihen, että aikuisilla on aikaa heille.
Nämä asiat eivät taatusti toteudeu kaikenmaailman uusio-kuvioissa vaikka kuinka pää punaisena nämä uusperheet sitä todistelevat!
Miten se elämä sen kummemmaksi ( paremmaksi ) muka muuttu siitä että vaihtaa puolisoa muutaman vuoden väliin ja tekaisee onnensa todistuksena pari uutta, onnetonta, juuretonta lasta?
Turha vedota stressiin, kiireeseen,sitä on aina ollut.
Luuletteko te, ettei sodan jälkeen ollut stressiä kun ei ollut ruokaa, asunnot olivat huonoja, monen perheen elämä järkkyi syystä tai toisesta - mutta eteenpäin mentiin koska oli pakko.
Ei ollut lapsilisiä, kodinhoitotukea, ei subjektiivista oikeutta päiväkotiin vaikka laiska vanhempi makoilee kotona ja kärrää lastaan hoitoon.
Aikuisten oma elämä on niin rikkinäistä, sen perinnön he vievät eteenpäin syyttömille lapsille.
Miksi on niin paljon masentuneita ihmisiä?
Miksi kukaan ei oikeasti välitä - edes lapsista?
Kaikki on saatu liian helpolla, aina pitää saada lisää roinaa ja tavaraa. matkustaa mahdollismman kauas matkoille, uutta puhelinta taulutelkkaria pukkaa ja kaikki revitään tavalla tai toisella syyttömien selkänahasta - juureton, onneton vanhempi joka heti antaa periksi kun tulee vastoinkäymisiä ei pysty muuhun kuin vaihtamaan puolisoa kuten jo kirjoitin ja rumba jatkuu jatkuu jatkuu.....
mitä luulette, että näistä lapsista oikein tulee joita heitellään kuin säkkejä paikasta toiseen on isän koti äidin koti mummola I mummola II ja mummola IV ja mummola V on mummoja, vaareja, tätejä seitä pilvin pimein on sisar velipuolia ja kaikkea muuta maan ja taivaan välillä aihe on arka, siitä ei saa puhua.
Ei kaikki ennenkään aina ollut hyvin, mutta lapset sentään tiesivät mihin kuuluvat oli oma koti, omat vanhemmat omat isovanhemmat, oma suku, onko kukaan miettinyt, miltä näistä lapsista todella tuntuu?
Älkää tulko sanomaan, että lapset ovat onnellisia kun heitä heitellään paikasta toiseen - mitä vaihtoehtoja lapsilla on? Muuta kuin yrittää sopeutua kaikkiin uusiin sukulaisiin sisar ja velipuoliin ja sitä rataa.
Puhutaan, että tämän päivän ihmiset ovat juurettomia - aivan - mitä nämä heittopussit sitten aikanaan tuntevat? Heillä ei ole koskaan ollut yksi turvallinen paikka kasvaa ja aikuistua, on heitetty vanhempien mielihalujan mukaan sinne tänne uusperheisiin uusäideille uusisille..
Väkisin ei tarvitse olla naimisissa, ymmärrän, jos liitossa on väkivaltaa tai viinaa - silloin on parempi erota ja sitten tämä vanhempien toinen toistaan kohtaan harrastama vihamielisyys; yht´äkkiä toinen vanhempi onkin itse piru - vaikka naimisiin on menty 200 vieraan läsnäollessa - miten se puoliso yht´äkkiä piruksi muuttuu.
Ihmisillä on nykyään liian helppoa, kaikki tulee kuin apteekin hyllyltä - minulle minulle minulle ja minulle liian vanhat ( ei kelpaa enää lastenhoitajaksi ) vaarit mummon lykätään vanhainkotiin pois jaloista haisemasta ja vingutaan toisista isovanhemmista jotka vielä ovat virketä etteivät viitsi / halua ( ??? Jaksa ) hoitaa lapsenlapsia jotta vanhemmat pääsevät ryyppäämään.
Isovanhemmilla on oma elämä, suru tulee puseroon kun näkee miten juurettomia lapsenlapset nykyään ovat, ei heistä oikein kukaan välitä paitsi silloin kun tapellaan kenen viikonloppu on ja kenen ei - vanhemmat riitelevät lasten tapaamisista, on oikeudet kuulemma - ehkäpä niin -mutta eikö pääasian pitäisi olla aina lasten oikeudet kunnon elämään - tasapainoseen elämään, jatkuvuuteen turvallisuuteen siihen, että aikuisilla on aikaa heille.
Nämä asiat eivät taatusti toteudeu kaikenmaailman uusio-kuvioissa vaikka kuinka pää punaisena nämä uusperheet sitä todistelevat!
Miten se elämä sen kummemmaksi ( paremmaksi ) muka muuttu siitä että vaihtaa puolisoa muutaman vuoden väliin ja tekaisee onnensa todistuksena pari uutta, onnetonta, juuretonta lasta?
Turha vedota stressiin, kiireeseen,sitä on aina ollut.
Luuletteko te, ettei sodan jälkeen ollut stressiä kun ei ollut ruokaa, asunnot olivat huonoja, monen perheen elämä järkkyi syystä tai toisesta - mutta eteenpäin mentiin koska oli pakko.
Ei ollut lapsilisiä, kodinhoitotukea, ei subjektiivista oikeutta päiväkotiin vaikka laiska vanhempi makoilee kotona ja kärrää lastaan hoitoon.
Aikuisten oma elämä on niin rikkinäistä, sen perinnön he vievät eteenpäin syyttömille lapsille.
Miksi on niin paljon masentuneita ihmisiä?
Miksi kukaan ei oikeasti välitä - edes lapsista?
Kaikki on saatu liian helpolla, aina pitää saada lisää roinaa ja tavaraa. matkustaa mahdollismman kauas matkoille, uutta puhelinta taulutelkkaria pukkaa ja kaikki revitään tavalla tai toisella syyttömien selkänahasta - juureton, onneton vanhempi joka heti antaa periksi kun tulee vastoinkäymisiä ei pysty muuhun kuin vaihtamaan puolisoa kuten jo kirjoitin ja rumba jatkuu jatkuu jatkuu.....
Vastaukset 136
Vanhimmat
kirjoituksesi saanut riittävää huomiota, kun sun piti
taas aloittaa samasta aiheesta narinasi?
On kyllä ensimmäinen kerta kun kirjoitan.
positiivisena kun on paljon ihmisiä ympärillä,eikä se,että joku ei ole biologinen äiti tai mummo jne tarkoita,että he rakastaisivat lapsia sen vuoksi vähemmän,tai lapsi heitä.
Pitäiskö jokaisen yksinhuoltajan jäädä elämään lopun elämäänsä yksin. Sekö sitten on se paras vaihtoehto. Jos joku onnensa löytää,se onnestaan pitäköön kiinni =)
Minä toivoisin jo vuosien yksinhuoltajuuden jälkeen löytäväni sen rakkauden ja miehen mallin lapselle. Hellyyttä ja huolenpitoa,puolin ja toisin.
Kun piti vielä sanoa että meillä lapsi on pitkään kaivannut velipuolta tai siskoa,tai useampaakin kun minä en edes lapsia enempää koskaan tule itse saamaan,enkä tietysti tässä elämän vaiheessa yksin alkaisi tekemäänkään,vaikka se onnistuisikin.
Kirjoitin juurettomista ihmisistä, kun on havaittu jo nyt että on hyvin paljon juurettomia ihmisiä niin miten ihmeessä nämä typerät uusio- kuviot voisivat asiaa auttaa?
uudelleen myöhemmälläkin iällä kuten itselleni kävi aikoinaan. Juurten ei tarvitse olla biologisia.
jos juurettomia ihmisiä yrität auttaa niin kuljepa isojen kaupunkien baareissa ja kysele miksi he ovat siellä ja kuinka moni on syntynyt ihan ydinperheeseen. Ite kun 17-vuotiaana aloitin opiskelijaelämän niin ei paljon toiselta puolella Suomea mua löytänyt.. Sitä löytää kotinsa niin mukavista ja jännistä paikoista ettei välillä uskoiskaan. Nuorilla ihmisillä se on monesti baari. ja kun kotona ei oo isiä ja äitiä komentelemassa niin hyvähän se on kun portsarit ja tarjoilijat tarjoaa auktoriteettihahmoja. Ahdistaa tää nykyajan suorituskulttuuri.
joka yksinhuoltajan jäädä elämään yksin. Se on paras vaihtoehto. Tehdään lapsi, oho, ei ollutkaan oikea isä...yritetään uudestaan, oho, ei taaskaan...Hellyyttä ja... olet tainnut jo jakaa riittämiin. Kysyit pitäisikö yksinhuoltajan olla loppuelämänsä yksin...minne unohdit sen aiemman suhteesi hedelmän..LAPSESI
lasten vanhemmat tai isovanhemmat aikoinaan kasvatti?
Ehkäpä sinun ikäpolvesi.
Nyt sitten niitetään sen ajan kasvatus periaatteiden satoa.
Kummallista yleistämistä sinunkin vuodatus.
Eikö muka voi olla onnellista ja tasapainoista uusperhettä?
Pitäisikö se pahoinvoiva, onneton ja rakkaudeton ydinperhe säilyttää hampaat irvessä?
V...U......paskaahan tää on mutta, ydinperheestä ei luovuta.....ajan mukulat pihalle ja pieksän akan.....
mutta eipähän tule juurettomia uusperheellisiä-tyyliinkö pitäisi olla sitten?
Mun uusperheeni (olen äitinä) on onnellinen, aviomies numero kaksi vasta menossa.
Perheemme lapset ovat iloisia kun on "mummuja ja pappoja" useampi.
Lapset kun ei kärsi siitä että useampi aikuinen välittää ja rakastaa....
V-U miten avutonta kuule.
Ydinperhe on ydinperhe ja uusio-yritys on perseestä.
Yrität kovasti kertoa, miten onnellisia lapsesi ovat kun on monta mummoa jne
Hyvä niin.
Katsotaan asia uudelleen 15 vuoden päästä, jooko?
mutta sen jäsenet voivat voida huonosti,
olla henkisesti sairaita ja vanhempien parisuhde perseestä
(tai pari suhdetta).
Joo katotaan vaan, kummassa voidaan paremmin 15 vuoden päästä.
Henkisellä ja fyysisellä väkivallalla pidetyssä ydinperheessä vai
"uuden onnen ja uuden mahdollisuuden" uusperheessä.
Kyllä lapsení ovat onnellisia,
lapsista huomaa milloin ovat onnellisia ja milloin eivät.
Katsoppa tarkkaan omiasi?
Onko heidän silmissään ilon pilkettä vai ahdistuneisuutta?
Voisitko perustella miten pysyty sanomaan noin?
Et varmasti pysty? Kunhan suutasi soitat, kun muuta et osaa.
En ole iskenyt kättäni paskaan, vaan aivan ihanaan mieheen.
Meillä on minun, hänen ja yhteinen lapsi, uutta ei "pukkaa" ainakaan vielä.
Kaikki lapsemme asuvat meillä (mieheni exä ei pystynyt pitämään heidän lasta, syystä joka ei tänne kuulu),
Joten minua "ei kaivele" se mitä monet tekevät,
minä elän meidän perheen elämää, en elä toisten kautta.
Minä en ole jättänyt, minun mieheni ei ole jättänyt lapsiaan, uusia ollaan kyllä yhdessä tehty yksi.
Joten tuokaan diagnoosisi ei osunut minuun.
Jos sinä teet lapsia kärsimään, ei se ole meidän muiden syy.
Mikä on sinun ongelmasi?
Millaisessa perheessä elät?
Vai onko sinut kokonaan hylätty?
Muuta ei ole kuin pottuilla toisille täällä?
Hanki itsellesi elämä ja harrastuksia,
niin kyllä sinuakin helpottaa!
ollenkaan mietitytä millaista on kielenkäyttösi.. Sama aloitus joka palstalla taas. Provo mikä provo.
" Kaikki lapsemme asuvat meillä " -
oman äidin ja isän luona lasten kuuluu asua.
Ei itsekkäiden uusio-per.....den luona.
Ydinperhe on turvaa.
Jatkuvuutta.
Onnellisuutta.
On aikas typerää väittää, että uusioper.... ei tapella.
On monta tapausta jossa mies ( useimmiten ) on jättänyt 2-3 perhettä ja taas perustanut uuden ihka-onnellisen perheen - kunnes seKIN hajoaa ja taas uutta perhettä perustamaan...
ole tuollaista.
Kuka on väittänytkään että UP ei tapella?
Se mistä kijoitin tark. perheväkivaltaa, ei riitelyä.
Ymmärrätkö niiden eron?
Ja todellakin -kaikki lapsemme asuvat meillä-
Itselläni on nykyisin se parjattu onnellinen uusperhe.
Mutta lapsuuteni ydinperhe:
- ydinperhe on turvaa ---> oli tosiaan turvallinen olo kun isä joi, hakkasi äitiä,
laittoi meidät lapset pihalle ja uhkasi tappaa, jos sisälle tullaan
- ydin perhe on jatkuvuutta---> mitä on jatkuvuus, jatkuvaa pelkoa, kauhua,
fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa perheen jäseniä kohtaan.
Jatkuvaa pulaa lämmöstä, vaatteista ja rauhallisesta unesta.
Jatkuvaa pelkoa, kovien äänten säpsähtelyä, jatkuvaa huonoa menestystä
koulussa, jatkuvaa häpeää.
- Ydinperhe on onnellisuutta----> kts. edellinen, onko onnellisuutta?
Oikein toivoin ja odotin lapsena, että vanhemmat eroo/kuolee tai meidät vietäisiin pois siitä ydinperheen onnellisuudesta.
Oma uusperheeni on tasapainoinen ja onnellinen perhe, aivan erilainen kuin lapsuuteni ydinperhe.
Perhemuodolla ei liene väliä, kunhan sen jäsenet voivat hyvin.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia, olis sitten ero-, uus- tai ydinperhe tai mikä muu tahansa.
ei osaa katkeruudessaan kirjoittaa muuta kun seli-seli, kantaansa ei osaa perustella, arvatkaa miksi. Sillä ei ole uusperhettä, eikä ydinperhettäkään sen puoleen. Sen ukko otti ja lähti ja perusti uusperheen toisen naisen kanssa.
Nyt se huutaa katkeruuttaan maailmalle.
On varmaan kamalaa elää kun on noin katkera ja ahdistunut.
No. vähän kiire ukolle tulee hankkia uutta perhettä, ollaan oltu yhdessä kohta 44 vuotta...että se, siitä...............
ja tota ei usko kukaan !!!!
Minun vanhempani erosivat, isä muutti samantien yhteen naisen kanssa kenellä myös kaksi tytärtä, niinkuin isällänikin. Ero sujui suht kivuttomasti lapsen silmin katsoen, äitini oli toki hieman katkera aikansa. Oli minusta kyllä mukavaa saada kaksi sisarta lisää, he ovat lähimpiä ystäviäni tällähetkellä. Isovanhemmat olivat mukavia kummassakin suvussa, mutta ikinä minun ei tarvinnut kyläilemään mukaan lähteä jos en halunnut. Nykyäään isovanhemmat ovat omaa mummoani lukuunottamatta siirtynet paremmille maille, muistelen heitä kaikkia lämmöllä. Vanhempani ovat onnellisia omissa suhteissaan, sitä on mukava katsoa, he elävät aivan erilaista elämää kumpikin, en ymmärrä miten he joskus sopivatkin yhteen. Tosin he ovat keskenään myös ystäviä, käyvät toistensa luona silloin tällöin kyläilemässä, ja tulevet loistavasti toimeen uusien puolisoiden kanssa.
Juuretonko?...en ole, olen onnellinen, koska minulla on ihanat siskot, ja onnelliset vanhemmat ja myös minulla on onnellinen parisuhde joka toivon mukaan kestää lopun elämäni
Tjahhh en tiedä. onko tämä nyt niin onnetonta että mies lähti lutkeron kanssa - ihan hyvin jouti mennä
minä saan hyvät elarit, ylimääräiset aina kun lapset jotain tarvitsevat
ja onpa x monta kertaa kysynyt, tarvitsenko minä jotain?
Ensin ajattelin olla ylpeä, sitten en enää ja otan vastaan mitä tuo tunnontuskissaan meille kantaa.
Äitini sanoi, että vaikka mies on komea - ei komeankaan paskaa voi syödä.
Se mikä sinulta nyksän-kyksä on poissa on meille kotiinpäin.
Jatkuvasta epävarmuudesta joudut kärsimään, minä en enää.
On minullakin mies, mutta " uusia " lapsia en tee.
Emme muuta yhteen, nostan kaikki yhteiskunnan tuomat tuet ja kuten jo kirjoitin ihan hyvät elarit raukkis-mieheltä.
Monta iltaa lapset ensin kysyivät, miksi isi lähti, miksei tule takaisin?
Sanoin, että isi vastaa sitten kun olette vähän isompia.
Ollaan 10 vuotta sitten yhdistynyt uusioperhe. 5 lasta, joista yksi hallitsee kaikkia. Sekä meidän perhettä, että toisen vanhempansa perhettä. Poika 15 vee, vaikea murkku meneillään, tekee mitä tykkää, ei välitä muiden tunteista. Muut lapset voivat kummassakin perheessä tasapainoisia, joskin kärsivät tämän yhden terrorisoimisesta. Minä, se paha äitipuoli jouduin vuosi sitten verrenpainelääkitykselle, pojan äiti sairastui paniikkihäiriösairauteen, isällä outoja sydämentykytyksiä. Poika joutui keväällä psykiatriselle ja sieltä lastenkotiin pariksi kuukaudeksi, kun kukaan ei uskaltanut elää hänen kanssaan. Minua meinasi vetää vuosi sitten turpaan ja äitinsä heitti seinälle tänä keväänä. Jää jatkuvasti kiinni tupakasta ja valehtee silmin kirkkain jatkuvasti. Todella vaikea tapaus, olemme yrittäneet kaikenlaista, mutta mikään ei tehoa.
Mitä ihmettä tällaisen terrorisoijan kanssa pitäisi tehdä? Onko samanlaisia tapauksia ja hvyiä neuvoja?
No, tämä pojan käytös ei välttämättä johdu siitä että teillä on uusperhe! Tiedän vastaavia tapauksia aivan normi ydinperheistäkin.
on vähän miltä kantilta katsoo.
Onko sitten niiden lasten parempi joiden vanhemmat asuvat rakkaudettomassa liitossa, riitelevät, pettävät, juovat, hakkaavat, huutavat.
En voi vastata kun omasta puolestani, mutta minun jo teini-ikäinen poikani on sanonut että häneen sattui kun me erottiin, mutta hän on onnellinen siitä että se tapahtui, sillä isänsä oli väkivaltainen minua kohtaan ja joka viikko oli yhtä huutoa.
Nykyisen mieheni kanssa asioista puhutaan, vaikka yhteisiä vuosia on takana monta, ei meillä huudeta, saati sitten käydä käsiksi. Nyt lapsenikin saa elää ansaitsemassaan turvallisessa kodissa.
Meillä ei ole mummuloita kun omat vanhempani ovat kuolleet ja lapsen isän vanhemmat eivät olleet lapsen elämässä edes silloin kun olimme lapsen isän kanssa vielä yhdessä. Meillä lapsesta huolehtii äiti ja äidin mies, sekä lapsen isä silloin kun siihen pystyy.
Väitän, että lapseni kannalta ero oli paras vaihtoehto. Nyt hän näkee oikeanlaisen parisuhteen mallin ja näkee äitinsä onnellisena, ei senkään merkitystä voi väheksyä.
Väitätkö sinä, että naurettavissa uus-perheissä ei koskaan tapella, ei riidellä vaan kaikki on pelkkää onnea?
Ei taatusti ole.
Seli seli ja seli.
Lasku maksetaan joskus.
Jos on isän lapsia äidin lapsia ja " uusia" lapsia se on aivan järkyttävä sekasotku.
Ja sitäpaitsi, jos äiti/isä muttaa pois ja " perustaa" uuden perheen niin kyllä ne
entiset lapset jalkoihin jäävät.
Eli et pystynyt perustelemaan väitteitäsi.
Seli seli...
ei taida olla perhettä laisinkaan kun pitää olla noin helvetin katkera.
ja kyllä, voin väittää olen onnellisempi nyt kuin aikaisemmassa suhteessa. Aikaisempi kesti 14 vuotta, josta 13 vuotta oli helvettiä, nykyinen on kestänyt kohta kuusi, ja kaikki vajaa kuusi vuotta on ollut silkaa onnea.
Että revi siitä !!!
apua tohon sun masennukseen ennen kun pääs poksahtaa.
Huuda vähän kovempaa, ehkä joku muukin kuin sinä uskot tuohon sontaan...
happyone...salli mun nauraa =)
Kunhan olet katkera muiden onnesta, mutta mun puolesta voit tukehtua
omaan myrkkyysi mulla ei ole tarvetta todistella tuollaiselle mitättömyydelle mitään.
Hehehe vai mitättömyydelle ...jospa tietäisi yhteiskunnallisen asemani niin korviasi voisi kuumottaa.
Minä olen juuri se, joka saan vastaani onnettomien ihmisten ongelmat - uusioperheiden katkeruuden kun isi ei tahdokaan täysin unohtaa entiset lapsensa
te riitelette ihan kaikesta, avioeron sattuessa osituksesta
lasten tapaamisista
ja jos tiukka paikka tulee - arvatkaas mitä?
Te otatte käyttöön vaikke - insesti-kortin kunhan saatte mitä haluatte.
Ja voin lohduttaa sinua, en ole tippaakaan masentunut.
Elämä on varsin ihanaa, olen ollut saman ihmisen kanssa naimisissa 43 vuotta.
Katkera en ole koskaan ollut, se on sellainen tauti josta ei parane.
Kirjoitat ettei sinulla ole tarvetta todistella mitättömyydelle mitään -
ok - miksi sitten kylvät myrkkyäsi tällä palstalla??
On lapsia, lapsenlapsia ja - lapseni elävät ydinperheissä, eivät ole mitään huithapeleita jotka tukka putkella hakevat sitä vihreämpää ruohoa.
ei tarvitse olla psykologi nähdäkseen ettei tuollaista katkeraa paskaa syydä mielenterveydeltään terve, onnellinen ihminen.
Korviani ei kuumota yhtään, koska koko tekstisi itsestäisi on silkkaa paskaa.
Luuletko todella että kirjoitustesi jälkeen ihmiset uskoisivat moista.
Hanki apua itsellesi.
läpimätä, jos diagnoosistasi huolimatta olet päässyt pikkuvirkamieheksi.
tyhmempi kun luulinkaan, kun kuvittelet että ihmiset uskovat tuon sun kirjoituksen paskakirjoitustesi jälkeen.
Vai keksitkö itsellesi elämän, kun sitä ei muutoin ole.
Siinä tapauksessa elä rauhassa mielikuvitusmaailmassasi, me eletään ihan oikeassa.
Vaikka miten irvit, suupielet veressä - totuutta et pääse pakoon.
Ja tiedoksesi; en ole pikkuvirkamies, vaan ihan oikea virkanainen jolla virkavuosia nyt takana 31 - enkä vielä jää eläkkeelle.
On niin mukava kuunnella- " ottaa osaa" teidän typerien ihmisten ongelmiin, ette osaa mitään.
Ette edes erota sovussa.
Jokaisesta lusikasta, soppakulhosta riidellään.
Jokaisesta lapsen tapaamisesta pitää olla paperi.
Ja katkeria olette koko sakki - uusperheen " äiti" entiselle vaimolla jonka kanssa ONNELLINEN mies on elänyt, hankkinut lapsia, rakastanut lastensa äitiä ja sitä rataa ja teillä uusio- sanonko-mikä - on ainainen kylmä rinki persuuksissa että kun mies kerran jo pari perhettä on jättänyt -
mikä takaa sen, että se juuri sinun kanssasi eläisi lopun ikäänsä?
No, ei mikään.
Ei yhtään mikään.
Kun tapaamme virastossa, minun on joskus vaikeaa olla hymyilemäti kun puheille tulee katkeruutta, vihaa pursuava UUSäiti joka silmät kirkkaina väittää, ettei ole kodinrikkoja, ei avionrikkoja ( käsitettä ei tunneta virallisesti enää ) -
Laita paras ja kallein jakkupuku ylle kun seuraavaan kerran tulet juttusille.
ja hae sairaslomaa.
nyt on näemmä joku katkera jätetty akka keksinyt oikein varsinaisen stooryn itsestään.
Ihanko oikeasti kuvittelet että me uskomme että sossun täti joka on itse onnellisessa liitossa, lasten äiti ja lastenlasten mummu kirjoittaisi moista katkeraa soopaa.
Kirjoituksistasi näkee että olet pelkkä katkera raukka. Tuollaiseen raivoon pääsee vain omasta katkeruudesta, joten taidat olla tooooodella katkera.
vedähän nappeja napaan ja rauhoitu, äläkä meuhkaa täällä vittuilemassa.
lapsi haluu, ja että on rikkaus kun on satoja äitejä ja isiä ympärillä.... niin kuvittelee aikuinen, kun lapsella ei ole vaihtoehtoa, jos haluu olla isän ja äidin lähellä. Hänen on pakkko, kukaan ei kysy häneltä, haluutko vaan kun se aikuinen on onnellinen, se on tärkeintä, ei se lapsi. On hyvin julmaa ja olen onnellinen siitä, ettei omat lapseni ole kärsineet tälläisestä suhdevatkauksesta lainkaan. Omille en sitä sallisi, ja näitäkin täällä luen kauhulla.
No jos nyt tuo kärjistyksesi muotoillaan uuteen muotoon:
Lapset näkevät sekä isäänsä, että äitiään. Lisäksi heillä on kaksi mummulaa. (ihan kuten ydinperheissä ja eroperheissä, erotuksena se, että vanhemmat asuvat erillään. Tässä voi jokainen miettiä omakohtaisesti olisiko paras lapsen olla ollenkaan näkemättä isäänsä/äitiään vai ei). Uusperheissä tämän lisäksi lapsella on elämässään yksi tai kaksi aikuista lisää. Jos kaikki osapuolet ajattelevat lasta ja ovat fiksuja, niin riitojakaan ei ole. Tämän lisäksi esimerkiksi näiden aikuisten vanhemmat voivat olla kiintyneitä lapseen ja lapsella taas lisää aikuisia ihmisiä, jotka hänestä välittävät. Nämä isovanhemmat tai uusien puolisoiden vanhemmat eivät ole sen enempää lastenvahteja kuin ydinperheissäkään.
Lapsen hoidosta ja koulusta on kummastakin aikanaan tullut palautetta, että lapsi vaikuttaa erityisen onnelliselta. Suoraan lainattuna. Miten tämä sitten on mahdollista?
Kun muistelen omaa lapsuudenkotiani, joka oli tätä ydinperhemallia, niin onnellinen sekin oli. Ehdottomasti ei turhan vuoksi ihmisten kannata erota. Mutta kun nyt nähnyt sitä uusperheellisen elämääkin, niin yksi tietty eroavaisuus tulee aina mieleen. Nimittäin se side vanhempiin (jos sitä ei ole haluttu katkaista). Uusperheissä se isä voi olla aivan eri tavalla läsnä lapsen elämässä kuin ydinperheissä yleensä. Aamusta iltaan hän viettää aikansa lapsen parissa, tekee ruoat, leikkii, lukee iltasadut. Käyttää neuvolassa jne. On siis aktiivisesti läsnä. Eri tavalla kuin ennen muinoin.
Nykypäivänä sellainen suvun yhteisöllisyys on kadonnut. Ihmiset ovat myös pidempään työssä ja elinikä kasvanut. Isovanhemmilla siis tosiaan on sitä omaa elämää ja lisäksi vielä työt jne. Mutta tämä ei ainoastaan ole uusperheissä esiintyvä juttu, että isovanhemmat pitävät lastaan säännöllisesti pidempiä aikoja. Sitä on myös eroperheissä ja ydinperheissä. Tässä ei kannata niinkään perhemuotoa tuijottaa vaan sitä, miten nämä vanhemmat on kasvatettu. Onko heille muodostunut baari-illat ja lapsivapaat elinehdoksi. Kuinka paljon heille annetaan tuollainen vaihtoehto, että sysäävät lapsensa muille hoiviin. Kuinka kypsiä ylipäätänsä vanhemmat olivat kun lähtivät lapsia saamaan. Mä uskon, että nämä asenteet (plus toki alkoholismi, näissä perheissähän sitä useasti lapsi heivataan muualle, että päästään ryyppäämään) ovat paljon suurempi tekijä kuin se, onko kyse ydin/ero/uusperheestä. Jotenkin toivoisin, että tämä kokonaiskuva hahmotettaisiin! Ongelmia ja onnistumisia esiintyy ihan jokaisessa perhemuodossa. Ammatit, perhemuodot jne. eivät ole niitä, joiden mukaan voidaan tuollaisia puhua.
"Uusperheissä se isä voi olla aivan eri tavalla läsnä lapsen elämässä kuin ydinperheissä yleensä. Aamusta iltaan hän viettää aikansa lapsen parissa, tekee ruoat, leikkii, lukee iltasadut. Käyttää neuvolassa jne. On siis aktiivisesti läsnä. Eri tavalla kuin ennen muinoin."
voi toteutua vain silloin, kun isä tai "isä" on työtön. Ovatko uusperheissä isät yleensä työttömiä? Tiedätkö, että työttömyys on periytyvää? Sitäkö toivot lapsellesi?
kertaisuuttasi.
No, jos ei halua tajuta pointtia, niin voihan sitä vaikka vetää työttömyyden tuohonkin kirjoitukseen.
kerro miten työttömyys perityy?
ja muun vähäosaisuuden periytyminen ei kuulu lääkärien vaan sosiologien tutkimusalueeseen.
mutta edellenkään et osannut selittää kuinka työttömyys periytyy?
vielä saatu täysin selville kaikkia työttömyyden periytymismekanismeja, mutta se on selvää, että se periytyy. Tässä aihetta käsittelevä suomenkielinen tutkimus:
http://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2002/10/tiedote-2007-09-18-15-40-27-177415/
Ja tästä löydät lisää aiheeseen liittyvää tutkimusta:
http://www.aka.fi/tero/projekti17fi.htm
Nämä artikkelit ovat vain jäävuoren huippu. Internetistä löydät runsain määrin tietoa työttömyyden periytymisestä.
sitä että näin kaikissa tapauksissa kävisi..
työttömyys on periytyvää.
vanhempien lapsista,jotka ovat työttömiä,tulee 100% työttömiä myös..hohhoijaa.
Entäs kun omat vanhempani ovat olleet aina työelämässä ja koulutettuja,mutta itse olen työttömänä. Eikös silloin minustakin olisi pitänyt tulla ns.uraihminen tuolla logiikalla?
sataa prosenttia, en minä. Monet sairaudetkin ovat periytyviä, mutta eivät tietenkään sataprosenttisesti.
Myös koulutus on periytyvää, mutta ei sekään sataprosenttisesti, mistä sinä olet osoitus.
Valitettavasti työttömyyskin periytyy. Kolmannen sukupolven työttömät eivät ole harvinaisuuksia nyky-Suomessa.
on nyt normijuttu, en tarvitse olla työtön voidakseen olla läsnä aktiivisesti.
Moni ydinperheen isä voi töiden jälkeen mennä pöytään, puhuu siinä perheensä kanssa muutaman sanan. Sitten menee sohvalle, äiti leikkii lapsen kanssa, kylvettää ja lukee iltasadun. Ne leikkihetket voivat olla todella harvinaista herkkua.
Sen sijaan uusperheessä isä hakee lapsensa tarhasta, pistää ruoat, leikkii ja on siis AKTIIVISESTI LÄSNÄ. Joillakin lisäksi se asenne voi muuttua täysin, kun huomaa ettei voikaan olla jok ikinen päivä lapsen kanssa.
Sitten on toki niitä vanhempia, jotka eivät välitä. Mutta joillakin tapahtuu noin.
uuden, niin viis veisaa lapsistaan enää, kun uusikko niin sanoo. Turha tosiaan sanoo, että lapset on tärkeitä, kun ne ei oo, ei muuten vanhemmat vaihtaisi lapsia ja exciään.
vaan juuri tuollaiset sairaat yksilöt...en minäkään liitossa olisi ihmisen kanssa,joka on niin mätä kuin mätä voi olla...
Miehellä yksi avioliitto takana,minulla ei yhtään. Molemmilla menee paremmin kuin vuosiin. Ei alkoholia,ei riitelyä. Jos sanomista on jostakin,se puhutaan kahdestaan. Lapseni pärjää hyvin koulussa ja tasapainoisemmaksi tullut. Miehini lapset haluaisivat muuttaa meille. Olivat koko kesän meidän luona,välillä kävivät pakosta äitiä katsomassa. Pahalle tuntui lasten puolesta,kun oli sanottava,että teidän on pakko mennä. Sääliksi käy myös äitiä, koska hän ei tunnu ymmärtävän mikä on lapsille turvallisuutta,rakkautta ja rajoja tuovaa toimintaa. Ei kai lapsi voi kokea oloansa turvalliseksi,kun äiti makaa sammuneena tai lähtee paikalliseen ja jättää nuoret alta 10-vuotiaat kaksistaan kotiin.
jo lapsia, tai he yhdessä tekee uusia kakaroita, niin eikö se ole vaithamista? Entiset ei kelvanneet, joten piti ottaa nainen jolla on kakaroita ja pukata vielä uusia maailmaan. Mitä luulet entisten lasten ajattelevan, kun vieraat kakarat saa olla heidän isän kanssa jatkuvasti, mutta itse vaan silloin kun isä haluu. Kerran kuussa tai harvemmin?
Itse en enää isää tuntisi, enkä haluisi nähdä, pitäkööt vieraat kakarat.
isänsä luo asumaan niin loppuu tuo kitinä.
Lapsia ei vaihdeta, vaan sinun laisesi sotanorsu!!
Eikä ne uusperheen lapset ole vieraita kakaroita, vaan ihan tuttuja ja yhteisiäkin saattaa olla.
Lapset eivät yleensä ajattele noin kuin sanot, lapset ovat vilpittömiä ja avarakatseisia.
Lapset hyväksyvät uudet aikuiset, uudet kaverit ja uudet sisarukset.
Mutta jos heidän päähänsä äiti syöttää tollasia ajatuksia, niin kyllä sitten saadaan lasten pää sekaisin.
Anna lapsillesi mahdollisuus olla isänsä kanssa, isänsä toisen perheen kanssa, äläkä sotke siinä välissä itse.
Meidän lapsemme on iloinen kun on pikku-veli ja toinen napero tulossa, rakastaa veljeään suuresti, hoitaa, leikkii ja viihdyttää mielellään.
Samoin tykkää kovasti isän avovaimosta.
Mutta meillä (en minä, eikä exä) ei ollakkaan myrkytetty lasten päätä omilla pahoilla ajatuksilla.
Me aikuiset erottiin, eivät vanhemmat lapsistaan.
Se nyt on päivän selvää että kun ero tulee ja lapset jää yleensä äidille, niin se tapaaminen vähentyy.
Mutta jos annat lasten pitää yhteyttä, etkä häiriköi sitä, niin se
yhteys säilyy läpi elämän.
Meillä on lasten ja isän välillä 100km, mutta ovat päivittäin tekemisissä puhelimen kautta ja usein tapaavat.
Viikonloppuisin, lomilla ja kesällä todella paljon.
Asiat sujuvat, kun niiden haluaa sujuvan.
Mutta asiat saadaan tökkimään pahasti, kun halutaan riidellä.
olen serkkuni perhettä. Aikuiset hekumoivat onneaan tässä uusperheessä, mutta eivätpä näytä kovin onnellisia lapset olevan...säälin näitä lapsia todella, vaikka niitä mummoja ja pappoja ja välittäviä aikuisia näyttää olevankin, niin lapset ovat reppuressuja,aikuisten heittopusseja...ikävää.
että ihan serkulla....että sillä tavalla.....mitäs jos lopettaisit jo !
onnea vähät välittäen lapsistaan. Ei lapset kaipaa uusia ihmissuhteita elämään, kun vaan saavat pitää omat äidit ja omat mummit vaarit ym lähellään. Isät niitä sekosuhteita kaipaa, ei lapset.
Lissu, saimme molemmat taas makeat naurut sun viesteistäs. Tulemme aina hyvälle tuulelle kun luemme vastauksiasi kun ne ovat niin huvittavia, kuin jostain komediasta:D Älä lopeta niitä ikinä, muuten tämä palsta olis tylsä. Vatsalihaksemme ovat ihan kipeitä nauramisesta.
t. uusioperheen onnellinen pariskunta
tässä serkkuni perheen "onnettomista lapsista" niin tämä oli minun näkökulmani tähän asiaan ihan läheltä...on täällä muitakin jotka kyseenalaistaa koko uusperhe touhun kuin vain teidän "Lissunne".
...uusperheessä lapset ovat merkityksettömiä heittopusseja?
Et voisi pahemmin väärässä olla. Mieheni lapsi on minullekin rakas, perheemme ei ole riidoissa mieheni ex-rouvan kanssa, lapsi ei joudu elämään mitään riitojen sotatantere-elämää kahden kypsymättömän eronneen välissä. Vaan on ihan tasapainoinen ja ihana lapsi. Pitää minusta, kuten pitää esim. mieheni veljenkin vaimosta. Äiti hänellä jo on, mutta ei se sitä estä, ettenkö minäkin olisi hänelle tärkeä kuten hän on minulle.
Ja isälleen niin rakas! Ihanaa niin. Isänsä on hyvä mies.
?? Niin hyvä, että jätti perheensä?
ei lapsiaan.
Miksi olla väkisin suhteessa joka ei toimi?
Isä voi olla erosta huolimatta hyvä isä ja hyvä mies.
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Minun ex-mieheni ja minun nykyinen mieheni ovat kumpikin
hyviä isiä ja hyviä puolisoita.
Se että ollaan erottu, kun parisuhde ei ollut onnellinen,
ei mitätöi vanhemmuutta mitenkään.
Päinvastoin, silloin ihminen on tasapainossa ja sinut itsensä kanssa,
kun ei pakolla pidä kulisseja pystyssä.
olevan tämän palstan meininki joillakin..
Tervehdys pitkästä aikaa. Eipä ole jutut täällä muuttuneet siitä kun keväällä täällä vierailin.
Itselläni ei vielä ihan uusperhettä ole mutta vahvasti siihen suuntaan ovat asiat nyt menossa. Ja enpä todellakaan sanoisi että se on itsekkyyttä. Monen yksinäisen ja raskaankin vuoden jälkeen elämään on ilmestynyt ihminen joka rakastaa minua ja lapsiani. Hän, lapseton ihminen, saa elää nyt sitä elämää josta on haaveillut mutta ei ole tätä ennen toteutunut. Minun rinnalla on ihminen, joka jakaa vastuuta lasten hoidosta, kotitöistä jne. Lapset näkee millaista on perhe-elämä jossa on kaksi aikuista ihmistä. Heittopusseja lapset eivät ole sillä heillä on yksi ainoa koti. Isän luona piipahtavat muutaman kerran vuodessa ja se on siinä. Suku ei ole lisääntynyt yhtään sillä meillä on ollut aina vain yksi mummola ja niin on jatkossakin. Isän suku poistui elämästämme eron myötä ja nyt olemme saanut uusia "sukulaisia". Lapsilla on saman ikäistä seuraa ja lapset viihtyvät tosi hyvin keskenään.
Puolisoa en ole vaihtanut tuhka tiheään. Avioliitto kesti pitkään ja päättyi miehen löydettyä "elämänsä rakkauden". Vuosia yksin ja nyt varovaista yhteiselämän suunnittelua mutta kuitenkin niin että molemmat asuvat omissa asunnoissaan. Meillä ei ole mitään kiirettä yhteen muuttamiseen. Ikääkin on sen verran että uusia lapsia en enää saa enkä edes halua vaikka saisinkin. Jos tämä on jonkun mielestä itsekkyyttä niin se on hänen mielipiteensä. Minun mielestäni minä ja lapset olemme tämän onnen ansainneet.
enää pysty toimimaan tavalla, joka oli mahdollista ennen tätä uusioita. Ex puolisot pystyivät puhumaan keskenään, ja olivat väleissä, ja lapset näkivät isää usein. Uudikoiden myötä kaikki muuttuu, ja uusikko tekee kaikkensa, jotta puolisoiden välit kirenee ja loputla sammuu täysin, ja viha alkaa paistaa, lapset erotetaan isästä, ja kun tämä kaikki on tehty, uusikko sysää kaiken ex vaimon niskoille. Näin se täällä tapahtuu. Mutta kukapa sitä myöntää, sillä exät eivät jaksa puolustautua enää moisiin syytöksiin, sillä se lisää vettä myllyyn. Kun miehestäkin tulee tossu, ei hänkään enää puolusta ex vaimoa ja lapsiaan, vaan pelkää uusikkoa niin paljon, että tekee kuin uusikko haluu, jottei jää yksin toista kertaa. Puhut ap ihan asiaa.
Se minua kyllä ihmetyttää, että miten kukaan terve nainen voisi haluta miehen, joka ei uskalla olla yksin?
Kannattaisi ennemmin ottaa koira.
Äijän syy se useimmiten on, jos perhe hajoaa, ukkokulta kyllästyy perhe-elämään ja tahtoo sinkkuutensa takaisin. Hups keikkaa ja löytää uuden naisen, tekee uudet lapset ja kyllästyy tähänkin elämään useimmiten..
Joten ketä voimme lopultakin syyttää????? Ukkokultaa, jota ei todellakaan kiinnosta muu kuin oma itsensä, ei lapset, ei vaimot vaan oman navan tuijottaminen.
Aivan turha naisia on siinä tapauksessa syyttää, muuta kuin omaa tyhmyyttään tietty kun sellaisen miehen kyytiin on lähtenyt...
Olen samaa mieltä ja ei ole helppoa elää itse valisemansa saman kumppanin kanssa lopun elämää kasvaen vastoinkäymisistä kuin helpompaa olisi aina vaihtaa joka vastoinkäymisten myötä. Mikä on helpolla saatu sitä ei arvosteta ja pienistä arjen iloista ei saa enään tyydytystä vaan kaiken pitää olla jotain erikoista. Aika erikoinen ilmiö sekin kun tapellaan kuinka paljon saa lomaa omista lapsistaan kun luulisi olevan toisinpäin. Lapsia tehneiden tarvitsee kuherrella uudessa suhteessaan kuin teinit ja edelliset lapset pois jaloista jotta saadaan uusia tilalle.
Pieni osa eroista on ihan aiheellisia mutta suurin osa on vain tyhmyyttä, vaihtelunhaluisuutta, elämys hakuisuutta. Arki ja tylsyys tulee joka suhteessa eteen ja jos sitä ei kestä niin pakko vaihtaa. Monet eivät käsitä kotona maatessa kuinka työelämäkin voi olla rankkaa niin ettei jaksa kotona makaavaa puolisoo välttämättä tyydytellä joka mutkassa. Naiset masentuu heti kotona lasten kanssa päiväkotiin heitä raahatessa. Itseppä ovat osansa halunneet kun työkään ei kiinnosta eikä se kotirouvan osakaan pitkään. Heti rahataan lapset päiväkotiin, hoitoon isovanhemmille, kummeille jne. Koulu on jo rankkaa lapselle ja sitä ennen olisi suotavaa lapsen elää ihan kotirauhassa jos vain mahdollista. Tätä subjektiivista oikeutta viedä lapsi heti päiväkotiin jos itse on kotona, en ymmärrä? Miksi lasta on oikein tarvinnut tehdä jos sitä ei halua itse hoitaa? Varhaislapsuus jo isossa levottomassa lapsilaumassa tekee levottomia, masentuneita aikuisia uskoisin. Vanhempien läsnäolottomuus palkitaan rahalla ja roinalla...siitä se juurettomuus ja masennuksen kierre alkaa.
päällesi, suosittelen uutta harrastusta. Vaikkapa lennokin lennätystä, sipulipussin virkkaamista, jodlausta tai kasvien keräilyä.
Tai sitten voisit liittyä tanhuryhmään! Sieltä saisit ystäviäkin. Yksin ei ole kiva olla.
suunnittelevat rikkovansa jonkun perheen ja hauuvat sen perheellisen miehen, joka sattuu olemaan lasten isä, niin isää lapset eivät koskaan voi saada uutta, mutta nämä uusikot voivat saada uusia miehiä. Ei se isämies ole uusikon oma, se on lasten oma, huoltaja, kasvattaja, ystävä ja kaikkea. Lapsille erittäin tärkeä ihminen. Isää ei ole toista, mutta uusia miheiä lapsettomia on pilvin pimein, ei kun kaupungille bongaamaan, siltä löytyy. Mutta lapset eivät voi bongata uutta isää.
Meitä on moneksi...
Varatut perheelliset miehet vaan valehtelevat siviilisäätynsä todella useasti, ja näin he tahtovatkin uskotella vapaille lapsettomille naisille olevansa lapsettomia sekä sinkkuja. Mistä voisi tietää miehen valehtelevan, ellei ole selvännäkijä???
Niin monet perheenisät menevät baariin iskemään uskotellen jopa itselleen olevansa sinkkumies, ilman lapsia. Valitettavasti nämä miehet eivät rakasta lapsiaan kovinkaan paljon kun kykenevät tekemään niin ja samalla harhaanjohtavat useita naisia jotka hyväuskoisina lähtevät miehen matkaan.
Enkä ymmärrä, miten täällä palstalla voidaan puolustaa henkeen ja vereen näitä miehiä jotka yksinkertaisesti jättävät ex-perheensä pois elämästään ja jatkavat elämää jonkun toisen kanssa. Ja tämä toinen on sitten se syypää kaikkeen... Herätkää naiset ja miettikää oikein kunnolla, että onko se lasten isä nyt niin ihana mitä väitätte.....
Vaikka sekin on harrstus tuo elämällä leikkiminen niin voisit sen sijaan jotain muuta harrastaa kuten napatanssia sillä siinäkään ei tarvitse yksin olla eikä rikkoa kenenkään perhettä. Voisit vaikka koittaa pajunpunontaa niin ettei tarvitse ihan lasta synnyttää joka äijälle. Yksinäisyyden pelossa ei tarvitse kakaraa synnyttää joka "hyvää päivää" naima tuttavuudelle!
Yksi ex mieheni koitti baarissa iskeä ja sanoin että mene vaimosi luokse minkä olet valinnut. Hänen muijansa olin paksuna nähnyt. Minä sanoin hänellelle että mene vaimonsa luokse ja häivyin. Minä en koskaan ota varattuja miehiä ja minulla on nyt ollut kaksikymmentä vuotta vapaa mies jota rakastan yli kaiken enkä jätä häntä koskaan. Inhoan suhde sotkuja ja miehelläni ei ollut mitään exiä eikä minullakaan. Nuoruudessa kokeilu suhteet jäivät ja jotka halusivat heti perheen perustaa niin hylkäsin.
Jotkut naiset haluavat tehdä kakaroita ihan kenelle sattuu ja onnettomuukseen sitten menettävät miehensä vaikka kenelle sattuu. Tuskimpa nainen joka kakaran haluaa välttämättä haluaa tunteakkaan sitä kumppaniaan perinpohjaisesti vaan kunhan saa elättäjän.
Että mistä tunnistat varatun miehen vapaasta???
raskasta kun kukaan ei rakasta...otan osaa !
on "hyvää" suomenkieltä... huh-huh
Ei sen puoleen sisältökin taitaa olla sellaista paskaa, ettei siitä ole haittaa että kielioppi on mitä on.
Jos lapsi ei halua mennä isän luo, ei hänen ole pakko, isä voi tavata lasta muuallakin kuin omassa kotonaan, pääasia ettei kukaan estä sitä tapaamista tahallaan.
Ei lapsen ole pakko sopeutua väkisin mihinkään. Ei ainkaan meillä. Lapset ei koskaan ole käyneet isän luona sillon, kun hänellä on vieras nainen siellä. Lapet ei halua, ja isä ei pakota.
suostuttele lasta menemään isälleen,vaikkei haluaisi;äidin katsotaan tällöin tehneen liian vähän tapaamisten eteen. Jos sanot lapselle,ettei sinun ole pakko mennä,jos lapsi ei tosiaan halua,olet ns. PAS-vanhempi tällöin(tai mikä lie oli) etkä tarpeeksi edistä tapaamisten onnistumista etävanhemman kanssa.. Hullua eikös.
Mutta en itsekään pakota lasta menemään,en tosiaan,eikä toisekseen isää hirveästi kiinnosta kuin muutaman kerran vuodessa. Viikolla soitti ja kysyi poikaa luokseen niin poika sano itse puhelimessa et enpä taida nyt tulla,katotaan joku toinen kerta.
Kirjoituksessasi oli myös asiaa, mutta.. nuo ongelmat eivät mitenkään kulminoidu uuspeheisiin vaan perheisiin yleensäkin.
Mummot ja vaarit ovat kiireisiä töissään, kun eläke alkaa ei kiinnosta hoitaa lapsenlapsia kun voi mieluummin vaikka matkustella.
Kaikilla perheillä ei ole varaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia, joten saadakseen kosketuksen muihin lapsiin on liki pakko viedä lapsi päivähoitoon.
Ja ei uusperhe aina johdu siitä, että isä vaihtaa maisemaa. Ja miksi uusi liittokin ei voisi kestää?
Meillä on uusperhe, jossa minulla on lapsi edellisestä liitosta ja miehelläni ei ennestään ollut lapsia. Nyt meillä on 3 yhteistä ja ei kukaan kyllä koe itseään juurettomaksi.Heillä on koti, vanhemmat (esikoisella vain 2 isää, omasta halustaan), serkkuja, mummot ja vaarit (esikoisella näitäkin on muutama enemmän ;) ) Ihmettelenkin millä tavoin lapsi kasvaa kieroon, jos hänellä on USEAMPI rakastava ja välittävä aikuinen elämässään?
Kyllä niitä masentuneita löytyy ihan ydinperheistäkin, jopa enemmän kuin uusperheistä.
Ja ei sitä "roinaa" kaikki helpolla saa. Kyllä meidän on ainakin tarvinnut nähdä niin paljon vaivaa ja tehdä työtä unelmiemme eteen, ettei yhtään hävetä niistä nauttia. Jos joku kokee meidän onnemme olevan revitty omasta selkänahastaan, kannattaa äkkiä varata aika lääkäriin, koska silloin on jo lääkkeet loppu.
On uusperheitä ja "uusperheitä" eli parisuhteita, joissa olaan sitouduttu puolisoon ja hänen lapsiinsa (vaikka ne eivät olisi yhteisiä) ja parisuhteita, joissa ollaan sitouduttu vain puolisoon ja lapset ovat haitta. Mutta missään nimessä et voi yleistää yhteiskunnan ongelmien johtuvan uusperheistä.
Nuo ongelmat koskettavat jokaista suomalaista päivittäin oli perheellinen, sinkku, työssä tai työtön. Kyse on siitä kuinka me ihmiset olemme suostuneet myymään sielumme markkinataloudelle. Vain rahalla on merkitystä. hyvä, koska senhän saa mukaansa kuollessaan vai mitä ;) Me ainakin olemme valinneet toisin. teemme työmme, mutta muut riennot olemme jättäneet väliin ja keskitymme kotiin ja perheeseen. voi hyvänen aika millaisen metelin sillä saakin aikaan... Arvaa kuinka usein meitä moititaan siitä, että olemme LIIKAA kotona? *LOL*
ei tälläisiä tilanteita syntyisi. Aina väkisin saa riidan aikaseksi aiheesta kuin aiheesta, jos haluaa. Yysikoilla on se jyjy hallussa, sotkea pitää se minkä kokee uhkaksi ja katkeruuden kohteeksi. Kenelläkään ei saa olla asiat paremmin kuin itsellään, joten kunnioitus muita kohtaan on uusioilta kateessa.
että oletko ulkomaalainen ja vasta oppinut Suomen kielen, kun kielioppisi on noin lapsen kengissä ?
onko kirjoittaja ulkomaalainen vai mikä? Oletko rasisti????
ansaita, se ei tule sillä että on ex!
mutta ymmärtäisin paremmin tuon paskan ulosannin jos näin olisi.
En millään lailla halua uskoa noiden ongelmien olevan vain uusperheiden ongelma.
Monesti erotilanteet ovat stressaavia jne, mtta AINA pitää muistaa lapsen etu.
On aivan sama mitä mieltä olen esikoiseni isästä, lapsi muodostakoon omat käsityksensä. Hänelle ehkä selviää isän todellinen luonne ja jos ei, niin hyvä!
Mielestäni esim mieheni nykyisen puolison (jos sellainen olisi) ei tarvitsisi sen kummemmin kunnioittaa minua, mutta muistaa se, että lapsi on syytön vanhempiensa eroon.
Minulla on tietenkin sellainen tilanne, etten ottaisi ex-miestä takasin vaikka maksettaisiin. Eli uuden tyttöystävän ei tarvitse olla huolissaan, vaikka mies lasta hakiessaan istahtaisi juomaan kupin kahvia. Meillä on kyllä erikoinen suhde, olen edelleen miehen paras ystävä, vaikka ero on tullut jo liki 10 vuotta sitten. (hän toki ei ole minun paras ystäväni, mutta menköön) Eli ongelmissaan ja huolissaan soittaa aina minulle. Niin kauan se on ok, kun oma elämäni ei siitä häiriinny. Nykyistä aviomiestäni tilanne etupäässä huvittaa. Hän itsekkin tulee ihan ok toimeen ex-mieheni kanssa. Eivät mitään kaveruksia ole, mutta kykenevät yhteistyöhön.
Yhteiskunnan kiire ja raha-keskeisyys ja sen mukanaan tuomat ongelmat eivät kulminoidu uusperheisiin. Jokainen on oman onnensa seppä.
Jos sinun ex-miehelläsi on uusi kumppani, jonka kanssa et tule toimeen, koita nousta tilanteen yläpuolella. Äläkä ainakaan kuormita lapsiasi tällä asialla. Anna heille mahdollisuus nauttia ajastaan isän luona. Se ei ole sinulta pois.
Eikä sillä että on typerä nyksä....................
Exä-akat luusereita!
asiallista.
Edellinen kirjoittaja on aivan oikeassa, kukaan ei ansaitse kunnoitusta asemallan vaan teoillaan.
mukaan tuohon ala-arvoiseen nimittelyyn, vaikka, tiedän kyllä se saa sapen kiehumaan.
Anna rakkien räksyttää, karavaani kulkee :0)
Mutta tyhmään vastaukseen, saa tyhmiä vastuksia.
kunnioita sen tähden, että rikkoivat lasten perheen, ja ryntäävät sotkemaan kaiken muunkin. Joten opetelkaahan uusikot kunnioitusta, ja itsehillintää, ja kasvakaa, ansaitkaa itse ensin paikkanne, ja muistakaa että miehen exä ja lapset olivat miehen elämässä ennen uusikkoa, joten suu suppuun ja nöyryyttä kehiin. Kyllä se siitä.
Nyksät sinisilmäisiä akkoja jotka luulevat, että kerran pettänyt ja perheensä jättänyt ei muka toistaisi temppua kun nyksän tavara alkaa olla liian tuttu...buahaaaaa
pitää muistaa että, nyxä on nyt miehen elämässä.
Kyllä se paikka on silloin ansaittu jo.
Exä on exä.
Kaikki nyxät eivät ole perheenrikkojia.
Joten exä, suu suppuun ja tyydy osaasi = olemaan se exä.
Lapset ovat edelleen miehen elämässä.
kertoo kyllä toooooodella paljon kirjoittajastaan.
pettänyt, eikä petä nytkään kun saa kotoa sitä mitä jokainen mies tarvitsee.
Katso peiliin niin sieltä löytyy syy siihen miks sua petettiin ja sit hylättiin, etkä kelpaa edellenkään kellekkään !
eipä riko toiset naiset liittoja ei, sen tekevät akat jotka eivät osaa pitää miehiään tyytyväisinä. Rakkaus kuolee jos sitä ei vaalita, seksiä haetaan muualta jos sitä ei saada kotoa.
Mulla ei ole mitään syytä nöyristellä ketään. Oma mies erosi kolme vuotta ennen kun mua, itse olin ollut vuoden yksin. Miehen ex on kirjaimellisesti ex, jota mies sietää tasan lasten takia, ja sanoi ettei ole sen jälkeen kun lapset tulevat täysikäisiksi enää missään tekemisissä. Suhde omaan ex.ni on samanlainen, pakon sanelema joka kuolee samantien kun lapsi tulee täysikäiseksi.
Ex:t eivät myöskään voi vaikuttaa millään tavalla meidän perheen elämään, molemmat ovat sen vihdoin myös itse tajunneet. Mulle miehen ex on yhdentekevä ihminen jonka kanssa en ole missään tekemisissä.
pyykkäri ja kulujen puolittja. Kun mies ontaas jaloillan, saa uusikko mennä.
naisia on tyrkyllä. Useimmiten pelkkä seksi riittää miehelle, koska helppoja naisia on.
Isompina ne lapset voivat kyllä kyseenalaistaa isänsä päätöstä jättää perheensä - sitten kun pleikkari, Ninjat, Btatzit ei enää ole niin kova sana...
eikä muuta löydy millä lahjoa...
No hehee sua epävarmaa nyksää.
Mistä helvetistä sä tiedät, kuka kelpaa ja kenelle?
Oletko ihan satavarma ettei " miehesi" ja x ole missään tekemisissä?
Ne " lasten asiat" voivat joskus vaatia aika paljon aikaa, jopa yöhön ja sulle kait selitetään että "olin kavereiden kaa" - joo, voihan sen niinkin ilmaista.
Etkä sä ikinä ole satavarma, petetäänkö sua vai ei -
mies joka yhden perheen jätti - tekee sen uudestaan.
Kaikki ne miehen teot - pettämiset - jättämiset painavat kyllä häntä lopun elämäänsä.
Ulospäin näytellään " onnellista uusper... ".`
Tiedän miehen jolla kävi tosi paskaisesti;
kaveerasi X:n kanssa - lasten asiossa tietty mutta:
X olikin niin harmistunut äijän pettämisistä ( myös kiinni jäämisestä että :)
viekotteli X:än jäämään yöksi...arvaas nyksä-pyksä mitä siitä seurasi`???
haluaa pelkkää seksiä pysyy sinkkuina, miehet jotka haluavat VIHDOIN tasapainoisen parisuhteen perustavat uusperheen.
mitähän sulle on tehty että susta on tullut noin katkera.
Ikävä tuottaa sulle pettymys, mutta kyllä, mies on uskollinen. Ja toi oli kyllä naurattavin veto, et olis ex.n kans tekemisissä. Ei ole, ne kun ei tapaa ollenkaan. Meillä on niin hyvä olla yhdessä että kaikki aika mikä työstä jää, ollaan, todellakin yhdessä. Niin, niin se on jotain mistä sinä vain haaveilet.
Mä olen onnellinen, voitko itse sanoa samaa ??? Vastaappa tähän.
parisuhde seksi-kysymykseen jotenkin näin:
Hyvää parisuhdetta ei voi rakentaa pelkän seksin varaan,
mutta jos parisuhteessa ei ole lainkaan seksiä,
tai seksi elämä ei ole tyydyttävää, niin se voi tuhota koko parisuhteen.
Joten seksin ja aikuisten välisen kahdenkeskisen ajan tarvetta ei kannata väheksyä.
Luulempa, ettö sinä olet omakohtaisesti kokenut tämän tuhon suhteessasi, koska
olet noin persnegatiivinen joka asiaan.
Faktaa on että, miehille ei riitä parisuhteessa pelkkä vaimon vieressä nukkuminen.
Sut on ilmeisesti tyydyttänyt iltatee, villasukat ja kirja, ukkoasi ei....koska olet jäänyt rannalle ruikuttamaan.
sun elämä olla kovaa kun ei ole ketään kuka rakastaa.
Onneksi mulla on syli johon saan painautua joka ainoa päivä, siihen nukahtaa joka ainoa ilta, ihminen joka sanoo joka päivä että rakastaa ja sen myös teoillaan näyttää.
MIssä on näiden tyhmien ämmien itsetunto?
Äijä kuin äijä kelpaa, kunhan kykenee siittämään pari kakaraa..
on se epätoivoista.
Mutta ehkä tuo loistokkuutta elämään, kun tietää että SILLÄ on saanut jonkun äijän perheensä luota?
............... Niinhän sä naikkonen kuvittelet.....että x on x - voipi myös olla muuta...
mutta ei kuuna päivänä sulle kertoisi, äijälläsi ja x:llä on yhteinen menneisyys, tutut, ystävät, sukulaiset JA lapset..että revi siitä, nykseli huumori - jos sua naurattaa..
edelliseen kirjoitukseen?
Onhan se kelvannut sullekkin se exäsi joskus?
Etpä pidä kovin korkeaa tasoa sitten itsekkään?
Pata kattilaa soimaa?
Oletko niin ahdasmielinen nukkavieru vanha pieru,
ettet pysty edes puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä?
"SILLÄ" .......
En kuvittele mitään ex on ex ja exänä pysyy.
Voi nytkä se mulle paljastui:
Miehelläni ja hänen exällään on yhteinen MENNEISYYS... voi jee, en aikaisemmin sitä ole tiennytkään!!!!
Kyllä mua naurattaa, naurattaa sun sairaan ja skitson vanhakon jutut!
vaan hurmaavan ihana ja rakastettava mies.
Jonkun exä, mutta minun nykyinen oma kultani.
Itsetuntoni on vahva, saan kokea itse ja saan antaa aikuiselle miehelle rakkautta, lämpöä, läheisyyttä ja sitä SEKSIÄ!
Ja seksi on näin 40-kymppisenä jotain uskomatonta, parempaaa
kuin milloinkaan ennen.
Ole katkera meille, emme ole saaneet SILLÄ ketään pois perheensä luota.
Kyllä sinä olet itse SILLÄ pihdatessasi ajanut miehesi pois luotasi.
Aikuisten välisessä kanssakäymisessä seksi on olennainen osa tervettä ja toimivaa suhdetta.
Kuten edellä oli "pelkästään hyvä seksi ei takaa toimivaa parisuhdetta, mutta huono seksi/ei seksiä lainkaan tuhoaa suhteen".
Tokihan sen tiedätkin vaikka vastaan väität.
Hheee vaikka naisit aivosi pellolle, aikanaan tuo hurmaava mies haluaa uutta....
katkera lehmä se jaksaa täällä ammua.
Raukalla ei ole miestä, se kun pani ketä vaan ettei vaan tarvinnut moisen naudan kanssa tarpeitaan tyydyttää.
Nyt se parkuu täällä omaa katkeruuttaan, ja kuvittelee että kaikillehan näin käy.
Mahtaa olla kovaa sun elämä kun ei ole ketään joka sua rakastais.
Huuda katkeruuttasi ja kateuttasi huuda, meiltä et voi viedä sitä onnea mitä meillä on.
suhun taas!!!
Yrität kaikki hyvät ja kauniit asiat saada likaiskisi.
Tyhmä on näköjään tyhmä, vaikka voissa paistais!
Joo, hekota ihan rauhassa.
Yhteiselle menneisyydelle et voi mitään.
Kyllä sun miehesikin sen muistaa, mutta ei taatusti uskalla sulle siitä mitään kertoa kun skitsoat jo nyt..
vaikka x on x ja hyvä niin - siihen kastiin päädyt kyllä sinäkin -
kirjoitapa tälle palstalle kun " sun" miehesi on löytänyt uuden..hhahaaa
Mistä sä tiedät, ketä minulla on tai ei ole?
Tietääkseni emme onneksi sentään tunne toisiamme.
tarvitse muuta kun lukea noita sun kirjoituksia.
kumpuaa helvetinmoisesta pahasta olosta tais sitten pää on jo ihan oikeasti sanonut poks.
Anyway, tuollaista paskaa ei syydä onnellinen ihminen, se on fakta.
ja se on pohjaton kateus ja katkeruus toisia kohtaan.
tahansa, niin aina se on katkera!
...sinua lainatakseni; ootko ennustajaeukko :)
Voi kuule, kuka tollalsta katkeraa, yksinäistä vanhaa nautaa kadehtis.
katkera.
Sen näkee tosta paskasta jota tänne palstalle oksennat.
Mutta sen kun olet vaan, sitä osaa nauttia omasta onnestaan entistä enemmän kun lukee miten mielenvikaiseksi voikaan ihminen tulla yksinään.
saat rauhan sydämeesi, kun lopetetaan tälläinen jauhaminen... ;))) Minä viksumpana annan nyt sulle periksi...!
viksumpana HAH=)
No minä Fiksunpana olen iloinen että tajuat viimein vaieta.
apua ennen kuin kuin on liian myöhäistä.
Ei ole häpeä hakea apua, on häpeä kärsiä yksin.
Ite tässä joutunu kärsiin siitä että ydinperhe oli loppuun asti, ja siitä ei ollu mitään hyvää sanottavaa! Yks perheestä niin sairas ettei saatu pitää yhteyksiä mummuloihin tai sukulaisiin. Mutta siinä sitä oltiin ja kärsittiin. Just tällä periaatteella että nainen ja mies, papin aamenen jälkeen on yhdessä kuolemaan asti. Ja kun näin kävi niin nyt meitä lapsia suljetaan laitoksiin mielenterveyssyistä kun jouduttiin aikanaan katteleen sitä VAAN sen takia että uusioperhe-elämä oli kirosana meidän perheessä. Kuinka mukavaa olis ollu jos molemmat vanhemmat olis hankkinu/saanu uuden perheen. Olis saanu lisää sisaruksia ja ehkä sen oikeuden käydä mummuloissa.
Perheuus ei taida tietää vittuakaan asiasta, liekö sitten itellä traumoja siitä että on joutunut uusperheessä kasvamaan eikä olekaan saanu tarpeeks huomioo kun on tullu uusia sisaruksia...........
hhheeee ihan hyvä provo.
Vähän falski vain.
provo, kuin koko ketjun aloitus kirjoitus juurettomuudesta.
Provot saa parhaimmat kommentit!
mitäs vitua itse täällä provoat ?
Kirjoitat :
" mitäs vitua itse täällä provoat ? "
etkö edes tiedä, että vittu, kirjoitetaan kahdella T kirjaimella ?
Vitu sentään.....buahaaaaa
olevan aikuisia ihmisiä...jutut on kuin teini-ikäisillä. Toivottavasti muutamalla täällä kirjottelevalla ei ole lapsia....
Jos tälläistä paskaa suolletaan, niin ei kai sitä voi lapsia kasvattaa hyviksi ihmisiksi jolla hitusen avarakatseisuutta ja järkeä päässä. huh huh...
aikuisten asiat ovat aikuisten asioita,ei ne kuulu lasten korville. Haukkuminen,paskan puhuminen,riitely ja katkeruus ei kuulu lapselle,mitä toinen vanhempi harrastaa ex-puolisoa kohtaan. Sehän se juuri luo lapselle pahan olon....
Ajatelkaa ennen kuin suustanne päästätte asioita! Kamalaa katella pahoinvoivaa lasta, kun enimmissä määrin juuri se lapsen äiti itse toiminnallaan aiheuttaa pahaa oloa lapselle.
Ja uudet,älkää estäkö isää tapaamasta lasta. Mies muistaa sen aina ja itsellenne kuoppaa kaivatte vain.
Ja exät jättäkööt uudet rauhaan. Aamen..
Kyllä ne on isät, jotka sen pahan olon aiheuttavat.
Pysyisivät oman perheensä luona.
jos niillä ei ole mitään muuta kun lapset ´ja joku kotka jota ehkä joskus rakasti niin siihenkö pitäisi jäädä. Ei helvetti ! Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi paskan ihmisen kanssa.
lasten pompottelusta. Lapset ovat onnellisia kun ovat saaneet elää omassa kodissaan, eikä ole tarvinnut muuttaa paikasta toiseen. Kun isä jätti ja vaihtoi uusiin naisiin, on lapset ymmärtäneet että häivitty on. Niin se menee, että kun mies kyllästyy perheeseen, niin siinä vaimo ja lapset jää toiseksi.
Se kun ei ole lasten vika, niin lasten ei pidä siitä kärsiäkkään. Emme tiedä miehen nykyisistä ja muistakaan naisista mitään, ja meille se on paras ratkaisu, ettei ne naiset meille edes tule, en ala perheen rikkojia kestittämään ja mukavia juttelemaan. Mieshän tässä kärsii eniten, kun tekee vääriä ratkaisuja. Mutta omapa on vika, syyttäkööt nyt itseään, kun lapset eivät enää halua olla isän kanssa tekemisissä. Vanhentukoot yksin ja olkoot yksin.
Apn kanssa samaa mieltä, hyvä kirjoitus.
ei arki lapsiperheessä enää huvittanut,vaikka tiedän kyllä itsekin syyn. Meni vielä uudestaan naimisiin ja teki lapsen ja nyt samassa tilanteessa kuin me aikoinaan,vieläköhän meinaa kolmannen tehdä eri naisen kanssa.. Olen vuosia sitten lakannut välittämästä mitä mies tekee omalla elämällään mutta sitäpä ei ymmärtänyt että hänen päätöksensä vaikuttaa myös lapseen.
Itse olen ollut vuosia nyt suhteessa täysin erilaisen miehen kanssa,joka pitää lastani kuin omanaan ja on hyvä miehenmalli lapselle ja lapsi sai lopultakin turvallisen ja tasapainoisen perhemallin.
Niin,miehellä se rumba vain jatkuu ja jatkuu..
mutta ei tulisi mieleenkään "heitellä" lapsia mihinkään. Samat mummit ja vaarit on lapsilla pysyneet vaikka isänsä halusikin lähteä ja perustaa toisen perheen. Lapset eivät siis mitenkään eronneet isovanhemmistaan. Sama äitikin (minä) lapsilla on siis koko elämänsä ollut ja sama isikin edelleen, vaikka asuukin muualla. Meillä on vaan lisäksi tullut pitkän tutustumisen jälkeen uusi perheen jäsen, joka toivotettiin tervetulleeksi (lapset ja minä). Hänellä on myös äiti, jonka luona kyläilemme ja hän kyläilee meillä, mutta hänellä on nimi ja hän on ***:n äiti, ei mummi tms. Lapset tapaavat isiä säännöllisesti, eikä meillä ole aikatauluongelmia sen enempää kuin ydinperheissäkään kun tulee muutoksia. Sitä en tiedä miten exäni koki elämänsä niin vaikeaksi elää meidän kanssamme että kokee sen paremmaksi jonkun muun kanssa ja miksi oli parempi tehdä hänen kanssaan se kolmas lapsi eikä minun, kuten alunperin suunnitteilla oli. Siihen en pysty vastaamaan.
sama teksti hieman muunneltuna isovanhempien palstalta, ja varmasti monelta muultakin. Jollotat siellä myös tuota susijuttuasi. Miksi sinulla on näin paha olla?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8389066