Lääkitys pelottaa.

Surffailen netissä asian tiimoilta ja en kohta uskalla lääkettä enää edes otta! Vaikuttaako isompi annostus ja pitkä käyttöaika tuohon seksihaluttomuuteen? Ei minua parin kuukauden ja puolenkaan vuoden täysi haluttomuus haittaisi, olen sinkku, mutta kun netti on täynnä näitä kauhujuttuja että se voi olla lopun elämää pysyvä tila. Pelottaa.

Lääkkeet voivat tuhota seksuaalisuuden pysyvästi. Silloin ei voi tuntea rakkaudentunteita enää koskaan.

http://en.wikipedia.org/wiki/PSSD
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2565813

Nuo lääkkeet voivat ajaa käyttäjän väkivaltaan. Jokelan kouluampuja oli saanut SSRI-lääkkeen samaan vaivaan kuin sinäkin: ujouteen.

http://www.ssristories.com/index.php
http://www.ssristories.com/show.php?item=2186

Psykiatrit vähättelevät lääkkeiden haittavaikutuksia. Se on selvää - heidän ammattinsa perustuu suurelta osin lääkkeiden syöttämiselle.

Itse syön masennukseen Citalopramia (20mg). Mahdollisina sivuvaikutuksina mainittiin kyllä seksuaalisten halujen heikentyminen, mutta itse en ole tätä huomannut. Yhtä paljon seksi kiinnostaa kuin aiemminkin. :)

Täytyy vielä lisätä, että kaikki sivuvaitukset ovat yksilöllisiä ja jokaisen keho reagoi lääkkeisiin omalla tavallaan. Itselläni ei alkupahoinvoinnin jälkeen ole ollut mitään sivuoireita.

Syö nyt vaan sitä lääkettä ja katso onko apua, sitten lopetat, jollei selvästi ole. Turha kauhuilla liikoja. Mua ainakin panettanut kahta pahemmin sen jälkeen kun olen kokeillut masennuslääkkeet, joista ei sitten mitään apua ollut. Edes panetukseen. Jos haluatte vakavissaan alkaa paritella, niin mulle voi laittaa sähköpostia osoitteesen vittunolla.

Itse olen syönyt masennuslääkkeitä varmaan 15-vuotta eikä se ole seksuaalisuuteeni vaikuttanut lainkaan. Päinvastoin, kun aallon pohjalta on nostu ylös ja itsetunto on kohonnut, niin on seksikin maittanut paremmin.

Mietityttää, ovatko lääkkeitä niin kovasti kritisoivat koskaan olleet todella masentuneita. Kun olen itse aallonpohjalla, niin haluan tarttua kaikkeen mahdolliseen oljenkorteen jota minulle tarjotaan. Silläkin uhalla, että seksuaalisuus laimenisi. Eipä sitä paljon ole seksuaalisia halujakaan kun makaa sängyn pohjalla ja miettii kuolemaa.

Ottakaa Burana-pakkaus ja lukekaa lääkkeen MAHDOLLISET sivuvaikutukset. Sielläkin niitä on- ihan totta.

Mulla on ihan sama tilanne sinänsä, sillä olen ollut koulukiusattu ja mua on haukuttu rumaksi koko lapsuuden ja teini-iän ajan ja kaikki "kaverit" ovat aina jättäneet, joten siitä on jäänyt koko ajan jäytävä paha olo, joka nyt kuluneen vuoden aikana on lauennut uuden elämäntilanteen takia. Alkuvuodesta aloin seurustella, mutta se laukaisi taustalla olleet itsetunto ongelmat, en vaan uskonut että kukaan haluaisi mua, tuli riitoja, riidat väsytti, en nauttinut yhdessä olosta koska epäilin itseäni ja poikaystävääni jatkuvasti ym. Myös opintojen alkaminen ammattikorkeakoulussa uudella paikkakunnalla oli omiaan edistämään noitten "traumojen" tulemista pintaan, vanhat kaverit (lukiossa sain elämäni ensimmäiset kaverit!) jäivät vanhalle paikkakunnalle, paineet tutustua uusiin kavereihin koulussa kun aina ennen on vastaavassa tilanteessa tullut torjutuksi.

Itkeskelin hysteerisesti. Kun joku asia tuntui pahalta (esim. tuli riitaa, petyin jostain) vajosin todella alas ja hysteeriseltä itkulta ei ollut tulla loppua. Jos poikaystäväni lähti jonnekin kavereittensa kanssa, pelkäsin niin paljon hänen jättävän minut jonkun toisen tytön takia niin sain silloinkin kohtauksen. Pääsin lääkäriin, ja hyvä niin. Sain reseptin Seronilia 20mg, mutta en uskaltanut alkaa syödä sitä samaisesta syystä kuin sinä: netin kauutarinat oli kamalia. Erityiseti pelkäsin lihomista. Seuraavalla kerralla sain samaa läkettä 10mg annoksen.. Otin yhden tabletin, googlasin ssri, sain tulokseksi tarinan miehestä, joka oli menettänyt kaikki rakkaudentunteensa ja seksihalunsa. Siihen jäi ne pillerit muutamaksi viikoksi ja tunsin taas hetken pärjääväni ihan hyvin. Viikko sitten viikonloppuna koko viikonloppu meni kuitenkin pelkäksi itkuksi ja tunsin tulevani jo hulluksi. Silloin suostuin itsekin jo harkitsemaan lääkkeitä. Ehdoksi lääkityksen aloittamiselle laitoin sen, että saan 2 viikkoa sairaslomaa koulusta ja lopetan lääkityksen heti, jos jotain kamalia oireita ilmaantuu.

Noh, nyt olen syönyt lääkettä viikon ja olen kyllä yhä hieman peloissani. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. Tässä vaiheessa ei pitäisi vielä mitään apua huomata, mutta mielestäni olen jo huomannut mielialan kohoamista. Olen iloinen, tunnen itseni omaksi itsekseni pitkästä aikaa, naurattaa, nautin asioista, en mieti liikaa "rumaa" ulkonäköäni ja jos mietin, niin korkeintaan vähän surkuttelen, en vajoa itsesääliin. Olen toki myös kiukkuinen (perusluonteeni) ja pieniä kinoja on ollut poikaystäväni kanssa, mutta jotenkin hillitsen itseni paremmin, asioihin on tullut sellaista suhteellisuuden tajua kun ennen tuntui jotenkin siltä, etten hallinnut itse itseäni. Nyt pystyn päästämään asioista irti enkä paisuttele niitä suuriksi möröiksi. Viikko on lyhyt aika sanoa, mutta normaalisti olisin jo saanut ainakin yhden itkukohtauksen tässä välissä, joten olen toiveikas. :) Myös 2 viikon tauko stressaavasta kouluympäristöstä on enemmän kuin paikallaan.

Seksivaikutukset pelottavat tällä hetkellä ehkä eniten. Tosin en voi kutsua itseäni mitenkään erityisen halukkaaksi edes ennen lääkkeen ottamista, ja taitaapa myös ehkäisyrengas latistaa halujani joten se on monen tekijän summa. Kun on ollut mieliala maassa jo kauan ja tuntee itsensä rumaksi ja lihavaksi niin ei siinä kovin eroottiset fiilikset ole. ;) Nyt tuntuu jopa ehkä paremmalta kun perusfiilis on hyvä niin voi seksiäkin tehdä ehkä mieli. Kyllä ainakin vielä pystyn orgasmin saamaan ja kiihottumaan, tosin mulla tuntuu nyt olevan semmoinen elämänvaihe menossa, että kaipaan enemmän pussailua ja kädestä pitämistä ja myös kiihottumista, mutta niin ettei se johda seksiin. Vähän tyhmältähän tuo tuntuu kun olen 19 enkä 13, mutta hyvin ainakin poikaystäväni asian otti. Nautin ihan vaan suutelemisesta ja sen tuomasta mielihyvästä/kiihottumisesta. En tiedä, voiko lääke vaikuttaa niin ettei halua enempää. Vaikka mulla on nyt sellaiset fiilikset, että kunhan saan elämäni kuntoon ja otetaan vähän aikaa suhteessa rauhallisemmin kädestä pidellen, niin seksiinkin voi tulla ihan uudenlaista tunnetta. :)

Pääsen tammikuussa keskusteluterapiaan, ja uskon että minunlaiselleni tapaukselle, jossa kyse on lapsuuden kokemuksista, siitä on eniten hyötyä. Äitini sanoin kuitenkin uskon, että lääke tasapainottaa mieleni niin että olen vastaanottavaisemmassa tilassa kun aloitan keskustelun. Ja kyllä siinä järkeä onkin, jos joku yrittäsi tarjota minulle työkaluja rakentaa itsetuntoa tms kun olen itsesäälin syövereissä niin eihän siitä mitään tulisi. Jos lääkkellä saan vähän realistisuutta olotilaani, uskon, että terapian hyödyt ovat huomattavammat.

Ylipainoa pelkään, mutta ei kai tässä auta muuta kuin suunnata salille ja lenkille ja jättää pizzat ja karkit pois, mikä sekin jo itsessään nostaa vasrmasti mielialaa! Hyvää joulunodotusta kaikille^^

Joskus SSRI-lääkkeen rinnalla käytettävä (myös serotoniinijärjestelmään vaikuttava ahdistuneisuuden pitkäaikaishoitoon käytettävä lääke) buspironi saattaa kumota SSRI-lääkkeiden seksisivuvaikutuksia, joten sen lisäämistä voisi harkita tai ehdottaa lääkärille.

Syön Seronilia 10mg (tosin 1kk vasta..) ja eipä vielä ainakaan ole vaikuttanut negatiivisesti seksipuoleen. Eilen viimeksi sain ihanan orgasmin yhdynnässä poikaystäväni kanssa. ;D Kyllä mielialan kohoaminen kohottaa seksuaalisia haluja (en puhu vain seksistä) ja rakkauden tunnetta toiseen kun itkuiset riidat ja (negatiivisten) asioiden suurentelu on poissa. Elämä on melko realistista nykyään. :)
Tosin en kyllä yhtään epäile noita juttuja, että yli kahden vuoden käytöllä voi olla pysyvästikin haitallisia vaikutuksia aivokemmaan, joten yritän selvitä minimiajalla ja parannella pahoja muistoja ja opetella käsittelemään tunteitani ja minäkuvaani nyt kun saan siihen apua, että mieli pysyy hallinnassa sen verran että opin ne työkalut siihen, ja kun ne olen oppinut voin kokeilla niitä mielenhallintaan ilman lääkkeiden apua. Hope so... :)