Kun minulta otettiin pois sinut, elämäni rakkaus. Olisin halunnut pitää sinut ja rakastaa sinua, mutta en saanut. En koskaan palaa ennalleen, en ikinä unohda sinua,pieni lapseni. Monena iltana itken itseni uneen. En anna koskaan miehelleni anteeksi, että hän painosti minut aborttiin.
Toivon, että te jotka olette tekemässä keskeytystä, miettisitte todella tarkkaan mitä teette. Syyllisyys puhkeaa vasta myöhemmin.
Voimia kaikille!
Toivon, että te jotka olette tekemässä keskeytystä, miettisitte todella tarkkaan mitä teette. Syyllisyys puhkeaa vasta myöhemmin.
Voimia kaikille!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan oma syysin on kun teit abortin. Etkös tiedä että miehesi ei voi vaikuttaa asiaan niin kuin sinä. Sinä olisit saanut pitää lapsesi mutta et haunnut tarpeeksi paljon. Naisella on oikeus päättää tekeekö abortin vai ei. Miehesi ei sinua voi siihen pakottaa. Olet kyllä todella tyhmä kun abortin menit tekemään. "Tapoit lapsesi" Tajuatko?!
Lopeta syyttely ja keskity olennaiseen toisen olon parantamiseen, tai sen yrittämiseen.
On ihan normaalia kokea syyllisyyttä, mutta toisen syyttely ei auta. Se pahentaa omaa mieltäsi, jos katkeroidut miehelle. Itse en antanut miehen tehdä päätöstä puolestani, toki tiesin hänen kantansa. Abortti, mutta päätin itseni takia tehdä abortin. En syytä itseäni, enkä ketään muuta. Joskin kävin omalla tavalla läpi abortin vaikutukset. Kirjoitin vihasta, syyllisyydestä, tunteista ja tapahtumista tarinan ja se oli minulle parasta terapiaa. Nyt siitä on puoli vuotta ja olen päässyt ajat sitten yli. Sielu, jonka lähetin taivaaseen on paljon paremmassa paikassa nyt ja niin on sinunkin. Älä syytä itseäsi, tai miestä.
lyö lyötyä.
Olet harvinaisen ÄÄLIÖ!!!!!!!
En hyväksy tekoasi, mutta olen pahoillani puolestasi. Säälin sinua, toivottavasti jatkosi sujuu paremmin. Voimia myös sinulle!
Ymmärrän sinua täysin, olen kokenut aivan samanlaisia tunteita. Minulla on abortin tekemisestä kulunut reilu vuosi, jotenkin olen selvinnyt tähän päivään. Olin jokin aikaa sitten todella onneton ja alamaissa, jostakin puhkesi kaikki aborttiin liittyvät tunteet esille todella voimakkaina. Itkin myös öisin, koin suunnatonta surua ja menetyksen tunnetta. Tuntui etten selviä mitenkään etten kertakaikkiaan pysy järjissäni. Elämäni oli: koulu-koti-suru ja ei mitään muuta tuntunut olevan elämäni täytteenä. Sitten päätin, että jotain on muututtava ja jotenkin saatava sisältöä elämään. Minä hankein itselleni koiranpennun. Olen eläinrakas ihminen ja koirani on täyttänyt ne hetket jolloin koin surua. Rakas koiranpentu vaatii minut aamulla ulos ja tuo paljon iloa elämään. Tämä oli minun tapani alkaa parantua, koita miettiä miten sinun elämäsi voisi muuttua niin että päivissäsi olisi muuta täytettä kuin omat tunteesi. Voimia sinulle.
Hm.. ensinnäkin, puhut "lapsesta". Kyseessä oli ALKIO, ei vielä lapsi eikä vielä vauvakaan, vaan hyvin alkeellinen olio, josta olisi saattanut kehittyä lapsi. Jos olisit pitänyt ja synnyttänyt lapsen vastoin miehesi tahtoa, miehesi olisi saattanut lähteä kälppimään tai mikä pahempaa olisi jäänyt huonoksi isäksi vaivautuneella velvollisuuden tunteella kantamaan vastuuta 'ikuisesta vahingostaan'. Lapsi olisi saattanut kärsiä jne.
Joten eikö olekin parempi että unohdat abortoidun alkion. Ei se ajatellut mitään! Ei se tuomitse sinua, se on AJATTELUN SUHTEEN YHTÄ ALKEELLINEN KUIN AMEEBA, siinä vaiheessa kuin se abortoitiin!!! Voit elämässäsi kyllä hankkia lapsia, jotka tulevat olemaan alusta asti rakastettuja myös miehen osalta. Jos mies ei halua lapsia, niin kyllä niitä perheintoisia miehiä maailmassa riittää. Eikö ole parempi että lapsi on alusta asti toivottu (en epäile ettetkö olisi rakastanut tätä, mutta isän osaa tässä kritisoin..) ja rakastettu!
Et voi tietää miltä säästyit tai mistä jäit paitsi. Mutta paras onkin ettet tiedä. EI kannata dramatisoida asioita, e-pillereiden ja kierukan käyttökin on tietynlaista abortointia, jokaisesta tuhoutuneesta hedelmöittyneestä munasolustakin voisi vääntää suruvärssyä.. "oi rakas lapseni jonka olisin halunnut sittenkin pitää..."
En loukatakseni, mutta ÄLÄ MIELESSÄSI TEE ASIOISTA NIIN DRAMAATTISIA. Tulevaisuus on mahdollisuus.
Eikös e-pillerit estä hedelmöittymisen... Eli ei niiden vaikutuksesta hedelmöittyneet munasolut tuhoudu.
Kuten joku muukin kirjoitti, niin surun, pettymyksen ja vihan saa ja pitää kokea ja surutyö tehdä. Elämä kuitenkin kulkee eteenpäin päivä kerrallaan. Itse kävin raskaustestissä 2 viikkoa sitten. En tiedä, mitä olisin tehnyt jos se olisi ollut positiivinen. Kuten sanottua, elämä ei ole yksinkertaista. Teemme jatkuvasti valintoja, jotka sillä hetkellä tuntuvat meistä juuri niiltä oikeilta. Toivottavasti voit löytää jonkun, jonka kanssa rauhassa puhua asiasta. Ymmärtääkö miehesi mitä käyt läpi? Kaikkea hyvää sinulle ja siunausta! Päivä kerrallaan vaan, ei sen enempää tarvi jaksaa kenenkään. Elämää on vielä edessä