Ulospäin oon ehkä ihan ok, mut sisältä kuolen. En edes pysty itkemään. Puhun, puhun ja puhun rakkaastani ja ikävästäni. Puhun kaikille jotka vaan kuuntelee. Mutta kukaan ei voi oikeesti ymmärtää, kuinka paljon rakastan. Mua ei petetty, eikä jätetty. Itse asiassa mut haluttiin takasin, haluttiin saman katon alle asumaan, haluttiin naimisiin ja yhteisiä lapsia. Mutta en uskalla. Miksikö? Koska rakkaani pahoinpiteli minut. Siitä on nyt aikaa kuukausi, ja mä kuolen. Auttakaa?
Ikävä, valtava ikävä
joka tappaa sisältä päin
10438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
luopua, jos edelleen rakastaa, mutta tuossa tilanteessa en suosittele paluuta. Väkivaltaisista tyypeistä kannattaa vaan pysyä erossa. Jos tekee sen kerran, niin tekee todennäköisesti uudestaankin. Eikä ole mukavaa elää sellaisen kanssa, jota joutuu pelkäämään ja varomaan.
Sain tänään tiedon, että olen neljäs nainen, kenet hän on pahoinpidellyt (poliisin tietoon tulleet). Minulle eka kerta. Hän joutuu todennäkösesti istumaan.. Yritän lukea kuulustelupöytäkirjoja, jossa hän kieltää tehneensä mitään, ja kolmea aikaisempaa tuomiopaperia. Mutta mikään ei auta. Ei mikään. Nyt tajuan, että hän on mikä on ja pysyy sellaisena, mutta.. Kun se ei helpota tätä tuskaa..
Hulluhan tuollainen hakkaaja on. Oman ittes takia unohda hänet.
Hullu on joo. Eikä edes osoita katumusta mulle. Sisältä äärettömän herkkä ja kultanen mies, jolta vaan hajoo pää tietyis tilanteis, ja muuttuu kamalaksi. Eikä edes myönnä asiaa. Ei myöntäny näitä edellisiä juttujakaan mulle.. Nämä menneet kuukaudet tarjonnu mulle silti elämäni parhaan kokemuksen "rakkaudesta" ja suhteesta, jollaisen joskus vielä tahtoisin. Ikuisesti tuun ikävöimään niitä hyviä hetkiä, ja muistelemaan kaikkea kauneutta, mitä hän minulle tarjosi. Olenko ihan hullu, jos niiden avulla yritän jatkaa elämääni? Kaikki sanoo, et keskity niihin pahoihin asioihin, mutta en halua. Ja jos hän ei minun tämäiltaiseen hyvästiviestiin tänään vastaa, kaikki sanovat että siitä kuuluu vielä. Miten pystyn vastustamaan sen äärettömän tuskan, joka tulee kun yritän taistella vastaan mahdollisia tulevia viestejä???
Vaikka tuntuisikin nyt siltä , että elämä loppuu tähän, ei se ole totta.
Nuo pahoinpitelyt harvoin paranevat itsestään. Voi olla, että tuon entisen kumppanisikin isäkin on aikoinaan poikaansa pieksinyt.
Sinun on kuitenkin arvostettava itseäsi niin paljon, ettet jää entiseen suhteeseen.
Olisi niin helppoa palata, mutta älä tee niin! Itsesi ja tulevien mahdollisten lapsiesi vuoksi sinun on paras kuolettaa tunteesi häneen.
Sinun on nyt vain keksittävä itsellesi kaikenlaista toimintaa, joka vie ajatuksesi pois noista ikävistä tapahtumista. Luulen, että on parasta aloittaa eräänlainen irtautumisprosessi heti: luja päätös, ettet palaa suhteeseen takaisin ja sen jälkeen
alat tehdä joka päivä sellaisia asioita, jotka tuottavat iloa.
Mieti joka päivä heti herättyäsi, mitä kivaa voit tehdä vaikka illalla. Sellaista, mikä tekee sinut onnelliseksi. On paras tehdä päättäväisesti selväksi, ettet palaa enää vanhaan.
Kyllä sinä selviät, kunhan arvostat itseäsi irtautumalla sellaisesta ihmisestä, joka tuottaa sinulle tuskaa.
Seuraavan mustasukkasuuskohtauksen seurauksena voin olla halvaantanut, sokea tai kuollut. Tämän kertaisesta selvisin vielä silmät päässä.. Hän oli vailla mitään järkeä. En pettänyt, en uhannut jättää, yritin vain tukea huonoa itseluottamusta ja rakastaa. Syylllisyyttä en onneksi koe, koska olen täysin syytön tapahtuneeseen. Mutta se kaikki ihana ja MENNYT. On mennyttä, ikinä en sitä takasin saa.. Se masentaa, ihan pirusti.
sen voiman, että en vastaa viesteihin ja soittoihin??? Numeronvaihtorumbaan ei ole voimia.
ajattelemisen aihetta, jos sattuu olemaan sellaisen kumppanin kanssa joka on herkästi nyrkit pystyssä. Jotkut voi hakata jonkun toisen miehen sen takia, että kokee oman asemansa uhatuksi ja muka puolustaakseen naistaan, mutta herkästi sellainen tyyppi alkaa epäillä sitä omaa kumppaniakin ja viimein käy sitten häneenkin käsiksi.
Mustasukkasuus ainaki tämän miehen kohdalla kohdisteettiin minuun, aluksi suullisesti, mutta tätä pahoinpitelyä en ollut osannut odottaa ikinä. En ikinä.. Nyt pelottaa sekin aika, kun käräjät tulee..
sitten sen voiman, jos hän ajaa pihaan ja vakuuttaa rakastavansa mua. Tiedän, että rrakkaus on totta, mutta se ei ole totta, että toista kertaa muka ei tulisi olemaan. Lähestymiskiellolle ei ole perusteita. Mitä teen silloin? Kun mun tarvitsee vaik katsoa silmiin, kun olen aivan hänen pauloissaan. Miten saan hänet pois kimpustani, miten saan hänet unohtamaan minut? Yhtäaikaa, ku itse yritän unohtaa hänet??