tuo järki ja tunteet yhdistelmä...
tunteet kipunoi pitkään (vuosia) ja tiedän ettei ne ollet yksipuolisia. Tilanne oli mahdollisimman mahdoton, ja vaikea, mutta kuitenkaan eihän tunteita voi kieltääkään. Oli ne sallittuja tai ei. Sitten oli pakko miettiä... joskopa järjellä sitten. No eihän se sittenkään helppoa ollut.
Myönnän- itse olin se ehkä "enempi välittävä" ja tilanteeni oli ns. helpompi. Mutta ei se oo selitys. Luulen että olin se enemmän tunteva ja samalla "kärsivä" osapuoli. Noh paljon on tapahtunut ja vettä joessa virrannut, mutta pointti on se että te kaikki omasta mielestänne yksipuolisessa ihastuksessa rypevät immeiset... se on raskasta ja vaiukeaa.. mutta hyväksytkää ne merkit... jos toinen ei ole teistä oikesti kiinnostuneita (kysele mitä kuuluu jne..) niin ne satuunaiset katseet ja huomionosoiteukset EI MERKITSE OIKEASTI mitään.
Ne on vaan ns. backup sille että se ihminen on siinä lähellä JOS sattuu joskus tartteen. Mulla kesti kauan (siis todella kauan) tajuta tuo asia, ja uskoakseni nyt olen selvillä vesillä sen asian kanssa ja pystyn suhtautuun tähän henkilöön kuten keneen tahansa. Töitä se vaatii, mutta hengissä ollaan. Ohjeeni siis: Ulos vaan tuollaisesta ihmissuhteesta, ehkä jotain aidompaa on tulossa. Sitä odotellessa.
Kaikkea hyvää elämään kaikille jotka on ollut/on samassa tialanteessa.
tunteet kipunoi pitkään (vuosia) ja tiedän ettei ne ollet yksipuolisia. Tilanne oli mahdollisimman mahdoton, ja vaikea, mutta kuitenkaan eihän tunteita voi kieltääkään. Oli ne sallittuja tai ei. Sitten oli pakko miettiä... joskopa järjellä sitten. No eihän se sittenkään helppoa ollut.
Myönnän- itse olin se ehkä "enempi välittävä" ja tilanteeni oli ns. helpompi. Mutta ei se oo selitys. Luulen että olin se enemmän tunteva ja samalla "kärsivä" osapuoli. Noh paljon on tapahtunut ja vettä joessa virrannut, mutta pointti on se että te kaikki omasta mielestänne yksipuolisessa ihastuksessa rypevät immeiset... se on raskasta ja vaiukeaa.. mutta hyväksytkää ne merkit... jos toinen ei ole teistä oikesti kiinnostuneita (kysele mitä kuuluu jne..) niin ne satuunaiset katseet ja huomionosoiteukset EI MERKITSE OIKEASTI mitään.
Ne on vaan ns. backup sille että se ihminen on siinä lähellä JOS sattuu joskus tartteen. Mulla kesti kauan (siis todella kauan) tajuta tuo asia, ja uskoakseni nyt olen selvillä vesillä sen asian kanssa ja pystyn suhtautuun tähän henkilöön kuten keneen tahansa. Töitä se vaatii, mutta hengissä ollaan. Ohjeeni siis: Ulos vaan tuollaisesta ihmissuhteesta, ehkä jotain aidompaa on tulossa. Sitä odotellessa.
Kaikkea hyvää elämään kaikille jotka on ollut/on samassa tialanteessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vettä joessa virrannut!" Hienosti sanottu! :)
Minäkin roikuin tällaisessa " suhteessa " ja olin ehkä se
enempi välittävä ja kyselin, en uteliaisuuttani, vaan
ystävällisyyden hengessä, kuulumisia.
Toinen kertoi rakastavansa ja ajattelin, että on sama,
vaikka Aku Ankka sanoisi rakastavansa minua.
Ei tuntunut aidolta, koska hän ei ollut kiinnostunut
ajatuksistani tahi voinnistani eikä mistään muustakaan,
mitä kerroin tai toivoin vuorovaikutusta.
Uskon, että jotain aidompaa on vielä tulossa sillä, tämä
rassasi henkeäni ja nyt, järjenhivenen löytäessäni,
näen oman lapsellisuuteni ja typeryyteni.
Olin ehdottomasti liikaa hänen elämässään ja hävettääkin,
näin jälkeen päin, mitä mahtoi ajatella.
En koskaan saanut tietää, eikä sillä sinänsä mitään väliä enää ole.
Ihastuneena ja rakastuneena on sokea ja typerä.
Olen antanut itselleni anteeksi ja jatkan matkaani.
Jokatapauksessa, opettava ja kasvattava kokemus.
Minäkin toivon kaikille kaikkea hyvää elämään ja sellaisia
ihmissuhteita, jotka toimivat.