tuo järki ja tunteet yhdistelmä... tunteet kipunoi pitkään (vuosia) ja tiedän ettei ne ollet yksipuolisia. Tilanne oli mahdollisimman mahdoton, ja vaikea, mutta kuitenkaan eihän tunteita voi kieltääkään. Oli ne sallittuja tai ei. Sitten oli pakko miettiä... joskopa järjellä sitten.
No eihän se sittenkään helppoa ollut. Myönnän- itse olin se ehkä "enempi välittävä" ja tilanteeni oli ns. helpompi. Mutta ei se oo selitys. Luulen että olin se enemmän tunteva ja samalla "kärsivä" osapuoli.
Noh paljon on tapahtunut ja vettä joessa virrannut, mutta pointti on se että te kaikki omasta mielestänne yksipuolisessa ihastuksessa rypevät immeiset... se on raskasta ja vaiukeaa.. mutta hyväksytkää ne merkit... jos toinen ei ole teistä oikesti kiinnostuneita (kysele mitä kuuluu jne..) niin ne satuunaiset katseet ja huomionosoiteukset EI MERKITSE OIKEASTI mitään. Ne on vaan ns. backup sille että se ihminen on siinä lähellä JOS sattuu joskus tartteen.
Mulla kesti kauan (siis todella kauan) tajuta tuo asia, ja uskoakseni nyt olen selvillä vesillä sen asian kanssa ja pystyn suhtautuun tähän henkilöön kuten keneen tahansa. Töitä se vaatii, mutta hengissä ollaan. Ohjeeni siis: Ulos vaan tuollaisesta ihmissuhteesta, ehkä jotain aidompaa on tulossa. Sitä odotellessa. Kaikkea hyvää elämään kaikille jotka on ollut/on samassa tialanteessa.
No eihän se sittenkään helppoa ollut. Myönnän- itse olin se ehkä "enempi välittävä" ja tilanteeni oli ns. helpompi. Mutta ei se oo selitys. Luulen että olin se enemmän tunteva ja samalla "kärsivä" osapuoli.
Noh paljon on tapahtunut ja vettä joessa virrannut, mutta pointti on se että te kaikki omasta mielestänne yksipuolisessa ihastuksessa rypevät immeiset... se on raskasta ja vaiukeaa.. mutta hyväksytkää ne merkit... jos toinen ei ole teistä oikesti kiinnostuneita (kysele mitä kuuluu jne..) niin ne satuunaiset katseet ja huomionosoiteukset EI MERKITSE OIKEASTI mitään. Ne on vaan ns. backup sille että se ihminen on siinä lähellä JOS sattuu joskus tartteen.
Mulla kesti kauan (siis todella kauan) tajuta tuo asia, ja uskoakseni nyt olen selvillä vesillä sen asian kanssa ja pystyn suhtautuun tähän henkilöön kuten keneen tahansa. Töitä se vaatii, mutta hengissä ollaan. Ohjeeni siis: Ulos vaan tuollaisesta ihmissuhteesta, ehkä jotain aidompaa on tulossa. Sitä odotellessa. Kaikkea hyvää elämään kaikille jotka on ollut/on samassa tialanteessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koin samaa 10 vuotta. Ilman sen kummempia tunteita toiselta, mutta itse luulin olleeni ehkä ihastunut. Katseita, huomiota, hellyyttä, kosketusta hyvin harvoin. Jos mies on perusluenteeltaan jäyhä, etäinen, puhumaton, tunteitaan näytämätön, ei tue toista ihmistä eikä jaa arkeaan, niin ei siinä ole mitään tehtävisä. Jos tietty haluaa kylmän suhteen, niin tervemenoa.. Mutta jos, älkää hukatko asian päättämisen 10 vuotta..
kielletty? Sama viesti täällä ja tuolla Järki ja tunteet-palstalla. Eipä mulla muuta tähän.
vaikka asian noin saatanan vaikeesti esitit. Tiedän, että meillä kaikilla on vain yksi elämä. Tiedän, että moni ottaa siitä kaiken irti ihmissuhteissa. En mä. Ja oon helvetin tyytyväinen itseeni näin. Ja elämääni. Rakastan ja haluan mitä haluan. Ei oo maailmanloppu, jos en rakkautta saa takas..
ps, oon kolmen promillen kännissä... ei järkeä sanoissa, mutta sairaan hauska ilta jos ei muuta :D
ihmissuhde takana.Ei tullut maailmanloppua,vaikka luulin etten siitä selviäis.Nyt on mennyt jo pari vuotta kun olosuhteiden pakosta jouduttiin eroamaan...