Minulla on paniikkihäiriö ja olen yksinäinen koska minulla ei ole tyttökaveria, toivottavasti edes joskus tulee olemaan...En uskalla jutella ihmisille niitä näitä ilman viinaa. Tai ilman lääkkeitä. Se on vaan niin hankalaa. Turhauttaa tämmönen tosiaan. Mitenhän niitä ystäviä saisi muutenkin kuin facebookin kautta ?
Yksinäinen
yksinäinen8312
3325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
saat kavereita vaikka täältä! Älä anna paniikkihäiriön lannistaa vaan näytä ettei se estä sua.Niin ainakin ite oon pärjäillyt.Ole ulospäin suuntautunut, et siinä mitään häviäkään vaikka menisit juttelee jollekin tytölle.Kerran tässä vaan eletään. Eikä mitään tapahdu tai kukaan ei jää "koukkuun" jos kuljet kädet taskuissa! ;) tsemppiä sulle! Jokaiselle on joku.
Unohda facebook, se ainoastaan lisää yksinäisyyden tunnetta.
(Sehän on suunniteltukin 12-vuotiaille tytöille jotka laskee "ystäviensä" määrää ja kilpailee kenellä eniten)
Miksi et yrittäisi vähentää viinan juomista?
Ehkä pääset pelkokynnyksen yli jo puolen kaljan jälkeen = uskallat puhua eikä kukaan voi väittää sinun olevan kännissä.
Ensimmäisenä on kommentoitava naisena tuota naisen kaipuuta alkoholi lääkkeet... henk.koht. en ota vakavasti juopuneita miehenpuoleisia paitsi parin sanan vaihtoon... kännissä kun kohtaa, tuskin tapaa koskaan selvinpäin. Siinä ollaan jo niin lähellä alkoholismia (joka on sairaus), että pysyn mielummin kaukana.
Itselläni on myös ahdistuskohtauksia, paniikkikohtauksia, sairastsan kroonistunutta masennusta enkä aina ole tasapainonen. Se on myös vaikuttanu ystävyyssuhteisiini. Sitten kun huomaan että mulla on hyvä päivä, lähden ihmisten ilmoille ja nautin olostani... samalla pidän silmät auki ja kattelen ympärilleni. Välillä menen juttelemaan yksin istuvalle ja joskus liityn mukavan näköseen porukkaan. Aikasemmin se tuntui kamalan vaikealta, mutta kun tajusin etten välttämättä näe heitä enää koskaan, ni mitä sitte vaikka nolaanki itteni! :D Ja jos sitte kuitenkin tulee tavattua toistamiseen, onpahan jo olemassa joku puolituttu jonka voi moikata.
Haluan siis sanoa, että jos on vaikeeta, kannattaa hakea apua ja sitten vain jättää ylimääräset pohdinnat, miettimiset ja analysoinnit pois ja elää hetkessä! Voimia sulle!