Rakastathan aamulla.
Kun usva vielä hihkuu.
Kun maa yötään itkee.
Rakastathan.
Ja kun aurinko yöstään erkanee.
Päiväänsä odottelee.
Silloinkin rakastat.
Sillä minä vilkutan sinulle matkaan.
Olen mukanasi siellä.
Siinä taskussa
jossa on reikä.
Ethän pudota minua.
Kun usva vielä hihkuu.
Kun maa yötään itkee.
Rakastathan.
Ja kun aurinko yöstään erkanee.
Päiväänsä odottelee.
Silloinkin rakastat.
Sillä minä vilkutan sinulle matkaan.
Olen mukanasi siellä.
Siinä taskussa
jossa on reikä.
Ethän pudota minua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
täältä kosken maisemista, lintujen laulusta
ja auringosta.
Ihana, NIIIIIN ihana runo taas Sinulta.
Rakkaus, rakkaus ja rakkaus - mikäpä
muukaan se meitä ryydittää näihin säkeisiin =)
Sympaattinen runo rakkaudesta. Rakkaus on iloinen, veikeäkin asia. Tai pitäisi/saisi olla.
Kun aina pyrin repostelemaan, niin sanon, että vierastan usvan hihkumista. Arvaan kuitenkin, että olet kirjoittanut sen harkiten, sillä on varmasti tarkoituksensa, jota minä en tunne.
Mielestäni ykköskastin runo!
Olen otettuna palauteestasi.
Usva "hihkuu" kun juokset aamutuimaan rantaan
saat kasteen päällesi
olet jo märkänä ennenkuin ehdit edes kastaakaan,,,
se on usvan "hihkumista"
usva nauraa sinulle kun olet saanut kasteen päällesi...:)))))))