Suhde edennyt siihen vaiheeseen, että muutosta yhteen on puhuttu. Mutta, mutta itselläni on iskenyt jarrut päälle koska...
Poikaystävälläni on palvelusrotuinen koira, tosin itsellänikin on ollut 20 vuotta palveluskoiria. Ongelmana on että ajanpuutteen takia luovuin pk touhuista. Työ ja elämäntilanne muuttuivat siten että aktiivisen, säännöllistä toimintaa kaipaavan koiran pito olisi ollut suoranaista eläinrääkkäystä. Nykyisen poikaystäväni koira on pelkästään kotona, ei miehellä ole mielenkiintoa treenata sitä, puhumattakaan liikunnasta. Tilanne onkin ajautunu siihen, että koira on joutunut minun "hoidettavakseni". Liikutan ja treenaan sitä omilta kiireiltäni nyt. Tästä innostuneena mies alkoi suunnitteleen lisää kyseisen rodun edustajia taloomme. Kerroin , ettei minulla ole mielenkiintoa, ajasta puhumattakaan kyseistä rotua kohtaan.
Hän ei tunnu ymmärtävän kertakaikkiaan mitä ison aktiivisen koiran pitäminen vaatii, katsoo mua vain silmät pyöreänä ihmetellen asennettani. Nykyinenkin koira on turhautuneena aiheuttanut jo vahinkoa naapureille ja laskun suuruus ei jääny ihan muutamaan sataseen :(. Tosin tilanne on parantunut ja koiran käytös on normaalilla tasolla nyt. Muuten menee hyvin mutta nyt minun on aika laittaa hänelle realiteetit eteen näissä koirahommissa. Miten teen sen kohteliaasti?
Poikaystävälläni on palvelusrotuinen koira, tosin itsellänikin on ollut 20 vuotta palveluskoiria. Ongelmana on että ajanpuutteen takia luovuin pk touhuista. Työ ja elämäntilanne muuttuivat siten että aktiivisen, säännöllistä toimintaa kaipaavan koiran pito olisi ollut suoranaista eläinrääkkäystä. Nykyisen poikaystäväni koira on pelkästään kotona, ei miehellä ole mielenkiintoa treenata sitä, puhumattakaan liikunnasta. Tilanne onkin ajautunu siihen, että koira on joutunut minun "hoidettavakseni". Liikutan ja treenaan sitä omilta kiireiltäni nyt. Tästä innostuneena mies alkoi suunnitteleen lisää kyseisen rodun edustajia taloomme. Kerroin , ettei minulla ole mielenkiintoa, ajasta puhumattakaan kyseistä rotua kohtaan.
Hän ei tunnu ymmärtävän kertakaikkiaan mitä ison aktiivisen koiran pitäminen vaatii, katsoo mua vain silmät pyöreänä ihmetellen asennettani. Nykyinenkin koira on turhautuneena aiheuttanut jo vahinkoa naapureille ja laskun suuruus ei jääny ihan muutamaan sataseen :(. Tosin tilanne on parantunut ja koiran käytös on normaalilla tasolla nyt. Muuten menee hyvin mutta nyt minun on aika laittaa hänelle realiteetit eteen näissä koirahommissa. Miten teen sen kohteliaasti?
Vastaukset 3
Vanhimmat
voit olla varma, että miehen luonne ei tule enää tässä iässä juurikaan muuttumaan. Sinä menetät hermosi tyypin kanssa, ihan varmasti.
Omasta mielestäni myös rehellisyys on kohteliaisuutta, ja jos oikeasti haluat asua ko. henkilön kanssa ilman ongelmia, niin varmaan parasta on puhua suoraan vaan asiasta. Siis ei tietenkään tylyin sanankääntein, vaan sanoa vaan suoraan mitä mieltä olet ja että et aio ryhtyä mitään koirakatrasta hoitamaan.
että tiukan ja kireätunnelmaisen keskustelun jälkeen toinen osapuoli alkoi käsittämään minun mielenkiinnon kohteeni. Ihmisillä saa ja pitää olla unelmia, enkä tyrmännyt hänen rotuaan ja kiinnostustaan. Tein vaan vähän liianki julmasti analysoinnin hänestä liikkujana ja koirankouluttajana =( Tein selväksi että hyväksyn hänen suunnitelmansa vasta kun hän osittaa urheillullisuutta eli lenkittää itse koiransa riittävästi, etsii tietoa rodusta, on valmis uhraamaan treeneihin aikaansa, myös väsyneenä töiden jälkeen. On valmis etsimään luotettavan hoitopaikan tarvittaessa, koska isojen koirien kanssa liikkuminen on oma juttunsa. Ja minä en jätä yhtään matkaani hänen koiriensa takia väliin. Ja ennenkaikkea kastroi nykyisen agressiivisen uroksensa. Summasummarum.....viileä ilmapiiri mutta aika paljon se puhdistui kuitenkin :) katsotaan kuins käy...