Olen reilusti yli kolmikymppinen nainen, ja tunnen että minun oletetaan olevan kiinnostunut lapsen hankinnasta...en ole. Tottakait pidän lapsista ja arvostan lasten hoitamista jne...se ei vaan ole minua varten, en usko että selviytyisin vuosikausien täydellisestä "symbioosista" lapsen kanssa. Menetin hyvän miehen osittain tämän takia. Mutta en voi hankkiutua raskaaksi (mikäli se onnistuisikaan, en voi tietää, lapset on lahja) kun ajatuskin on vastenmielinen. Naisellisuuteni ei vähene siitä ettei ole lapsia. Vanhuuden turvaa olen toki miettinyt ja yrittänyt rakentaa muulla tavoin, lapsethan eivät sitä välttämättä toisi vaikka heitä olisi, voivat esim. asua kaukana jne. Vastuuta muista voi kantaa muutenkin kuin omien lasten kautta - tärkeintä on, ettei elä vain itselleen, ja minä en elä. Toivon että kymmenen, parinkymmenen vuoden päästä ympäristön paine olisi jo hellittänyt ja lapsettomuuteni hyväksytty. Kyllä näissä asioissa täytyy kunnioittaa ihmisten omia valintoja elämänsä suhteen.
Miksi pitäisi synnyttää
Oma valinta
1151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos joskus hankin lapsia, niin adoptoin.