Tuo vanhanaikainen sana luonnehäiriöisyys oli nykyiseen narsismiin verrattuna sikäli hyvä ja toimiva sana, että se piti sisällään useamman persoonallisuushäiriödiagnoosin, ja selitti narsismin hyvin kattavalla tavalla. Se kertoi miten laajasta ja monin tavoin ilmenevästä asiasta narsismissa on kysymys: narsisti voi yhtä hyvin olla epäsosiaalinen ja sujuvasti murhaava psykopaatti kuin uraputkessa korkeuksiin kiitävä menestyjäkin - ja vaikka mitä muuta. Yhdistävänä asiana on vaikea ja 'monipuolinen' persoonallisuushäiriöisyys.
Persoonallisuushäiriöisyys ei korvaa sanaa luonnehäiriöisyys, koska sitä käytetään diagnooseissa. Luonnehäiriöisyys taas kertoo narsismia paremmin siitä, että kysymyksessä on ihan oikeasti hyvin laaja-alainen ja monin tavoin ilmenevä häiriö.
Persoonallisuushäiriöisyys ei korvaa sanaa luonnehäiriöisyys, koska sitä käytetään diagnooseissa. Luonnehäiriöisyys taas kertoo narsismia paremmin siitä, että kysymyksessä on ihan oikeasti hyvin laaja-alainen ja monin tavoin ilmenevä häiriö.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ehkä sanojen englanninkieliset versiot kertovat, mistä kummassakin on lopulta kyse:
Persoonallisuushäiriö = personality disorder
Luonnehäiriö = psychopathia.......
Vai kertooko tuo mitään?
By the way, narsismi on samalla kielellä "narcissism" ja narsisti = "narcissist" - eli ei "personality disorder" eikä myöskään "psychopathia". Suomessa vain kaikki on niin helppoa ja yksinkertaista - maallikolle.
:D
Nuo laittamasi versiot kertovat vain yhden näkemyksen asiasta, eivät ollenkaan kerro "mistä kummassakin on lopulta kyse".
ne kertovat hyvinkin tarkasti sen, missä suomenkielisissäkin vastineissa on kyse.
Mutta eihän sitä uskoa tarvitse. Asian voi todellakin ohittaa olankohautuksella.
Tiesitkö muuten, että psykologian opinnot suoritetaan englannin kielellä?
puhuvat suorastaan häkellyttävän sujuvasti 'psykopatiasta' ja 'luonnehäiriöisyydestä' ja 'rajatilaisuudesta' tarkoittaen yhtä ja samaa. Se kertonee siitä, että he ovat olleet psykiatrian ammattilaisia vuosikymmeniä, ja tottuneet käyttämään samoista asioista milloin mitäkin nimityksiä aina vallitsevien käytäntöjen mukaisesti. Narsismi on sen verran uusi käsite, että pitkän linjan ammattilainen ei välttämättä ole omaksunut koko sanaa - johtunee siitä, että vanha koira ei opi istumaan... Ammattilaisia kuunnellessaan maallikkokin oppii, että mutkikasta on.
minä juuri kirjoitin!
Psychopathia = luonnehäiriö!
Narsisimi "uusi käsite" ammattilaisten kesken? Perustelepas vähän....
"Psykiatrian pitkän linjan ammattilaiset puhuvat suorastaan häkellyttävän sujuvasti 'psykopatiasta' ja 'luonnehäiriöisyydestä' ja 'rajatilaisuudesta' tarkoittaen yhtä ja samaa."
-
Ei pidä paikkaansa.
olen kuitenkin kuullut niin tapahtuvan. Ja kuten sanoin: häkellyttäväähän se on ollut. Voisiko olla kysymys ns. koulukuntaeroista?
En ole urani aika moiseen törmännyt. Muuta en voi todeta.
Kyllä Mirri puhuu osittain asiaa. Rajatilahäiriöstä en tiedä kuulleeni, mutta psykopaatista eli vakavasta luonnehäiriöstä tiedän puhuttavan. Keltanokista psykiatreista en tiedä mitä he tietävät yleensäkään?
Urani pitkä (yleisestä näkökulmasta), enkä voi mitenkään allekirjoittaa nimim. Mirri57 kirjoittamaa asiaa:
"Psykiatrian pitkän linjan ammattilaiset puhuvat suorastaan häkellyttävän sujuvasti 'psykopatiasta' ja 'luonnehäiriöisyydestä' ja 'rajatilaisuudesta' tarkoittaen yhtä ja samaa."
Kyllä, puhumme "rajatilasta", "psykopatiasta" jne. muttei todellakaan _tarkoittaen yhtä ja samaa_.
Kerron yhden psykiatrin näkemyksen elävästä elämästä - esimerkkinä, muitakin löytyy...
Erään rajatilaiseksi nimetyn potilaan kohdalla psykiatri oli sitä mieltä, että uskonto on toiminut vahvana suojana rikollisuutta vastaan. Jos kiihkeää uskonnollisuutta ei olisi ollut, kyseinen ihminen olisi - persoonallisuushäiriöisyydestään johtuen - voinut kulkeutua rikolliseksi. Jos niin olisi käynyt, olisiko siitä rajatilaisesta ihmisestä silloin tullut epäsosiaalisesti persoonallisuushäiriöinen siinä missä tiukka uskonnollisuus on pitänyt poissa rikollisuudesta, eikä hänellä kaiketi ole olemassa epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön diagnoosia?
Kyseisen 'tapauksen' kohdalla vuosien varrella psykiatrian ammattilaiset ovat puhuneet rajatilasta, luonnehäiriöisyydestä, psykopatiasta, narsismista. Siis nimenomaan puhuneet, mistään diagnoosista minulla ei ole tietoa. Maallikkona päättelen, että 'rakkaalla lapsella on monta nimeä'.
Kyllähän tällä alalla monenmoista kielellistä ilmaisua on ja vielä käytetään, vaikka sinä et sitä sitten käyttäisikään. Kyllähän pitkään puhuttiin narsistista psykopaattinakin ja jotkut jopa sitä vieläkin käyttävät. Tässä keskustelussa ei kai tarkoitus ollut alunperin sekoitella eri sairaus nimikkeitä,vaan tarkastella pintaa syvemmin toisessa tarkoituksessa.
Totesin vain, etten ole koskaan törmännyt asiaan jonka jo aiemmin lainauksiin laitoin. Tämä tarkoittaa että itseni lisäksi, en ole huomannut muidenkaan ammattilaisten toimivan niin.
Keskustelun tarkoitukseen en puutu.
Kysyt tätä varmasti "psykiatri" O.L.tä, mutta omituinen näkökanta psykiatrilla oli uskonnon toimivuuteen suojana rikollisuutta vastaan. Perin oudolta tuo kuulostaa. Jos, ihminen on persoonallisuushäiriöinen tai luonnevikainen häntä ei suojaa ohjailevasti syvä uskonnollisuus, eikä muutkaan lait. Hän "seuraa" oman mielensä hallitsemattomia himoja ja haluja ja ne ovat yleensä ristiriidassa vaihdellen milloin vaan, ja kulloisenkin vaiheen vallitessa. Joskus syvä uskonnollisuus näkyy nimenomaan hyvin epäkierolla tavalla ja käänteisenä, kun mitä on tarkoitus. Jos uskonto kieltää varastamisen, niin häiriintynyt saattaa omalla "sairaalla" tavalla kuitenkin ajatella, että se on sallittua, jonkun ihmeellisen kieroutuneen ajatuksen kautta.
Kysymykseesi olisiko rajatilapersoonaa sairastavasta voinut tulla epäsosiaalinen persoonallisuushäiriöinen. Mielestäni ei. Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ja rajatilahäiriö kuitenkin poikkeavat siinä määrin toisistaan, että rajatila ei voisi ainakaan muuttua epäsos.häiriöksi. Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriöinen voi koheltamisellaan kulkeutuakin rikolliseksi, vaikka olisi uskonnollinenkin, mutta rajatilahäiriössä ei muutenkaan ole minusta tämän tyyppiseen käyttäytymiseen kovasti tarvetta.
Ilmeisesti psykiatrit eivät ole olleet varmoja diagnoosista ja ovat sen takia ehkä puhuneet ja vain arvailleet, että saattaa kysymys olla jostakin noista häiriöistä??
En ota kantaa (etenkään) internetissä kenenkään toisen lääkärin sanomisiin tai tekemisiin. Enhän edes tiedä kys. tapausta, taustoja, mitään muuta kuin kertomasi.
Eettisesti epäilyttävää alkaa kommentoimaan.
Lisään.
Uskonto, uskominen, voi muuttaa ihmisen ajattelutapaa ja tiettyjä toimintamalleja mutta persoonallisuutta uskoon tulo ei muuta.
Muuttaako se myöskin sairaan ihmisen ajattelutapaa ja toimintamalleja? Tokihan me kaikki jo tuon tiedämme, että eihän peroona muutu uskomuksista tai uskonnosta.
muuten väittää luonteen olevan persoonallisuuden synonyymi. Asiako ei olekaan noin yksinkertainen - siis että persoonallisuushäiriö = 'luonnehäiriö'?
Olen sinun kanssasi Mirri samaa mieltä. Itse haluaisin ehdottomasti käyttää sanaa luonnehäiriöinen, koska oma kokemukseni on, että "puhtaana" tuo narsistisuus harvemmin näyttäytyy. Olen samaa mieltä kanssasi ja vahvasti sitä mieltä, että narsismi on ja kuuluu olennaisena osana jokaiseen luonnehäiriötyyppiin. Lisäksi narsistisuus on hyvin paljon leimaa-antavana mukana myöskin kaikissa mielisairauksissa. Siksi luonnehäiriö on paljon kuvaavampi sana kattamaaan koko tätä laajaa ongelmaa.
Kyse toisaankin on laaja-alaisesta moniongelmaisesta kuviosta, jossa narsistisuus on vain yksi häiriön muoto kietoutuneena kaikkien näiden muiden persoonallisuushäiriöiden kanssa. En tiedä ymmärrätkö,mitä yritän sanoa,mutta luulen sinun ymmärtävän, sillä ajattelet paljon samalla tavalla ja olet varmasti perehtynyt asiaan myöskin mielenkiinnolla.
Pahoin pelkään, että narsistinen persoonallisuushäirö onkin laaja-alaisempien luonnehäiriöiden yksi olennainen osa vain, josta kaikkinainen häiriö sitten tavallaan muodostuu mikä mihinkin suuntaan persoonan luonteenpiirteen mukaan. Tämä narsitinen itsetunnon häiriö on mukana jo aina jokaisessa luonne- ja mielenhäiriössä, mielestäni.
Saitko yhtään jyvästä kiinni?
sinäpä sen sanoit. Tuskin on olemassa mitään yksittäistä 'häröä' muualla kuin teoriassa - ja tietysti diagnooseissa. Siksi olenkin niin kovasti sitä mieltä, että maallikot voisivat keskenään puhua 'kaikenkattavasta' luonnehäiriöisyydestä. Se pitää sisällään vähintäänkin neljä erilaista diagnoosia, joten ei tarvitsisi ruveta miettimään onko 'luonnehäiriöinen' ihminen epävakaa, narsistinen, huomiohakuinen, vai epäsosiaalinen - tai ties millainen sekoitus.
'Luonnehäiriöisyys' voitaisiin ajatella vaikeana persoonallisuushäiriöisyytenä, joten se selkeästi erottuisi lievistä persoonallisuushäiriöisyyden muodoista. Ihminen voi olla saanut esim. tunne-elämältään epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin, muttei hän ole millään lailla muille ihmisille harmeja aiheuttava 'luonnehäiriöinen'... Käytettäisiin sanaa 'luonnehäiriöinen' kuvaamaan kaikkia vaikeita persoonallisuushäiriöitä (sekä niiden sekoituksia ja 'liitännäissairauksia'), jotka ovat vaikeita häiriöitä sanan varsinaisessa merkityksessä - ja diagnooseista riippumatta.
'Luonnehäiriöisyys' kertoisi 'narsismia' paremmin senkin, että vaikeaan persoonallisuushäiriöisyyteen monine variaatioineen voi sisältyä myös varsinaista mielisairautta vaihtelevaisine oireiluineen. Maallikot eivät pysty erottamaan mistä milloinkin on kysymys: milloin ihminen oireilee jotakin diagnoosiluokituksen mukaista persoonallisuushäiriötä erilaisine ilmenemismuotoineen ja 'sekoituksineen', milloin taas jotakin mielisairautta, milloin kaikkea yhdessä. Ei heidän tarvitsekaan pystyä erottamaan, mutta he tarvitsevat käyttöönsä hyviä sanoja kuvatakseen omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan.
'Luonnehäiriöisyys' voisi olla yksi hyvä sana maallikoiden käyttöön, kun pitäisi onnistua kuvaamaan vaikeaa 'oireyhtymää', joka pitää sisällään monenlaista persoonallisuuden häiriintyneisyyttä ja mielen sairautta.
Kuten sanoit: aspekteja on monia, ja asiaan liittyvät kirjoitukset ovat pohdintoja...
Aika järjettömältähän tuntuu,että näitä eri variaatioita sitten pyöritetään ja väkisin yritetään löytää niistä yhdentoista diagnoosiluokituksen joukosta joku täsmäämään potilaan tilaa. Hauskoilta nuo nimitykset kuullostavatkin. Epävakaa,epäsosiaalinen,huomionhakuinen,vaativa jne...ja sitten,kun ei mikään noista oikein natsaa,niin lopuksi löytyy kyllä aina vielä ässä hihasta...sekamuotoinenpersoonallisuushiriö,muut ja pitkäaikaisetpersoonall.häiriöt. Luonnehäiriö on siitä hyvä kuvaamaan häiriintyneen persoonaa,että siinä yleensä on mukana hyvin paljon erityyppistä häiriötä mukana. Itse ihmettelin kovasti,että narsistinen peroonallisuushäiriö ei yksistään riittänyt kuvaamaan oman siippani persoonaa,vaan jotakin oli vielä selitettävää ja löytyihän sieltä muutakin. Luonnehäiriö kuvaakin minusta tätä meidän ongelmaamme parhaiten ja siksi haluan sitä käyttää.
Virheitä tapahtuu paljon psykiatrien diagnosoinneissa. Potilaat ovat saanet yhden yhdeltä lääkäriltä, joka on vaihtunutkin sitä mukaan,kun lääkärikin vaihtuu. Ongelma on siinä,että luonnehäiriöt muistuttavat perusolemukseltaan vahvasti toisiaan ja niiden kuvaaminen johonkin tiettyyn häiröön tuntuu lähes mahdottomalta,niin paljon samaa on juuri kietoutunut toisiinsa. Ongelma on yhtä kuin iso LUONNEHÄIRIÖmuoto,jossa pohjana on narsitinen heikko minä.
luonnehäiriöisyydestä, ja käsitteiden liittymisestä toisiinsa:
http://tiny.cc/FQCAL
Mirri57 sanoo: "narsisti voi yhtä hyvin olla epäsosiaalinen ja sujuvasti murhaava psykopaatti kuin uraputkessa korkeuksiin kiitävä menestyjäkin - ja vaikka mitä muuta."
Hän voi, kuten tässäkin tapauksessa, olla myös vertaista leikkivä besserwisser. Narsisti voi todellakin olla ihan nenäsi alla ja henkilö, joka kirjoittaa olevansa narsismin uhri ja tietää narsismista ja luonnehäiriöistä kaiken....
Faktahan on, ettei narsisti näe vikaa itsessään, vaan vika on aina muissa ja hän on "uhri"...
YÄK!
uhrin itsesyytöksistä sinulla ei taida olla mitään kokemusta. Uhri kun etsii vikoja itsestään suorastaan epätoivon vimmalla ja loputtomiin. Ellei kukaan kerro hänelle, ettei luonnehäiriöisen ihmisen käyttäytyminen muutu vaikka uhri miten yrittäisi muuttaa itseään.
Minun kirjoittelussani on nähtävissä toipuminen ja ex-uhrius, mutta sitä sinä et ymmärrä. Ex-uhri jättää taakseen loputtoman itsensä syyllistämisen ja omien vikojensa kaivelun; niitä mietitään ja korjaillaan yhdessä ammattilaisten kanssa - ei nettifoorumeilla.
Sinua taitaa ärsyttää kirjoitteluni tästä asiasta, muttei voi mitään, kirjoitan silti. Ei auta vaikka miten puhuisit besserwisseriydestä ja sanoisit narsistiksi.
miten moni tukarilla on nähnyt millaista peliä pidät... luuletko, että foorumia vaihtamalla paranet?
ai niin, ethän pidä itseäsi ongelmaisena... muut ovat..
narsismista ei parane, ei
ettei moni ole nähnyt minkäänlaista 'peliä'. Herää kysymys, että kenen päästä 'peli' löytyy.
sivustolla, jossa voi kirjoittaa toisiin kirjoittajiin kohdistuvia kommentteja tarvitsematta laittaa edes nimimerkkiä näkyviin? Minä sentään kirjoitan asiasta (senkin uhalla, ettei asiakirjoittelustani pidetä, eikä se miellytä) - en nimimerkeistä, enkä toisista kirjoittajista.
hymiö mielesi mukaan
Minulle on sanottu päin naamaa psykiatrin taholta: Sinä olet psykopaatti ja häiriintynyt. Vaikka kannan luonnehäiriö diagnoosia varmistettuna monin testein pitkin ja poikin, haastatteluja on paljon, en silti pidä itseäni psykopaattina. Olen normaali-ihminen joskin kärsimätön, sen myönnän.
'Kärsimättömyys' on laaja käsite ja ilmenee monin tavoin - pahimmillaan se teettää ihmisillä henkirikoksia... 'Kärsimättömyys' voi olla sattunnaista lyhytpinnaisuutta, mutta se voi olla myös sitä, että ihminen on hyvin joustamaton, eikä kykene ollenkaan asettumaan toisten ihmisten asemaan.
Olisi kiva kuulla mitä kaikkea sinun 'kärsimättömyytesi' pitää sisällään, ja miten se ilmenee arjessasi. Ja mitä 'kärsimättömyytesi' voisi mielestäsi äärimmillään olla, jos toimit sen mukaan. Kerro jos haluat.
Moni kanssaihmisiä kohtuuttomasti rassaava ja rasittava ihminen kieltää asian järjestelmällisesti voimatta koskaan edes harkita, että saadussa palautteessa saattaisi olla totuuden siemen. Näiden ihmisten käsitys itsestään on hämmästyttävän pysyvä - mikään ei hetkauta.
Eräällä työpaikalla tuli tiukka paikka ilmapiiriasioiden vuoksi. Ulkopuolinen asiantuntija yritti selittää työntekijöille peruskäytöstapoja ja elämän tosiasioita. Eräs rouva, joka ei koskaan kestänyt kritiikkiä tai erilaisia näkemyksiä, hermostui ja otti palaverin ohjakseen haltuunsa. Hän totesi topakkaan tyyliinsä olevansa räväkkä, avoin, rehellinen ja huumoritajuinen. Rouva myös toivoi, että muut osaisivat olla enemmän hänen kaltaisiaan, niin ei olisi ongelmia! Hän kertoi ymmärtävänsä, että kaikkien hipiä ei tällaista suurta persoonaa kestä, mutta ongelma oli kuulemma näiden huumorintajuttomien herkistelijöiden korvin välissä. Oikeasti rouva apureineen manipuloi esimiehiä ja koko työyhteisöä sekä piinasi joitakin ihmisiä lukemattomin eri tavoin. Kuvaavaa on, että ilmapiirin parantamiseksi palkattu nuorehko psykologi vain mumisi positiivisuuden tärkeydestä, kun äkäinen rouva kaappasi häneltä "vallan" tilanteen käsittelyssä. Työyhteisön ilmapiirissä koettiin seuraavina kuukausina rouvan raivo tavallistakin väkevämpänä. Varmaan hyvin tuttu tarina raivopäiden vaikutuspiirissä eläville.
Kärsimätön, voit googlata sanan merkityksen. Itselle se tarkoittaa ensin toimia ajatella myöhemmin. Tuosta joudun itseäni kovastikin joskus moittimaan. Kärsimätön odottamaan yleensä mitään. Kärsimätön yksitoikkoisessa työssä ja silleen.