Miten jännittäjä selviää ja pärjää yliopistossa? Itse olen aivan hullu jännittämään esiintymistä ja ääneen lukemista. Esitelmän pitäminen ja lukeminen menee aivan yli...tulee suorastaan paniikki, josta ei kertakaikkiaan selviä! Miten te, jotka jännitätte todella paljon, olette selvinneet? Minun jännittäminen siis ei ole pintä jännittämistä, vaan aivan jotain muuta! Olen jo nyt antanut itselleni luvan jättää opinnot kokonaan, jos jännittäminen alkaa ahdistaa liikaa...
Auttakaa!!!
Auttakaa!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei kannata kärsiä suotta. Jännittämiseen saa lääkkeitä. Sain itse vasta viime viikolla varattua ajan lääkärille jännittämisen takia. Kunpa olisin tehnyt sen jo vuosia sitten! Jännitän siis todella paljon juuri esitelmiä, ääneen lukemista ym. Vaivani ei ole mennyt "siedätyshoidolla" ohi. Tuntuu että päinvastoin.
Jos alkaa ahdistaa liikaa, varaa aika lääkärille vaikka YTHS:lle. Heille jännittäjäopiskelijat ovat tuttu asia ja he varmasti ymmärtävät sinua. Älä vain jätä opintojasi kesken jännittämisen takia. (Tiedän kyllä miten raskas taakka jännittäminen on.)
Tiedän myös, miten suuri kynnys on hakea apua, mutta se kannattaa. Kunpa tosiaan olisin itse uskaltanut sen aiemmin tehdä.
Tämän ei ollut tarkoitus olla mikään palopuhe lääkkeiden puolesta. Mutta kun olen sen itse kokenut, että kaikilla se jännittäminen ei mene ohi vain altistamalla itseään esiintymään. Eikä niitä lääkkeitä tartte syödä joka päivä. Sellaisiakin on, joita otetaan vain esim. ennen esitelmää.
Tsemppiä opintoihin. Älä luovuta :)
Kun ihmiselle tulee lisää ikää ja kokemusta, niin jännittäminen vähenee. Tiedän monta ihmistä - itseni mukaan lukien, joiden jännittäminen on vähentynyt, kun on huomannut, ettei jännittävissä tilanteissa käy kuinkaan. Joskus tulee jokaiselle eteen se tilanne, että huomaa olevansa tilaisuuden paras asiantuntija, eikä täten tarvitse lainkaan jännittää. Siihenpä se sitten liika jännittäminen jääkin; pieni jännitys on kuitenkin hyväksi, että osaa skarpata esiintymistilanteissa.
Minäkin odottelin vuosikausia ja ajattelin myös, että aika hoitaa. Vaan ei hoitanut. Eikä se paljon fuksia tällä hetkellä lohduta, että vuosien päästä voit ehkä esiintyä luontevasti. Kaikkiahan esiintyminen jännittää jonkin verran, mutta lamauttava jännitys on täysin eri asia. Itse häpesin niin paljon jännittämisen fyysisiä oireita, että joka kerta oli yhä vaikeampi paikka mennä ihmisten eteen esiintymään. Ei ollut tarkoitus tyrmätä rohkaisuasi, mutta en tiedä, oletko itse kärsinyt yhtä pahasta jännittämisestä kuin vaikkapa aloittaja tai minä.
täytyy onnitella opiskelupaikasta! Yliopistossa harvemmin tarvitsee lukea ääneen toisille, mutta seminaareja ja muita luentoja kyllä on, jossa esitellään omaa työtä, ryhmätyötä tai kommentoidaan muiden töitä - ja ylipäätään on ryhmäkeskusteluja jne. Jos jännittäminen tuntuu aivan sietämättömältä, niin hae ajoissa apua YTHS:ltä eli ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palveluista, jotta pääset joko psykologin tai lääkärin juttusille. Älä ainakaan sen vuoksi luovu opiskeluista! Kokemukseni mukaan joillakin jännitys lieventyy ajan myötä - tai ainakin esim. kurssin aikana, kun muutkin tulevat tutuiksi (pienryhmäopetuksessa, esim. seminaarit). Ja jos yhtään lohduttaa, niin kun itse aloittelin nuorena yliopisto-opettajana, niin todellakin pelotti välillä mennä sinne opiskelijoiden eteen! Jännitti aivan kamalasti - varsinkin, kun vastassa istui itseä reilusti vanhempaa väkeä...Nyt sujuu jo enkä enää jännitä tai pelkää! Joskus tosin huvittuneena mietin, että voiko olla niin, etä opiskelijat jännittävät minua ja minä heitä...terv. yliopisto-opettaja
Kiitos ihan hirveän paljon rohkaisuista. Lupaan itselleni ja teille, että haen jännitämiseeni apua, enkä aio sen takia jättää opintoja! Kiitos, on helpottavaa kuulla että on muitakin, jotka jännittää liikaa ja helpottavaa, että siihen voi saada apua. En ole edes ymmärtänyt hakea jännitykseeni apua lääkäriltä. Aina on vain sanottu, että jännittämisestä pääsee vain esiimtymällä, no, minä en ole päässyt...jännittäminen on mennyt vain pahemmaksi. Toivottavasti minäkin saan apua ja voin tuntea olevani "normaali"!
Miten on opiskelut lähteneet käyntiin? Itse olen saanut avun beetasalpaajista. Niitä otetaan vain ennen jännittävää tilannetta, ei joka päivä tarvitse ottaa. Oli todella outo (ja HIENO) fiilis, kun kokeilin lääkettä ekaa kertaa. Ennen omaa vuoroani tuntui, että eihän ne mitään auta, kun jännittää silti. Sitten kun tuli minun vuoroni puhua, ääneni oli normaali! Ei vapissut, vaan oli normaali, selkeä ja kuuluva. Olin aivan ihmeissäni :D
Jännitin etukäteen lääkärissä käyntiä. Kävin YTHS:llä. Lääkäri oli kuitenkin TODELLA mukava ja kannustava! Hän ymmärsi vaivani täysin ja kirjoitti reseptin. Kertoi itsekin kärsineensä jännittämisestä. Olin niin helpottunut, kun poistuin lääkärin luota, että hymyilin vain itsekseni. Mahtoivat muut ihmetellä siellä, miksi olin hymy korvissa jossain lääkärikeskuksessa :D Turhaan olin kärsinyt vuosikausia ja odottanut, että jännittämiseni menisi vuosien saatossa itsekseen ohi. Nyt on helpompi kohdata jännittävät tilanteet, kun voi luottaa, ettei ääni vapise ja kädet tärise. Ehkä jossain vaiheessa uskallan jättää lääkkeet pois. Kunhan olen huomannut, että pystyn kyllä siihen. (Kannattaa muuten muistaa varata lääkäriaika hyvissä ajoin, sillä YTHS:llä saattaa olla viikkojenkin jonot yleislääkäreille.)
Mä suosittelen omasta kokemuksesta rauhottavia. Niillä menee jännityksen tunne pois, joten sitä myötä ei ole myöskään mitään äänenvärinöitä tms. Olo on rento. Tosin niissä on sivuoireena väsymys, joten esim. tenttijännitykseen ei kannata ottaa... ;)
Kyllä se jännitys menee aikaa myöden ja etenkin just noitten lääkkeiden avulla. Käytin itse pari vuotta rauhottavia ja nyt olen ne jättänyt, vaikka toki jännittää vieläkin. Lääkkeet vaan autto tietyn vaiheen yli.
Mulla taas on sellanen tilanne etten jännitä esiintymistä, mutta tunnilla vastaaminen ja ääneenlukeminen tuottaa suurta tuskaa. Olen yrittänyt voittaa pelkoni viittaamalla ja vastaamalla luennoitsijan kysymyksiin, mutta se ei tunnu auttavan. Jännitän tunnilla oloa todella paljon ja se häiritsee oppimistani. Onkohan tuohon olemassa mitään ratkaisua? Olisin todella kiitollinen jos joku viitsisi auttaa ja antaa vihjeitä. Onkohan se vähän noloa jos mies ilmoittautuu YTHS:lle tuon vuoksi? Sanovat että "siis mitä, tuonko takia sinä tänne tulit, iso mies". Tai jotain vastaavaa...
Siis täh? Miksi MIES ei saisi hakea apua? Aivan väärä asenne nyt sinulla ;) Kyllä miehetkin jännittävät. YTHS:llä on kuule nähty varmasti yhtä jos toista. Ne lääkärit ovat tottuneet kaikenikäisiin, kokoisiin ja näköisiin jännittäjiin. Itse olen nainen, mutta en kyllä ole koskaan ajatellut, että naisilla olisi joku yksinoikeus jännittää. Päinvastoin, meidän naistenhan pitäisi olla suuna päänä pälättämässä koko ajan ;)
Eli, siinä ei ole mitään noloa, jos haet apua. Voin vaikka vannoa, että et tule katumaan. Minäkin varauduin keksimällä vaikka mitä perusteluja, jos lääkäri ei olisi ottanut ongelmaani todesta. Mutta YTHS:n lääkäri oli tosi mukava ja ymmärtäväinen ja sain beetasalpaajia. Pelkäsin eniten, että minut vain teilataan jollain "kaikkihan nyt jännittää" -jorinoilla, mutta onneksi niin ei käynyt. Beetasalpaajat eivät siis ole psyykelääkkeitä tai rauhoittavia. Itselläni ne poistavat äänen vapinan ja käsien tärinän ja tasaavat sykettä. Itse ns. henkistä jännittämistä ne eivät poista. Silti helpottaa PALJON, kun tietää, ettei kädet tärise ja ääni vapise.
Soita rohkeasti sinne YTHS:lle. Turha se on itseään kiusata pidempään. Tsemppiä.
Joo niin kait se on sitten tehtävä. :) Kiitos rohkaisusta!
Voisiko joku nyt selittää, miksi mainostatte niin kovasti beetasalpaajia? Eikö ole aika naurettavaa, että jollekulle on tärkeintä, etteivät vaan MUUT näe jännityksen oireita? Ainakin mulle tärkeintä on oma olo, ei se mitä joku toinen näkee tai on näkemättä. Rauhoittavat antavat tuon rauhallisen ts. ihan normaalin olon. Kun niitä on aikansa käyttänyt, unohtaa jo miksi niitä alunperin otti ja voikin vähitellen lopettaa niiden käytön. En usko, että beetasalpaajista pääsee ikinä eroon, kun ne eivät kerran poista levotonta oloa.
Minä taas olen juurikin kuullut, että beetasalpaajista pääsee kyllä helposti eroon. Sitten kun on saanut positiivisia kokemuksia esiintymisestä ilman tärinöitä ja tutinoita! Rauhoittaviin taas voi jäädä ihan fyysisesti koukkuun. Lääkärikin sanoi, että beetasalpaajia yleensä kokeillaan ensin, ennen rauhoittavia. Juuri siksi, että ne ovat turvallisempia, koska fyysistä riippuvuutta ei synny. Ei se ole mikään henkilökohtainen hyökkäys sinua vastaan, jos täällä suositellaan itse hyväksikoettua ja turvallisempaa vaihtoehtoa. Käypä vaikka lukemassa "Pelot ja jännitys" -palstalta, kuinka moni on saanut apua beetasalpaajista. Ei se mitään huuhaata ole. Eikä myöskään ole sinulta pois, jos joku käyttää mieluummin beetasalpaajia kuin rauhoittavia lääkkeitä. Jos beetat eivät autakaan, niin sitten tietysti kannattaa mennä uudestaan lääkärin puheille.
Itselläni ainakin pahinta oli juuri se, kun TIESI, että muut näkevät kun jännittää. Aloin jännittää niitä jännitysoireita! Ehkä se sinusta on sitten naurettavaa. Naura pois vain. Kyllä sekin ainakin omaa oloani helpottaa, kun sydän ei hakkaa hullunlailla. Beetasalpaajat tasaavat nimittäin sykettä. Jos minua ei haittaisi, että muut näkevät jännitykseni, miksi sitten edes pelkäisin muiden seurassa? Jos se olisi ihan se ja sama?
Outo vastaus sulta. Taisit itse kokea mun kirjoituksen hyökkäyksenä sua vastaan?
Jos jännittäminen on niin lievää, että pahinta siinä on, kun toiset näkevät punan nousevan poskille, niin ehkä sitten beetasalpaajat auttaa. Omaan jännittämiseeni kuuluu mm. sanoissa sekoilu sekä unohtelu ja kaikenlainen älyllinen "hidastuminen". Olen kokenut, että koska rauhoittavilla saa rauhallisen olon sisäisesti, niin myös nuo älylliset oireet häviävät. Punaset posket sinne tai tänne.
Kävin itse vasta hakemassa reseptin beetasalpaajiin. Niissähän pointti on juuri siinä, että ne poistavat mm. sydämen hakkaamisen. Fyysiset paniikkioireet nimittäin vahvistavat aivojen käsitystä siitä että nyt ollaan vaarallisessa tilanteessa, joka taas lisää paniikkioireita jne. Jos fyysisiä oireita ei ole, aivotkin tavallaan rauhoittuvat. Näin siis teoriassa.
Minä nimenomaan en halunnut rauhoittavia sen takia, että ne "hidastavat" ajattelua jossain määrin. Minun tulevassa esitelmässäni joutuu esim. myös vastaamaan kysymyksiin. Eli teoriassa rauhoittavat voisivat vaikeuttaa tuota puolta. Mutta tosiaan, mikä toimii kenellekin. Itsekään en ole vielä päässyt kokeilemaan lääkkeitä esitelmässä. Mulla on TODELLA paha esiintymiskammo. Viime vuonna jouduin pitämään n. 2 minuutin esityksen, ja meinasin pyörtyä sen jälkeen...