Yritän päästä eroon juopottelusta. Kävin A-klinikalla ja keskustelujen jälkeen sain naltrexoni reseptin. Ja tietysti joudun käymään silloin tällöin sosiaaliterapeutin juttusilla.
Nyt olen lueskellut ko. lääkkeen sivuvaikutuksista, olen tullut epävarmaksi. Uskallanko ollenkaan alkaa syömään näitä pillereitä?
Onko kellään kokemuksia naltrexoni lääkkeestä? Auttaako se alkoholista irtipääsyyn?
Nyt olen lueskellut ko. lääkkeen sivuvaikutuksista, olen tullut epävarmaksi. Uskallanko ollenkaan alkaa syömään näitä pillereitä?
Onko kellään kokemuksia naltrexoni lääkkeestä? Auttaako se alkoholista irtipääsyyn?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sivuvaikutuksia toki on, kuten kaikilla lääkkeillä. Eikä se ole mikään jatkuva lääkitys, nimenomaan auttaa pahimman yli alkuun.
Mulla auttoi ihan paljonkin. Lääkkeiden kanssa on sellanen juttu, että niihin ei tällasissa asioissa saa nojata, ne tosiaankin on vain apu alkuun. Paraneminen riippu sitten ainoastaan itsesta. Ja sen kanssa voi olla duunia. Knnattaa ehkä selvitellä noita kallonkutistaja asioita. Ne selviää kyllä A-klinikallakin.
sitte on otettava itse vastuu itsestään.
http://www.google.fi/#hl=fi&q=naltrexon&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi&aq=f&fp=8ede68b8f25f32b3
JOS alkoholismiin olisi lääke keksittynä, sitä varmaan jaettaisiin ilmaiseksi äitiyspakkauksissakin !
Naltrekson (ja vastaavat) ovat vain lääketeollisuuden epätoivoinen yritys päästä tekemään bisnestä teollisuusmaiden suurimmalla terveysongelmalla, eli alkoholismilla. Mutta ainoa toimiva lääke alkoholismiin on edelleenkin itse alkoholi. Se vain kääntyy ennenpitkää käyttäjäänsä vastaan, kuten monet muutkin lääkkeet monissa muissa sairauksissa tekevät.
Näissä alkoholismi-lääkityksissä on ilmeisen kova placebo-vaikutus, eli sinäkin pystyt olemaan viikon tai kaksi juomatta vaikka söisit pelkkiä kalkkitabletteja - jos nimittäin vain itse uskot niihin.
Jotain muuta sinunkin on siis tehtävä itsellesi.
Sinunkin tapauksessasi itse sairaus eli alkoholismi on jotain muuta kuin vain alkoholin juomista. Juominen on oikeastaan vain tapa hoitaa tätä sairautta, ja siksi itse sairaus ei katoa mihinkään, vaikka kuinka syöt jotain "lääkettä".
Jos todella haluat lopettaa juomisen, sinun on vain yksinkertaisesti alettava olemaan rehellinen itsellesi, ja haettava tehoavaa apua itse sairauteen eli alkoholismiin, eikä vain sen oireisiin kuten juomiseen.
Tälläisella pelkkien oireiden hoitamisella et pääse muuta kuin ennen aikaiseen hautaan.
Niin ja se toinen tie eli KOHTUUKÄYTTÖ. Sitähän olet varmaan yrittänyt opetella jo vuosia, mutta turhaan. Sen voit siis jo unohtaa.
Alkoholismiin tepsii ainoastaan juomisen lopettaminen kokonaan, ilman mitään "joskus jossain hyvässä seurassa sopivasti"-unelmia.
Ainoa mikä voi alkoholismiin auttaa on Jumala. Maanpäällä hän toimii AA:n kautta!!!
Vain tupla A voi ihmisen pelastaa, kaikki muu on turhaa. AA on tie ja totuus, ainoa oikea!
Onnittelut siitä, että olet tunnustanut, että sinulla on ongelma ja yrität tehdä asialle jotain. Itse päädyin samaan tulokseen alkuvuodesta ja olen käyttänyt naltrexonia siitä lähtien, hoitoon on kuulunut myös ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa. Juomapäiväkirjasta voin todeta, että hoito on tehonnut joskin hitaasti - ja välillä on tullut takapakkiakin. Olen kuitenkin nyt kesälomalla juonut noin puolet siitä, mitä viime syksynä meni normaalisti työviikon aikana.
Mistä olet "lueskellut" lääkkeen sivuvaikutuksista? Pakkausselosteen (ja lääkärini) mukaan varteenotettavia riskejä on olemassa opiaattiriippuvaisille, raskaana oleville sekä niille, joiden maksa-arvot ovat sekaisin.
Lääkkeen vaikutuksesta on olemassa tutkimuksia, jotka - totta - ovat usein lääkefirmojen tekemiä mutta silloinkin tiedeyhteisö pääsee kriittisesti tarkastelemaan niiden lähtökohtia ja tuloksia. Useimmat tutkimukset totesivat naltrexonin auttavan alkoholiriippuvuuden hoidossa (muistaakseni 12:sta tutkimuksesta 7 oli puolesta, pari vastaan ja muutama tulkinnanvaraisia) mutta hoidon olevan tehokkaampaa yhdistettynä lyhytterapiaan. Mielestäni tämä on loogista ottaen huomioon sen, että alkoholin juominen on usein jonkinlaista itselääkintää pahaan oloon, ujouteen tms. Pyri terapeuttisi kanssa tunnistamaan tilanteet, joissa dokaaminen lähtee käsistä ja koita työstää myös näitä ongelmia.
Joskus tämä ei riitä, vaan ihmisen paha olo aiheutuu niin syvästä traumasta tai vakavasta häiriöstä, että alkoholiriippuvuuden sijaan - tai ehkä pikemmin lisäksi - myös mielenterveyttä on hoidettava.
En täysin dissaisi sitä plasebovaikutustakaan, jos hoitotulokset ovat todellisia. Myös AA:n avulla raitistuminen perustuu käsittääkseni uskoon...?
Mielestäni on kuitenkin olemassa myös joukko ihmisiä, joiden riippuvuus on niin syvää ja niin vahvalla biologisella perustalla (perimä, vuosikymmenien saatossa vahvistuneet hermoradat mielihyväkeskukseen, skannerilla havaittavat muutokset aivoissa) että kohtuukäytön opettelu ei ole enää toimiva vaihtoehto. Hoitavan lääkärin tulisi pystyä arvioimaan tätä asiaa ja määräämään harkintansa mukaan naltrexonin sijaan antabusta. Itsekin voit tehdä johtopäätöksiä omien kokemustesi perusteella ja oma vaikutelmasi tässä onkin tärkein: kohtuukäyttö (tai lopettaminen) ei tule onnistumaan, jollet usko, että se onnistuu.
Voimia sinulle. (Ja minulle...)
ei raitista. ei kumpikaan.
lääkefirmat saa rahaa ja juoppo uskoo aina loppuun saakka löytävänsä keinon kohtuukäyttöön.
antabus on hengelle vaarallinen, siinä pitää tosiaan olla juomatta. jos pystyy olemaan juomatta niin mihin sitä antabusta tarvitaan ?
kaikki lääkärit ei suostu edes moista päivystysriesaa punanaamojen kanssa hankkimaan eivätkä suostu antabusta kirjoittamaan. ihan hyvä niin.
mullakin ollu pari kertaa pitkän juomauran aikana antabusta. sitten vasta uskoin, kun kaikki vippaskonstit oli kokeiltu ja pohjalla oli.
juoppo kokeilee kaikki kuulemansa ja luulemansa, ettei tarvitsisi raitistua.
"Hoitavan lääkärin tulisi pystyä arvioimaan tätä asiaa ja määräämään harkintansa mukaan naltrexonin sijaan antabusta"
Juuri noin hoidetaan pelkkiä oireita, ja tulokset ovat näkyvissä kohdallasi. Lääkitystä ja terapiaa, mutta juominen jatkuu yhä.
Se tarkoittaa sitä, että myöskin kaikki se mitä sinussa tapahtuu ennen ensimmäistä paukkua ja heti sen jälkeen, on edelleen olemassa ja voi hyvin.
Se itseasiasssa on juuri sitä alkoholismia, jota pitäisi hoitaa, eikä vain sen oireita eli juomista.
Kun ihminen on alkoholisti, ja dokaaminen on kerran lähtenyt käsistä, lähtee se silloin joka kerta käsistä. On aivan samantekevää juoko itsensä sammuksiin, vai jättääkö hampaat irvessä hyvät viinat juomatta, kun ne joutuu juomaan myöhemmin kuitenkin. Tätä on alkoholismi.
Se mitä ihmisessä tapahtuu ennen juomista ja mitä tapahtuu ekan paukun jälkeen on ratkaisevaa. Ei se kuinka paljon tai usein juo.
97%:lla varmuudella uskalla sanoa, että sinäkin tulet epäonnistumaan yrityksissäisi saada juominen haliintaan. Olet sitten kuinka analyyttinen tahansa, niin vain n. 3% alkoholisteista onnistuu tässä pyrkimyksessään.
By the way, AA:n avulla raitistuminen ei perustu uskoon. Siellä käy paljon ateisteja, skeptikkoja ja jopa muslimejakin.
Raitistuminen onkin jotain aivan muuta kuin vain juomisen lopettamista.
Raitistuminen vasta alkaa siitä kun juominen on ollut jo pitkään loppu.
Siksi pelkkä juomisen lopettaminen raitistumisen sijaan johtaa väistämättä retkahduksiin tai läheisille sietämättömään kuivahumalaan.
Mua ei ainakaan innosta mennä lässyttämään paskaa toisten juopojen seuraan. Se on mukavaa silloin kun minä ja ne juopot ollaan kännissä, mutta ei muuten.
Ite olen miettinyt monesti, että eka olut taisi mun kohtaloni sinetöidä. En tiedä millaista elämää olisin viettänyt, jos olisin pysynyt raittiina, mutta jostakin kumman syystä minua ällöttää ajatella millainen olisin, jos olisin pysynyt raittiina. Pelottaa ajatella että mitä jos todella olisin saattanut olla sovinnainen, työkykyinen ja yhteiskuntaan sopiva ihminen. Hirveämpää kohtaloa en voi itselleni kuvitellakaan.
Kuten tässä hieman rivien välistäkin ja muuten on erinäisissä kommenteissa tullut ilmi, niin vaikuttaa että toisten ihmisten alkoholismista jotkut ei-alkoholistit tuntuvat tekevän itselleen vakavan psyykkisen ongelman, joka onkin tämän yhteiskunnan pahin mätäpaise.
Antakaa nyt perkele meidän tappaa itsemme millä aineilla huvittaa, veronmaksajia mekin ollaan.
Päihteiden käytön pohjalla on minusta sopeutumattomuus tähän yhteiskuntaan, jonka jotkut toisenlaiset ihmiset ovat saaneet aikaan. Alkoholilla paetaan todellisuutta. Sitä karmeaa todellisuutta, mikä muuten on vastassa aina kun on valveilla. Karmea totuus siitä että on helvetissä jo maan päällä.
Tämä hemmetin maa on kokoomuslaisen eliitin pelikenttä. Ei täällä normaalit ihmiset jaksa olla selvinpäin!
Sen verran jatkoksi vuodatukseeni, että mä en varmaan neljääkymmentä ikävuotta näe. Ei siihen tosin paljon matkaa olis.
Olen suht varma että mulla on suolisto tai vatsasyöpä, lääkäriin en mene, koska haluan että se leviää niin pitkälle että hoidot eivät ole enää mahdollisia.
Elämä voittaa. Elämä voittaa ihmisen.
kirjoittamaan sen mitä viina ei pulputtanut palstalle ?
ja asennetta, että olet oman elämäsi herra ja että jokainen on oman onnensa seppä.
Sen ekan ryypyn ottamatta jättämisen looginen seuraus on, että ei tule koskaan känniin.
että rupeat sopeutumaan tähän yhteiskuntaan.
hassulta, että alkoholisti on huolissaan jonkun lääkkeen sivuvaikutuksista. Ikäänkuin alkoholilla ei olisi sivuvaikutuksia, jotka ovat kaikkien yli suositusten juovien tiedossa.
Jospa pelkäätkin lääkkeen olevan sellainen, että ei tee mieli enää juoda tai et VOI enää juoda, mutta ei pelkoa, ei se sitä tee.
En ole vielä hakenut naltrexonia apteekista. Sivuoireiden määrän luin internetistä.
Olen kolme vuotta sitten käyttänyt antabusta. Kolmen viikon jälkeen niiden syöminen piti lopettaa, sillä ne ne nostivatkin maksa-arvot nopeasti korkeuksiin.
Pelkään että naltrexoni tekee saman tempun!
Kaipa se AA-kokous sitten on edessä, siihen ei ainakaan tarvita kemiallisia aineita!
Olen nyt ollut juomatta tasan viikon. Mutta vieläkin on vieroitusoireita; huimausta, unettomuutta, levottomuutta.
tarvita, kahvia kokouksissa kyllä saa. Selväpäisenä sitä voi juoda kohtuudella.
Käsitin näköjään väärin kysymyksen "auttaako naltrexoni juomiseen" - jos tarkoitus on raitistua, niin vastaus on ei. Itse pyrin kohtuukäyttöön eikä sekään todellakaan onnistu pelkkiä nappeja popsimalla vaan olen myös tarttunut syihin.
Eikä munkaan mielestä kohtuukäyttöä pitäisi edes yrittää harjoitella jos riippuvuus on vahva - en ehkä ilmaissut itseäni kovin selkeästi aikaisemmin. Syy, miksi itse kuvittelen pystyväni pystyväni siihen on se, että krapularyyppy ei ole koskaan maistunut, en ole vetänyt mitään putkia vaikka pahimmillaan on mennyt 50 annosta viikossa. Terveyskään ei ole ehtinyt mennä (paitsi mitä nyt olen kännissä koheltaessa kolhinut itseäni), veriarvojen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Eli seuraa ihmeessä niiden ihmisten neuvoja, joilla on samat lähtökohdat kuin sulla. Mutta usko lääkäriä ennemmin kuin sitä, mitä luet netistä! :)
Mä pyrin siihen kolmeen prosenttiin mutta olen sen verran realisti että jos tää toipuminen rupeaa tökkimään niin sitten nähdään siellä AA:ssa. Toivon kaikille täällä vakaata uskoa siihen, että viinanhimon voi voittaa (kukin itselleen parhaiten sopivalla tavalla).
viinanhimoa heikentämällä alkoholista saatavaa hyvänolon tunnetta. Tämäkin vaikutus tehoaa vain sopivaa geeniperimää kantaviin ihmisiin, joiden opioidijärjestelmään se vaikuttaa.
Tiedot ovat Markus Heiligin luennosta Hgin yliopiston ja Päihdelääketieteen yhdistyksen kesäkuisesta kokouksesta. Hän ei kuitenkaan lupaa lääkehoidosta psykososiaalisen hoidon korvaajaa. Lääkkeet pikemminkin tehostavat nykyisiä hoitomuotoja.
Artikkelin huomasin tuoreesta Yliopisto-lehden numerosta 8/2009.
Sain kyseistä lääkettä 15-vuotta sitten Israelissa, se on kehitetty alunperin lääkkeiden väärinkäyttäjille, siis todella vahvojen. Otin kyseistä valmistetta vuoden verran ja tulokset olivat seuraavat.
Se vähensi sitä hyvänolontunnetta, mutta lopulta lopetin koska alholisti tekee mitä vaan saadakseen sen hyvänolontunteensa.
Ja myöskin ajattelin juodessani kun käytin sitä, että lisään alkoholin määrää= ajatellen minuahan eihän pilleri haittaa. Eli aloin taistelemaan sitä pilleriä vastaan humalassa. Alkoholi on kuningas alkoholiin nähden. ja alkoholi on lopulta se kuningas. Tämä "kuningatar" vain lojui lopulta hengityskoneessa viikon olin saanut tosi rajun alkoholimyrkytyksen.
Nyt olen ollut raittiina jo 12.vuotta ilman antabusta, ilman mitään. Alussa toki käytin jotakin rauhoittavaa noin vuoden verran.
Mutta lopulta hakeuduin siellä ulkomailla parantolaan ja pääsin niistä pillereistäkin.
Nyt minulla on terveys ja olen saanut jopa 3 lastakin ja miehen.
Raittius kannattaa lopulta.