Senkun pistelee kaikki pistokkeet kiinni ja antaa soittaa.
Wanhaan aikaan biosiin piti syöttää mm. kovalevyn sektorien ja urien määrä ja levyt piti jumpata onko ne master tai slave. Prosessorista piti antaa kaiken maailman tietoja. Nyt biossi löytää kaiken ite, levyjen tyypit ja koot, prossun kellotaajuudet, näytönohjaimen, muistin määrän ja kaikki.
Ja käyttis sitten, levykkeitä (joita oli vino pino) syötettiin pesään toinen toisensa jälkeen ja kuittailtiin kaikenlaisiin kysymyksiin. Ennen käyttöä piti viritellä autoexec.bat ja config.sys kohdilleen. Nykyisin muuta kuin heittää rompun koneeseen niin se menee miltei omia aikojaan läpi (mitä nyt windowsin suojauskoodeja ja jotain täytyy antaa).
Jos ajurit eivät olleet oikeat, niitä piti todella metsästää eikä niin kuin nykyään saat heti kaikki netin kautta imuroitua.
Ensimmäinen itse kasaamani kone taisi olla 486DX-prossulla varustettu 33MHz kellotaajuudella pyörivä laite. Sitä ennen olin touhunnut 386SX 16MHz valmispaketilla. Nyt kasasin koneen jossa kukkuu AMD:n 2600 MHz:n suoritin ja tuohan on vielä vaatimaton.
Wanhaan aikaan biosiin piti syöttää mm. kovalevyn sektorien ja urien määrä ja levyt piti jumpata onko ne master tai slave. Prosessorista piti antaa kaiken maailman tietoja. Nyt biossi löytää kaiken ite, levyjen tyypit ja koot, prossun kellotaajuudet, näytönohjaimen, muistin määrän ja kaikki.
Ja käyttis sitten, levykkeitä (joita oli vino pino) syötettiin pesään toinen toisensa jälkeen ja kuittailtiin kaikenlaisiin kysymyksiin. Ennen käyttöä piti viritellä autoexec.bat ja config.sys kohdilleen. Nykyisin muuta kuin heittää rompun koneeseen niin se menee miltei omia aikojaan läpi (mitä nyt windowsin suojauskoodeja ja jotain täytyy antaa).
Jos ajurit eivät olleet oikeat, niitä piti todella metsästää eikä niin kuin nykyään saat heti kaikki netin kautta imuroitua.
Ensimmäinen itse kasaamani kone taisi olla 486DX-prossulla varustettu 33MHz kellotaajuudella pyörivä laite. Sitä ennen olin touhunnut 386SX 16MHz valmispaketilla. Nyt kasasin koneen jossa kukkuu AMD:n 2600 MHz:n suoritin ja tuohan on vielä vaatimaton.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen tutustunut tekniikkaan kun AMD Athlon 64 ja Pentium 4 olivat markkinoilla.
Onneksi nykytekniikka se vain kehittyy =)
Oli niitä plug-and-play koneita ennenkin kuten Commodoren C64 ja myöhemmät Amigat. Samoin Applen koneet on aina olleet konffausvapaita. Jostakin syystä IBM ja myöhempi musta mafia nimeltä microsoft veti homman tuohon levytyyppien valinta-, ajureiden valinta-, ja muuhun sontaan. Siinä 386-aikana sen aikaiseen windowiin kyllästyneenä latailin jostain funetista linux-nimisen systeemin johon ihastuin - vähän enemmän säätämistä se vaati kuin sen aikainen mikälie windows 3.x, mutta oli huomattavasti enemmän sen käyttöjärjestelmäarkkitehtuurin mukainen mitä koulussa opetettiin.
Nykyään käyttävyys on mennyt huomattavasti eteenpäin, ainoa kamaluus on Vista mikä kyllä minullakin on yhdessä koneessa. Mutta mieluiten käytän nykyään ubuntua duunissa ja maccia himasssa - kummassakin käytän win xp:tä virtuaalikoneessa (joko vmware tai parallel desktops). No juu, tunnusta, että on minulla win xp ihan raakanakin jossain asennettuna, koska se on paras windows-versioita (= vähiten huono).
Oma eka pc oli uusinta uutta aikoinaan ja maksoi kolmen kuukauden palkan verran, intel 286 kivi taisi pyöriä muutaman megahertsin taajuudella, mutta sillä sai aikaan ihmeitä, mistään windowsista tai internetistä ei ollu tietoakaan siihen aikaan, joten koko teho jäi ohjelmille.
Niinpä niin, kun muistelee minkälainen laite Apollo Guidance Computer (AGC) oli, jolla sentään lennettiin kuuhun, ihmetyttää, minkälaisia gigavaatimuksia nykyajan tietokoneohjelmilla on. Sillä sentään pyöritettiin reaaliajassa Kalmanin suotimia ja muita tilastollisia estimointimenetelmiä ja jostakin syystä niiden reaaliaikaimplementaatio tuottaa edelleenkin vaikeuksia. Ehkä kyseessä onkin ohjelmointitaidon inflaatio?
Kieltämättä kyllä nykyajan moniajokäyttöjärjestelmät sinänsä ovat periaatteessa ihan saman mahdollistavia systeemejä. Mutta ihmettelen vanhan sukupolven koodarina sitä, että miten voi olla mahdollista, että joku tekstinkäsittely vaatii jonkun gigan muistia tai jopa enemmän?
Itse olin sen verran edelläkävijä, että hommasin myös videonauhurin kokoisen cd rom aseman aikoinaan kalliilla totakai, sisäisistä asemista saattoi joku insinööri nähdä vasta unia bambulavetillaan, nopeus oli 1x eli hitain mahdollinen, mutta mutta cd:eet jotka tulivat mukana olivatkin siten täynnä tavaraa, nykyään kököinkin ohjelma vaatii cd rompun asennukseen, niissä oli tuhansia ohjelmia per levy, vähän joka tarpeeseen. ikuinen kierre tää tuntuu olevan että vaikka laitteet kehittyy niin tehot on syöty jo etukäteen.
>Senkun pistelee kaikki pistokkeet kiinni ja antaa soittaa.
Tuolla tavalla Macien kanssa on toimittu jo 25 vuotta. "Nykyään" on siis aika pitkä aika, peräti neljännesvuosisata...