Tietoa potilaalle: Lintuinfluenssa
Lääkärikirja Duodecim
19.12.2007
Pentti Huovinen, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri
* Espanjantaudin opetukset
* Maailma on influenssapandemian partaalla
* Aasiassa laajoja torjuntatoimenpiteitä
* Elämä pandemian aikana
* Taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset
* Mallirokotteesta täsmärokotteeseen
* Mitä sinä ja minä voimme tehdä?
Influenssapandemia (pandemia = koko maapallon kattava epidemia) alkaa, kun uudentyyppinen eläinten, yleensä lintujen tai sikojen, influenssavirus muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Edellinen pandemia oli nelisenkymmentä vuotta sitten, ja siksi asiantuntijat ennustavat uuden pandemian puhkeavan milloin tahansa. Kaakkois-Aasiasta maailmalle levinnyt H5N1-lintuinfluenssavirus on tällä hetkellä tärkein ehdokas uuden pandemian aiheuttajaksi.
On tärkeää erottaa toisistaan lintuinfluenssa, joka on lintujen tauti, ja toisaalta influenssapandemia, joka on ihmisten tauti. Lintuinfluenssaa sinänsä ei pidetä ihmiskunnalle erityisen suurena terveydellisenä uhkana, taloudellisena kylläkin. Se aiheuttaa suuria tappioita siipikarjateollisuudelle.
Lintuinfluenssaviruksesta tulee uhka ihmisille, kun influenssavirus muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Tämä muuntuminen tapahtuu suurella todennäköisyydellä siellä, missä on paljon lintuja ja ihmisiä yhdessä eli Aasiassa tai mahdollisesti Afrikassa.
Espanjantaudin opetukset
Tavanomainen kausi-influenssaksi kutsuttu epidemia on tullut joka vuosi lähes yhtä varmasti kuin ensilumet. Kausi-influenssa aiheuttaa kohtuullisen suurta sairastuvuutta; 5–20 % väestöstä sairastuu ja satoja, pääasiassa iäkkäitä ihmisiä menehtyy ennenaikaisesti. Näin on ollut jo vuosikymmenien ajan. Nykyään riskiryhmiä suojataan tarjoamalla syksyisin kausi-influenssarokotus korvauksetta.
Kausi-influenssaa rajumpi influenssapandemia voi syntyä, kun liikkeelle lähtenyt influenssavirus on ihmiselle uusi. Tällöin väestöllä ei ole vanhaa immuniteettia viruksen torjumiseksi. Viime vuosisadalla oli kolme pandemiaa. Vuosien 1918–1920 espanjantaudin viruksen nimi oli H1N1, vuoden 1957 aasialaisen H2N2 ja vuoden 1968 hongkongilaisen H3N2. Espanjantautiin kuoli Suomessa 1918–1919 arviolta 19 000–27 000 henkeä, aasialaiseen ja hongkongilaiseen joitakin tuhansia.
Espanjantauti tuli Suomeen neljänä aaltona, ensimmäinen kesä-heinäkuun taitteessa 1918, toinen syksyllä 1918, kolmas keväällä 1919 ja neljäs 1920. Tärkeä opetus on, että toisen aallon kuolleisuus on arvioitu suuremmaksi kuin ensimmäisen aallon. Yllättävää oli myös, että kuolleisuus ei kohdistunut pelkästään pikkulapsiin ja iäkkäämpään väestöön vaan myös nuoriin aikuisiin.
Nuorten aikuisten kuolleisuuden arvellaan johtuneen heidän voimakkaasta immuniteetistaan. Pandemiassa tavallinen kuolinsyy oli joko viruksen tai bakteerin aiheuttama keuhkokuume. On ajateltu, että elimistön voimakas tulehdusreaktio virusta vastaan olisi osasyyllinen keuhkojen vaurioitumiseen ja kuolemaan.
Espanjantaudin aikana kuolleisuus oli suurinta työväestön parissa. He asuivat ahtaasti, maassa vallitsi elintarvikepula ja työttömyys. Hygieeniset olot olivat heikot. Ei ollut sosiaaliturvaa, ja perheen elättäjän sairastuminen merkitsi väistämätöntä kurjuutta. Sairaalapaikkoja ei ollut kuin murto-osalle potilaista, eikä terveydenhuolto juurikaan pystynyt auttamaan sairastuneita. Antibiooteista ei tiedetty vielä mitään. Kaiken lisäksi Suomessa sisällissota oli juuri loppunut.
Tänään tilanne on aivan toinen. Ensimmäistä kertaa historian aikana pystymme ennalta valmistautumaan mahdolliseen pandemiaan: suomalaisten terveydentila on parempi kuin koskaan ennen, meillä on ruokaa jahygieeniset olosuhteet ovat hyvät.
Suomessa luotetaan terveydenhuoltojärjestelmään ja sosiaaliturva antaa turvaa sairauden aikana. Meillä on lääkkeitä, rokotteitakin on tilattu ja tietoa on tarjolla kaikille. Yleisö tietää influenssaa koskevat uutiset käytännössä samaan aikaan kuin asiantuntijatkin.
Maailma on influenssapandemian partaalla
Nyt tarkkailun alla oleva H5N1-lintuinfluenssavirus havaittiin ensimmäisen kerran Hongkongissa 1997. Sillä kertaa virus kitkettiin Hongkongin siipikarjasta, mutta se lienee jäänyt elämään hiljaiseloa seudun villeihin lintuihin. Vuodesta 2003 alkaen virusta on esiintynyt niin siipikarjassa kuin villeissä linnuissakin Aasiassa, Afrikassa ja joissain Euroopan maissa.
H5N1-virus on aiheuttanut toistaiseksi laajimmat ja vaikeimmat lintujen epidemiat mitä historia tuntee. On vain ajan kysymys, milloin virus muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Se voi tapahtua tänään tai vasta vuosien kuluttua. H5N1-lintuviruksella on samoja piirteitä kuin espanjantaudin H1N1-viruksella. Emme silti vielä tiedä, onko seuraava pandemia juuri tämän viruksen muunnoksen tai kenties jonkin muun tyypin viruksen aiheuttama.
Lääkärikirja Duodecim
19.12.2007
Pentti Huovinen, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri
* Espanjantaudin opetukset
* Maailma on influenssapandemian partaalla
* Aasiassa laajoja torjuntatoimenpiteitä
* Elämä pandemian aikana
* Taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset
* Mallirokotteesta täsmärokotteeseen
* Mitä sinä ja minä voimme tehdä?
Influenssapandemia (pandemia = koko maapallon kattava epidemia) alkaa, kun uudentyyppinen eläinten, yleensä lintujen tai sikojen, influenssavirus muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Edellinen pandemia oli nelisenkymmentä vuotta sitten, ja siksi asiantuntijat ennustavat uuden pandemian puhkeavan milloin tahansa. Kaakkois-Aasiasta maailmalle levinnyt H5N1-lintuinfluenssavirus on tällä hetkellä tärkein ehdokas uuden pandemian aiheuttajaksi.
On tärkeää erottaa toisistaan lintuinfluenssa, joka on lintujen tauti, ja toisaalta influenssapandemia, joka on ihmisten tauti. Lintuinfluenssaa sinänsä ei pidetä ihmiskunnalle erityisen suurena terveydellisenä uhkana, taloudellisena kylläkin. Se aiheuttaa suuria tappioita siipikarjateollisuudelle.
Lintuinfluenssaviruksesta tulee uhka ihmisille, kun influenssavirus muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Tämä muuntuminen tapahtuu suurella todennäköisyydellä siellä, missä on paljon lintuja ja ihmisiä yhdessä eli Aasiassa tai mahdollisesti Afrikassa.
Espanjantaudin opetukset
Tavanomainen kausi-influenssaksi kutsuttu epidemia on tullut joka vuosi lähes yhtä varmasti kuin ensilumet. Kausi-influenssa aiheuttaa kohtuullisen suurta sairastuvuutta; 5–20 % väestöstä sairastuu ja satoja, pääasiassa iäkkäitä ihmisiä menehtyy ennenaikaisesti. Näin on ollut jo vuosikymmenien ajan. Nykyään riskiryhmiä suojataan tarjoamalla syksyisin kausi-influenssarokotus korvauksetta.
Kausi-influenssaa rajumpi influenssapandemia voi syntyä, kun liikkeelle lähtenyt influenssavirus on ihmiselle uusi. Tällöin väestöllä ei ole vanhaa immuniteettia viruksen torjumiseksi. Viime vuosisadalla oli kolme pandemiaa. Vuosien 1918–1920 espanjantaudin viruksen nimi oli H1N1, vuoden 1957 aasialaisen H2N2 ja vuoden 1968 hongkongilaisen H3N2. Espanjantautiin kuoli Suomessa 1918–1919 arviolta 19 000–27 000 henkeä, aasialaiseen ja hongkongilaiseen joitakin tuhansia.
Espanjantauti tuli Suomeen neljänä aaltona, ensimmäinen kesä-heinäkuun taitteessa 1918, toinen syksyllä 1918, kolmas keväällä 1919 ja neljäs 1920. Tärkeä opetus on, että toisen aallon kuolleisuus on arvioitu suuremmaksi kuin ensimmäisen aallon. Yllättävää oli myös, että kuolleisuus ei kohdistunut pelkästään pikkulapsiin ja iäkkäämpään väestöön vaan myös nuoriin aikuisiin.
Nuorten aikuisten kuolleisuuden arvellaan johtuneen heidän voimakkaasta immuniteetistaan. Pandemiassa tavallinen kuolinsyy oli joko viruksen tai bakteerin aiheuttama keuhkokuume. On ajateltu, että elimistön voimakas tulehdusreaktio virusta vastaan olisi osasyyllinen keuhkojen vaurioitumiseen ja kuolemaan.
Espanjantaudin aikana kuolleisuus oli suurinta työväestön parissa. He asuivat ahtaasti, maassa vallitsi elintarvikepula ja työttömyys. Hygieeniset olot olivat heikot. Ei ollut sosiaaliturvaa, ja perheen elättäjän sairastuminen merkitsi väistämätöntä kurjuutta. Sairaalapaikkoja ei ollut kuin murto-osalle potilaista, eikä terveydenhuolto juurikaan pystynyt auttamaan sairastuneita. Antibiooteista ei tiedetty vielä mitään. Kaiken lisäksi Suomessa sisällissota oli juuri loppunut.
Tänään tilanne on aivan toinen. Ensimmäistä kertaa historian aikana pystymme ennalta valmistautumaan mahdolliseen pandemiaan: suomalaisten terveydentila on parempi kuin koskaan ennen, meillä on ruokaa jahygieeniset olosuhteet ovat hyvät.
Suomessa luotetaan terveydenhuoltojärjestelmään ja sosiaaliturva antaa turvaa sairauden aikana. Meillä on lääkkeitä, rokotteitakin on tilattu ja tietoa on tarjolla kaikille. Yleisö tietää influenssaa koskevat uutiset käytännössä samaan aikaan kuin asiantuntijatkin.
Maailma on influenssapandemian partaalla
Nyt tarkkailun alla oleva H5N1-lintuinfluenssavirus havaittiin ensimmäisen kerran Hongkongissa 1997. Sillä kertaa virus kitkettiin Hongkongin siipikarjasta, mutta se lienee jäänyt elämään hiljaiseloa seudun villeihin lintuihin. Vuodesta 2003 alkaen virusta on esiintynyt niin siipikarjassa kuin villeissä linnuissakin Aasiassa, Afrikassa ja joissain Euroopan maissa.
H5N1-virus on aiheuttanut toistaiseksi laajimmat ja vaikeimmat lintujen epidemiat mitä historia tuntee. On vain ajan kysymys, milloin virus muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Se voi tapahtua tänään tai vasta vuosien kuluttua. H5N1-lintuviruksella on samoja piirteitä kuin espanjantaudin H1N1-viruksella. Emme silti vielä tiedä, onko seuraava pandemia juuri tämän viruksen muunnoksen tai kenties jonkin muun tyypin viruksen aiheuttama.
Vastaukset 6
Vanhimmat
H5N1-lintuinfluenssavirus voi lähikosketuksessa siirtyä ihmiseen ja aiheuttaa influenssan. Runsaat 300 ihmistä pääasiassa Aasiassa on saanut virustartunnan. Heistä noin 60 % on kuollut. Virus on mahdollisesti jo tarttunut pienessä piirissä myös ihmisestä toiseen, mutta sairastuneet ovat asuneet samassa taloudessa. Näin on ollut mahdotonta sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kaikki olisivat saaneet virustartunnan suoraan linnuista.
Maailman terveysjärjestö WHO on todennut, että olemme influenssapandemian partaalla. Virus voi milloin tahansa muuntua ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Olemme tällä hetkellä (marraskuu 2007) WHO:n pandemialuokituksen vaiheessa 3, jossa tartuntoja eläimistä ihmisiin esiintyy mutta ei vielä ihmisestä toiseen. Vaiheessa 4 viruksia tarttuu rajatusti ihmisestä toiseen, vaiheessa 5 tartuntojen määrä on jo suurempi. Vaihe 6 on täysimittainen influenssapandemia.
WHO antaa välittömästi ilmoituksen, kun pandemian riski kasvaa. Kun siirrytään pandemian vaiheeseen 4, syntyy talouselämälle todennäköisesti vaikeuksia. Liikennettä ja kaupankäyntiä epidemia-alueelle rajoitetaan tai ne voivat pysähtyä kokonaan. Vaiheessa 4 terveydenhuollon varautumistasoa on merkittävästi nostettava. Vaiheessa 5 varautumistason on oltava jo täyden pandemian vaatimusten mukainen.
Aasiassa laajoja torjuntatoimenpiteitä
Mahdollisen pandemian syntyä on pyritty ehkäisemään laajoin toimenpitein. Aasiassa on tapettu lintuinfluenssan takia satoja miljoonia siipikarjalintuja. Kiinassa rokotetaan vuosittain 14 miljardia lintua, ja laajamittaisia rokotuksia pyritään toteuttamaan myös muualla maailmassa.
Huolimatta torjuntatoimista H5N1-virusta on vuoden 2007 aikana löydetty Euroopan kaakkoisosista Venäjältä, Unkarista, Turkista ja Sloveniasta, läntisessä Afrikassa erityisesti Nigeriassa ja Egyptissä sekä Aasiassa pienen tauon jälkeen taas Thaimaasta, Laosista, Myanmarista, Pakistanista, Afganistanista, Kuwaitista ja Venäjältä. Ihmisiin kohdistuneita tartuntoja on 2007 ollut eniten Indonesiassa, mutta myös Kiinassa, Egyptissä, Laosissa ja Nigeriassa.
Elämä pandemian aikana
Torjuntatoimien suunnittelua varten tarvitaan perusoletuksia pandemian vaikutuksista. Pandemian ensimmäisen kahdeksan viikon aallon aikana arvioidaan kolmasosan väestöstä saavan tartunnan, heistä 11 000–36 000 tarvitsee sairaalahoitoa ja 3 400–9 000 kuolee.
Numerot edustavat kuvitteellista pandemiaa, joka on voimakkuudeltaan vahvempi kuin aasialainen vuonna 1957 mutta lievempi kuin espanjantauti 1918. Lähtökohta on perusteltu, sillä olosuhteet ovat hyvin erilaiset kuin espanjantaudin aikaan. Arvioitu kuolleisuus on silti merkittävä. Vuosittainen kokonaiskuolleisuus Suomessa on noin 50 000 henkeä eli keskimäärin runsaat 4 000 henkeä kuukaudessa. Koska pandemia-aalto kestää yleensä pari kuukautta, voi kokonaiskuolleisuus pandemiakuukausien aikana jopa kaksinkertaistua.
Kuolleisuus influenssapandemiaan voi vaihdella suuresti. Kuolleisuuteen vaikuttaa neljä tekijää: sairastuneiden määrä, viruksen taudinaiheuttamiskyky, vakavalle infektiolle altistavat tekijät ja torjuntatoimien tehokkuus. Jos kuolleisuus on 9 000 ihmistä, on se kaksi kertaa suurempi kuin kuolleisuus normaaliaikana. Kaikki ennusteet kuolleiden määrästä ovat kuitenkin vain arvioita. Kuolleita voi olla vähemmän tai moninkertainen määrä ennusteeseen verrattuna.
Taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset
Koska suuri osa työssäkäyvistä joutuu olemaan sairauden takia poissa töistä tai hoitamassa sairastuneita lapsia tai omaisiaan, aiheutuu talouselämälle suuria menetyksiä. Suomen mittakaavassa laajan pandemian voidaan arvioida aiheuttavan 20-40 miljardin euron menetykset.
Pandemia voi esiintyä kolmessa tai jopa neljässä toistuvassa aallossa. Kaikki maailman maat eivät kohtaa pandemiaa samaan aikaan, vaan eri maanosissa voi aaltojen väliaika olla kuukausia, jopa vuosia. Siksi katkokset talouselämässä ovat dramaattisia, joskin tilapäisiä. Tärkeimmät teollisuuden ja palveluiden alat saattavat kärsiä suuresti, ja niiden heijastusvaikutukset yhteiskuntaan voivat olla pitkäaikaisia.
WHO on kehottanut jokaista maata valmistautumaan pandemiaan. Myös Suomi on tehnyt oman valmiussuunnitelmansa. Sairaanhoitopiirit ovat suunnitelleet terveydenhuollon järjestelyjä pandemian varalta. Terveydenhuollon järjestelyjä vastaavasti yritysten tulisi tehdä varautumissuunnitelman pandemian varalta, jotta talouselämälle koituvat haitat ja tappiot olisivat mahdollisimman vähäiset. Jokaisen ihmisen on hyvä oppia, miten meistä jokainen voi valmistautua pandemian varalta. Lähinnä tämä tarkoittaa käsihygienian ja muutoinkin hygienian tason merkittävää nostamista.
Mallirokotteesta täsmärokotteeseen
Suomessa hallitus on toteuttanut yhdessä eri ministeriöiden kanssa toimet yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta mahdollisen pandemian aikana. Terveydenhuollossa valmiussuunnitelman mukaiset suunnitelmat on jo käynnistetty kaikkialla maassa enemmän tai vähemmän laajassa mittakaavassa.
Lintuinfluenssavirukseen perustuva H5N1-mallirokote saataneen aikaisintaan vuoden 2008 aikana. Tämä rokote ei välttämättä tehoa pandemiavirukseen, mutta rokotteella saattaa silti olla riittävä suojaava vaikutus, jotta sairastuvuutta ja kuolleisuutta influenssapandemiaan saadaan vähennettyä.
Varsinainen pandemiavirusrokotteen tuotanto saadaan käyntiin, kun pandemia on alkanut. Vasta silloin tiedetään, minkälainen ihmisestä ihmiseen tarttuva virus on rakenteeltaan. Noin kuuden kuukauden kuluttua pandemian alusta Suomi saa tehdyn sopimuksen mukaan 5,5 miljoonaa annosta pandemiarokotetta. Rokotteiden suhteen ei tällä hetkellä voida tehdä enempää. Varastoissa jo olevan 1,3 miljoonan influenssalääkkeen määrää suunnitellaan lisättäväksi.
Mitä sinä ja minä voimme tehdä?
Kun ensimmäiset merkit ihmisestä ihmiseen tarttuvasta uudesta pandemiaviruksesta on saatu, torjuntatoimien tarkoitus on estää pandemian syntyminen tai siirtää merkittävästi sen alkamisen ajankohtaa (taulukko). Näin ostetaan aikaa pandemiarokotteen valmistamiselle.
Jokainen meistä voi jo nyt parantaa omaa valmiuttaan totuttautumalla hyvään käsihygieniaan (taulukko). Hyvä käsihygienia ja pisaroilta suojautuminen ovat tärkeitä keinoja ehkäistä pääasiassa kosketus- tai pisaratartuntana leviävää influenssaa. Hyvä hygienia on tarpeellista koko ajan, koska osa influenssatartunnoista voi olla vähäoireisia tai oireettomia. Samalla suojaudutaan myös monilta muilta infektiotaudeilta.
Yritysten tulisi nyt tehdä terveydenhuollon tapaan omat valmiussuunnitelmansa. Näihin kuuluvat hygieniavalmiuksien parantaminen, töiden toteuttaminen pandemian aikana ja varautuminen siihen, että suurikin osa työntekijöistä voi olla poissa töistä samaan aikaan joko sairaina tai kotona hoitamassa lapsia tai muita sairastuneita. Joillekin yrityksille moderni tietotekniikka saattaa tarjota käyttökelpoisia vaihtoehtoja poikkeusolojen toimintaa suunniteltaessa.
Valmiussuunnitelma on kaikkien nähtävillä sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilla (www.stm.fi). Alueelliset toiminta-, tiedotus- ja koulutussuunnitelmat tehdään sairaanhoitopiirin, lääninhallituksen ja muiden määriteltyjen toimijoiden yhteistyönä. Kansallista valmiussuunnitelmaa päivitetään internetissä koko ajan muuttuvan tilanteen mukaan.
Ehdotettuja toimenpiteitä influenssapandemian torjumiseksi
* Taudin leviämisen tarkka seuranta
* Tiedottaminen ja viestintä kansalaisille
* Pandemian aikana kerrotaan torjuntatoimista ja niiden muutoksista.
* Pandemian kansainvälisen leviämisen vähentäminen
* WHO ja Euroopan tautikeskus antavat mahdolliset suositukset matkustusrajoituksista
* Tartuntojen estäminen
* Kättelyn ja ihmisten välisten kosketusten vähentäminen
* Sosiaalista etäisyyttä lisäävien toimenpiteiden käyttö (esim. päiväkotien ja oppilaitosten sulkeminen)
* Puhelinneuvonta kuumepotilaille
* Influenssaepäilyssä oikean hoitopaikan osoittaminen, mahdolliset kotikäynnit
* Pandemian alkuvaiheessa altistuneiden seuranta ja estolääkitys
* Hygienian parantaminen
* Yskittäessä ja aivastettaessa suu ja nenä suojataan kertakäyttönenäliinalla ja nenäliina laitetaan sen jälkeen välittömästi roskiin
* Heti yskiminen, aivastamisen tai niistämisen jälkeen kädet pestään tai käytetään alkoholikäsihuuhdetta
* Kosketeltavat pinnat puhdistetaan usein
* Hengityssuojaimien käytöstä annetaan erilliset ohjeet riskinarviointiin perustuen
* Mallirokotteen käyttö
* Viruslääkkeiden käyttö
* Lopullinen tavoite on täsmärokotteen laajamittainen käyttö
Espanjantauti 1918-20
Espanjantaudin aikana aiheuttajavirusta ei tunnettu. Vuoden 1918 tappajavirus säilyi mysteerinä 80 vuotta, kunnes vuonna 2005 sen geenikartta selvitettiin espanjantautiin kuolleiden sotilaiden keuhkokudosnäytteistä ja Alaskan ikiroutaan haudattujen uhrien jäänteistä. Virologisesti merkittävä tutkimussarja paljasti espanjantautiviruksen kaikkien geeniensä osalta lintuvirukseksi (Taubenberger ym. 2005). Vuoden 1918 virus on »herätetty henkiin», ja hiirikokeissa sen on todettu olevan 100 kertaa tappavampi kuin tavanomaiset epidemiavirukset (Tumpey ym. 2005). Virussekvenssin julkaisemiseen liittyvistä biouhkista on keskusteltu, mutta tieteellisten hyötyjen on katsottu olevan uhkia suurempia (Sharp 2005).
Mistä espanjantautivirus sai alkunsa ja milloin? Kysymys on kiinnostava, koska pandemioiden »hälytysmerkkien» varhainen tunnistaminen auttaisi taudin uhkaan varautumista. Virustyyppien sukulaisuussuhteita tutkivan fylogeneettisen analyysin perusteella 1918 virusta ei ole voitu sijoittaa millekään maantieteelliselle alueelle. Useita historialliseen ja epidemiologiseen tietoon perustuvia vaihtoehtoisia hypoteeseja viruksen alkuvaiheista on esitetty, mutta mitään niistä ei ole toistaiseksi kiistatta hyväksytty. Yhtenä mahdollisuutena on esitetty Etelä-Kiinaa (Langford 2005), ja toisen hypoteesin mukaan espanjantautivirus kehittyi Pohjois-Ranskassa vuonna 1916 tai 1917 (Oxford ym. 2005). Monet arvovaltaiset tutkijat pitävät todennäköisimpänä alkuperäpaikkana Yhdysvaltojen Keskilänttä, jossa maaliskuussa 1918 armeijan harjoitusleireillä raportoitiin espanjantaudin ensimmäiset viralliset tapaukset (Crosby 1989, Patterson ja Pyle 1991, Phillips ja Killingray 2003).
Espanjantaudin ensimmäinen aalto esiintyi keväällä ja kesällä 1918. Sotaa käyvissä maissa tauti puhkesi ensin sotajoukoissa ja vasta sitten siviiliväestössä (Patterson ja Pyle 1991). Maailmansota edisti taudin leviämistä, kun satojatuhansia sotilaita kuljetettiin laivoilla ja junilla ympäri maailmaa (kuva 2). Ensimmäisen aallon aikana sairastuvuus oli suurta mutta kuolleisuus vielä pientä. Espanjantaudin maailmanlaajuisesti tappavin aalto alkoi syksyllä 1918. Suomessa influenssa-aallot alkoivat nopeasti Länsi-Euroopan vanavedessä (Linnanmäki 2005).
Joulukuuhun 1918 mennessä influenssa oli saavuttanut kaukaiset Tyynenmeren saaretkin. Influenssan leviämistä Australiaan kyettiin viivyttämään tammikuuhun 1919 asettamalla ulkomailta saapuvat laivat karanteeniin. Yhdysvaltojen hallinnassa ollut Samoan osa on harvinainen esimerkki alueesta, jolla tiukka ja järjestelmällinen karanteeni säästi asukkaat. Sen sijaan Uuden-Seelannin miehittämää Länsi-Samoaa kohtasi väestökatastrofi, jossa noin viidesosa koko väestöstä kuoli (Crosby 1989).
Monissa maissa koettiin kolmas aalto keväällä 1919 ja neljäs alkuvuonna 1920 (Crosby 1989, Åman 1990, Linnanmäki 2005). Kuvaukset näistä viimeisistä aalloista ovat hajanaisempia kuin kahdesta ensimmäisestä, ja kuolleisuuden alueellinen vaihtelu oli niissä suurempaa. Myöhempien aaltojen aikana oli todennäköisesti liikkeellä jo muuntuneita virustyyppejä.
Kuolleisuus. Espanjantaudin poikkeuksellinen ominaispiirre oli sen aiheuttama suuri kuolleisuus nuoressa aikuisväestössä. Myös odottavat äidit olivat erityinen riskiryhmä. Suurimmalla osalla potilaista tauti muistutti tavanomaista influenssaa, mutta vakavimmin sairastuneiden tauti diagnosoitaisiin nykyisin aikuisen hengitysvaikeusoireyhtymäksi (ARDS). Näillä potilailla esiintyi verenvuotoja ja pahoja hengitysvaikeuksia. Heidän kasvonsa sinertyivät, kunnes »valkoihoista ei voinut erottaa tummaihoisesta». Monet hourailivat ja tulivat sekaviksi. Tämä espanjantaudin ankara muoto saattoi johtaa kuolemaan jopa parissa päivässä (esim. Hagelstam 1919, Crosby 1989).
Arviot espanjantautiin kuolleiden määrästä maailmassa vaihtelevat 21 miljoonasta (Jordan 1927) 30 miljoonaan (Patterson ja Pyle 1991) ja jopa 50-100 miljoonaan (Johnson ja Müller 2002). Sekä absoluuttisesti että suhteellisesti suurimmat menetykset kärsittiin köyhissä ja runsasväkisissä Afrikan ja Aasian maissa ja pienimmät Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa (kuva 3). Yksin Intiassa on arvioitu kuolleen yli 20 miljoonaa ihmistä. Monien alkuperäiskansojen kuten Alaskan inuiittien (Crosby 1989) ja Norjan saamelaisten (Mamelund 2003) kuolleisuus oli poikkeuksellisen suurta. Suomessa espanjantaudin aikainen ylikuolleisuus oli yli 30 000 henkeä (Linnanmäki 2005). Uhrien tarkkaa määrää ei tunneta, mutta se on suunnilleen sama kuin sisällissodan uhrien määrä.
Espanjantaudin on osoitettu olleen sosiaalisesti valikoiva siten, että heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien väestöryhmien sairastuvuus ja kuolleisuus olivat suurempia kuin paremmassa asemassa olevien (esim. Mamelund 2004, Linnanmäki 2005). Influenssavirusta itseään ei voida pitää valikoivana, mutta köyhien mahdollisuudet selvitä influenssasta ja sen jälkitaudeista olivat pienemmät kuin varakkaiden. Työväestölle kasautui useita tekijöitä, jotka vaikuttivat sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Tällaisia olivat muun muassa ahdas asuminen, aliravitsemus, muut samanaikaiset taudit (esimerkiksi keuhkotuberkuloosi), puutteellinen sairaanhoito ja olematon sosiaaliturva, joka pakotti menemään töihin sairaana.
Torjuntatoimet. Influenssan aiheuttajaa ei espanjantaudin aikaan tunnettu, eikä mitään valmiusjärjestelmää influenssaa vastaan ollut olemassa. Influenssaa ei ylipäätään pidetty vaarallisena tautina. Kun tauti oli jo puhjennut, sen leviämistä yritettiin torjua muun muassa yleisötilaisuuksia kieltämällä mutta huonoin tuloksin. Kouluja suljettiin, mutta usein vasta sitten, kun suurin osa opettajista ja oppilaista oli jo sairaana. Taudin ehkäisy jätettiin paljolti yksilöiden vastuulle; julistuksilla kehotettiin käsienpesuun ja väkijoukkoja käskettiin välttämään (kuva 4). Monet lääkärit totesivat influenssan torjunnan toivottomaksi ja valitsivat passiivisen linjan. Paniikkia haluttiin välttää, ja taudin ajateltiin kuitenkin menevän pian ohi. Täsmälääkkeitä ja antibiootteja ei ollut, mutta sanomalehdissä julkaistiin runsaasti hoito-ohjeita. Vanha sanonta kuului: jos ei terva, viina ja sauna auta, on tauti kuolemaksi. Näitä kaikkia myös kokeiltiin, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi (kuva 5).
Espanjantauti osoitti kipeästi Suomen terveydenhuollon puutteet. Terveydenhuoltoviranomaisilla ei ollut valmiuksia kohdata yhtä aikaa niin isoa määrää sairaita. Suurimmat ongelmat, kuten sairaalapaikkojen vähyys sekä lääkäri- ja sairaanhoitajapula, olivat olleet jo pitkään tiedossa, mutta sisällissota ja espanjantauti kärjistivät ongelmia. Influenssapotilaiden tulvaa helpottamaan perustettiin tilapäisiä sairastupia. Kulkutautien torjunnasta ja sairaanhoidon järjestämisestä päävastuussa olivat kunnat ja kaupungit, jotka monin paikoin olivat viivytelleet kunnanlääkärien ja kiertävien sairaanhoitajien palkkaamisessa ja sairaaloiden perustamisessa. Ajattelutapa oli muuttumassa terveydenhuollon taloudellisten voimavarojen lisäämisen suuntaan, mutta keskellä epidemiaa asian korjaaminen oli myöhäistä. Lääkäripulaa yritettiin helpottaa v. 1919 lakiesityksellä lääkärien määräämiseksi töihin (Pesonen 1980, Linnanmäki 2005).