Olen eron jälkeen juonut alkoholia jatkuvasti ja nyttemmin päivittäin. En osaa enää lopettaa. Päätän aina uudestaan, etten enää juo mutta sitten taas retkahdan. Ajan autolla kaasu pohjassa lähimpään alkoon tai kauppaan! Plus, minua ei estä mikään ajamasta kännissä, jos nälkä iskee kesken ryyppäämisen. Ja vaikka tajuan tämän, en tee muutosta. Miksi? Minulla ei ole syytä muutokseen. Motivaatio puuttuu. Menetin rakkauteni kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole elämä maistunut, ei työ ei mikään. :(
Taidan olla alkoholisti mutta en välitä siitäkään. Mitä sitten? Ainakin kivampi juoda kuin olla yksin ja itkeä rakkauden perään. Kännissä sentään voi olla hauskaa, ainakin hetken.
Onkohan tämä mun viimeinen hätähuuto???
Taidan olla alkoholisti mutta en välitä siitäkään. Mitä sitten? Ainakin kivampi juoda kuin olla yksin ja itkeä rakkauden perään. Kännissä sentään voi olla hauskaa, ainakin hetken.
Onkohan tämä mun viimeinen hätähuuto???
Vastaukset 22
Vanhimmat
huomaan et aina ja aina otan,vaikka päätän toisin.Eron jälkeen aloin juoda ja just nämä viikoloput tuo kaipauksen,jota lievitän juomalla.
Muuta,en juo kuin kohtuudella,jospa olis yks viikonloppu etten juo.
Jotain pitää tehdä,näin ei voi jatkua.
Olenkin miettinyt,jotain harrastusta sillä tuntuu,et ei vielä onnistu ihmis-suhde.
Mutta,tuttua on muillakin tälläinen käytös,toivotaan et menee ohi.
Tsemppiä,et ole yksin!
Kiitos..
Pakko se on koittaa nyt lopettaa. Jos en pysty, menen AA:han. Vaikka väkisin! Haluan lopettaa kertaheitolla... Pystynkö? Kykenisinkö tekemään niin, että jos ikävä iskee lähtisinkin lenkille?? Jotainhan se on pakko tehdä, ettei mene alkoon...
Kaipaus on ja pysyy, vaikka joisin... Rakastani alko ei tuo takas, mutta alko voi tuhota loputkin. Ei vaan ole syytä elää. Hän oli se syy... Mutta hän ei rakastanutkaan minua.
Pystynkö? Onko muut pystyneet kertaheitolla lopettamaan???
traagisesti ja täysin yllättäen joulun alla.
Elämältä meni pohja. Järki sanoo toista - mitä itse teen.
Olen samalla tavalla pakkomielteen vallassa > pakko mennä alkoon.
Elämältä puuttuu merkitys ja tarkoitus - mistä saisimme sen?
Joka ikinen päivä PÄÄTÄN, ettei tänään...kaksi päivää saan menemään, kolmantena jo alkoon.
Häpeän ja inhoan itseäni...Mutta olen avuton, kuten sinäkin.
Tämä on kohtalomme.
sinua tiettyyn rajaan asti. sulla vaan oli tärkeämpi rakkaus, alkoholi.
hän pelasti itsensä ja lapset, jos niitä on. teki aivan oikein.
nyt teet mitä meinaat etkä jossittele. yksin olet juomisesi kanssa kokeillut onnesi hetket ja nyt sitte olis aika omasta mielestäsikin muuttua.
onko aika kypsä ottaa vastuu itsestään eikä syytellä entistä puolisoa edelleen omasta alkoholismista?
siinä se kysymys johon sinun on mietittävä vastausta omassa mielessäsi.
muutos on mahdollinen ja todennäköinen, jos sitä oikeasti haluat.
päätös siitä on pirun vaikea ja monelta jää tekemättä. alkoholismi jyllää edelleen, juomatonta juomaa riittää ja panimoissa palaa valot yötäpäivää.
jos kykenet sitoutumaan (vain itsellesi, ei sitä muiden takia voi menestyksellä tehdä) vaikeaan muutokseen niin huomaat äkkiä sen helpottavan elämää mullistavalla tavalla.
itse olen nyt raittiina pohjat katsottuani.
apua jouduin ja sain hakea.
muuten ei muutos onnistunut yrityksistä huolimatta. aina oli takaovi lerpallaan mistä livahtaa ja hyvistä tekosyistä juomiseen ei todellakaan ole pulaa yhdelläkään juopolla.
mieti asiaa ja käy toimeen.
ota selvää mihin osoitteeseen ja mihin aikaan voit mennä sen korkean kynnyksen yli kohtaamaan toisia alkoholisteja. heillä on hyvin samankaltaiset taustat ja teillä kaikilla yhteinen ongelma,alkoholismi.
siitä se uusi elämä voi alkaa.
Menin alkkarin kanssa naimisiin ja sitä onnea on nyt kestänyt kaksi vuotta. Tutustuessamme olin ns perjantaijuoppo, join pullon viiniä ja siivoilin kotiani siinä ohessa.
Miehelläni on pitkiäkin putkia, jolloin hän vain makaa, oksentaa ja juo.
Tätä pitkään katsottuani, aloin lievittää ahdistusta minäkin viinaksilla. Nyt olen pitkällä sairaslomalla vaikean masennuksen takia, mikä mahdollistaa jokapäiväisen juomisen. Määrät ovat tietysti huomattavasti runsaammat. Joka päivä minäkin päätän, että nyt on loppu, mutta ei. Alkoon vaan.
Kunpa tämän sais jotenkin loppumaan....
alkoholisoitunut hyvin vakavasti. Sinulla kuitenkin on halu lopettaa, joten mahdollisuutesi raitistua ovat hyvät. Omalla päätöksellä ja yksin se on useimmille alkoholisteille vaikeaa. Kuitenkin apua on saatavilla. Sinun on kuitenkin itse haettava sitä.
Ensiapua on saatavana mm. A-klinikalta. Itse olen pysyvän avun saanut AA:sta. AA:ssa on koottu oppaaksi raitistuneiden alkoholistien kokemuksia, ja tarjolla on myös samoja kokeneiden tovereiden tukea.
Mukaan on tervetullut jokainen, joka haluaa lopettaa juomisensa, sinäkin. Muita pääsyvaatimuksia ei ole.
Mistä tietää että on alkoholisoitunut vakavasti? Haluan todellakin lopettaa, mutta en saa sitä tehdyksi... Päätös ei pidä. Päätän ja retkahdan. Tunnen itseinhoa retkahduksesta... Tunnen itseni huonoksi, koska hän jätti minut enkä kelvannut hänelle. Tuntuu, ettei elämällä ole merkitystä... Alko helpottaa oloa hetkeksi. Tosin nyt olen huomannut, että masennus iskee jo juomisen aikana....
Pitääkö tässä tosiaan lähteä AA:han? Aika iso kynnys... :(
Yllätyt varmasti lopulta kynnyksen mataluudesta.
viestissäsi, että et pysty lopettamaan, sen voi ymmärtää vain siten, että olet vakavasti tai vahvasti alkoholisoitunut.
AA:n kynnyksen yli on hyvä astua silloin, kun ei itse pysty lopettamaan pakonomaista toistuvaa juomistaan eikä löydä muuta ratkaisua. On helpottavaa tavata henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka jo ovat ratkaisseet yhteisen ongelmamme. Et ole yksin.
Ongelma sama kuin ketjun aloittaneella; en pääse eroon juomisesta. Tai sitten en edes halua päästä siitä eroon. Vuosia olen juonut, mutta en usein, enkä suuria määriä.
Vajaan vuoden sisällä olen menettänyt kaksi läheistä ihmistä. Join suruun, tarvin ryypyn jotta voin mennä hautajaisiin. Aluksi alkoholi helpotti oloani, mutta nyt en juo enään suruun. Juon koska elimistöni ja aivoni kaipaavat alkoholia.
Nyt mietinkin jo, millä konstilla voisin lopettaa juomisen. A-klinikka ehkä auttaisi parhaiten ainakin näin alussa. Saisin lääkkeet vieroitusoireisiin. AA-ryhmät seuraavaksi? Mietin viikonlopun yli! Tai menen jo huomenna AA kokoukseen!
Hankkiudu alkoholista eroon lopulliseti, eli johonkin hoitoon. Saattaa olla että pari suhteesi kaatui hallitsemattomaan alkoholin käyttöösi. Kun voitat viinan himon, niin alkaa uusi elämä, kun voi itse hallita ELÄMÄÄNSÄ. Jos teet askeleen oikeaan suuntaan eli haet apua, niin kannattaa ottaa yhteys entiseen kumppaniin, uskoisin että hän on tukenasi.
En juonut parisuhteessani juuri lainkaan, n. kerta 2 kk. Ero suisti minut alkon tielle... :(
Olipas kiva kuulla tuollaisestakin vaihtoehdosta. Kai kyseessä on kristillisiä arvoja noudattava toimija?
Mistähän löytyisi tietoja organisaatiosta, hallituksesta ja puheenjohtajasta, sekä rahoituksesta?
Tosi kiva, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja, kuin valtiollinen tai yksityinen terveydenhuolto!
vaihtoehto. juo. mites sen rahoituksen kanssa ?
Kuten parilla toisellakin ketjussa.
Menetettyä kumppania tai kuolemantapauksen kautta poistuneita lähiomaisia ei saa takaisin, vaikka kuinka joisi.
Juomalla voi vain peittää suruaan, mutta tilalle tulee sen lisäksi kaikki alkoholin itseen kohdistuvat lisähaitat; masennukset, lamaannukset, ja elämänhallinan menetys.
Koskaan asiat eivät ole niin huonosti, etteikö niitä viinalla voisi pilata vielä enemmän. Suruun juova pilaa vain itsensä, ja mikään asia ei korjaannu tai muutu paremmaksi.
Ihminen voi elää vain tätä hetkeä, joten menneisyyden traumoihin ankkuroituminen ja niiden syventäminen viinalla merkitsee vain taantumista, vaikka pitäisi katsoa eteenpäin tulevaisuuteen.
Kullakin tässä ketjussa surussa rypevällä on elämää elettävänä, ja sillä voi olla tarjota uutta ja hyvää, mutta viinaa juodessa kaikki tilaisuudet parempaan jäävät käyttämättä.
Suru ei juomalla lähde, sillä sen hoitaa vain aika - selvässä päässä.
Kuka kissan hännän nostaa, ellei kissa itse?
Pitää ymmärtää se, että alkoholin liikakäyttö ei ole lääke mihinkään vaivaan tai mielentilaan. Päinvastoin, se pahentaa tilanteen.
Apua voi toki hakea, mutta sekään ei ole ratkaisevaa.
Ratkaisevaa on päätös pitää korkki kiinni, ja ottaa vastaan vääjäämättömästi tulevat vieroitusoireet koko ajan muistaen se, että niidenkin yli pääsee olemalla juomatta.
traagisesti ja täysin "suorilta jaloilta" viime joulun alla. Shokki oli kamala. Hän oli tukeni ja turvani - ja vaikka kumpikin käytimme alkoholia, oli paljon muutakin ja matkustelimme jne.
Yksinäisyys musersi minut ja aloin juoda "lääkkeeksi" yhä enemmän viiniä - laimennan joskus vedellä - mutta juon ihan liikaa.
Ja tämä avuttomuus: kun ei PYSTY lopettamaan, vaikka järki sanoo toista...Ihan samoin päätän joka päivä, että nyt loppui - jo samana päivänä illalla menen Alkoon.
Häpeän heikkouttani. Mutta yksinäisyys ja elämän tarkoituksettomuus saa minut aina uudestaan ja uudestaan jatkamaan.
Ymmärrän sinunkin tuskasi - kun poden itse samaa! Hidasta itsetuhoa...
"Mutta yksinäisyys ja elämän tarkoituksettomuus..."
Minulla taisi juominen olla aika paljon samoista asioista johtuvaa. En tiedä mikä lopulta sai minut innostumaan ajatuksesta, että alkoholista pitää luopua. Ehkä se oli pieni toive paremmasta elämästä - sittenkin.
Elän edelleenkin yksin, mutta ilman alkoholia. Elämästä on tullut mielekkäämpää. On asioita, joita aidosti haluan. En halua enää paeta ajatuksiani.
Olen myös huomannut, että juodessani pakoilin ystäviäni, koska häpesin juomistani. Juominen vei minut oravanpyörään, jossa erakoiduin erakoitumistani. Pidän edelleenkin yksinäisyydestä, mutta nyt voin myös osallistua ilman, että ajatukseni askartelevat koko ajan alkoholissa. Ennen piti aina varautua, että kotona oli riittävästi alkoholia, kun tulin esim. kaverin luota kotiin tai jos oltiin oltu leffassa/teatterissa/oopperassa. Vuorokautinen alkoholikiintiö piti saada täyteen. Se oli sosiaalisesti aika rajoittavaa. Se masensi. Se vei myös kaiken aikani. Lopulta ei ollut mitään muuta.
Mutta onneksi se elämänkipinä kuitenkin löytyi. En jaksanut enää juoda.
kun muutama päivä on mennyt kysymysmerkeistäsi?
Soita aa:n auttavaan puhelimeen, keskustele ja kysy lähimmän palaverin sijaintia. Käy ihmeessä aa-palaverissa, jos et itse uskalla mennä, ota aa-kaveri puhelimen päästä tueksi mukaan, varmaan lähtee.
Et menetä aa:ta kokeillessasi mitään, korkeintaan kurjuutesi. Käy muutama kerta palavereissa, niin näet toimiiko se kohdallasi. Jos toimii, hyvä, jos ei, voit jäädä milloin tahansa pois. AA ei ole uskonnollinen eikä poliittinen salaseura vaan toveriseura, jossa ainoa tavoite on olla PÄIVÄ KERRALLAAN raittiina. Päivä kerrallaan siksi, että alkkis harvoin jaksaa pitkäjänteisesti olla vaikkapa 1 v tai 10 v kerrallaan raittiina. Päivä kerrallaan-periaatteella päivistä voi tulla viikkoja, sitten kuukausia ja sitten vuosia.
Itse menetin kurjuuteni 10 v sitten aa:han tultuani. Oli samanlainen tilanne kuin Sinulla: joka päivä join, koetin käydä töissä (aina krapulassa ja humalassa töihin) saadakseni rahaa juomiseen (kapakkajuoppo), ajelin jatkuvasti kännissä, ja pullo oli aina lohtuna. Menetin lopulta kaiken, tuli hällä väliä-olotila.
Nyt elämä on muuttunut raittiuden myötä. Entinen ikävä ja tuskainen juominen on loppunut, tilalla mahtava vaihteleva ja aito elämä! Siihen kuuluu toki välillä suruja ja vastoinkäymisiä, mutta ne kuuluvat normaaliin elämään. Harrastukset ovat tulleet uudelleen, uusi vaimo on ollut jo kauan, työ on alla, ja autokin tallissa. Jaksaa tehdä mitä vaan: käydä lenkillä, matkailla, samoilla luonnossa, käydä leffoissa jne, asioita joista ei enää juodessa jaksanut kiinnostua.
Kokeile! Sinulla on tasan tarkkaan samat mahdollisuudet onnistua ja saada upea elämä! Se ei ole koskaan myöhäistä.
Treffatkaa ihmiset toisenne joilla on ongelmia,vaikka 10 ihmisen porukka,vetäkää armoton känni päälle ja vielä vähän lisää ja aamulla kysymys kuuluu,kuka on valmis hyppäämään sillalta,ne jotka ovat terve menoo vaa jos joku ei tahdo hypätä niin on valmis uuteen muutokseen. näin toimii kiitos hei.
Jos juuri nyt en olisi ihan soossissa niin en varmaan vastasikaan...
Mutta, alkoholin järkevyyttä tai tarkotusta ei pitäisi aliarvioida. Viina on kontoloidusti käytettynä aika ok aine (no, mutsi kuoli alkoholismiin, joten ei se viinakaan kaikille sovi).
Yhtä hyvin kuin asioiden ymmärtämättä jättäminen voi viinaspäissään koittaa ymmärtää asioita. Tämä metodi toimii minulla kun ymmärsin ettei tässä elämässä oikeastaan ole mitää päämäärää tai järkeä. Kun kaikki tavoitteet on saavutettu ja asiat on ns. ihan hyvin niin mitä sitten? Viinalla, tai "miedoilla alkoholijuomilla", voi kivasti feidata sitä tuskaa ettei elämällä taidakaan olla mitään tarkoitusta.
Mutta hei, jos tuskaa tuottaa rakkaan menetys niin sitähän lievittää paljon paremmin uusi rakkaus kuin viina! Ja kännissä autolla ajelu on VITUN TYHMÄÄ!
Noinhan minäkin ajattelin ennen. Mutta olinkin vakavasti SAIRAS mieleltäni. Minustakaan elämällä ei ollut juurikaan tarkoitusta, ajattelin juuri samalla lailla kuin sinäkin. Luulin että elämä selvinpäin on tuskaa. Erehdyin! Jos joku tuo tuskaa niin viina.
Minun päämääräni ja onneni on elää mahdollisimman vanhaksi ja nähdä tätä maailmaa(vaikka tämä järjetön ja paha paikka välillä onkin) mahdollisimman paljon. Selvinpäin. Eikä kännissä mikään olisi mahdollistakaan, kännissä elämä valuu hukkaan. Miksi lyhentää juomalla ilmankin liian lyhyttä elämää?
Toimin ennen paradoksaalisesti juuri näin: Join mm siksi kun elämä oli tylsää. Siksi kun elämä on niin lyhyt jne. Se ahdisti. Mutta enpä ymmärtänyt sitä että juomalla lyhensin elämääni molemmista päistä! Känniaika on kuin pahaa painajaista, ei mitään oikeata elämistä, eli suoraan ajallisesti pois elinajasta. Toisesta päästä löytyvät sitten alkoholin aiheuttamat fyysiset haitat, jotka lyhentävät elinikää.
Se täytyy vain hyväksyä tämä elämä. Minäkin luulin että mitä sitten kun on saanut asiat hyvin ja järjestykseen? Että sitten elämä käy tylsäksi kun ei ole mitään mitä tavoitella? Juodessani en saanut elämääni minkäänlaiseen järjestykseen. Nyt elämä on järjestyksessä ja nyt vain NAUTIN, nautin ihan tavallisesta arjesta. Nautin siitä että saan elää selvinpäin. Odotan mitä uusi päivä tuo tullessaan ja hyväksyn sen. Ilman viinaa!
Jos joisin, niin en saisi tehdyksi yhtään mitään, muualla kuin huomisessa tai eilisessä. Aina vain samassa pökkyrässä, krapulassa tai viinanhimossa.
Those were the days my friend...