rikottuja tavaroita

aikuiset rikkovat suuttuessaan tavaroita, eivät muut - eivät ainakaan 'normaalisti' ja toistuvasti. Aikuisen ihmisen kohdalla tavaroiden rikkomista sanotaan väkivallaksi; tavaroiden rikkominen on yksi väkivaltaisen käyttäytymisen ilmenemismuoto.

Siinä olen samaa mieltä, että narsismin määrittelyssä on sivuseikka rikkooko aikuinen ihminen suuttuessaan tavaroita vai eikö riko. Kodin irtaimiston ja/tai läheisen ihmisen tavaroiden rikkominen on vain yksi narsismin (ja väkivaltaisuuden) ilmentymä.

Narsistihan on tunnetusti jäänyt tunne-elämältään (uhmaikäisen) lapsen tai murrosikäisen nuoren tasolle. Järki hänellä on tietysti aikuisen ihmisen.
Tämä on aika hankala yhdistelmä, kun ajatellaan sitä narsistin uhria, jota tämä narsistipiru asiakseen pompottaa.
Jos vaan mahdollista, kannatta ottaa mahdollisimman suuri etäisyys narsistiin eli esimerkiksi parisuhteessa panna välit poikki, kun oma terveys on (vielä) tallella.

Ei kai ne tavarat ole narsistille tehneet mitään pahaa, miksi purkaa niihin kiukkunsa .
Samalla tiedoksi että äkkipikaisuus on joillain ihmisillä se että heitellään astioita tai muita tavaroita. Ei tartte olla edes narsisti, ainoastaan vihainen, mutta parempi silloin on mennä vaikka ulos kävelemään kunnes kiukku laantuu ja sen jälkee voi puhua asiat puhtaaksi toisen kanssa

Voitaisiinkin varmaan puhua väkivallasta, koska se on ongelmana. Jos ihmisellä on tapana purkaa vihaansa paiskomalla tavaroita, hän käyttäytyy väkivaltaisesti. Tavaroiden paiskojan kodissa elävät ihmiset ovat hänen henkisen väkivaltansa kohteina, ja myös fyysisen, jos kiukuspäissä heitetty esine lentää kohti - tai vaikka lentäisi vain vähän sinne päin.

Väkivallan kohteen kannalta on aivan sama onko väkivallan tekijä narsisti tai jotenkin muuten vaikeasti persoonallisuushäiriöinen - väkivalta itsessään on tarpeeksi suuri ongelma ihmeteltäväksi. Silti vaikka se ilmenisi 'vain' kodin irtaimiston rikkomisena. Kodissa 'lentävät lautaset' kertovat siitä, että jollakin aikuisella ihmisellä on niin suuria vaikeuksia hallita vihan tunteitaan, että hänen on 'pakko' purkaa vihansa tuhoavalla tavalla ulos.

Mies ehkä selviytyy hengissä ja naureskellen 'lentävien lautasten' keskellä, mutta lapsille ne aiheuttavat trauman - oikein vakavan trauman. Kyllä tuhoamistarpeena ilmenevää vihan purkamista voidaan pitää narsismina (tai 'luonnehäiriöisyytenä'), mutta se on sivuseikka. Yhtä hyvin voidaan sanoa väkivaltaisen käyttäytymisen olevan ongelma.

Tässä on hyvää asiaa lähisuhdeväkivallasta ja sen monista ilmenemismuodoista:

http://www.turvakoti.net/fi/kokijat/

Mirri57 kirjoitti:

Voitaisiinkin varmaan puhua väkivallasta, koska se on ongelmana. Jos ihmisellä on tapana purkaa vihaansa paiskomalla tavaroita, hän käyttäytyy väkivaltaisesti. Tavaroiden paiskojan kodissa elävät ihmiset ovat hänen henkisen väkivaltansa kohteina, ja myös fyysisen, jos kiukuspäissä heitetty esine lentää kohti - tai vaikka lentäisi vain vähän sinne päin.

Väkivallan kohteen kannalta on aivan sama onko väkivallan tekijä narsisti tai jotenkin muuten vaikeasti persoonallisuushäiriöinen - väkivalta itsessään on tarpeeksi suuri ongelma ihmeteltäväksi. Silti vaikka se ilmenisi 'vain' kodin irtaimiston rikkomisena. Kodissa 'lentävät lautaset' kertovat siitä, että jollakin aikuisella ihmisellä on niin suuria vaikeuksia hallita vihan tunteitaan, että hänen on 'pakko' purkaa vihansa tuhoavalla tavalla ulos.

Mies ehkä selviytyy hengissä ja naureskellen 'lentävien lautasten' keskellä, mutta lapsille ne aiheuttavat trauman - oikein vakavan trauman. Kyllä tuhoamistarpeena ilmenevää vihan purkamista voidaan pitää narsismina (tai 'luonnehäiriöisyytenä'), mutta se on sivuseikka. Yhtä hyvin voidaan sanoa väkivaltaisen käyttäytymisen olevan ongelma.

Tässä on hyvää asiaa lähisuhdeväkivallasta ja sen monista ilmenemismuodoista:

http://www.turvakoti.net/fi/kokijat/

Lue lisää

Huomaatko arvoisa Mirri57, miten voimakkaasti mallinnat oikean käytöksen!

Olen itse sen verran kiivasluontoinen, että jos korjaan autoa tai kahvinkeitintä niin turhaudun kun korjaukseni eivät onnistu. Silloin äärimuodossaan potkaisen auton renkaita tai paiskaan kahvinkeittimen lattiaan - ja lähden ostamaan uuden.

Minä siis tuhoan esineitä, joita en osaa korjata ja kun innostuneen poropeukalon yritykseeni turhaudun. Ja ostan uuden. Olisiko parempi ostaa heti suosiolla uusi?

Tunnustan, että aviossa ollessani olen riitojen yhteydessä heittänyt kupin seinään tai lautasen lattiaan. Ikinä en ole käynyt käsiksi enkä heittänyt kohti tai ollut edes uhkaava, jota eksä yllättävää kyllä pitää harvoina ansioinani.

Määrittelisitkö, mikä minusta tekee luonnehäiriöisen tai narsistin, kun olen 'tavaranrikkoja'?

Ja pienenä lisäkysymyksenä: "huomaatko Mirri57, miten ehdottomasti kerrot mikä on oikeaa käytöstä"?

Everstiluutnantti kirjoitti:

Huomaatko arvoisa Mirri57, miten voimakkaasti mallinnat oikean käytöksen!

Olen itse sen verran kiivasluontoinen, että jos korjaan autoa tai kahvinkeitintä niin turhaudun kun korjaukseni eivät onnistu. Silloin äärimuodossaan potkaisen auton renkaita tai paiskaan kahvinkeittimen lattiaan - ja lähden ostamaan uuden.

Minä siis tuhoan esineitä, joita en osaa korjata ja kun innostuneen poropeukalon yritykseeni turhaudun. Ja ostan uuden. Olisiko parempi ostaa heti suosiolla uusi?

Tunnustan, että aviossa ollessani olen riitojen yhteydessä heittänyt kupin seinään tai lautasen lattiaan. Ikinä en ole käynyt käsiksi enkä heittänyt kohti tai ollut edes uhkaava, jota eksä yllättävää kyllä pitää harvoina ansioinani.

Määrittelisitkö, mikä minusta tekee luonnehäiriöisen tai narsistin, kun olen 'tavaranrikkoja'?

Ja pienenä lisäkysymyksenä: "huomaatko Mirri57, miten ehdottomasti kerrot mikä on oikeaa käytöstä"?

Lue lisää

'oikeasta käytöksestä' voisi olla siinä, että mietitään kuinka usein lapsia on läsnä astioiden paiskautuessa seinään tai kahvinkeitinten lattiaan. Toinen määritelmä voisi olla siinä, että aiheuttaako tavaroiden rikkominen pelkoa, turvattomuuden tunnetta, uhkaa, tai vaikka vain pahaa mieltä ja sirpaleiden siivoamista jollekin toiselle ihmiselle, lapselle tai aikuiselle.
Tämän ketjun aloittaja ainakin kertoi itkien siivoavansa rikkomisjälkiä... Sellaisessa tilanteessa kyllä ollaan tekemisissä väkivallan kanssa, ja miksei samalla myös narsismin/luonnehäiriöisyyden kanssa - ainakin, jos tilanne rikkomisineen ei ole aivan uusi, vaan hänen läheisellään on tapana rikkoa ja hän siivoaa...

Olet väärässä, jos luulet minun määrittelevän väkivallan kriteerejä tai impulsiivisen käyttäytymisen kriteerejä. Se, että kerron niistä, ei ole samaa kuin, että määrittelisin niitä.
Tutustu laittamaani linkkiin, jos kaipailet omalle 'kiivasluontoiselle' käyttäytymisellesi määritelmiä. Sieltä löytyy hyvää aineistoa, eikä ollenkaan minun keksimääni.

Mirri57 kirjoitti:

'oikeasta käytöksestä' voisi olla siinä, että mietitään kuinka usein lapsia on läsnä astioiden paiskautuessa seinään tai kahvinkeitinten lattiaan. Toinen määritelmä voisi olla siinä, että aiheuttaako tavaroiden rikkominen pelkoa, turvattomuuden tunnetta, uhkaa, tai vaikka vain pahaa mieltä ja sirpaleiden siivoamista jollekin toiselle ihmiselle, lapselle tai aikuiselle.
Tämän ketjun aloittaja ainakin kertoi itkien siivoavansa rikkomisjälkiä... Sellaisessa tilanteessa kyllä ollaan tekemisissä väkivallan kanssa, ja miksei samalla myös narsismin/luonnehäiriöisyyden kanssa - ainakin, jos tilanne rikkomisineen ei ole aivan uusi, vaan hänen läheisellään on tapana rikkoa ja hän siivoaa...

Olet väärässä, jos luulet minun määrittelevän väkivallan kriteerejä tai impulsiivisen käyttäytymisen kriteerejä. Se, että kerron niistä, ei ole samaa kuin, että määrittelisin niitä.
Tutustu laittamaani linkkiin, jos kaipailet omalle 'kiivasluontoiselle' käyttäytymisellesi määritelmiä. Sieltä löytyy hyvää aineistoa, eikä ollenkaan minun keksimääni.

Lue lisää

Everstiluutnantti, tästä pääset itse arvioimaan 'kiivasluonteista' käyttäytymistäsi:

http://www.turvakoti.net/fi/tekijat/itsearviointi1/

Everstiluutnantti kirjoitti:

Huomaatko arvoisa Mirri57, miten voimakkaasti mallinnat oikean käytöksen!

Olen itse sen verran kiivasluontoinen, että jos korjaan autoa tai kahvinkeitintä niin turhaudun kun korjaukseni eivät onnistu. Silloin äärimuodossaan potkaisen auton renkaita tai paiskaan kahvinkeittimen lattiaan - ja lähden ostamaan uuden.

Minä siis tuhoan esineitä, joita en osaa korjata ja kun innostuneen poropeukalon yritykseeni turhaudun. Ja ostan uuden. Olisiko parempi ostaa heti suosiolla uusi?

Tunnustan, että aviossa ollessani olen riitojen yhteydessä heittänyt kupin seinään tai lautasen lattiaan. Ikinä en ole käynyt käsiksi enkä heittänyt kohti tai ollut edes uhkaava, jota eksä yllättävää kyllä pitää harvoina ansioinani.

Määrittelisitkö, mikä minusta tekee luonnehäiriöisen tai narsistin, kun olen 'tavaranrikkoja'?

Ja pienenä lisäkysymyksenä: "huomaatko Mirri57, miten ehdottomasti kerrot mikä on oikeaa käytöstä"?

Lue lisää

Yksi tuttu se kanssa heittelee työkaluja kun korjaa jotain ja samalla kiroilee, siihen on niin tottunut ettei edes reagoi, kun tietää että raivopuuskan jälkeen taas yrittää jatkaa niitä tavaroiden korjaamista kun on ensin hakenut työkaluna sieltä minne ne on paiskinut menemään

Hyvä, että jaksoit panna sen hirviön aisoihin. Hulluus- eli raivokohtauksen saadessaan eli kun tulee riittävän iso narsistinen loukkaus narskulle, hän saattaa saada täysin pitelemättömän hulluuskohtauksen.
Olen nimittäin nähnyt: puhe ei tehoa, järki ei toimi, silmät seisovat päässä - ja vain fyysinen voima voi auttaa. Silloin kannattaa juosta pakoon. Ja panna
narsku myöhemmin maksamaan vauriot, vaikka oikeuden kautta, jos ei muuta ratkaisua löydy.