Olen 26 ja tuleva mieheni 31. Olemme yrittäneet lasta yli kaksi vuotta. Viime äitienpäivänä aloin vuotaa runsaasti ja hakeuduin ensiapuun. Olin kuulemma saanut spontaanin keskenmenon pikkuviikoilla.
Nyt viikko sitten äitini tuli käymään. Hänelle olin äitienpäivän keskenmenosta ilmoittanut sähköpostilla koska olin kuullut, että hän oli suuttunut kotopuolessa pahasti kun en ollut lähettänyt edes onnitteluviestiä hänelle, satuinhan olemaan itse vessanpöntöllä itkemässä kun klimppejä valui pyttyyn ja naistentautien polilla oli todettu aamulla se keskenmeno.
Juttelimme äitini kanssa meidän tulevista häistämme ja hän huokaisi muka haikeana ja tokaisi: "nyt te sitten alatte tekemään niitä lapsia mmmm kyllä se aika kuluu"...
Katsoin äitiäni silmät pyöreinä, hän tietää keskenmenosta ja lapsettomuusongelmastamme. Kysyin että anteksi mitä.
Johon äitee: "no niin nyt kohta olette naimisissa ja alkaa lapsia tulemaan eikös niin"
Siis voi vittu.
Nyt viikko sitten äitini tuli käymään. Hänelle olin äitienpäivän keskenmenosta ilmoittanut sähköpostilla koska olin kuullut, että hän oli suuttunut kotopuolessa pahasti kun en ollut lähettänyt edes onnitteluviestiä hänelle, satuinhan olemaan itse vessanpöntöllä itkemässä kun klimppejä valui pyttyyn ja naistentautien polilla oli todettu aamulla se keskenmeno.
Juttelimme äitini kanssa meidän tulevista häistämme ja hän huokaisi muka haikeana ja tokaisi: "nyt te sitten alatte tekemään niitä lapsia mmmm kyllä se aika kuluu"...
Katsoin äitiäni silmät pyöreinä, hän tietää keskenmenosta ja lapsettomuusongelmastamme. Kysyin että anteksi mitä.
Johon äitee: "no niin nyt kohta olette naimisissa ja alkaa lapsia tulemaan eikös niin"
Siis voi vittu.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ennenkuin mentiin naimisiin, olin kertonut äidilleni lapsettomuudesta ja 2 keskenmenostani. Äiti sanoi että "Älä huoli, kyllä niitä lapsia alkaa tulla ku naimisiin meette". Nyt siitä on yli 2v aikaa ja olen äidilleni kertonut lapsettomuusongelmastamme ihan tosissaan ja nyt hän ymmärtää ja yrittää tukea. En tiedä minkälainen sun äiti on, mutta mä aina juttelen ihmisten kanssa ihan suoraan. Toivottavasti pystyt juttelemaan äitisi kanssa. Mulla oli viikko sitten vaikea tilanne kun alkoi sukujuhlissa tulla uteluita että "Koskas te niitä lapsia teette?" ja "Eikö ois teidänki aika tehä lapsia ku ootte jo melkein 3-kymppisiä?". Varsinkin kun siellä oli 3 n.2-kymppistä mahat pystyssä. Vastasin että ei tule ja ei siitä sen enempää. Vasta oman lapsettomuusongelman myötä tullut mieleen että ehkä noista asioista ei kannata lapsettomilta kysellä, kun koskaan ei tiedä taustoja ja saattaa loukata...
Itsellä oli takana mieheni kanssa 10 vuotta yhteistä taivalta, josta 2 vuotta yritetty lasta - tuloksena 2 keskenmenoa.
Menimme hiljaisuudessa vihille ja hirvein onnittelu minkä kuulin oli kysymys: "tuliko vahinki, kun piti vihille mennä?"
Kysyjä ei tiennyt, mutta satutti ja paljon...... :(
pahinta on se et itse taatusti heittelee huomaamatta
muista satuttavista asioista samallalailla eikä tajua
että jotkut asiat on arkoja ... :-(
Äidilläni oli monen vuoden ajan niin kova into saada lastenlapsia, että puheeni lapsettomuudesta ja sen syistä menivät häneltä täysin ohi korvien. Tuntui, että ajatus vauvasta (minun tekemänäni) sai hänet täysin tolaltaan ja laukomaan mitä mieleen juolahti. Meni todella monta vuotta, että hän lakkasi huomauttelemasta asiasta.
Kunnes sitten pikkusiskoni sai lapsen, ja kun ensimmäistä kertaa olimme kaikki siskolla kylässä, äiti kysyi minulta ja mieheltäni: "Tulitte tänne sitten mallia ottamaan?" Taannoin osuin myös kuulemaan, kun äitini selitti tuttaville, että minulla ei ole lapsia, koska olen valinnut uran, en perhettä... Ei kovin ystävälliseen sävyyn.
Eipä näille mitään mahda, hyvä että voi edes näin netissä vähän avautua.
Kyllä täytyy sanoa, että aina maailmaan mahtuu ihmisiä, jotka eivät lapsettomuutta ymmärrä, mutta kyllä on rankkaa, kun tämä ihminen sattuu olemaan oma äiti. Kyllä olen pahoillani kaikkien puolesta, ketkä ovat tähän ketjuun kirjoittaneet!
ja ajattelematonta käytöstä!!!
samaa oon saanu kokea ja voimille ottaa.
totes vaan että te sitten teette niitä lapsia... ajattelin että huh huh, niinkö se on...
voimahaleja sinne, täällä samankaltaisia kokemuksia.
t. Memmu
Olemme 30 pariskunta, lapsettomuutta takana useampi vuosi. Olen monen ihanan lapsen täti ja viime viikolla syntyi jälleen uusi palleroinen. Hänestä sitten vaihdoin äitini kanssa muutaman sanan puhelimessa ja äiti tokaisi tuttuun tapaansa: "Jokos teillä? Alkakaas nyt tekin sitten jo...". Olen useasti sanonut, että meille ei tule lapsia välttämättä ollenkaan.
Alkaa ärsyttämään kohta niin paljon, että heitän hanskat tiskiin kokonaan ja sanon, etten siedä lapsia enkä aio niitä "hankkia". Piste.
puolelta jos uskaltaa sanoa sanasen ....
Minä en koskaan ole halunnut lapsia ja kyllä sitä
saa kuulla samallalailla kommenteja. Ei auta vaikka
sanoisikin tuon "en siedä lapsia" ym (itse asiassa pidän lapsista
mutta en silti koe mitään tarvetta omaan biologiseen tai adoptoituun).
Itse olen hoitanut tuttavani 3 lasta tiiviisti nuormepana yli 10v ajan
(viikottain), joten toiset arvelevat, että sain siitä niin rautaisannoksen
etten enää ole omia viitsinyt tehdä. Mikään selitys tähän asiaan liittyen ei
kelpaa vaan sitä väännellään ihan oman mielen mukaan... Minua
ei onneksi nämä kommentit kuitenkaan satuta (kuten sinulla) - lähinnä ärsyttävät.
Viimeksi tuli kommentia "eihän sitä omaa asuntoa kannata hankkiakaan kun
ei ole jälkeläisiäkään joille sen voi jättää" ..... ajatteleeko joku ihan tosissaan
näin ... v 2009?????
Ei ne lapset kaikki kaikessa ole ja on sitä muutakin elämää kuin lapsia kasvattaa ja lapset häiritsevät pariskunna yhteistä aikaa. Itselläni kyllä tytät 14 v mutta emme puolisoni kanssa olisi mihinkään muuhun tapaan lasta halunneet jos ei normaalilla tavalla tule. Onneksi meillä fiksuja sukulaisia ettei kukaan ole koskaan kysynyt että koska perillisiä tulee. Sitä onn muutakin tekemistä elämässä kuin lapsia kasvattaa koska siinähän mene oma ja puolison vapaus kun pitää lasta hoittaa.
toi on ihan kevyttä.
tulet kuulemaan kaikenlaista tulevina vuosina kun lasta ei kuulu.
noista voisin kirjoittaa romaanin.
ja ne eivät ikinä häviä mmielestäsi, muistat ne aina.
pakko vain kovettaa itsensä, muuten ei kestä.
luuleeko äidit ja tuttavat että lapsentekoon ei tarvita kuin naimisiin meno? herramunjee! siitä papin aamenestako me nykyään tullaa raskaaksi, siis jos tullaan. haloota! multakin odotellaan jälkeläisiä, kun eivät tiedä että en lähitulevaisuudessa raskaudu. tänään kävin lääkärissä ja aloitan kaikenmaailman tutkimukset koska kuukautisia ei ole tullut moneen vuoteen. pitkä prosessi tulee olemaan mutta olen onnellinen että otin itseäni niskasta kiinni ja menin lääkäriin.
on niin että naimisiinmeno on vielä tänä päivänäkin yhtä kuin vauva. Ja ymmärrän jos näin luulevat vanhemman polven ihmiset mutta kun oman ikäiset ja nuoremmat alkavat kyselemään että no koskas se vauva tulee niin tekisi mieli vain kirkua! Ja sitten kun siihen vastaa että no ei meillä mikää kiire oo tms kun ei viitsi totuuttakaan tiuskaista, niin he alkavat samantien päivitellä kuinka törkeää on ihmisiltä kysellä tuommoisia ja kuvitella että naimisiin mennään vain lasten takia...vaikka itse juuri kysyivät ja niin ajattelevat!!! onko mulla vaan kamalia sukulaisia...? Lähipiirissä ja sen ulkopuolella on todellinen vauvabuumi(10 uutta muksua) tänä vuonna niin alkaa jo itellä hermot mennä...
kattokees kun lapsettomuus on yleistynyt täs ihan viime vuosien aikan a huimasti. ei vanhemmat tajua miksi tai minkä seurauksena niit lapsia ei tule.ei ennen ollut tollasia ongelmia!!älkää syyttäkö tietämättömiä vanhempianne. ne ymmärtää asiasta yhtäpaljon kuin te ymmärrätte sota ajan pulasta ja muusta vakavasta. mielummin kannattaa selittää asia perinjuurin,EI SÄHKÖPOSTILLA,EI PUHELIMESSA,vaan kasvotusten,mikä on tilanne. minulla oli kaksi kohdun ulkoista,johtimet veettiin poikki,selitin äidilleni tämän, ja siitä seurauksena etten saa lapsia ikinä.. kaksi vuotta myöhemmin tämä kysyi että millonka minä rupean vauvoja tekemään,siskot kun sattuvat olemaan sellasta sorttia ettei tarvia kun hametta raottaa ni jo raskaana ovatten.. otin sitten ihana ikaa ja kerroin äidilleni uudestaan mikä on totuus. no..tajusi sen.
menin muutama v myöhemmin menin lapsettomuushoitoihin.julkisilla ei apua löytynyt (Ivf) joten hakeuduin yksityiselle. pyysin äidiltä apua,kun aika kallista tuo oli.. niin ei puhettakaan. mun pikkuveljen mopoon kun upposi 200e niin ei enää mulle riittänyt apua.. sen jälkeen olen tajunnut mikä nolla voi olla ihminen joka ei sikiä rotan lailla.muiden sisarusten lapset on lahjottu niin pilalle ettei mitään rajaa.minun hoidoilla saatu tytär ei sieltä suunnalta ole saanut mitään,mutta sen vannon että tulee aika jolloin mun apua joku kaipaa,vaan ei saa. ja olen ylpeä,minulla on maailman suloisin lapsi,aivan itse olen kaiken hoitanut.en ole kiitollisuuden,tai minkään muunkan velassa IKINÄ!
joo,tiedän,poikkesi aiheesta,mutta nyt nauran äitini välinpitämättömyydelle.joskus olen itkenyt..enää en.
Olen elämäni aikana kuulunut kolmeen porukkaan:
nuorena en halunnut lapsia - se mitätöitiin sanomalla että kyllä mieli vielä muuttuu, miten voit noin sanoa, kyllä se on itsekästä ajatella vaan itseään kun lapset on suurin ilo elämässä... Tuli tunne että muut tietää asiani paremmin kuin minä.
Sitten tuli aika jolloin halusin lasta mutten tullut raskaaksi - aina kyseltiin että koska teille tulee ja joko tulee ja emmekö ymmärrä että kohta aika menee ohi ja nyt niillekin tulee, eikö teille vieläkään... Taas vahvistui tunne etten osaa tehdä tätä juttua niin kuin pitäisi. Enkä ymmärräkään, mikä tonttu!
No, nyt sitten odotan lasta ja kukaan lähipiiristä ei sitä vielä tiedä. On tullut koko ajan vahvemmin tunne etten kerrokaan tästä, katsotaan kuinka pitkälle päästään ennen kuin näkemyksiä taas tarjoillaan. Jo raskaus- ja äitiysaiheisten nettipalstojen lukeminen on saanut tajuamaan kuinka paljon tuputetaan sitä "oikeaa" odotusta, synnytystä ja vanhemmuutta. Niin että eiköhän myös livenä päästä kuulemaan miten olisi syytä edetä.
Onneksi omat vanhempani ovat olleet koko matkan ymmärtäväisiä ja sopivan pidättyväisiä - ovat kuunnelleet kun olen kertonut asiasta mutteivät ole tyrkyttäneet omia oppejaan. Jos oma äitini olisi liittynyt vuosien varrella ihmettelijöiden kuoroon, olisin varmaan hajonnut.
Olen hämmästynyt siitä, miten moni ajattelee sitä valintaa/statusta olla lapseton itsekkyydeksi! Minusta se on juuri toisinpäin. Lapsia hankitaan itsensä vuoksi; on joku joka huolehtii/käy katsomassa vanhoina päivinä, on seuraa yms. Ei siinä tosiaan tehdä maailmalle palvelusta, kun punnerretaan taas uusi tuholainen keskuuteemme. Maapallo on muutenkin ylikansoitettu, eikö?
Kertokaa toki jos tiedätte!
Olen ihmetellyt ihan samaa!
Voi olla vapaaehtoisesti lapseton esim. maapallon ylikansoituksen vuoksi tai siksi ettei ole mielestään riittävän hyvä vanhempi - ja sitten sanotaan että ajattelee vain itseään!
Minä ainakin voin sanoa ihan suoraan, että tämän mahassa olevan lapsen hankkimiseen en ole löytänyt muita kuin itsekkäitä syitä.