tein raskaustestin ja positiivinen oli..
no ongelmia on ihan kamalasta, ensinnäkin on kaksi vaihtoehtoa kuka olis lapsen isä..toinen entinen poikakaveri, jonkakaa ollaan aivan riidoissa, eli ei edes puheväleissä ja toinen sitten taas ns yhdenyönjuttu, josta en tiedä ku nimen ja paikkakunnan missä asuu..
joo tiedän, ettei ole vastuullista käyttäytymistä ja, että olen tehnyt virheitä..
no toinen ongelma on mielenterveyteni, on bulimia ja masennus..juuh..eli en ole yhtään tasapainoinen ja itsaria tulee mietittyä koko ajan.
no näitten perusteella voisi jo sanoa, että joo tee abortti, mutta toisaalta kun ajattelee hyviäkin asioita, niin tiedän varmasti, että olisin hyvä äiti ja tekisin lapsen eteen mitä tahansa ja elämälläni olisi joku tarkoitus.
ja tiedän, että kaverini ja siskoni ainakin tukisivat ja auttaisivat minua.
ja kammottavin ajatus on, että mitä isäni siihen sanoisi, että olen raskaansa, enkä edes tiedä varmasti kumpi on isä..
mutta siis onko muut olleet tällaisessa tilanteessa ja mihin ratkaisuun päädyitte??..ja muutenkin kuulisin vähän mielipiteitä, että mitä pitäisi teidän mielestänne tehdä..
no ongelmia on ihan kamalasta, ensinnäkin on kaksi vaihtoehtoa kuka olis lapsen isä..toinen entinen poikakaveri, jonkakaa ollaan aivan riidoissa, eli ei edes puheväleissä ja toinen sitten taas ns yhdenyönjuttu, josta en tiedä ku nimen ja paikkakunnan missä asuu..
joo tiedän, ettei ole vastuullista käyttäytymistä ja, että olen tehnyt virheitä..
no toinen ongelma on mielenterveyteni, on bulimia ja masennus..juuh..eli en ole yhtään tasapainoinen ja itsaria tulee mietittyä koko ajan.
no näitten perusteella voisi jo sanoa, että joo tee abortti, mutta toisaalta kun ajattelee hyviäkin asioita, niin tiedän varmasti, että olisin hyvä äiti ja tekisin lapsen eteen mitä tahansa ja elämälläni olisi joku tarkoitus.
ja tiedän, että kaverini ja siskoni ainakin tukisivat ja auttaisivat minua.
ja kammottavin ajatus on, että mitä isäni siihen sanoisi, että olen raskaansa, enkä edes tiedä varmasti kumpi on isä..
mutta siis onko muut olleet tällaisessa tilanteessa ja mihin ratkaisuun päädyitte??..ja muutenkin kuulisin vähän mielipiteitä, että mitä pitäisi teidän mielestänne tehdä..
Vastaukset 13
Vanhimmat
1) Ota yhteys paikalliseen äitiysneuvolaan ja varaa aika sinne.
2) Ota yhteys myös sinua hoitavaan psykologiin ja puhu hänen kanssaan. Jos sinulla ei ole hoitosuhdetta psykologiin, pyydä neuvolan terkkaria varaamaan sinulle aika psykologille.
Sinun ei tarvitse ensimmäisenä kertoa raskaudesta isällesi. Kerää rohkeutta ihan rauhassa.
Kannatan tota äitiysneuvolaan soittoa. Soitat rohkeasti ja kerrot saman minkä kirjoitit tänne. Sitten varaatte sulle ajan ja mietitte sielä mitä sun kannattaisi tehdä, jo pelkästään puhuminen sinun ja lapsesi parasta (puolueettoman ja tuntemattoman) ajattelevan ihmisen kanssa voisi selvittää sinulle itsellesi mitä haluat. Sitten samalla, jos päätät pitää lapsen saat tietoa raskaudesta jne, jutuista ja jos päädyt muun laiseen vaihtoehtoon, saat tietoa miten tilanne etenee.
Kovasti voimia sinulle valitset miten tahansa! Muista, että päätös on yksin sinun, älä ajattele isäsi mielipidettä tai lapsesi isän mielipidettä tai ketään muutakaan. Sinä kannat vastuun päätöksestäsi ja sinä sen kanssa elät, joten tee niinkuin sinusta parhaalta tuntuu. Tee ratkaisu sydämmellä, sitä ei hiljennetä jos teetkin väärän valinnan vain järkeä käyttäen ja sydäntä kuuntelematta.
olet?
tein varmuuden vuoksi toisenkin testin ja taas oli oli postiivinen, eli voi ei..
nii ja olen 21-vuotias.
kiitos paljon neuvoista ja asiallisista teksteistä, auttoi jo vähän, se on tosiaankin oma päätökseni ja oma elämäni..
Silti kaikki ympäristötä tulevat kommentit ja kaikki pelottavat..
mutta siis ekana varaan ajan sinne äitiysneuvolaan..
ja ensi viikolla on aika mielenterveyshoitajalleni, joten pitää kai sillekkin yrittää
kertoa.
No eipä tämäkään asia ajattelemalla miksikään muutu..on vain kolme vaihtoehtoa: abortti, itsari tai lapsen pitäminen ja päättäminen onkin sitten niin vaikeaa, mutta ehkä se tästä ajan kanssa selkeytyy.
Välillä vaan ahdistaa koko ajatuskin, kun nyt olen elänyt tämän vuoden vähän miten sattuu, käyttänyt lääkkeitä väärin ja alkoholia aivan liikaa, kun en vaan kestä todellisuutta enkä tätä oloa. Nyt sitten pitäisi lopettaa jopa juominen kokonaan..tuntuu mahdottomalta..vaikka en kyllä mikään alkoholisti ole.
ja kun ajattelee, että kaverit lähtee baariin ja juomaan, niin itse istuisin kotona ja koittaisin selvitä seuraavaan päivään.
tuntuu niin käsittämättömältä, miten voi käydä näin..
kaikilla on kuva, että viimiseksi multa tätä odotettiin.
Isä varmaan sais sydärin, en mä haluan sen elämää pilata..haluisin niin puhua senkaa ja kysyä mitä mieltä se on, mutta ei me ikinä olla pystytty puhumaan..
alkaa tuntua nii ahdistavalta, että ehkä olis parempi vain kuolla.
Kun jos tekisin abortin nii tuskin pystyisin itseni kanssa enää elään ja jos taas pitäisin sen, nii kaikki muuttuis nii pysyväks, en vois enää päättää millon teen itsarin tai mennä miten haluan...en voisi enää sekoilla minkään aineenkaa...nuoruus oli vaan ohi, vaikka en mä kyllä ikinä mun elämästä oo nauttinut, eli eipä silläkään nii väliä.
joo nyt tuli taas liikaa tekstiä...pitää vaan purkaa :)
on niin tärkeä? Sinähän olet aikuinen, täysi-ikäinen ihminen.
Kerro siellä MTT:ssa ehdottomasti raskaudestasi
en mitenkään tahdo latistaa tunnelmaa,mutta jos sinulla todella on bulimia ja mietit itsaria,voisin todeta,että hoitaisit itsesi ensin kuntoon ennen kuin mietit edes mitään lapsen pitämistä.minä tosin en ole psykiatri enkä mikään muukaan tohtori mutta ihmisen on oltava vastuullinen ja tasapainoinen ihminen ruvetessaan äidiksi!ei lasta voi tähän maailmaan tuoda ns.pelastavana enkelinä,jonka jälkeen sinulla olisi tarkoitus elää,se ei todellakaan ole oikein!hoida ensin itsesi kuntoon ja mieti sitten vasta lapsia,näin neuvoisin minä!
Aika tylysti olet valmis heittämään sen lapsen elämän silti hukkaan? Vähän saattaa kuulostaa naivilta, mutta olisitko itse halunnut jäädä syntymättä sen takia, että äidilläsi on syömishäiriö?
Älä alkuperäinen kirjoittaja lannistu! Kannattaa mahdollisimman pian selvittää kuinka pitkällä raskautesi on, sitten tiedät kuinka kauan sinulla on aikaa tehdä päätösesi. Raskauttahan ei voi keskeyttää enää kun se on kestänyt tietyn ajan, onko se nykyään 12 vk ja terveyssyistä 22 vk? Viisammat kertokoon.
Ja mielestäni sulla ei ole kolmea vaihtoehtoa vaan kaksi, pitää lapsi tai abortti, itsensä tappamista ei kannata tässä kohtaa miettiä.
... niitä on vain tasan 2. Nyt unohdat sen itsarin totaalisesti!!!
Käyt neuvolassa ja siellä mielenterveystoimistossa juttelemassa, sekä muutat elämäntapojasi terveellisempään suuntaan :)
Onko siskollasi tai ystävilläsi kellään lapsia? Hakeudu heidän seuraan, katsele, kuuntele ja kysele kaikesta lapsiperheen elämään liittymästä. Ime itseesi sitä elämää ja asennetta!
Lue lehtiä, kirjoja, täältä netistä aiheeseen liittyvää, mutta ehkä kuitenkin kohtuudella kaikkea :)
Ja hanki elämääsi uudenlaista sisältöä, ehkä joudut vähän miettimään "ystäväsuhteitakin" ja harkita ja katsoa ketkä "kelkassasi pysyy".
Uuden elämäsi (se sulla oikeiasti on edessä :) saat toki varmasti uusia ystäviä ja sen pienen myötä löydät paikkasi elämässä.
Mutta realismia kanssa peliin; juteltuasi muiden perheellisten kanssa ja luettuasi tietoa, huomaat ettei kannata ripustaa liian vaaleanpunaisia laseja silmillesi, vaan varaudut myös siihen, ettei se aina (tai useinkaan) kovin helppoa ole, vaan vauvat tuo myös paljon työtä, huolta yms...
Haluaisin kirjoittaa sulle enemmänkin, mutta oma pienokaiseni (jo 2vee) tarttee taas "huoltoa", että huumoriakin peliin ja tsemppiä; TIEDÄN että selviätte!!! Kirjoittele tänne mihin tuloksiin tulet ajatustesi ja tekojesi kanssa. Tämä sama kirjoitusrimpsuhan nousee uuden viestin myötä ekaksi, joten sen saa bongattua! ONNEA TEILLE
yksin!
Pyydä apua ystäviltäsi, sukulaisiltasi ja yhteiskunnalta, jolla on kanssa systeeminsä auttamiseen, kunhan vaan muistat pysyä avoimena ja tarvittaessa kanssa otat avun vastaan!
Isäsi sulattanee asian ajan kanssa ja sun näkyvä elämänasenteen muutos auttaa aisaan.
Anna hänen vaikka ensin huomata, että muutut raittiiseen ja reippaanpaan suuntaa, sen jälkeen on varmasti helpompi ottaa vauvauutisia vastaan!!!
T: edellinen kirjoittaja :)
kuin luin näitä viimisiä vastauksia, niin pieni toivonpilkahdus kävi mielessä :)
Ja on aika varmaa, että pidän tämän lapsen, en vain pysty tekemään aborttia.
Ja no itsari..no en tiedä, en pysty siihenkään kuitenkaan.
oon vasta kaks viikkoa ollut raksaana ja menkkojen ei edes viel pitäisi alkaa, vasta 25 päivä, silti testi näytti jo nyt positiivista..jännä, että se näyttää jo parin viikon jälkeen, ekan viikon jälkeen näytti negatiivista..
Nyt yritän tässä muuttaa elämäntapoja, juoda en ainkaan aio..
oksentaminenhan ei sinäänsä vaarallista ole, kun raskaana olevat muutenki oksentelevat.
Enkä nyt syökkään niin hirveän epäterveellisesti, yleensä leipää ja salaattia, mutta oksennan jos syön liikaa..
taas tuli kysymys mieleen, onko muka haitallista lapselle jos laihduttaa samalla kun on raskaana?
eihän se voi olla haitallista..siis jos on varaa laihduttaa..
niin ja siskollani on lapsia, voisi siellä enemmän viettää aikaa..
ja jos ajattelen, että minkälaista elämää haluaisin viettää, niin en mä kyllä enää
mitään sekoiluja jaksaisikaan, nyt on ainakin syy päästä niistä elämäntavoista irti, kun koskaan ei ole riittänyt se, että teksin jotain itseni takia.
niin ja milloin suunnilleen maha alkaa kasvaa?
raskausviikolla kaksi, laskehan laskurilla. Jos menkkojesi piti alkaa 25 pv, niin olet todennäköisesti raskautunut jo aiemmin kuin arveletkaan. Toisille kun tulee ns. valekuukautisiakin. Siis minkä tokan viikon jälkeen? Edellisistä kuukautisistako? Vai yhdynnästä?
Testi näyttää raskauden aikaisintaan kaksi viikkoa mahdollisesta hedelmöittymisestä.
Ei ole sama oksentaa raskauspah.voinnintakia kuin se että oksentaa tahallaan. Ja EI, raskaana ollessa EI saa laihduttaa. Siitä on haittaa, liittyy mm.raskasmetallien kertymiseen ym., neuvolassa sitten selittävät sinulle (tai googlaa, tietoa on netti pullollaan)
Raskauden ulospäin näkyminen on yksilöllistä.
Onko sinulla asumis-ja työ/opiskeluasiat kunnossa? Siis toimeentulo ja asunto.
Lapsi ei ole sitten mikään pelastusköysi, ajattelet sitten seuraavat 18 v olevasi vastuussa (ainakin se 18v) lapsesta.
Psykologin/psykiatrin kanssa kannattaa asioista keskustella joka kantilta.
Oletko tosiaan 21 v?
tokan viikon jälkeen yhdynnästä, tein sen testin ja näytti positiivista. Ekan kerran tein jo viikon jälkeen ja näytti negatiivista. Ja siis menkkojen pitäis alkaa vasta tämän kuun 25 päivä, eli ne eivät vielä ole oleet myöhässä ikinä.
ja kyllä mä tiedän, ettei lapsi ole mikään pelastusnuora tms, mutta kyllä sekin voi olla yksi syy muuttaa elämää, yksi hoitajani sanoi tämän itse mulle kerran.
ja kyllä työ ja asumisolot on ok.
mutta juu juttelen hoitajani kanssa ja katson sitten mitä teen..
ja kyllä olen 21.
Olet saanut hyviä vastauksia täällä, mutta yhdestä asiasta haluaisin kuitenkin sanoa. Itsemurha. Se on lopullista, sieltä ei ole paluuta. Omaiset, ystävät ja yllättävän moni, kenen kanssa elämässäsi olet kohdannut, jäävät elämään tänne jälkeesi syyllisyyden, ikävän ja voimattomuuden tunteen kanssa.
Minun läheiseni päätyi itsemurhaan. Meidän yhteinen lapsi, minä, vanhemmat, ystävät ja monet muut joudumme elämään hänen päätöksensä varjossa koko elämämme. Jopa uusi mieheni, meidän yhteinen lapsi joutuvat siinä varjossa elämään. Surun kanssa oppii elämään ja elämä kuljettaa eteenpäin, mutta kyllä sitä olisi voinut helpommallakin päästä.
Olen jutellut ihmisten kanssa jotka ovat itsemurhanyrityksestä selvinneet ja he ovat olleet siitä tyytyväisiä. Jos elämä on tällä hetkellä toivottoman tuntuista, ei voi kuitenkaan tietää mitä kulman takana odottaa.
Toivon sinulle voimia. Toivon, että ymmärrät miten tärkeä olet. Älä luovuta.