Olisinpa jotenkin paremmin osannut valita sanani, mutta menneiden pohtiminen on turhaa.
)Olen
aika pöllöpää
4225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos suhde kaatuu huonoon sanavalintaan...
riippuu nyt tietysti olet loukannut häntä pahasti ja peruuttamattomasti, mutta sanoisin että jos jokaista sanaa pitää varoa niin ei sellaisesta elämisestä tule mitään. Eri asia on jatkuva nälviminen, pilkkaaminen ja ivaaminen niin sitten on tosiaankin jo kyse pahemmasta asiasta. Älä siis sure menneisyyttä.
Tää siis vaan sivusta.
Ei sellasesta tulekkaan mitään että jokaista sanaa pitää varoa. Mutta omat selvässti loukkaavat sanomiset ja käytös toiselle pitäis aina perua anteeksipyynnöllä. Sitä ei aina tule tehtyä silloin kun pitäis, mutta ei se tee törppöä että jälkikäteen, pitkänkin ajan päästä ihmiset menevät sanomaan toisilleen että "mua on painanut se mitä sanoin sulle ja haluaisin pyytää vielä anteeksi". Sillä osoitetaan perusarvostusta toista kohtaan, sellaista jota jokainen saakin vaatia itseään kohtaan. Ja vaikka ihmisten välisissä suhteissa on läsnä vähintään kaksi, on tilanteita jossa sen toisen on pyydettävä anteeksi, ei molempien. On toki myös tilanteita, että molempien.
Ja se että jotkut ajattelee niin että loukkaan tässä, enkä pyydä anteeksi, niin hetken päästä on mennyt aikaa niin paljon että se mun tekemä on muuttunut jotenkin tekemättömäksi tai "on mennyt jo"... Siltä toiselta vaikka petetyltä tai muuten ala-arvoisesti kohdellulta se ei ehkä "mennyt jo" .
vaan tekstiviestillä, niin eiköhän se asia ole sitten sillä hoidettu. (jätä vaan pois tuo alku ja loppu)
pöhkö olen minäkin, kun annoin tuon oudon tunteen vallata itseni. Tai enhän edes antanut, se vaan tuli, lupaa kysymättä. Ei se olisi saanut tulla ja hätistäisin sen kyllä pois, jos vaan keinon keksisin. Siinä se nyt kuitenkin on, tuo tunne, eikä meinaa pois lähteä. Liekö tullut jäädäkseen vai vain käymään...