Alatiesynnytystä en enää aio kokeilla. Ei paljoa kiinnosta mitkään pelkopolit, en halua kuunnella propagandaa siitä kuinka se alatiesynnytys on niin ihanaa... Eli, mielummin sektio Venäjällä kuin alatiesynnytys täällä Suomen sairaalassa. Meiltä ei kauaa mene tuonne rajan taakse, Pietariin tietysti jonkin aikaa mutta kun kyseessä suunniteltu sektio niin ei varmaan tule kiire.
Jos joku tietää jotain Venäjän yksityissairaaloista niin kertokaa! Mistä lähteä ensin hakemaan tietoa ja mihin ottaa yhteyttä.
Virossahan kuulemma kanssa voi käydä synnyttämässä sektiolla?!
Jos joku tietää jotain Venäjän yksityissairaaloista niin kertokaa! Mistä lähteä ensin hakemaan tietoa ja mihin ottaa yhteyttä.
Virossahan kuulemma kanssa voi käydä synnyttämässä sektiolla?!
Vastaukset 39
Vanhimmat
olihan tää provo?
käydä ihan siellä pelkopolilla keskustelemassa. Ihan niinku yleensäkin siellä kerrotaan alatiesynnytyksestä ja sektiosta ja mietitään mikä on sun juttus. Oothan tuota raskaaksiki asti halunnu tulla niin hoidappa se asia nyt ihmisittäin loppuun asti. Kyllä siellä ihan oikeasti kuunnellaan sua, ku sanot mielipitees. Mutta ihan turhaa kyllä tuolla asenteella, jos se on vaan ei, ei, en edes kuuntele.... Silloin on ehkä parempi mennä sinne Venäjälle, toivottavasti vain osaat kielen, jos sattuu että jotain apua tarttet eikä vuorossa oo ketään suomentaitoista.
Virossa onnistuu. Hinta on samaa luokkaa kuin mitä olen lukenut menneessä Kelan erityismaksuluokasta. Minä soitin yhdelle klinikalle, ja lopulliset kustannukset riippuvat sairaalapäivien määrästä. Harva pääsee kotiin alle kolmen, mutta hoitajan arvoi oli kolmen ja viiden välillä. Näin kustannukset kiikkuvat jossain 700 ja 1000 euron välillä.
Hintatiedotkin löytyvät näiden sivuilta.
http://www.fertilitas.ee/
Virolaisten omien suositusten perusteella löysin. Voin kääntää, jos haluat.
"Eli, mielummin sektio Venäjällä kuin alatiesynnytys täällä Suomen sairaalassa. Meiltä ei kauaa mene tuonne rajan taakse, Pietariin tietysti jonkin aikaa mutta kun kyseessä suunniteltu sektio niin ei varmaan tule kiire."
Oletko aikaisemmin synnyttänyt? Jos et, ei voi yhtään tietää, kuinka kauan synnytyksesi saattaa kestää ja alkaako se mahdollisesti ennen laskettua aikaa. Se voi tuoda tullessaan tilanteen, että edes suunniteltuun sektioon et Pietariin ennätä.
Suunniteltua sektiota ei voi sopia kovin monta päivää ennen laskettua aikaa tapahtuvaksi. Ja synnytys saattaa käynnistyä jo ennen sitä päivää. Ja usko tai älä, on niitäkin, jotka synnyttävät muutamassa tunnissa.
Omat synnytykseni ovat tapahtuneet 2 viikkoa ja 7 viikkoa ennen laskettua aikaa. Eka kesti vedenmenosta lapsen maailmaantuloon vajaa kahdeksan tuntia ja toinen viisi ja puoli tuntia, samoin vedenmenosta. Supistuksia en ole koskaan tuntenut, joten en tiedä, oliko niitä jo ennen vedenmenoa. En olisi mahtanut ehtiä Pietariin, vaikka kohtuullisen lähellä rajaa asunkin.
Kiitos tuosta linkistä!
Olen synnyttänyt aikaisemmin, juuri siksi haluan sektion. Sulkijalihas repesi ja myös emätin repesi pahasti. Menetin litran verta ja vaikean synnytyksen jälkeen masennuin. En toisiaankaan enää synnytä alakautta. Vammoja vähätellään todella törkeästil Esikoinen syntyi kolme viikkoa etuajassa, pieni vauva, tasan 3kg. Lääkäri sanoi että ei muka ole estettä alatiesynnytykselle, kun eihän sitä välttämättä repeä yhtä pahasti... Mutta kuitenkin voi revetä niinkin pahasti että joutuu laittamaan avannepussin. Arpikudos kun ei jousta. Tämä oli yksityinen gynekologi jolla olen käynyt hoidattamassa vammojani.
Pitää varmaan sittenkin mennä käymään pelkopolilla, mutta en ala neuvottelemaan alatiesynnytyksestä. Käytännössä olen huomannut että sektiosta toipuu paljon paremmin. Olen aikuinen ihminen ja koska kyseessä on minun lapseni ja terveyteni niin sillon päätös on myös MINUN!
Miksi ihmeessä te riskeeraatte terveytenne alatiesynnytyksellä?! Oikeasti, minä en tiedä ketään kellä olisi synnytys mennyt hyvin ilman pahoja repeämiä ja veren hukkaa!!
Moi ketjun aloittaja!
Kaikki sympatiani huonosti menneen alatiesynnytyksen osalta!
Olemme vähän samassa veneessä, tosin sillä erotuksella että minä odotan esikoistani. Pelot ovat kuitenkin kovat, kuten ilmeisesti sinullakin.
Minua kiinnostaisi, kuinka pitkälle raskaustesi on edennyt? Itse olen viikolla 22, eikä minullakaan ole aikomustakaan ryhtyä neuvottelemaan alatiesynnytyksestä vaihtoehtona.
Tsemppiä pelkopolille! Itse olen menossa viiden viikon kuluttua ensimmäiselle vierailulle, ja jollei siitä sektiosta ala riittävän ajoissa kuulua, meritie lahden taakse on auki...
Kerrothan, kuinka sinulla sujuu!
P.S. Löysin Suomestakin yhden yksityisen, joka taitaa tehdä keisarinleikkauksia. Hinta taitaa vaan olla hirvittävä. Ilmoittele, jos haluat tästä lisätietoa.
Heips Viron-linkin lähettänyt !
Missä sä asut?Mul kans viikko 22 ja viiden viikon kuluttua pelkopoli!Mä asun helsingissä ja olisi vaan kiva tietää miten muilla samassa tilassa oleville käy!
"Oikeasti, minä en tiedä ketään kellä olisi synnytys mennyt hyvin ilman pahoja repeämiä ja veren hukkaa!! "
Kyllä meitä on, meitä joilla synnytys eteni normaalisti, ei pahoja repeämiä eikä muitakaan vaurioita.
Täällä palstoilla vaan huutelevat ne, joilla on eniten huudettavaa - ja osa niistä vielä maalaillaan vähän pahemmiksi kauhukuviksi.
Säännöllisessä synnytyksessä ei ole paljoa kerrottavaa tai tarvettakaan sille, joten niitä kertomuksia ei täällä näe. Tuttavapiirissäkään niistä ei juuri sen enempää puhuta.
"Miten synnytys meni?"
" Oikein hyvin, ei mitään ihmeellistä"
Etenee keskustelu ja se siitä.
Eli, älä yleistä - vähemmistössä ovat kuitenkin ne synnytykset, joissa asiat menevät pieleen tai pieleen pahasti. En tarkoita vähätellä, etteikö sinun synnytyksesi ole ollut sinulle sellainen kokemus. Mutta vähemmän sellaisia kuitenkin on.
Että sinun pitäisi synnyttää alakautta! Neuvolasi ja äitipoliasiasi eivät kyllä ole nyt ajan tasalla.
Juuri kuten mainitsit, arpikudos ei jousta ja jos sulkijalihas on saatu toimimaan, niin sitä ei enää "aseteta riskeille alttiiksi". Se avannepussi ei ole niin kiva ollenkaan.
Eli otahan yhteyttä omaan äitipoliisi suoraan. Meidän sairaalassa leikataan automaattisesti, jos repeytymät olleet tuota luokkaa. Se arpikudos kun ei jousta ja jo korjattua ei uudeksi saada eli sulkijalihastakaan ei älyttömiä pystytä korjailemaan.
Krizu25,
Asun Helsingissä kuten sinäkin. Poliaika Naistenklinikalle, minne sinulla?
Heip!
Niin minullakin naikkarilla :)
Oon muuten kotoisin virosta ja fertilitas kliniikka on tuttu!
Mihin oot hävinnyt??
Itse en taas tuollaisia kauhukertomuksia ole kuullut ainoatakaan.
Itselläni 3 sectiota takana ja 4. edessä loppuvuodesta. Antaisin mitä vaan, jos kykenisin alatie synnytykseen. no meitä on moneksi.
Ihmetyttää miksi äidit ovat halukkaita riskeeraamaan henkensä section vuoksi? Se kun on yksi massiivisimmista operaatioista, eikä mikää pieni polikliininen toimenpide. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen sain 2 yksikköä punasoluja veren menettämisen vuoksi ja palautumisessa kesti yli vuosi. Helppoa ehkä. Haava kivut eivät ole laanneet vieläkään, vaikka toimenpiteestä on jo yli 10 vuotta. Jos olisin tiennyt, ennen esikoistani että synnytän sectiolla en KOSKAAN olisi tehnyt lapsia. Henkisistä ja fyysisistä vammoista en kai toivu koskaan. Elämä on pilalla ja sillä siisti. Kokeilemisen arvoinen juttu kuitenkin. Tietysti. Mieti nyt tarkkaan.
Että elämä oli jo pilalla ekasta sektiosat, mutta neljättä silti väkerrät? Sektio on kohtalaisen suuri leikkaus, mutta että ihan yksi massiivisimmista operaatioista. Liiottelussakin kannattaisi joku raja pitää...!
Alatiesynnytys menee usein oikein hyvin. En tunne ketään, joka olisi revennyt pahasti, ja olemme me ne tikkiemme määrät vertailleet. Joten kaikilla tuntemillani on mennyt ihan ok: pieniä repeämiä tai episiotomia ensimmäisellä kerralla. Kuulopuheista tiedän yhden pahasti revenneen, ja hänkin on nyt kuulemma kunnossa (2 vuotta synnytyksestä) (ja hänelle oli tarjottu sektiota, mutta hän ei halunnut).
Synnytyksestä ei kannattaisi tehdä mitään peikkoa. En ole mielestäni ihan naiivi ihminen, mutta luotan kuitenkin kätilöihin ja lääkäreihin. Kyllä he tekevät kaikkensa, että kaikki menisi hyvin. Kyllä se on heidänkin etunsa.
Joskus käy huonosti, mutta niin käy sektioissakin. Sektioäitejä tunnen parikin, joista toinen oli vähällä kuolla sektioonsa ja toinen menetti kohtunsa. Joten en menisi sektioon huvikseni. Asiantuntijoidenkin mukaan riskit ovat suuremmat - ja nyt puhutaan isoista riskeistä, kuten äidin tai lapsen kuolemasta.
aika raflaavaa väittää, että sektio on massiivisimpia leikkauksia, kun kuitenkin on lukuisia vaativampia ja vaarallisempia avoleikkauksia olemassa, puhumattakaan aivoleikkauksista. Sektio on leikkaavan lääkärin mielestä ainakin keskisuurileikkaus, joka n verrattavissa umpilisäkkeen poistoon ilman tähystystä. Ja toipuminenkin on nopeampaa, koska operoidaan vaan ns. pehmeää kudosta. Eli se siitä massiivisuudesta. Massiiviverenvuodon uhka nyt kun on alatiesynnytyksessä. Huonetoverillani oli nivusista ponnistuksen aikana revennyt joku iso valtimo/laskimo (?), joka kiiruusti jouduttiin ompelemaan nukutuksessa samalla kun vauva syntyi sitten hätäsektiolla. Oli kuulemma ollut noutaja hänellä lähellä. Tai istukka repeää tms...
Pääasiassa sektioista paranee hyvin nopeasti, samoin kuin alatiesynnytyksistä. Ikävä, että sinulla on huonoja kokemuksia sektiosta, mutta minäkin ihmettelen, miksi lapsia sitten niin kovasti olet halunnut, jos sektio niin kauheaa on? Itse olin esikoisen syntymän jälkeen (sektio) jaloillani heti seuraavan päivänä ja kauppakasseja kantelin jo hieman yli viikon kuluttua.Ei haavakipuja tms. Ja odotan nyt toista ja hyvin mielin olen menossa uuteen sektioon.
Itse riskeeraan ennemmin oman henkeni, jotta vauvani saisi syntyä terveenä ja kivuitta. Ja sektiolla se nyt vaan on todennäköisempää, vaikka lääketieteellisistä syistä eka sektio tehtiinkin.
Minulla pari kaveria katuvat, etteivät sektiota vaatineet...toisella avanne kahden alatiesynnytyksen jälkeen, toisella vammainen lapsi ja pari alapään korjausleikkausta takana. Siinä niitä fyysisiä ja psyykkisiä traumoja oikeasti riittää, kun vessassakäynitkin on vain haavetta. Tai terve lapsi.
Meitä on moneksi... Ja hulluhan olet jos viikko operaation jälkeen olet kauppakasseja kannellut. Toisekseen ihan voit vaikka anatomian kirjastasi käydä kurkkamassa monenko tympeän kerroksen läpi sektiossa mennään. Kyse olikin siitä, että moni luulee sen olevan "pikku-juttu" sellainen viisurien poistoon verrattava. Totuushan on toinen.
Ja hei, se sectio arpi on siellä alavatsalla, sama se montako niitä sitten on. Ei se sieltä mihinkään enää koskaan poistu.
ja joskus ne lapset tulevat tilaamatta... Parisuhteessahan sellainen riski on olemassa... Kovasti olen toivonut kykeneväni alatie synnytykseen, mutta enää se ei ole mahdollista. :(
Ja ei se sectiokaan aina takaa tervettä lasta, että silleen... Jos en väkisin olisi mennyt nuorimmaisen kanssa osastolle edellisenä päivänä, kun leikkaus oli sovittu seuraavalle aamupäivälle, en tiedä olisiko meillä koko lasta. Sydänäänet hävisivät alkuyöstä ja kiireellisenä päivystystoimenpiteenä leikattiin, niin poika syntyi 23.45.
Minua vaan kiukuttaa, että ollaan sillä asenteella että "sectio on niin helppo ja nopea ja kivuton ja paranee pian ja blaa blaa" jokainen tehköön mitä tykkää, mutta oikeastihan ne vauvat on suunniteltu syntymään sen synnytyskanavan kautta, koska kellään ei vatsalla vetskaria ole ;)
paha juttun ole. Minulle kävi kuten edelliselle kirjoittajalle. 7 tunnin kuluttua sektiosta sängystä ylös ja viikon kuluttua kantelin kevyehköjä kauppakasseja. Jotain kipulääkkeitä sain kolme päivää sairaalassa ja kotona en tarvinnut enää mitään, kun mitään kipujakaan ei ollut. Haava parani tosi nopeasti säännöllisellä suihkuttelulla ja ilmakylvuillä. Itseasiassa muutama vuosi sitten tehty nilkan nivelsiteiden korjausoperaatio oli paljon kivuliaampi ja toipuminen kesti kauemmin.
Minua ei ainakaan se arpi alavatsalla haittaa tippaakaan. Tärkeää on lapsi, ei tapa, jolla hän maailmaan on tullut. Itseasiassa tajusin ihan äimänkäkenä vasta tänne palstalle tupsahduttuani, että jotkut tänne kirjoittavista eivät pidä minua edes ihan oikeana äitinä, kun en ole alateitse synnyttänyt :D Ja höpöhöpö....
Tämä voi jotakuta ärsyttää, mutta tuo vatsalla vetskari -juttu on aika kulunut. Jos sektioita ei tehtäisi, niin meidän pitäisi olla valmiita hyväksymään paljon suurempi synnytyksissä tapahtuvat lapsi- ja äitikuolleisuudet. Olemmeko siihen valmiita? Lapset on tarkoitettu syntymään sen synnytyskanavan kautta ja esim. syöpä- ja aidspotilaat kuolemaan tauteihinsa. Jos luonnollisuus on niin tärkeää, niin noihan se tuon logiikan kautta menisi.
Koitin vain kuvata nopeaa toipumistani sektiosta sillä kassien kantamisella. Eihän se kaikilla niin nopeaa ole, mutta näinkin hyvin voi mennä..
Ja ihan leikkaavan lääkärin (itseasiassa kahden lääkärin) kertomaa on se, että pehmytkudoksien läpi mennään ja siksi toipuminen on nopeampaa kuin muusta vatsanalueen leikkauksesta. Kyllähän tuo sama on muutamassa raskausajan oppaassakin lukenut, joten en nyt viitsi anatomian kirjoja alkaa tähän väliin metsästelemään.
Kerroksista mennään 7 läpi, osa leikaten ja osa sormilla väistellen. Tikkejä normaalisti tulee vain 4 kerrokseen. Näin kertoi samainen synnytyslääkäri, joka sektion teki ja samat tiedot löytyy epikriisistäni.
Kuka on väittänyt, että se vatsan arpi johonkin katoaisi? Paitsi mulla sitä ei kyllä enää juuri näy ... suoraan sanottuna otan tikkejä ennemmin vatsaani kuin alapäähäni. Vessassa olisi kyllä tarkoitus vielä tulevaisuudessa onnistua käymään.
Ei sen seKtionkaan tarvitse mikään mörkö olla. Se voi olla hyvinkin miellyttävä synnytyskokemus jopa ilman kipuja. Itse ainakin muistan sen elämäni onnellisimpana päivänä, josta nautin kirjaimellisesti täysin rinnoin :)
olet oikeassa, ettei sektio takaa tervettä lasta, paitsi jos kyseessä on suunniteltu sektio. Tottakai kiireellisissä ja hätäsektioissa riskit on suuremmat lapselle, kun lapsella on jo ennen sektioon menoa hätä. Siitä ne negatiiviset sektiotilastot johtuu, kun kiireessä mennään leikkaukseen, niin silloin lapsen hätähän ei johdu sektiosta vaan on siis aiheutunut jo aiemmin. Eli sektio ei itse liity edes lapsen kuntoon silloin, muuten kuin että leikkauksella pelastetaan se, mitä pelastettavissa on.
Onneksi teillä kuitenkin meni hyvin. Mutta muista se, että ilman sektiotahan teillä ei siis lapsia olisi. Kyllä sitä sektiomahdollisuutta kannattaa siinä tapauksessa arvostaa hieman enemmän....
Onko kukaan käynyt viimeaikoina Nkl pelkopolilla ja saanut pelkosektion??Itellä eka käynti ensi viikolla !Mitä tapahtuu??
Täällä jälleen aiemmin "kadonnut" kirjoittaja, joka lähetti ylemmäs linkin virolaiseen yksityissairaalaan. Lyhyt tilannepäivitys omista menoistani NKL:n suhteen.
Vierailin yhdellä lääkärillä syyskuun loppupuolella, viikkoja oli tuolloin muistaakseni 26 tai 27.
Tämä nuori naisihminen päätteli, että oikea paikkani on psykiatri. Perustelu: listasin menneisyydestäni asioita, joiden perusteella minun on mahdotonta kokea itseäni synnyttäjänä. Niihin kuuluu mm. seksuaalinen hyväskikäyttö ja vääristynyt ruumiinkuva. Diagnoosi: pro horro partu, synnytyspelko.
Psykiatrilla olen käynyt nyt kahdesti, ainakin yksi kerta on vielä edessä. Diagnoosina tod. näk. masennus. Mukava tyyppi, joka korosti etteivät valtuutensa riitä tehdä päätöksiä gynegologisista toimenpiteistä (pelkosektio), mutta on valmis suosittamaan sitä kirjaamissaan potilastiedoissa.
Seuraava pelkopolin lääkäriaika on ensi viikolla, sen jälkeen viikon päästä yksi pelkoaika kätilölle. Muuttaessani lääkäriaikaa puhelimessa keskustelin ajanvaraajakätilön kanssa joka kehotti puhumaan lekurin kanssa siitä tarvitaanko kätilön aikaa ollenkaan. Syy: siellä keskustellaan vain alatiesynnytyksestä. Eli ei tarvita, jos multa kysytään.
Synnytysjännitysryhmän ensitapaaminen olisi keskiviikkona. En tiedä ehdinkö sinne, ja onko koko ryhmä edes mun paikkani. Yritän esittää yhteistyökykyistä, mutta joku roti olla pitää. Voi olla, että ryhmä jää väliin.
Soudan ja huopaan nyt näiden kanssa sitten lopulliseen synnytystapa-arvioon asti, eli vielä noin 6 viikkoa. Kuulopuheiden mukaan em. virolainen klinikka pystyy ottamaan vastaan viikonkin varoitusajalla. Täytynee vielä soittaa ja tarkistaa.
Kaikki pelkääjät, tutustukaahan tämän linkin sisältöön.
http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=eoak 526/2008&base=ereoapaa&f=WORD&kieli=su&ylapalkki=eoaratk/eoartripview&pal...
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/?${APPL}=ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=0.7/1255764607_36130&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
Heips!
Kiva kun oot takaisin!
Eli mulla oli pelkopoli viime viikolla ja nyt vielä kaksi käyntiä edessä.Eka keskustelu oli ihan hirvee. Lääkäri vaan vähätteli pelkojani. Sanoi että äidillä ei ole oikeutta päättää,että hän haluaa sektion.
Seuraava käynti on sype keskustelu kätilön kanssa.Vika käynti on tasan kuukausi ennen laskettua aikaa. Tuntuu että tulen hulluksi siihen mennessä.
Koska sinulla on laskettu aika?
Mulla on nyt rv 30 meneillään.
Pelkopolin toinen lääkäriaika oli alkuviikosta. Kerroin myös suunnitelmistani toteuttaa suunniteltu sektio ulkomailla, vastaus oli "ei sinun tarvitse". Lääkäri suhtautui erittäin ammattimaisesti, kun listasin erilaisia syitä taustastani miksi koen synnytyksen mahdottomaksi. Syyt ovat taustaani liittyviä, psykiatrisia. Syiden kuten syömishäiriön ja ruumiinkuvan ongelmien, muuttaminen ei ole onnistunut vielä 1 vuoden terapiassakaan, joten eivät ne seuraavan kymmenenkään viikon aikana muutu. Lääkäri sanoi, ettei ketään voida pakottaa eikä pakoteta.
Se oli ihanaa. Itkin silkasta helpotuksesta.
Lääkäri aloitti korostamalla, että päätökset tehdään viikolla 36. Kerroin olevani tästä täysin tietoinen, etten päätöstä ko. käynniltä odottanutkaan vaan toivoin hänen kirjaavan oman kantansa potilastietoihini. Niitä kuitenkin katsotaan myös silloin kun varsinainen päätös tehdään.
Ensi viikolla olisi aika pelkokätilölle. Sain lääkärin vakuutettua kannastani, ettei kätilöllä käyminen ole tarpeen - siellä kun vain keskustellaan alatiesynnytyksestä ja sen kulusta. Peruutan ajan, ja joku toinen joka joutuu aikaa jonottamaan, saa siitä toivottavasti suuremman hyödyn irti. Minun kantani kun ei muutu. Joku epäröijä voi saada ajasta paljon enemmän irti. Toivottavasti lääkäri kirjaa tämänkin potilastietoihin, jottei minua pidetä yhteistyökyvyttömänä. Se kun on kuulemani mukaan varma keino hankaloittaa omaa tilannetta suunnitellun sektion saamisessa.
Pysy tiukkana vain, mutta jätä itsestäsi vilpitön vaikutelma, kuin tosiaan yrittäisit voittaa pelkosi. On surkeaa että näiden asioiden vuoksi joutuu kusettamaan, mutta en tiedä onko mitään muuta tehtävissä. Itse varaan ajan Viimsissä sijaitsevalle klinikalle ihan viivana sen viikon 36 käynnin jälkeen, ellei toivottua tulosta saavuteta.
Tsemppiä sinne!
Heips!
Olen myös viikolla 30! Ollaan varmaan samanaikaisesti sit sairaalassakin :=)
Eilen illalla luettuani vastauksesi tuli minullekin helpottunut olo! EHKÄ SIT MEIDÄT IHAN OIKEESTI EI PAKOTETA :)
Minulla on jo synnytystapaarvio päivämäärä tiedossa. 26.11. mut ennen sitä sype-keskustelu kätilön kanssa. Olen ajatellut mennä sinne ja ehkä saan sovittua hänen kanssa,että voisi kertoa minulle myös sektion kulusta!
Jännittää jo nyt meidän puolesta!
Toivottavasti kirjoitat myöhemminkin! Jos haluat niin voit laittaa viestiä sähköpostilla [email protected].
Tsemppiä!
Minä ainakin synnytin ilman ensimmäistäkään repeämää tai tikin tikkiä. Verta menetin vähän yli litran koska istukka ei irronnut itsestään. Mutta ei se nyt niin paha tuo veren menetys ollut, veriarvot lähtivät kuitenkin nousuun hyvin nopeasti. Enkä kokenut riskeeravani terveyttäni mitenkään.
Uskon että sinun tapauksessasi saat sen sektion. Käy nyt kuitenkin siellä pelkopolilla juttelemassa, et varmaan menetä sillä mitään. Muista kuitenkin että alatiesynnytys on syntyvälle vauvalle kiistatta parempi vaihtoehto, ja sen takia sitä ehkä ensisijaisesti suositellaan.
Heips!
Oletko jo saanut päätöksen??
T;krizu25
Mitä ne fyysiset vammat sinulla on? Ilmeisesti haava kipuilee, kiinnikkeitäkö? Mitä muuta? Olen oikeasti kiinnostunut siitä mitä sektio voi aiheuttaa.
Ilmeisesti sinulla kumminkin on vahva kohtu ja sektiot onnistuneet kun olet nyt jo 4. kertaa raskaana.
asun ulkomailla, jossa hyvällä sairasvakuutuksella saa halutessaan keisarileikkauksen ilman mitään mutinoita - ja yksityissairaalassa. Kaksi lasta olen niin synnyttänyt, hoito oli ensiluokkaista ja yksityishuoneessa kelpasi levätä syntymän jälkeen.
Muuten, minä ja mieheni emme ole erityisen rikkaita, vain suht' normaaleissa akateemisissa töissä. Ja ihan Euroopassa.
Suomen koko terveydenhoitojärjestelmä on naurettavuuden rajoilla - tuskin sinne muutamme takaisin tästäkään syystä. Leikkausjonot, terveyskeskukset, voi huhhuh..
Ei tarvitse mennä Venäjälle. Kävin keskustelemassa lääkärin kanssa ja todettiin että minun ei tarvitse alateitse synnyttää. Helpotus!
onnea siis loppuraskaudellesi. Olen puolestasi iloinen.
Onnea!
Haluaisin myös jo kokea sitä onnen tunnetta ja helpotusta, mutta vast 26.11 saan päätöksen :(
Huomenna vika pelkopoli....jännittää mikä päätös annetaan.
Oletteko muut jo saaneet päätöksen???
sain sektioajan viikolle 39 0 : )
sanoin että alateitse en synnytä ja piste. aika varattiin heti.
Mukava kuulla kokemuksia, kertokaahan päätöksennekin. Itse kammoan synnytystä niin paljon, etten edes haluaisi raskautta jos epäselvyyttä sektion saamisessa on. Jos Suomessakin toimii yksityinen klinikka, voisin harkita tuota vaihtoehtoa oli hintava tai ei. Alatiesynnytys on pelottanut aina, siihen en pysty. Tai itseasiassa kyse ei ole edes pelosta vaan suoranaisesta kauhusta, joka on joskus jo vuosia sitten tunkeutunut uniinikin, vaikkei lapsien hankkiminen ollut vielä edes ajankohtaista..tervettä!?
Tietääkö kukaan onko EML-systeemin tilalle tullut mitään uutta? Eli ennenhän on saanut sektion erityismaksuluokkapotilaana, eli on maksanut yksityiselle lääkärille leikkauksesta, joka on tehty kunnallisella puolella. Mutta tuo EML lopetettiin 2008, koska eihän täällä ihanassa Suomessa saa kukaan saada parempaa hoitoa kuin muut. Aivan naurettavaa touhua. Kyllä se mielestäni kuuluisi ihan perusoikeuksiin, että ihminen saisi ostaa itselleen tarvitsemansa hoidon, oli se sitten sektio tai joku muu. n. 1000 euroa ei ole suuri hinta siitä, että saa lapsen maailmaan ilman mahdollisia hapenpuutteesta johtuvia aivovammoja, äidin ehkä traumatisoivia kipuja tai pahoja repeämiä. Itselläni raskautuminen ei edes vielä ole ajankohtaista, mutta haluan olla varma siitä, että jos joskus tulen raskaaksi saan sektion ilman mitään pelkopolipelleilyä. Pelkopolille en halua mennä, koska haluan sektion pelkästään järkisyistä. Kukaan ei voi luvata lapsen ja äidin kannalta inhimillistä alatiesynnytystä, koska synnytyksestä ei koskaan tiedä miten se etenee. Sektiossakin on riskinsä, mutta olen melko varma, että siinä yllättäviä tilanteita ja komplikaatioita tulee eteen vähemmän kuin synnytyksessä. Synnytyksen ja synnytyksen jälkeisistä ongelmista ei puhuta niin paljon kuin pitäisi. Ei tietenkään, koska useammat alkaisivat vaatia sektiota. Ja kalliiksihan se tulisi yhteiskunnalle.
Friituli, olen aivan samaa mieltä! Tekisin mitä vaan, että saisin synnyttää Suomessa yksityisessä sairaalassa. Muualta maailmasta kyllä löytyy mutta ei meiltä. En halua liikaa aliarvioida Suomen nykyistä systeemiä mutta lisää valinnanvaraa tarvitaan ehdottomasti. Itse olisin valmis maksamaan paljonkin kokonaisvaltaisen yksityisen synnytyssairaalan toiminnasta. Mitä mieltä olette, tulisiko sellainen menestymään suomessa ja miksei sitä jo ole?
ihan terveeltä.
Sinun kannattaisi yrittää hankkia jonkinlaista terapiaa pelkoosi, koska se haittaa normaalielämää. Eikös tuollainen jo vaikuta seksielämäänkin?
Synnytys on aivan normaali asia elämässä. Itsekään en ole mikään sankari, mutta kolme lasta on tullut ulos ihan luonnon muovaamasta aukosta ilman mitään kivunlievitystä.