Paljon puhutaan isättömistä lapsista, ja siitä kuinka huonosti heillä menee. Onko kuitenkaan koskaan mietitty sitä, mikä avioeroja aiheuttaa, ja kuinka nämä syvemmät syyt ehkä näkyvät nuorisossamme.
Tiedämme esimerkiksi, että asperger ja ADHD -ihmiset ajautuvat muita useammin avioeroon. He ovat eroajien joukossa yliedustettuina, samoin mielenterveys- ja päihdeongelmaiset ihmiset. Lisäksi tiedämme, että asperger, ADHD sekä alttius vaikeisiin mielenterveys- ja päihdeongelmiin on usein synnynnäistä ja perinnöllistä. Siksi nämä ongelmat periytyvät myös biologisesti mm. asperger-ja ADHD-vanhempien lapsille.
Onko siis niin, että lopultakin eräiden ongelmien biologinen periytyvyys liittyy useammin avioeronuorten ongelmiin kuin isättömyys, yksinhuoltajuus tai avioero itsessään?
Jotta yksinhuoltajia - olivatpa he isiä tai äitejä - voitaisiin auttaa oikein, täytyisi yhteiskunnan ehkä paneutua nykyistä paljon syvemmin perheiden elämää rajaavaan todellisuuteen.
Tiedämme esimerkiksi, että asperger ja ADHD -ihmiset ajautuvat muita useammin avioeroon. He ovat eroajien joukossa yliedustettuina, samoin mielenterveys- ja päihdeongelmaiset ihmiset. Lisäksi tiedämme, että asperger, ADHD sekä alttius vaikeisiin mielenterveys- ja päihdeongelmiin on usein synnynnäistä ja perinnöllistä. Siksi nämä ongelmat periytyvät myös biologisesti mm. asperger-ja ADHD-vanhempien lapsille.
Onko siis niin, että lopultakin eräiden ongelmien biologinen periytyvyys liittyy useammin avioeronuorten ongelmiin kuin isättömyys, yksinhuoltajuus tai avioero itsessään?
Jotta yksinhuoltajia - olivatpa he isiä tai äitejä - voitaisiin auttaa oikein, täytyisi yhteiskunnan ehkä paneutua nykyistä paljon syvemmin perheiden elämää rajaavaan todellisuuteen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Myös raskas arki altistaa avioeroon. Down-lapsia esimerkiksi on suhteellisesti enemmän yksinhuoltajaperheissä kuin ydinperheissä. Siitä huolimatta tiedämme, ettei Downin syndrooma johdu avioerosta. Ihan kaikkia nuorten ongelmia yhteiskunnassamme ei kannattaisi niin herkästi selittää avioeroilla. Yksinhuoltajilla on muutoinkin rankkaa, varsinkin työläiden lasten yksinhuoltajilla. Uutisoinnissa ja johtopäätöksissä olisi paljon parantamisen varaa.
Siksi sen haluaa siirtää esim. perinnöllisyyden piikkiin.
Kannattaa katsella puolueettomasti,
sillä näitä asioita on tutkittu.
Haluatko sinäkin sanoa, että lapseni kehitysvamma johtuu siitä, että olen yksinhuoltaja?
kehitysvammainen lapsi.
NYT SEKOITATTE TAHALLANNE ASIOITA!
Tilastollisten tutkimusten mukaan on kiistatta selvitetty,
että pojat, jotka isä on hylännyt pieninä, huonommin selviytyvät elämässään kuin ne pojat, joille isä on ollut tukena ja turvana äidin ohessa.
Yksinhuoltajaäitejä on maassamme yli 102 000
ja heillä yli 150 000 lasta hoidossaan ja huollettavinaan.
Pitääkö aina mennä sitä luikuritietä, että "suhteessa oli jotakin vikaa"?
Kaikissa suhteissa on jotakin vikaa, sillä olemme epätäydellisiä olentoja kaikki,
mutta juttelemalla yritetään vikoja korjata ja paikata, sitten taas menee hyvin.
Ei hylätä,
sillä varhainen hyljätyksi tuleminen jättää sieluun jäljet.
jotka isontuessa aiheuttavat paljon pahoja seurauksia.
Voitko nyt kertoa, millä tavoin noissa tutkimuksissa huonoa selviytymistä ennustavat geneettiset taustat on suljettu johtopäätöksistä pois?
On kiistaton fakta, että erilaisista sosiaalisuuden ja mielenterveyden häiriöistä kärsivät ihmiset eroavat herkemmin. Siksi nämä perinnölliset häiriöt ovat yliedustettuina eroperheiden joukossa ja aliedusttettuina ydinperheiden joukossa. Luonnollisesti tästä seuraa myös se, että eroperheiden lapset selviytyvät huonommin, koska alttius ongelmiin on perinnöllinen. Eroperheiden lasten huonompi selviytyminen, ei siis todista sitä, että tuo huono selviytyminen johtuisi avioerosta tai yksinhuoltajuudesta.
Jos lainsäädäntömme ja sosiaalinen kontrollimme ei sallisi avioeroja ensinkään, niin silloin ydinperheiden lasten ennuste elämässä selviytymisen suhteen laskisi selkeästi, sillä tällöin avioerot eivät lakaisisi suurta osaa sosiaalisuuden ja mielenterveyden häiriöistä pois ydinperheiden joukosta, niin kuin nykyisellään tapahtuu.
Tiedoksi, että minulla ei ole lapsia eikä puolisoa. Puhun siis puhtaan tilastollisesta näkökulmasta. Elätkö sinä ydin-, ero- vai sinkkuperheessä?
Jos äitini yksinhuoltajuus yhdistettynä vuorotyöhön ja niukkaan toimeentuloon 70-luvun Suomessa on jättänyt minuun jäljen, niin vielä paljon enemmän ympäristön asenteet, koulu, kirkko ja terveydenhuoltojärjestelmä on nuijinut minuun ennakkoluuloisilla asenteillaan arvottoman ihmisen leimaa.
Kun pidätte yksinhuoltajaperheitä vain puolikkaina perheinä, te samalla huomaamattanne kerrotte yksinhuoltajaperheiden lapsille, etteivät he ole samalla tavalla täysiä lapsia kuin ydinperheiden lapset. Rivien välissä te kerrotte, ettei heistä ole kasvamaan täyden ihmisyyden mittoihin, koska heidän lähtökohtansa ovat kehnot. Värittyneellä myötätunnolla te lyötte lapseen rikkinäisen ihmisen leimaa. Ennakkoluuloillanne te viette lapselta tulevaisuuden ja tuomitsette hänet elinikäiseen toiseuteen. Luuletteko, etteivät omat asenteenne yksinhuoltajaäitiä kohtaan jätä jälkeä hänen lapseensa?
Niin, mistä toiseus lopultakin kasvaa?
mä taidan elää jotenkin suojatussa elinympäristössä, kun en ainakaan itse huomaa että yksinhuoltajia syrjittäs...szyrjitäänkö niitä oikeesti?
Vai mahtaako olla vain yksinhuoltajien kateellista panettelua meitä parisuhteessa eläviä kohtaan? ; )
meitä parisuhteessa eläviä
Juuri noin, kuka muukaan voisi ärsyttää yh-äitejä ja isiä kuin parisuhteessa elävät, jotka eivät ymmärrä yksinhuoltajaa.
Ihan kellä vaan voi olla sairaita lapsia tai nuoria. Parisuhteessa tai yksinhuoltajalla, joka on joskus ollut parisuhteessa hänkin.
Ei välttämättä lapsilla ole ollut isää parisuhteessakaan, sillä isä on voinut laukata muilla mailla esim. työn perässä, ryyppäämässä, tai muuten vaan hengailemassa ilman perhettä. Silloin äiti on ollut parisuhteessa "yksinhuoltaja".
Tuo sama pätee jos isä olisi kyseessä, hänkin kokisi "yksinhuoltajuutta" itsessään.
Minä olin yksinhuoltaja. Exäni on alkoholisti ja jätti minut usein yksin lasteni kanssa. Hän matkusti ulkomaille töihin ja kotona ollessa painui kavereille ryyppäämään tienaamansa rahat. Kotiin tullessa exä rikkoi huonekaluja, kun tarpeeksi sekaisin oli. Lapset itkivät, yritin exää rauhotella ja lopussa hän sammui tuoliin.
Sain todella tarpeekseni siitä elämästä ja potkasin hänet ulos. Tunsin parisuhteessa itseni yksinhuoltajaksi, kun hoidin kodin ja kaikki laskut sillä aikaa kun exällä oli muita suunnitelmia.
Tänä päivänä lapseni ovat jo aikuisia ja olen jo isoäiti. Eipä lapseni ole erosta kärsineet mitenkään vaan elävät tasapainosta elämää. Hehän kärsivät kun isä riehui kotona.
Pahoittelen avautumista, mutta tämä aihe jotenkin tympäsi.
60-luku ja 70-luku oli ihan erilaista aikaa kuin 2000-luku. Jotkut ihmiset kaipaavat ydinperhearvoillaan kai takaisin tuohon aikaan. Siihen aikaan et sinä tainnut vielä paljoa ymmärtää siitä, mitä ympärilläsi tapahtui, ellet sitten itse joutunut ennakkoasenteiden kohteeksi.
tunut lapsen vaatteisiin,
ikään kuin susi lammasten vaatteisiin
todistaakseen,
ettei hänen lapsensa hylkäämisessä mitään vikaa ollutkaan,
työ muut te vaa olitte pahoja.
Niin AINA!
niin,huomioikaa myös se että monilla yh-äideillä,isät tapaavat lapsiaan...
Sitten on näitä perheitä,kun eroavat,nii riidellään lapsista,monesti käy niin ettei isälle anneta mahdollisuutta osallistua lastensa kasvatukseen,eikä anneta isän tavata lapsia,vaikka kuinka olisi mustaa valkoisella tapaamisoikeudesta,olen kuullut näitä tarinoita,jossa äidet keksivät mitä ihmeellisempiä tarinoita ex-puolisostaan,ettei vain lapset näkisi isäänsä..
On se niin helkkarin väärin ,kun erotaan niin toinen käyttää lapsia riitakapulana,molemmilla on oikeus vanhemmuuteen,näin mahdollistetaan lapsen turvallinen kehitys..
itse olen yh-äiti ja aina olen ajatellut lapsiani ensin ja sitä että saavat tavata isäänsä niin usein kun haluavat...
Ei yh-äidit katkeria tai kateellisia ole,vaikka joku kirjoituksessa niin esitti...
Sille ei voi mitään jos lapsi on jo syntyessään erilainen kuin muut lapset,yhtä paljon ja enemmän he tarvitsevat hoivaa ja rakautta,ei perinnöllisiä sairauksia voi yleistää,että jos suvussa on jollain jotain ahdh ym.sairauksia,että ne välttämättä tulisivat omiin lapsiin,musta tuo on kyllä aika kaukaa haettua tuollainen...
Eikä avioeroa voi kukaan ulkopuolinen ihminen millään puheilla tai terpaialla estää,jos tilanne on jo niin kaaottinen,ettei voi sietää toista osapuolta,on riitoja jatkuvasti,haukkumista,nimittelyä.Lapset siinä silloin kärsii eniten.Se on vaan näin.
Kyllä ns. normaaleissa perheissä kärsivät lapset aivan yhtä lailla ja voivat pahoin.
Se on valitettavasti tätä päivää että monet nuoret kärsivät henkisistä ongelmista,enemmän kuin joskus aikoinaan,se tuntuu niin väärältä nuoriso jolla on tulevaisuus edessä joutuvat kärsimään näin.Onneksi heille on apua tarjolla.
Jokainen ihmistaimi joka syntyy tähän maailmaan erilaisena kuin muut,on oikeuttettu ihmisarvoiseen elämään,vieläkin ihmisillä olisi ennakkoluuloissa ajatuksissa ja puheissa,sekä käyttäytimismalleissa parannettavaa ja opettaa lapsiaan hyväksymään toisen erilaisuuden,kotoa ja kaveripiireistä ne ilkeät sanat opitaan.
ketäs he muuta puolustaisivatkaan!
Lapseni menetti yöunensa noin viikko sen jälkee, ko isäsä oli muuttanut pois ja mennyt yhteen jonki hutsun kaa, ei ne pitkää olleet yhös,
laps pelkäsi minunki katoavan, ko olin alamaissa miehen petettyä luppauksesa.
naida vähä aikaa! Vaikka venäläistä hutsua, HIVkää ei miestä estä!
Selityksii riittää!